Sotapäiväkirja 133

5.7.2022 tiistai

04.35

Kahvia ootellessa unenkirjaus:

Eilenaamulla mämmin maku suussa herätessä, nyt melkein nännin. Katselin nimittäin talon räystäällä istuen kun Satu imetti Sonjaa alhaalla tekemässäni pihakeinussa. Vauvan lutkutellessa äänekkäästi, pullakassa rinnassa risteilevät  paksunpunaiset verisuonet sykkivät silminnähden niin elävästi, että pelkäsin niiden alkavan vuotaa. Yritin huutaa, että ottaa jo laastaria esille, mutta ei imettäjä kuullut. Läksin harjan kautta kadunpuolen tikkaille, mutta talossa ei ollutkaan toista lapetta ja liu´uin kapeaa metalliputkea kadun ylitse Kopos Onnin pihaan. Kerkesin sanoa Onnille päivää sen rassatessa Sisu merkkistä mopoa rappustensa äärellä kun meidän talosta alkoi kuulua yläkerran jehovalaissisarusten hartaudesta pakahtuvaa virrenveisuuta.

Heräsin.

Harmitti, että olisipa uni jatkunut tuon ensimmäisen perheeni asuttamassa Kokkosentalossa. Se oli pihanpuoleiselta osaltaan prikulleen sama talo (nykyisin purettu pois) ja Onni (vainajoitunut jo), joka korjasi pyöräänsä asui silloin samanlaisessa talossa kuin  unenkin talo oli. Ja meidän yläkerrassa asui jehovalaisisarukset joilla ainoana oli talossa puhelinliittymä ja jota muutamaankin kertaan tarvittiin kun Satua sairaalaan piti töytyyttää.

Talon kellarissa asui jäykistetyn selän kanssa kipuileva, mutta pitkiä matkoja pyöräilevä mies jonka nimeä en enää muista, seinänaapureina oli Lapin pariskunta ja jossakin loukossa mies, jota Satu kutsui Herra Tossavaiseksi koska sen kasvot olivat kuin Peppi Pitkätossun apinalla. Kun hra Tossavainen lähti aamulla makuuhuneemme seinän takana käyntiin, kuului puoli tuntia ääntä, kuin kovaääninen siili siellä nuuskuttaisi.Se varmaan kuuli sitten meidänkin "nuuskutuksemme"...

06.02

Niinhän siis heräsin jo ennen viittä puuron keittoon kuten yöllä ounastelin. P kömpi yläkerrasta valmiille aamiaiselle ja lähti sitten reippaana robottien kaveriksi tehtaalle.

Ainoa eläin kaupunkitalomme pihassa oli iso siili Riston viinimarjapensaan alla kun vein Vinhan ulos. Oli se illallakin kun levittelin pyykkejä myöhällä kuivumaan. Mulla ei ollut siilille muuta tarjota kuin vesikuppi pensaanjuurelle josta se on käynyt juomassa jos on käynyt. Eivätkä ne periaatteessa muuta kuin vettä tarvitsekaan koska täällä kyllä riittää ainakin kotiloetanoita särpimeksi. 

23.33

Menipäs se päivä taas. 

Hampilääkärissä käynti oli aamupvllä. Lääkälitäti talkisti hampaiden tilan ja leuan liikkuvat nivelet. Yksi hampi täytyy paikata ja vähän plakkia rappsuttaa, mutta ne sitten kahtena lauantaina kuun lopulla.

Nyt illasta tein viiden litran kattilallisen kovasti kasvispitoista keittoa. Puolet hulahtaa heti huomenna poikien kitusiin ja loput säilön annosrasioihin pakkaseen.

Isänmaallisesta Teurastusodasta ehti vähän olla puhetta, kun eräs erittäin harvoin yhteyksissä ollut tuttu soitti kysellen ensin kuulumisia sun muuta, ja sitä sotaakin sivuten ja sitten kuin oheishuomiona, että joutasiko pöytäsirkkeli lainaan. Silloin kysyin, että asukkosie vielä Kittilässä. "Asun asun, minne perkheleeshen mie kotua lähtisin..." Siihen minä, että ei taida sinun kannattaa sitä sirkkeliä lainata kun se on mulla täällä Kajaanissa.

Oli siinä sit pikkunen tauko ja sitten: "Menipäs se V retkuun, kähä khäh khäh..., Mitä vithua mie sirkkelillä kun en ole vasarhaankaan kymmenhen vuothen tarttunna..."

Olipa se hauska juttu.