lauantai 30. huhtikuuta 2022

Sotapäiväkirja 67

30.4.2022 lauantai

06.09

Kahden huitteilla heräsin pelontunteeseen. Sitä edelsi enää hatarasti muistamani uni, jossa yksittäinen, pienten vihreitten miesten partio aikoi tunkeutua mökkiini tappamaan minut.

On se helevettiä jos itsensä niin merkittäväksi unissaan rekisteröi, että joillakin olisi muka intressejä tulla hengenpiästelyyn tänne takamaille saakka!

Sodan kauheuksien seuraaminen se tällaisia teettää, ei se, että olisi itse edes tapettavaksi tärkeä.

Ja lopulta: kuka homo sapiens-lajin edustaja tällä planeetalla tärkeä on?

Mitä on vaikkapa Elon Musk?

Kärkipään tuholainen.

Kaikki saavutukset kuukävelyistä maapallon rikkauksien louhimisiin ja fossiilisten raaka-aineiden hyödyntämisiin ovat pelkkää epäonnistumista elämän itsensä ylläpidon turvaamisessa siksi koska olisihan kaiken järjen mukaan jo alussa pitänyt olla selvää, että tätä olisi riittänyt eteenkin päin  miljoonien vuodenkiertojen hitaaseen elelyyn. 

Mutta eipä tarvittukaan kuin muutama sukupolvi yhtä "älykkäillä" aivoilla varustettua apinalajia ja kaikki tämä loppuu.

Yksinkeratinen kysymys: mitä on Elämä.

Juuri katsoin ikkunasta kun koivunoksalla käpytikkauros kiksautti naarastaan ja lensi takaisin ruokinnalle särkemään jyvää nokallaan.

Siinä kiteytettynä Elämä.

Asiat pitää kääntää päälaelleen totutusta niin käsittää, miten pieleen on väkisin haltuunottamamme maapallon historia mennyt. (Siitähän on mainio luentasarjakin radion Areenalla: Pieleen mennyt historia)

08.30

Lunta sataa. Ruokinnalla käy vilske. 

Äkkiä laskien 5 mustarastasta, 2 käpytikkaa, lukematon määrä tinttejä, punatulkkuja, keltasirkkuja, peippoja, urpiaisia...

Pittää lähtee pieksämään pölökkyjä haloiksi. Vai hakkaisiko halosiksi...

13.30

Muutama kuutio on pinossa. Ruokailtuani nuohosin saunanpiipun. Se menee helposti tukkoon kun on vain satasen (mm) peltiputki kiukaalta lähdön alkumutkissa. Suunnitellut olen hitsailla loivemmin kurvein 125:sen putkista sen, mutta suunnitteluksihan tuokin on jiänyt. Parin kolmen viikon välein kun irroittaa putkenmutkat, kopistelee ja imuroi niin taas vetää.

Pitää lähteä Kniin kohta. Ruoka niin minulta kuin Vinhaltakin käy vähiin. En ole koko viikolla kaupassa käynyt, että aika hyvin varastot arvioitu. Pakko; ei ole rahaa latin latia. Viimeiset meni moottorisahan bensaan. Sitä ennen olin tankannut autonkin.

22.25

Knissa.

Kerkesi olla monenlaista ilmaa 100 km:n matkalla iltapvllä tullessa. Lunta, räntää, vettä. Paikoin liukastakin kun kesät on jo alla.

Kun katsoo Ukrainan Mariuopolin kaupungin terästehdas Azovstalista otettuja tuoreita satellittikuvia, niin hävitys on sanoin kuvaamatonta. Ja kaiken tuon Moskovan Saatanan järjestämän maanpäällisen tuhon alla, tehtaan maanalaisissa tunneli- ja suojatilaverkostoissa on raakalaisten näännytettäväksi käskettyjä ihmisiä jopa tuhansia.

"Saartakaa Azovstal niin, ettei sieltä kärpänenkään pois lennä", on Saatanalta maailmalle levinneen, videoidun viestin sanamuoto.

Eipä tässä paljon muuta huvita nyt ajatellakaan, kuin samat toivomukset Moskovan Saatanan suhteen kuin muinakin iltoina.

Jospa karmivasti nahkaa kärventävä, hidas tuho joku yö senkin Perkeleen makuhuoneeseen löytäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti