Sotapäiväkirja 136

8.7.2022 perjantai

05.34

Eilisiltaisen, myöhälle yöhön jatkuneen sateen jälkeen taivas kirkas kuin lasinpuhaltajan ajatus. Raikkaat tuulenhenkäykset pyörähtelevät puissa ja pensaissa niin, ettei niiden suuntaa heti osaa sikkuraisin unisilmin navigoida, ehkä kaakosta kuitenkin.

Asetin linnuille pukin nurmen laidalle ja naulasin huarukkapuun ja ruokinta-automaatin väliin istumaorren. Niinpä vain niillä nytkin istuu muutama kyyhkyläinen tarkkailemassa kenttää minne aamupalaa lennähtäisi haeskelemaan.

12.33

Siimaleikkailin saunantakusen, polut ja pihatien varren. Kasvimaan ympäristön simpsittelin myös minkä siimalla pystyy. Polut otin tarkemmin kuin muut paikat että näen, jos käärmeitä on etten hännälle astu; kipiäähän semmoinen tekee.

Kun ajattelen noin päin asian, niin se on minusta oikeampi kuin että aina vain varoitellaan käärmeen puremalla. Kuolettavastihan ihminen on matelijoita aina kohdellut, harvemmin se niiden myrkkyihin on kuollut kuin ne syyttä vihassa kiehuvan äijän nuijan iskuun.

Ruohonleikkuutähteitä haravoin  muutamat kottikärrylliset kasvimaan katteeksi. Kun nostelin ruohonyttösiä kyytiin, niistä nousi jo lapsuudesta tutut, leikatun heinän aromit ja kaikenlaista tuli taas mieleen; Äet ja isä ja siskot ja veljet. Kokonainen elämänkimara siinä laukkasi tajunnanvirrassa niin että kopse kuului.

17.23

Nukuin puolitoistatuntia. Oli niin todentuntuinen uni, että en herättyäni uskonut vuodenaikaa jonka voi ikkunan takana olevasta vihreydestä lukea. 

Unessa nimittän ajoin yöllä Opel Record-farmarilla Kellomäestä Pohjoismäkeen menevää, paksun lumikerroksen peittämää kärrytietä ja meno oli railakasta koska vauhti täytyi pitää kovana, että raskas auto nousee varmasti Rappurinteen ylös asti.

Kaikki oli unessa kohdillaan. Tunnelma, Armaalan tienhaara, Ruunanrinne, Rappurinne, lumen paljous... Joku oli kyydissä, mutta se ei paljastunut kuka. Ehkä isä.

Minulla on joskus ollut tuo unen Opel. Se oli vaaleansininen, vuoden 1969 mallia ja kova kuluttamaan bensaa. Sen viimeinen työmaa oli tämän Unimäen perustusten valussa toimia käyttövoimana betonimyllylle: perä tunkattuna ilmaan, siivahihna takavanteelta myllyn hihnapyörälle, moottori käyntiin ja ykkönen silmään sekä tiiliskivi sen verran painamaan kaasupoljinta, että se antoi betonimyllylle sopivan pyörimisnopeuden.

Miksikä lie nyt päiväuniin tunkenut..?

Japanissa murhasi joku vihainen ihminen entisen piäministerin Shinzo Aben. Vaikuttaako se Japanin yhteiskuntaan mitenkään? Joku haastateltava sanoi, että on siksi järkyttynyt koska eihän Japani mikään USA ole!

Moskovan se pienempi ulkoministeri Zaatana on käynyt ovensuussa pitämässä pikkupuheensa G 20 maiden huippukokouksessa Balilla. Puheen sisältö oli niin paksua puppua, ettei siitä kannata referoida yhtään ainutta sanaa saatika kokonaista lausetta pilaamaan omia kirjoituksia.

Käyn saunassa ja lähden Kajasteelle humpalle.