Sotapäiväkirja 66

29.4.2022 perjantai

05.00

Unessa pyöreitä asioita ja paikkoja.

-8°.

Häikäisevän kirkasta! Maa valkeana uudesta lumesta ja siihen kun aurinko survaisee aamun ensi säteensä, niin sokaiseehan se.

 Eilen vein ruokinalle pölkynnenään kaksi pakastepussillista lämpimään unehtuneita puolukoita niin yöllä oli jänes käynyt kuukuttelemassa ne suihinsa. Oli oikein nuollut pölkynpäällisen lumestakin puhtaaksi. Linnuille ei marjat kelevanneetkaan. Olisiko närhi muutaman maistanut.

08.00

Kloajan merkkaan täsmälleen sen mukaan minkä se näyttää tabletin avautuessa vasemmassa yläkulmassa. Tavaksi helposti herkesi vaikka minkään valtakunnan merkitystä sillä ei ole kuten ajattelen kansalaisten harrastamasta sananvapauden ahkerasta, itsensä joksikin erikoisuudeksi illusorioivasta kommentoinneista siellä ja täällä, erityisesti medioiden uutisten häntärimpsuina. Itsekin näitä harrastaneena tunnen luissani sen turhuuden.

Kuuntelin ykköskolumnin. "Ykkönen" tarkoittanee vain kanavaa jolta se tulee. Montaa Ykköstä kolumnistipataljoonaan ei radiomaailmastamme löydy, eikä Suomesta löydy.

Pekka Junttia kyllä kaipailen, minne lie koronjontkaan lie livennyt? Kari Enqvist on ollut myös hyvä, mutta nyt hän "niinkö" on liian moneen ohjelmaan revitty, ettei paukkuja riitä enää. 

Avaruus on ääretön, ei kosmologin aivot, se olisi hyvä tiedostaa ja olla välillä hissukseen.

Kolumnoijana oli tänä uamuna nuoriherra Antti Rönkä (lie sukua uutistenlukija Rönkälle?). Hänen sanomisentarpeensa on saanut kimmokkeen muilta sanomista harrastavilta. Lyhyen kolumnin sisältö käsitteli ainakin uutisaiheiden ja kolumnien jälkirimpsuja, eli kommentoijia. Arveli hän, että kannattaisi useammankin lopettaa koko touhu ja palata elämään.

Loppusipaisussa oikeassa hän. 

Sananvapaus on kärsinyt jo kauan inflaatiosta. Mitään lisämausteita kaduntallaajilla ei elämisten soppaan ole laittaa. Niitä kun ei tahdo olla enää ammattikirjoittajillakaan.

Suurin osa näistä blogeistakin on vain pelkkiä keskustelukerhoja. 

Se nyt ei tietenkään mikään paha asia ole, mutta jos monissa kommenttikentissä vilistelevät muutamatkin tietyt nimimerkit (tai nimilläänkin esiintyvät) alkavat kokea itsensä pitkänlinjankommentoijina olevansa erityisarvoltaan korvaamattomia muihin nähden, niin se asenne alkaa haista.

"Kirahvin kaulalla alkaa kirppu uskoa kuolemattomuuteen."

19.49

Aamulla aloitin pölkkyjen halkomisen. Vaikka muutama viikko sitten pieksin jo 6 kuutiota, niin tässä välillä sairastetun koronan takia otin eka pvn hissukseen kun se on niin erilaista liikuntaa taas kuin olivat nuo puiden kaadot ja pätkimiset. 

Olkapäihinhän kirvehtiminen ja vasarointi aina mulla sattuu vaikka tekisin sitä joka päivä. Kirurgi Emmanuel Tolessa tulee usein mieleen kun olkapäiden nivelet paukkuvat ja alkaa kipu jyystää. Hän se niitä luita korjaili minkä taisi ja hyvin taisikin. Siitä on kulunut pian 30 vuotta. Ja kun senkin jälkeen on molempia olkia jykerrety, niin niistäpä ne tuntemukset elossa olemisesta koostuvatkin.

 Ei oikein osaa kuvitella sellaista elämää josta kivut puuttuisivat.Eikä muista aikaa, kun kuuli molemmilla korvilla eikä tinnituskaan ihan näin kattavaa ja monisävelistä ollut kuin nykyisin.

22.34

On ne käsittämättömiä summia joita löytyy kun ruvetaan sotimaan! USA lupasi taas uuden, 33 miljardin dollarin apupaketin Ukrainalle jotta se kykenee ziljoonilla ruplilla sotivaa Moskovan Saatanaa vastaan taistelemaan.

 En ole enää kärryillä lainkaan, missä rahamäärissä kaikkinensa mennään, mutta mitä maailma olisikaan aikaan saanut ilmastonmuutoksen torjuntatyössä näillä samoilla summilla jos Moskova olisi kyennyt järkevään asioiden järjestykseen ja pakittanut sodan portilta rauhan puutarhaan!

Tämä sota ajaa ilman ydinaseen käyttöönottoakin maapallon päätäpahkaa katastrofiin koska ilmastosopimukset on siirretty jo syrjään ja vain jonkun kolumnistin hento piipitys niiden esilläpitämisen puolesta kuuluu.

Suomalaisetkin metsäyhtiöt saivat luvan laittaa sumeilematta muutenkin kehnosti voivat metsämme sileiksi. Se sanottiin tänään monen suunnan kanavilla, mutta silleen kivoin sanankääntein, että harva tsellainen taho, toimija tai yksityinen, jolla vaikutusvaltaa olisi, todellisuuden karmivuuteen ajoissa herää.

Sitäpaitsi näyttää siltä, että metsäsektorin diktatuuri (suuryhtiöt) kykenee vaimentamaan eri mielisten äänet; rahan valta, ei sitä karmeinkaan maailmanpolitiikan tilanne kaada. Mitenkäpä sen hirttäisikään?

Mun täytyy ruveta nukkumaan. 

Tänäkin iltana kiroan Moskovan Saatanan kätyreineen tungettavaksi Siperian öljyiseen kunttaan, vaikka tiedän mitenkään päin olevien toivomusten olevan aivan turhia. Edellisenäkään yönä ei niitä saatanoita ammuttu!