tiistai 12. heinäkuuta 2022

Sotapäiväkirja 140

12.7.2022 tiistai

04.34

Belgradiin menossa, äskeisessä unessa meinaan.

Piti mennä Kiovaan, mutta käsillä olevaan kakkosnelosen pätkään ilmestyi  kuin käskynä kirjoitus lähtöpaikasta Hollola ja määränpäästä Belgrad 1565 km. Bussi odotti jo laiturissa sivukita avoinna. Tarkistin todelliset kilometrit: Hollola-Belgrad 2414 km.

06.45

En saanut enää nukutuksi. 

Normaalit unimäkeläisen uamutoimet kahvilla ja puurolla maustettuna. Kosteanlämpimässä aamussa lintujen kirjo jokaisella kantilla taloa. Päädyn puolella vain kaksi kyyhkyä, mutta koko närhiperhe penkomassa nurmea.

Luin uudelleen Tiedejulkaisun "Eroon menneistä murheista". 

Jo ingressi jymäyttää: "Kielteinen tunne täytyy kohdata, jotta siitä pääsee eroon, sanoo palkittu professori Leslie Greenberg. Sen jälkeen tunteen voi korvata toisella."

Kuin kehottaisi, että kyllästyessäsi eiliseen päähäsi vaihda se Huomisen torilla uuteen.

Tunnekeskeinen terapia, sitä juttu käsittelee esimerkkeineen.

Mutta koetapa terapoida kerralla kaksi miljoonaa, kollektiivisen kriisin kokenutta, henkisesti täysin lamaantunutta ihmistä! Ja entäpä parhaillaan Ukrainassa syntyvien sotatraumojen kymmeniä miljoonia käsittävien päiden kohtalot?

20.12

Siinä sitä jälleen tuli hikoiltua ajassa iltaan eikä aika kulunut yhtään, vain tämä ajassakulkija.

Nyt on haketta pihassa, haen ehkä huomenna vielä yhden kärryllisen.

Talitintit ja sinitiaset ahkeroivat tämän suven toista munintakierrosta. Nyt kelpasi tiltaltille tuokin päätyseinällä oleva kaksiosainen pönttö joka on odottanut västäräkkiä asukikseen. Lintujen hommista pääsee vähän jyvälle kun malttaa silloin tällöin istuksia alueen eri kulmilla ja tarkkailla.

Kyyhkyjen pesistä en yhtäkään ole löytänyt vaikka olen sopivat kuusenaluset kulkenut ja pusikoissa kuulostellut. Mutta ei se mitään, tallessapa pysynevät sitten saalistajiltakin.

Mukava olisi vain viime suven tapaan ollut seurata edes yhden pesän poikasten kasvua.

Pienen mansikkapenkin muovin jouduin ottamaan pois sillä sen alle olivat mustat mauriaiset pesineet koko alalle eikä mäntysuopavesi tehonnut karkotteeksi. Ripottelin karkeaa suolaa niiden käytäviin ja taimien väleihin. Siinä on kyllä riskinsä, että suola tappaa myös taimet. On se joskus toiminut onnistuneestikin. Enpä sitä nyt ala murehtia.

Korotetussa, hirsillä rajaamassani mansikkapenkissä asiat on vielä hyvin ja uudet taimet rehevöitymään päin. Niistä sain jo nelisnkymmentä uutta rönsytaimipaakkua laitettua ja toisen mokoman ennen kesän loppua. Niille täytyykin sitten vaihtopenkeiksi muokata puna- ja keltasipuleilla olevat alueet syksyllä. Näin vaihtoviljely toimii. Keksisi vain luonnonmukaisen karkoituskonstin mauriaisille.

21.33

Idän taivaalla salamoi. Lämmintä edelleen yli 20°.

WEB-avaruusluotaimen säkenöivistä valokuvista tämän hetken tiedeaivastuksia medioissa. Käsittämättömien aikojen ja matkojen takaa kuvia se saakin ja lajimme on pökerryksissä omasta neroudestaan kun se niitä nyt kykenee pian kuin liukuhihnalta tuottamaan. 

Tavallisen ihmishiukkasen perhoskuvat ovat säälittäviä sipellyksiä täällä Maa-planeetan kamaralla kun sekin näin jälleen kutistetaan olemattomaksi kiertolaishiutaleeksi kosmisessa iättömyydessä. Mitä se toki onkin, mutta helposti isotellessamme unohdettavissa.

Tajuaakohan Moskovan Zaatana oman mitättömyytensä näiden äärettömyyksien rinnalla joita tiede nytkin esittelee?

On se voinut sen tajutakin ja juuri siksi tekee sitä mitä tekee; koska olen näin mitätön itsekin, niin mitäs muista mitättömistä välittämään!

Kaksi Zaatanaa, Turkin ja Venäjän, ovat toistensa tapaamisesta jo sopineet. Asianaan niillä perkeleillä on Ukrainalta ryöstetyn viljan kuljetukset. Eikä suinkaan sinne, minne niiden kuuluisi mennä vaan ihan itselleen ja roistoliittolaisilleen.

23.43

"Siinä missä ennen suuri kosminen suunnitelma antoi merkityksen ihmisten elämälle, humanismi kääntää roolit toisin päin ja odottaa ihmisten kokemuksien antavan merkityksen kosmokselle. Humanismin mukaan ihmisten tulee johtaa sekä omanelämänsä merkitys että koko maailmankaikkeuden merkitys omista sisäisistä kokemuksistaan. Tämä on humanismin tärkein meille antama käsky: anna merkitys merkityksettömälle maailmalle."

Kokonaisuudesta irroitettunakin edellisen Yoval Noah Hararin ajatuspätkän sisällön,  'idean', perään voi nykyisellään heittää monimielisen kysymysmerkin ihan pelkästään Venäjän zaatanoiden avattua Pandoranlippaan kannen Euroopan reunalla. Siellä ihmisen aineettomiin saavutuksiin kuuluvan "keksinnön", humanismin, rippeitä haudataan joukkohautoihin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti