Sotapäiväkirja 141

13.7.2022 keskiviikko

04.32

Äet Gunilla unen ruusupuskassa. Juoksin ja juoksin äitiä kohti, mutta en millään päässyt risukoitunutta polkua eteen päin. 

Lohduttomaan oloon heräsin.

Pötkyilin pitkään sängyllä miettien alkujuonnetta Äitiuneeni.

Ensimmäinen ajatus, ehkä todempi muita jälkeensä synapseissa kimpoilleista ajatuksista oli, että niin minä kuin suuri osa vaikeuksia kokeneista ihmisistä vaeltaa aina vain ja yhä uudestaan kohti lapsuuttaan pääsemättä koskaan perille.

Sen rinnalla leikintekoa kaikki muu matkustaminen jotka autoin, junin, lentokonein ja avaruusaluksin elämässä huilautetaan. Pyöräillen ja kävellenkin suoritettuja, tuhansienkaan kilometrien matkoja ei voi verrata omassa sisimmässään matkustamisen vaikeuteen.

12.00

Rupesin keittelemään raparperihilloa inkiväärillä, mesiangervonkukinnoilla ja apilankukilla maustetussa vedessä jota hörpin samalla teenä välipalakseni. Aika väköttiä laimentamattomana.

"Nyt Venäjällä hallitsee turvallisuuspalveluiden logiikka, jossa tärkeintä on valvoa ajattelun puhtautta."

Kyllä siellä OMOA nyt kuluu. (OMO=suomalainen pyykinpesujauhe, OMON=Venäjän sisäministeriön erikoiszaatanoidenjoukot)

17.07

Juuri kun Sonjan porukka tuli keräämään yrttejä rymisteli paikalle ukkosrintama. Yrtit jäivät toistaisexi. 

Oli mukava kuunnella ukkosen pauketta yläpuolellaan. Välillä ajattelin, että jos se piukaisee salaman kanssa tupaan voi käydä kehnostikin, mutta minkäpä sille mahtaisi. Ei sattumieniskuja muitakaan ole paeta voinut koskaan.

 Yhden kerran salama on tullut puhelinlankoja pitkin takahuoneeseen särkien pistokkeen. Nokisenmusta seinälevy sen ympärillä oli, mutta eipä ollut voimia riittänyt sytöksi asti. En ollut silloin paikalla, että säästyin säikähdykseltäkin. Nyt puhelinta ei ole eikä linjaakaan. Purkivat vissiin parikymmentä vuotta sitten kaikki pois.

Huussikuusiin salama voisi kyllä osua jos sille päälle sattuisi kun ovat jo kovasti korkealle muusta ympäristöstä kasunneet.

19.23

Hain vielä yhden kärryllisen haketta kuten eilen uhosin. Jos tuonkin läjän säkeissä ostaisi Prisman tai Hommoojan puutarhapuolelta, olisi hinta melkoinen.

Yksi korotuslaitainen kukkurakärryllinen on n. 2 kuutiota elikä nyt kasvimaanpielen läjässä pitäisi olla 6 kuutiota. Kaupan säkkien tilavuus 45 ltr ja hinta 6,95€, että siitä voi hintaa  "katevaraukselleni" ookailla (yli 900€).

21.02

Saunoin ja makasin välillä saunanedusnurmella kaatosateessa ainakin 15 min. Tulipa raikas olo.

Eipä saa kaupungissa näistä nauttia. Tai saisihan sitä omalla pihalla vaikka napaillakin, mutta jostain kumman syystä sitä ei tule saunailtoinakaan harrastettua. Pihamme siellä on kyllä aika tavalla suojaisa paikka kun puita kasvaa jokapuolella ja eteläpäädyn naapurikin jää jo korkeiksi kasvaneen, tiheäksi istutetun tuijarivistön taakse piiloon. 

Ketä yleensäkään kiinnostaa, mitä kukin omilla pihoillaan tekee? Ja vaikka kiinnostaisikin, niin so what?

Lajimme on aika hassunkuriseksi muuntunut häveliäsyydenkin suhteen. Toisaalla revitään genitaaleja levälleen miljoonin kuvin ja videoin ja toisaalla sakotetaan jos mulukunpiä tai nänni julkisella paikalla vilahtaa.

Kun olin alta viiden totuin olemaan alasti kevään ensipälvistä siihen kun alkoi lumi maassa pysyä. En ainakaan muista, että vaatteilla olisi keikaroitu. Muutama kesäinen valokuvakin sen todistaa. Niin kai olivat kaikki sisaruksetkin tiettyyn ikään saakka.

Sitten aikuiset pilasivat senkin ilmaisen, luonnollisen lystin.

Poksahtipa uutinen eetteriin: Bill Gates aikoo lahjoittaa kaiken omaisuutensa pois!

Saisikohan sille viestin, että panisi minunkin tilille muutaman tonnin? Ei mänis hukkaan vaan ihan arjen pyöritykseen. 

23.01

Iski hillitön makeanhimo! Sitä ei olekaan kuukausiin tapahtunut. Otinpa siis kulhoon raparperikiisseliä jonka mesiangervoteehen toissapvnä keitin ja lorautin siihen kauramaitoa sekä vaniljaa pikkuisen. Makiaa se oli. Nyt ei himoita yhtään, paitsi...

Päätin ajatella illan päätteeksi ja ennen nukahtamista pelkästään Moskovan Zaatanan konsultoiman Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan lopputulosta vaikka se jossitteluksi menee lukemattomilla asiantuntijoillakin.

Ajattelun ja päättelyjen pohjaksi (halveksitun  maallikkouden lisäksi) minulla on lukukokemukset muutamasta Moskovan Zaatanan elämäkerrasta, Hannah Arendtin kirjoitukset totalitarismista, Seierstadin kirjoitukset Kaukasukselta, diktaattoreista kuunnellut dokumentit ja kirjat  (Hitlerinjuuttaasta eritotenkin) ja sadat muut artikkelit kaikesta siitä, mihin lajimme lyhyen olemassaolonsa aikana on kauheuksien saralla kyennyt. Eikä vähiten vaikuta päättelyihin itse käynnissä olevasta Teurastussodasta päivittyvät uutisetkaan.

Miten lie suhtauduttava siihen, että Yoval Hararin kirjat Homo Sapiens lajista (sen lyhyt historia ja vielä lyhyempi huominen) joka on muuntautumassa pikkuhiljaa huomisen Homo Deukseksi vaikuttavat myös ajatteluuni ja toivottomuuteeni niin sotaa  liittyen kuin lajina tekemiemme suunnattomien virheiden takia tapahtuvaan ilmastonmuutosprosessin pysäyttämisen mahdottomuuteenkin.

Sen tiedän jo erittelemättä, että Teurastussodan lopputulos on yhtä hirvittävä kuin kahden maailmansodankin loput olivat. Jo yksin siksi, että lopullinen kuva paljastuvista, sotarikosten aiheuttamista inhimillisistä kärsimyksistä viivan alla tulevat olemaan vuosikausien selvittelyjen vuoksi kansakuntien kollektiivistä omaatuntoa peruuttamattomasti kolhivia. Niin kuin natsien aikaansaannoksetkin kolhivat yhä.

Mutta ilmastonmuutoskatastrofin toteutuessa pahimmalla mahdollisella, ennustettavissakin jo olevalla mallilla, lopputulosta ei kukaan enää kirjaa muistiin.

Tällaisin eväin hannat ja lapset saavat tätä nykyä nukkumaan mennä. Samoin me muutkin vähänkin ajattelevat yksilöt.

Kirjoitusvirheet jiävät jälleen huomisen editointihommiksi.