14.7.2022 torstai
06.34
Unessa jälleen Tampereella. Toistuvat unet paikoista joissa olen majaillut ikään kuin vaativat osaltaan "matkustamista" muistojen poluilla taakse päin. Eilenhän mietin vaikeinta matkaa joka liittyy omassa itsessä matkustamiseen kohti lapsuutta.
Kaikille tätä tarvetta ei synny. Hyvä lapsuus ja onnistunut jatko takaa turvallisen huomisen. Ainakin illuusion siitä, ja joskus nuo illuusiot kestävät hautaan saakka. Pelot eivät vaivaa, sen kuin porskuttaa menemään.
Oman onnensa sepät, nuo luulotautisista pahimmat, ovat asia erikseen, koska niiltä puuttuu kyky kuvitella oma sattumien sanelema kohtalonsa toiseksi.
Empatian ja monipuolisen ajattelukyvyn puutetta potevat sellaiset sepät.
17.12
Torjuin yhden työtehtävän. Olisi ollut kaukana, ei majoitusta eikä olisi maksanut edes päivärahaa. Kuinkahan olisi matkakorvaustenkaan käynyt...
Yksi asia vaivasi aamulla: Miksi en pannut alkuperäisen blogini nimeksi Unimäki bluesia?
Oliko tämä paikka vielä niin käsittelemätöntä menneisyyden tunkiota, ettei käynyt edes mielessä?
18.01
Huomenna aukeaa itärajan liikenne ehkä tiukentunein valvontatoimin. Rajaseudun rambot ryntäävät heti hakemaan halpaa kulkuvettä kosliinsa välittämättä siihen liittyvää moraalista aspektia. Rahoittavat siis Moskovan Zaatanan Teurastussotaa Ukrainassa.
Rajattomiksi auenneet kuvalliset sfäärit WEB-luotaimen avulla taas kuluttavat niin valtavasti maapallon resursseja, että venäläisten rosvobensalle yks ja sama kuka ne taivaiden tuulien kuljeteltaviksi polttaa.
Mutta jo Jerzy Lec tiesi: "Myös kaikkeuden mittasuhteista tulee sotasalaisuuksia."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti