Zotapäiväkirja 150

22.7.2022 perjantai

05.54

Länsirintamalta ei mitään uutta. 

Itärintamalla on sodanaatto lukuunottaen teurastettu ukrainalaisia jo 150 päivää.

Varpaisjärvelle päin mentäessä yksi tienviitta neuvoo myös Länsirannalle. Mitähän sinne kuulunee?

Muapallo pyörii ja me sen mukana. Painovoima pitää kaikki Maassa kiinni vaikka kiidämme Aurinkoa ympäri yli 107 000 km/h. Muutamat zaatanat saisivat kyllä plopsahdella irti jalustoiltaan ja kierähtää tuonne tuntemattomaan ikuisuuteen.

Kirjoitinpa otsikon zetalla huomaamattani. Mutta sehän käy kuin droonipommi Moskovan Zaatanan Zetalla Zigneerattuun Zotakoneeseen.

Kyyhkyläinen on istunut puoli tuntia sukimassa orrella itseään. Se tekee tarkkaa työtä ja sitä tässä taas seurailen. 

Lintu ylettää ihmeen hyvin jokaiseen ääreensä nokallaan. Ottaa toiselta puolelta äärimmäisen pyrstösulkansa nalkkiin nokkaansa ja vetäisee selkää kötristäen sen kärkeen saakka ja sitten toiselta. Ja keskimmäiset myös. Leukaansa ja nokkaansa se rapsutteli molemmilla varpaillaan vuorotellen, ja oletettavasti höyhenten peitossa olevia korviensuita. Ja yhä se tuolla 20 metrin päässä kuivapeseytyy. 

Minulta hyvä keksintö tuo orsi. 

No nyt se lehahti nurmea napsimaan. Kauransimenet, jotka alkukesästä nakkelin kuloheinän sekaan, ovat siellä täällä nousseet vaatimattomien varsien varaan. Jyväaihioista ei maitiaisnestettä vielä heru, mutta kyllä kyyhkyläinen jo muutamaa kopaisi kuin maanviljelijät pruukaa tehdä viljapelloillaan.

Eilisiltainen humpallus..., mitähän siitä ylös kirjisi?

Oli lomalaistanssit ja joutui olemaan pelkästään kohtelias monen pelin aikana. 

"Sinä menet niin mukavannäköisesti, että siksi tulin hakemaan" kehui eräs Iso Sininen. Ja toinen sanoi, ettei ikunaan ole naistentansseissa käynyt, mutta nyt hän lomanaloitukseksi päätti "repäistä". Hienoa se, mutta repisi jonkun muun kanssa. Ja ainakin laihduttaisi, että jaksaisi useammankin elämänsivun silputa.

Ainahan sitä muutaman pelin voi tossutellenkin mennä, ja kyllä minä ymmärrän, että tanssitaidottomankin täytyy saada edes kerran kesässä käydä lavalla kävelemässä, mutta miksi kaikki sellaiset, fiinisti viinille tuoksahtavat frouvat halusivat tehdä sen juuri minun kanssani!

Rukkasten jakaminen on minulle kyllä vielä vaikeampaa.

Sain minä muutaman vakiokävijänaisenkin kanssa ihan mukavat kyydit niin, että lähtiessä piti ajaa Muaninkajärven uimarannalle pulikoimaan ja vaihtamaan kuivaa ylle.

Se uimaranta ei ole jollekin ennenkäymättömälle, liikennemerkkkien sanomaa orjallisesti noudattavalle helposti lähestyttävisä. Pääraitilta on opaste oikealle, mutta seuraavassa jos vasemmalle liikunta- ja koulukeskukselle menevältä väylältä käännyt on edessä umpiperä. Ja kun käännyt oikealle, josta päiväkodin vierustaa kulkevaa asvalttia pitkin rannalle pääsee, sen alkupäässä on ajokieltomerkki. Siitä minä olen kuitenkin ajanut ja tietenkään arkijärjellä ajatteleva paikalle sattuva poliisi (hah) tuskin sakottaisi, mutta jos kunta (ei perhana! Muaninkahan kuuluu nykyisin Kuopion kaupunkiin!) uimarantansa on käyttöön tarkoittanut, täytyisi kai sinne luvallisesti saada myös mennä. Parkkipaikkakin on siellä rannan puolella.

Joutavaa napinaa tuokin edellinen (kuten tanssitettaviensa arvostelu). Jaksaahan tuonne kävellä vaikka kauempaakin (ja jaksaa nekin tossuteltavat, onhan joillakin hyvät jutut jopa).

Eilen en muistanut merkitä, että Unilamminsuon käynnilläni tapasin karhun. Näin otuksen Uniaholta laskeutuvassa murrokossa ennen lakkasuota. Luulin ensin, että ahma on kaatuneen puunjuurakon päällä ja räpsäisin kännykällä kuvaa, mutta saatana, koko juurakko lähti liikkeelle!

Jatkoin kohta matkaani sinne minne olin menossa, poimin suon kypsät sankkooni ja läksin pois. Pulssi ei tehnyt edes yhtä ylimääräistä hyppäystä tuosta sivuttaiskohtauksesta. Olisihan sitä saattanut kuuseen kurkotella jos se kohti olisi lähtenyt. Olisinko kerennyt niin se on eri asia, oli se niin nopeasti näkymättömissä tuossakin tilanteessa.

Metsissä pitää olla karhuja. Metsissä pitää olla susia. Metsissä pitää olla kaikkia alkuperäisiä asukkaitaan, mutta homo deusta sinne ei enää pitäisi päästää!

Olen nytkin kuunnellut tämän mökkijaksoni aikana jokaisena päivänä miten tunteettomat metsänraiskaajat, nuo suuresti ylistetyt ponsset, newhollandit, timberjackit ja mitä perkeleitä niitä onkaan, ovat ohjastajiensa näppärien sormin liikauttelemien nupikoiden käskyttäminä möyrynneet Rappu- ja Ruunarinteillä jossa lapsuuteni sata-kaksisataavuotisten, miljoonien hienojen kuusien, koivujen, haapojen ja petäjien sijaan kasvaa selluliemiksi jo ennalta tuomittua, kepeälustoista, yhdenlajin kepakkometsää.

Eikä mitään taukoa metsäteollisuus suostu kesän metsäneläinten pesintäaikoinakaan pitämään! Sinne murskaantuvat peipot, tintit, kurpat ja kusiaispesät!

Sota metsien puita vastaan on aina käynnissä eivätkä aseet ole yhtään se mitättömämpiä kuin Ukrainan rintamallakaan ihmislajin toinen toistaan vastaan käymässä sodassa. Oikeastaan pahempia.

Mitaleja metsienraiskaajakoneiden tehtaiden omistajille ja kehittäjille rintoihin jaellaan ja ylimpiä potsokkaita niitä rintapielet helisten linnojenkutsuille esittelemään kutsutaan.

Ette te ihmisen tyttäret ja pojat ymmärrä lainkaan mitä Maaplaneetalle olette kaikki tekemässä jopa pytyillä istuissanne. Kuten itsekin vaikka kyllä olen kaiken tuhon katkerasti ymmärtäen sisäistänytkin.

14.45

Olen siivoillut, lastannut kärryn ja auton, syönyt ja ottanut ettonet. Odotan vain lähtöhaluja saapuvaksi ettei tarvitse väkisin itseään autonrattiin retuuttaa.

Vinha meni jo piiloon kun lähtövalmisteluni näki.

Voisin viivytellä vielä sillä varjolla, että lämmäyttäisin saunan lähtiäisiksi ja joisin päivän toiset kupilliset kahvia lähtöloitsuiksi.

Niin ja pittäähän minun kaivaa vielä pottumaata viemisiksi. Tillitkin kuppiin lipsiä. Harventaa raparperipuskaa...

22.34

Olin Knissa jotain 20.00. Vein Anelmalle 2,5 kg lakkoja, puoli kiloa mustikkaa ja paperipussissa kantarelleja. Ilahtuipa kovasti hän.

G oli saanut mopon osan ja paikoilleenkin sen P:n kanssa asentanut. Oli öljynvaihdossa kun tulin.

Eilen oli TM (siskonsa) ajeluttanut ympäri Jyväskylää ja poika oli tullut iltajunassa kotio. Kuhan vuan huvikseen pistäytyi sielläkin.

Elias on saanut opiskelija-asunnon (kaksion) Oulusta, läheltä kampusta. Kävipä tsäkä! Tekevät siihen parhaillaan remonttia, että sekin vielä.

Voi kun asiat sujuisivatkin näin mallikkaasti aina.

Laitoin ohrapuuron uuniin ja pyykkikoneen rallattamaan. Kolmas koneellinen menossa. Ulos ripustelin, mutta sääkartta näyttää kyllä jo aamuyöllä sateiden saapuvan.

Näin taas ulkomaisilta mediasivuilta karmeita kuvia ja videoita Hersonista ja Donbasista. Samaan aikaan Venäjä, YK, Turkki ja Ukraina (näiden edustajat) olivat istuneet pyöreän pöydän ääreen kirjoittamaan sopimusta Mustanmeren viljankuljetusten turvallisesta rahtaamisesta maailmalle.

Haastattelussa ukrainalainen viljanviljelijä oli kyllä synkkänä. Hän sanoi, että tuo sopimus oli aivan turha, ei Venäjään voi luottaa!

Harva luottaakaan.

Ja seuraavaksi kerrotiin, että Lav... eikun se pienempi, mutta ei yhtään hyvempi Moskovan Zaatana on lähdössä empatiankerjuukierrokselle Afrikkaan aloittaen Egyptistä.

Mitä näistä kuvioista oikein osaisi ajatella? Miten Venäjän edustajat voivat lennellä maailmalla niin, että selviävät aina vain hengissä takaisin vaikka ovat täysin lainsuojattomia kun kotimaansa rajan ylittävät?

Niitäkin yksittäisiä perkeleitä ja zaatanoita suojelee ydinase.

Zaatanoiden murhia suunnittelevat pelkäävät yksikertaisesti sitä, että jos hius katkeaa Moskovan Zaatanan päästä jonkun länsimaisen toimijan toimesta, lähtee ohjus siilostaan välittömästi.

Jos Venäjän sisällä tapahtuisi jokin karmea katastrofi johon lännellä ei todistettavasti olisi osaa ei arpaa, katkaisisi se varmasti nyt jo Ukrainan maaperällä kompuroivilta sotakameleilta muutakin kuin vain selän. 

Syöksyisipä Tunguskalle vaikka meteoriitti... tai vielä parempi, että se sattuisi erään Etelä Venäjällä sijaitsevan palatsin uima-altaaseen. Vaikka ihan vain semmoinen linja-auton kokoinen avaruuden kivenmurikka...