lauantai 9. heinäkuuta 2022

Sotapäiväkirja 137

9.7.2022 lauantai

02.21

Kajasteelta tulin. Tulikärpänen oli rappusilla kuin sisälle pyrkimässä. Siitäkin kapsahti mieleen joku syksyinen lapsuusmuisto.

Nyt uskaltauduin hakemaan erästä heleään, vaaleansiniseen kokopukuun (hame ja pusakka) pukeutunutta naista jonka tiesin Ukrainasta Suomeen joskus asettauttuneeksi. "Uskaltauduin" tarkoittaa sitä, että edelliskerralla en hakenut koska tiesin kysyväni häneltä miten sota on vaikuttanut elämäänsä. Utelulleni tulikin itkuinen hinta kuten uumoilin vaikka hän sitten sanoi, että täytyy vain koettaa näistä tanssinhetkistä edes vähän nauttia.

Hänen luonaan Juuassa asuu nyt joitakin Ukrainan sotapakolaisia, elikä sodan seuraukset ovat koko ajan läsnä.

Ehkä minun ei olisi pitänyt hakea valssille nytkään, sillä nainen meni lavan ulkokehän kaiteeseen nojaamaan surullisen näköisenä ja lähti pian pois. Olisin edes pidättäytynyt kysymästä mitään.

Seuraavaksi sattui railakas humppa "seksuaalineuvojan" kanssa ja kyyneleet, jotka olivat vierineet poskelleni, sekoittuivat hikivirtaan ja sain siten oman pahanoloni kuriin.

Sitten nojautui vasten punaista paitaani sellainen nainen, jota en koskaan ennen ollut tanssittanut. Tango meni meiltä niin sulavasti, että vähän ajan päästä, kun tuli seuraava, tanssittiin sekin. Hän kysyi, että onko mulla kaksoisveli olemassa kun eräs eteläsuomen lavoja kiertävä mies on samannäköinen. Mitäpä siihen muuta sanomaan, kuin että kyllähän se isä Helsinkiä vuosikaudet kulki rakentamassa...

Puhuttiin sitten kaikenlaisista "kätilöimisistä..."

Yksi kookas, vaaleiksi hiuksensa elävöittänyt nainen tuli hakemaan sillä perusteella, että häntä huvitti minun punainen paitani koska hänellä oli lähes samanvärinen, olkaimellinen mekonriepu. "Hauskaa tämä paituliinsisaruus", se sanoi monen muun repliikin aameneksi, puhelias kun tuntui olevan.

Nyt nukuttaa.

06.12

Huimia unia joista en olisi halunnut herätä, mutta kun kusetti ja janotti vietävästi. Nälkäkin kurni vatsaa; jo unessa söin hyvää ruokaa jota se tanssittamani ukrainalaisnainen tarjoili. Yöllä kun tulin humpalta, söin vain vähän  salaattia ja yhden keitetyn kananmunan, piimää päälle.

Nyt olen juonut kahvin ja odotan termospuuron  hautumista.

08.45

Jos olisin pelkästään omaa hyötyä ajatteleva, hankkisin tänne rehukauraa ja syöttäisin tuon kyyhkyparven syksyä kohden lihavaan kuntoon ja pyydystäisin pakkaseen kaikki jotka saisin. Niitä on nyt näkyvillä 6 ja ainakin yksi on kasvimaalla. Syksyllä niitä saattaisi parhaillaan olla parikymmentäkin kunhan poikaset ovat kasunneet lentokykyisiksi. Ja jos tekevät vielä kaksi pesuetta kuten viime kesänä, olisi saaliskin sitä suurempi.

Mutta kun ajatuskin noiden kauniiden lintujen murhaamisesta puistattaa! 

On minusta, entisestä surutta riistaa metsistä ryövänneestä nuorukaisesta tullut täysnynny vanhus!

Yhdestä kyyhkystä irtoaa kelvollista täkkälihaa n. 200 grammaa joten koko perheen yhdelle aterialle tarvittaisiin 3-4 kyyhkynyyttiä. Jos "parvestani" saisin eri konstein pyydystetyksi vaikkapa kymmenen lintua, olisi ne syöty parilla-kolmella aterialla. Kyyhkyjä pitäisi pyydystää siis kymmeniä, että niistä talvikaudeksi olisi edes silloin tällöin vatsantäytettä. Tietenkin jos alkaisi metsästää muutakin riistaa pakkaseen, olisi kyyhkyt hyvä vaihtelulisä tummemman metsälinnun ja jänesten sekaan.

Sitten pitäisi ostaa erillinen, iso pakastinkin ja minne se mahtuisi kahden, marjoja ja muuta luonnonmoskaa täynnä olevan lisäksi?

Pahanpäivän varalle kuiten pitäisi varautua. Uhka Moskovan Zaatanan konsultoiman Suuren Isänmaallisen Teurastussodan laajenemisesta ei ole mihinkään väistynyt. Viime päivien uusista, kovista puheista päätellen uhka on vain kasvanut eikä ne perkeleet ole ydinpelotteella uhkaamisestakaan luopuneet.

Lav... Moskovan pienemmän Zaatanan eilinen käynti Balilla G 20-maiden kokouksen porstuassa kääntymässä ja PääZaatanan muut puheet omilla areenoillaan ovat jälleen hyytävä todiste niiden ajattelusta mitä käynnissä olevaan "erityisoperaatioon" Ukrainassa tulee.

17.13

Juhanilan Lassi kävi. Juotiin kahvit ja rupateltiin. L:n lähdettyä, söin, tiskasin ja kävin saunassa. Kunhan olen saanut puetuksi, istahdan puoleksitoistatunniksi Tojotanrottelon ratin taa ja nousen pois Muaningan Kasinon parkissa.

Joku nainen soitti. Ei sanonut nimeään, enkä tunnistanut äänestä, uteli kuitenkin kuin tutultaan minne mänen humpalle. Sanoin Muaningalle. Jahah, nähhäänpäs sitten siellä. Klik.

Olikohan joku pilapuhelu? "Tuntematon numero" on vaikea selvittää.

"Kun kansa vaikenee, vastuu jokaisesta lausutusta sanasta on filosofeilla ja runoilijoilla." Tämän viisauden lausuu runoilijafilosofi Vladimir Jermakov esseekokoelmassa Tolstoin varjo.

Eikö siinä ole ristiriita: nostaa nyt noin julkeasti omaa häntäänsä?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti