Sotapäiväkirja 129

1.7.2022 perjantai

02.08

Vinha kasvimaalla kun tulin. Pottuvaossa vissiin viileämpää makailla. Eilen pesin sen isossa saavissa saunalla ja se haisee nyt shampoon ja paksuturkkisen koiran tyrmistyttävälle sekoitukselle. Olisi kai niitä koirashampoitakin, mutta perussaippua niissäkin täsmälleen samaa kuin nämä karvattomille apinoillekin miljooniin eri purkkeihin tungetuissa.

Kun hoidin Vinhan leukaihottumaa, kokeilin itselleni niskassa esiintyneeseen punajäkälään tarkoitettua Elocon-voidetta ja yhtä hyvin -tai jopa nopeammin- tehosi kuin omaankin. Mitähän samoilla tehoaineilla maustettu voide olisikaan koiralääkäripalkkion lisäksi eri paketissa maksanutkaan!

Lemmikkieläinbusines on tulehduttanut lajimme ymmärrysrakkulat homeeseen kaikella tavalla.

Olipa reipasta menoa MKasinolla. Ei tarvinnut seinäsammaleeksi kuivahtaa. Eikä varsinkaan "kuivahtaa" kun hiki virtasi valtoimenaan niin itsestä kuin tanssitettavistakin.

Yksi mualimaa laajalti kokenut ihiminen jäi mieleen ja niiden muutamien sananvaihtojenko vuoksi lienee tullut mieleen Areenan Gulliverin matkan luenta. Sitä sitten kuuntelin koko tulomatkan. Ei Volter Kilven juttu tietenkään millään tavalla sivunnut nykyaikaista matkustamista eikä siinä muutenkaan oltu samanmielisesti liikkeellä. Perusvire kuitenkin asettuu uomiinsa seikkailun halun ja aina uuden kokemisen vireenä. Salervoa lukijana kuuntelee kyllä vaikka lukisi puhelinluetteloa hän.

Tullessa jäniksiä luvuttomasti pomppimassa tiellä ja pelloilla. Piti ihan "pujotella" ja jarrutella joillakin peltosuorilla kun ei ole minkäänmoisia haluja teloa niitä joutoajelujensa oheisuhreina.

Suonella vetelee reisiä.

06.45

Heräsin uneen jossa Boris Johnssonin torso tökötti vahvassa nurmessa ja hänen sinisiin housuihin puetut jalkansa seisoivat pyöreän pöydän takana korokkeella puiden varjossa. Boriksen torsolla oli kerroshampurilainen puheentahtiin vispaavassa kädessä, kravatissa majoneesivana ja tukkaa tuuli hulmutteli. Lopulta jäin miettimään, että kumpi se puhui, Boris nurmella vai hänen jalkansa puhujapöydän takana.

Katselen tässä mökkini akkunasta kun emänsä kokoinen närhenpoikanen kerjää ruokaa emoltaan. Emo ei välitä vaan kuokkii niskahöyhenet pörhöllään viime talvista jyväkuoritönkyrää kuin osoittaakseen, että panepa poika/tyttö nokkaan sama rytmi niin kyllä siihen jotain aina tarttuu.

Säiliössä on vielä ehkä 5-10 litraa auringonkukansiemeniä. Ne eivät tule oikeastaan käyttöön muuta kuin tikkojen hakkamina kahdesta pienestä poranreiästä, että murusista pöydän alla ei muut oikeastaan paljoa kostu.

Kyllä tähän aikaan luonnossa nokkijoille ruokaa on. Puarmoja saisivat syödä niin paljon, että kupu paukkuu.

Mustanmeren Kiärmesuari on jälleen ukrainalaisten hallussa. Montakohan sataa ruumista senkin 20 hehtaarin piältä pommittamiset taas vaativatkaan? Historia toistui silläkin "Munakukkulalla" jälleen.

12.32

Tapio laittoi illalla kuvan pojastaan vauva sylissä: "Nyt olen sithä miekhin äiji!", kuului kuvateksti. Äijä tai "äiji" tarkoittaa Kittilässä ukkia.

Olisin soittanut, mutta puhelinyhteys ei pelannut sieltä tänne eikä täältä sinne. Nyt sitten soiteltiin juuri.

Siitä on 41 vuotta kun "seikkailtiin" Rovaniemellä ja Lapissa yleensä kokonainen kesä. Hyvin on tuttavuutemme kestänyt ja perheittemme jutut ovat kumpienkin tiedostoihin aina uusien ilmaantuessa kirjailtu.

Vain yksi vielä vanhempi tuttavuus on säilynyt. Se on kestänyt vuodesta 1973. Yhtään koulukaveria ei ystävyyssuhteisiin ole jäänyt. Joskus tuntuu, että he ovat kaikki kuolleet.

13.43

Tänään en pukeutunut kuin kookosöljykalvoon. Yksi lavapakettineliveto peräkärryineen ja Pentti kylältä polkupyörällä ajoivat ohitse, mutta olin juuri silloin katseilta katveessa kun pesin saunalla pyykkiä ja linkosin niitä kuivaksi. En muuten alastomanakaan katseita pelkää ja oman metsämökin pihoillahan riekun, ettei sen puoleen tartte kursailla. Yksityinen nudistipläntti muuten niin rivonverisen Maa-planeetan pinnalla tämä hetken verran kesäisin vain.

Kirmasin kuin Anttila keväthuumassaan  ainakin tunnin verra yhden levottoman ritariperhosen perässä. Taisin pari kuvaa saada kun se sekunniksi asettui aloilleen. Sitten äkkäsin kasvimuata kastellessani harvinaisemman perhosvieraan, ehkä apollon tai vastaavan, mutta se juutas oli kyllä niin kiivaasti liitelevä, ettei hetkeksikään edes maanpintaa kohti laskeutunut. Laajoja kaaria se kyllä lenteli käyden välillä kaivollakin mutkan. Sitten se vain näkemiitä lausumatta hävesi. No, ei se kyllä huomeniakaan tultuaan toivotellut.

Parittelevasta kaaliperhosparista sain kyllä kuvia. Siinä uros roikkui (munistaan?) alassuin naaraassakiinni kun tämä teki taitavia koreografioita pihamaan yllä ja aitan seinustalla.

 Eipä tämä karvaton valkoinen apina semmoiseen rakasteluidensa koreografioissa koskaan tule yltämään. Jos moinen tyyli joidenkin teknisten sovellusten avulla saataisiin joskus ulottuville, niin minua ainakin huimaisi moinen meno niin, että seisomasta lakkaisi ja putoaisin maakiven kohdalle ja kuolisin.

15.23

Turkeyhauva alkoi Erdoganinsa turvalla räyskyttää uudestaan Suomen ja Ruotsin suuntaan. Menikö lännen eliittimme jälleen lankaan kun alkoi luottelemaan moisen patologisen valehtelija  sanaan? Moskovan Saatanan sysihangon pitelijäksi se edelleen mielii kun tietyt sotaisat intressinsä (kuvitellut) niin muka vaativat. Käettömiä ovat demokratiat näiden edessä. Turkki ei ole demokratia.

Paulus on menossa Hämeenlinnaan jollekin festareille. Elämänsä eka tilipäivä hänellä eilen. Toivottavasti reissu menee siistinpiikkiin.

Lämmäytän saunaa ja sen jälkeen jälleen humpalle. Nyt Kajasteelle vaikka ei siellä kovasti porukkaa liene. Puutarhurille laitoin viestiä, että jos jaksaa niin tulisko, mutta eppäili.