Sotapäiväkirja 139

11.7.2022 maanantai

07.33

Kosteanlämmin uamu. Pottu alkaa kukkia kunnolla. Ensimmäiseksi ehättävät ylimmän alan kolme ensimmäistä pottupenkkaa jotka lannoitin suoraan vakoon tuoreilla lohen istutuspoikasilla jotka olivat kuljetuksessa kuolleet säiliöön. Varret ovat hieman pitemmät ja selvä värierokin niissä on tummemman suuntaan verrattuna seuraaviin potturivistöihin.

Onkohan lannoituksella todellakin noin selvä vaikutus? Muissa on peruslannoitteena kompostimulta ja kananpaska jota hienostellen kakaksi pussinkyljessä mainostetaan. Ja muka lähes hajutonta! "Haesemattomia paskoja ee oo olemassa", sanoi isävaenookin.

Ajourilla metsässä iliman lannoiteita kasvatettujen perunoiden varsikot ovat kuin basilikaa, kuten taisin jo kerran kirjoittaa. Kävin nekin katsomassa ja saattaapi olla, että mukulia ei vartta kohden todellakaan montaa ole sillä varret ovat yli puolenmetrin korkuisia jo.

Äet Gunillan Valamonruusupuska kukkii ja tuoksuu komiasti. Pidän pienenä ihmeenä sen uudelleensyntymistä kaiken sen maanmuokkausten ja myllerrysten jälkeen mitä vuosikymmenten aikana entisen lahopirtin multiaspenkereen vierustoilla on tapahtunut.

08.34

Kahvia juodessa luen Hesaria tältä tabletinruudulta ja kuuntelen puolella korvalla ykkösaamua radiosta jonka asemat valitsen kännykästä ja kytken äänen tulemaan kaiuttimeen. Molemmista vain asiat kiinnostavat. Hesarin urheilut ja mainokset sun muun sälän kun voisi yksilölukija itse säätää niin, että ne karisisivat pois sivuja avatessa. Ehkä sellainen yksilöllisyys joskus tulee olemaankin mahdollista...

Kertsinsalmen sillasta juttu otsikolla "Ukrainan armeija uhkaa räjäyttää vuosisadan .... (Moskovan Zaatanan) rakennusprojektin..."

Sitä on toivottu Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan alusta alkaen täälläkin, mutta jutussa perusteltujen faktojen mukaan se saattaa jäädä uhkaukseksi kun kaupunkien ja kylien takaisinvaltaamisetkin ottavat voimille.

Mutta näistä voi lukea kukin omilla tahoillaan faktaa ja huhua mielensä kyllästämiseen asti oikeista medioista, minun ei niitä isosti kannata referoida. Jos kykenisi vain täältä pelkän sodanuhan alla olevan yksilön satunnaisia tuntemuksia kuvaamaan niin se riittäisi. Rivienvälit olisivat taitavalle herkullisia paikkoja kieroilla faktat niin, että ne tajuaisi jos kirjoittajan ja mahdollisen lukijan aallonpituudet muuten täsmäisivät.

Kuvaavaa olisi tällä hetkellä mainita vain lakonisesti, että "Länsirintamalta ei mitään uutta" kuten Erich Maria Remarque kirjoitti jo ensimmäisen maailmansodan juuttuneesta tilanteesta yhtä mielettömässä sodassa kuin mitä nyt Euroopan laidalla käydään.

Sota joka tapauksessa vaikuttaa joka ikinen päivä täällä "Länsirintamallakin". Hintojen hillitön nousu kaikkialla ja Euroopan pelkästään "taloudelle sykkivän sydämen", Saksan ja sitä myötä koko EU:n alueen kurjuuteen syöksymisen pelko Moskovan Zaatanan sodan takia ovat elimellinen osa tuon sodan tarkoitusperiä. Siksi jokainen eurooppalainen pipo on tässä sodassa mukana tahtoipa tahi jos! 

Siksi minäkin näin sitkästi jaksan kirjoittaa jokavitunuamu tuon saman vitun otsikon päivitykseni alkuun!

Anteeksi kaikki vitut, että minä teidätkin tähän sotaan mukaan vedän, mutta vittuja on niin mukava vedellä kaikkeen kuten tapana muillakin on.

Kyrvät kun esiin vedetään niin vaikutus on kokonaan toinen. Yleensä sota vain niillä pahenee koska niiden takana olevat testosteroniset voimat sotia aloittavatkin.

Vituilla on rauhoittavampi vaikutus.

Erno Pasilinnakin kirjoitti satiirin "Vittu" jonka päähenkilö, Kirjailija, kirjoitti Vittu-nimisen kirjan ja nousi sitten junaan Vittu salkussaan esiintyäkseen kirjallisissa matineoissa ympäri Suomea ulottuvalla kierroksellaan. Palasi siten aikanaan väsyneenä kaikkeen tuo sama Vittu kainalossaan. Nyt en muista tarkkaan, mikä novellin loppuhuipennus oli. Ehkä se oli vain vitunmoinen uupumus kaikkeen vitun touhotukseen.

Vitusta sinä olet tullut, mutta takaisin sinua ei sinne survota kun mainen matkasi päättyy. Multaa suuhun tai tuhkana pajukkoon, se on oleva atomiesi kierron loppuhuipennus. 

Pappienkin pitäisi haudoilla puhua niin kuin asiat ovat eikä toistaa aina vain sitä samaa valhetta joka tuulena taivaalla puhaltaa.

22.37

Jopas on ollut jo uamusta vittu mielessä. Sori siitä. 

Ja paskat, ei näitä anteeksi tartte soritella.

Harvinainen vieras pihassa: pikkuveli kävi! Siis nuorin (59) meistä seitsemästä.

Hain haketta kärryllisen Lepolan kohdalta kun siinä kävi siirrettävä haketin pirstomassa tienvarteen kerätyt rankaläjät ja sen jälkeen jäi melkoiset läjät oheishukkaa. Istutin nyt illasta ne pensasmustikantaimet joiden multaan sekoitin haketta ja peittelin pensaiden ympäristönkin sillä.

Päivällä oli kitkemistä ja mansikanrönsyjen jakamista juurtumaan istutuspaakkuihin.

Täytyy ruveta nukkumaan. Hyvää yötä Hanna ja lapset... ( Mistäköhän sanonta olikaan kotoisin?)