19.4.2022 tiistai
08.32
Eilenillalla jäi kirjoittamiseni kesken koska väsytti aivan jumalattomasti, eikä mielikään kovin hyvä muistelusten murheellisuudesta johtuen ollut. Havahduin jotain kahden maissa ja viimeistelin eiliset ennen kuin julkaisin. Sittenpä nukuttikin tänne saakka.
P ja G olivat lähteneet kouluihinsa ja Puutarhuri kokeilemaan, josko töihin kykenee.
G tykkää vanhoista polkupyöristä. Edellisestä, Suonenjoen Eskovainaalta saadusta pyörästä katkesi takavanne ja minun piti tuoda Heimon antaman Sirkkavainoon pyörästä vanne tilalle, mutta toinkin koko pyörän ja G laittoi ilmaa renkaisiin, rasvasi ketjun, sääti satulan korkeutta ja sanoi menevänsä sillä kouluun.
Pyörä on DDR:n (tai Tsekin?) tehtaissa 1970-luvulla tehty, TRIX-merkkinen jolla on aika hontelon oloista polkea, mutta jos pojalle kelpaa, niin siinäpähän tulee sekin käyttöön jälleen. Renkaat varmaankin pitää pian vaihtaa, ovat kovasti pykineet jo.
Sirkka sillä on viimeksi ajanut Vuolenkosken kyläkauppaan viimeksi ehkä joskus 2000-luvun alussa. Heimolla itsellään on vieläkin alkuperäinen vihreä Jopo, mutta ajeleekohan enää silläkään. Pitää kysyä kunhan soitellaan.
09.20
"Jos helmiä kyyneleet ois...", laulaa Paula Koivuniemi (tallenne vuodelta 1968) Muistojen bulevardissa. Tuokin laulu on tuttu jo lapsuudestani ja kun miettii iskelmien sen aikaista genreä, niin kylläpä ne aikatavalla surun ja murheen aiheuttamien kyynelvirtojen tyrskyissä seilaavat.
Mitenhän paljon höttöistäkin elämänasennetta jatkuvat iskelmiensanoitusten ja mollisävytteisten soitantojen virta nuorten aivoihin ovatkaan aiheuttaneet? Ei varmaankaan ole omatkaan aivoni säästyneet kallistumiselta surumielisyyteen niidenkin ansiosta.
Sitten kun sattuu miettimään syvemmälti laulujen sanoituksia, niin eipä suurimpaan osaan iskelmiä juuri älyllisyyttä ole tarvittu.
21.09
Tojotanrotteloon sain hajottamolta vitosella öljyntäyttökorkin.
Vaihdoin E:n kanssa kesät molempien rotteloiden alle. Rellunpippanassa yksi takanen on jo sakkopinnoille kulunut eivätkä kolme muutakaan raposia ole. Mistäpä manit uusiin, ja kannatteeko kun ei ehkä menisi enää katsastuksesta läpi. Viimeksi tuli merkintä ajovaloumpioiden samentumisesta eikä taida käyttökelpoisia enää mistään saada.
Inhotti katsoa uutisissa Lavrovin naamaa joka posket lotkuen, katsomatta silmillään erityisesti minnekään vannotti "erikoisoperaation" Donpassin ja Luhanskin alueilla jatkuvan suunnitellusti. Samaan aikaan toisaalla näytettiin kuvia siviilien murskaantumisista asuntoineen päivineen kaikkialla jylläävän, hyökkäävän Venäjän sotakoneen alle.
On ne hyökkääjäsaatanat raukkoja.
Historian pimeimpään nurkkaan ne täytyy Maa-planeetan loppuelämäksi sysätä.
Kutistaa koko porukka kätyreineen päivineen iljettäväksi paskaläjäksi josta ei maanparannuslannaksikaan ole.
Muumioida kaikki nuo mulkut pystyyn ohitse rientävien syljettäväksi ja häväistäväksi...
En ole kuvaamiskyvyiltäni kuin se piirtäjä Her´ge, joka pani sarjakuvahahmo kapteeni Haddockin suuhun mitä mielikuvituksellisimpia kirosanoja.
Haluttaa kyllä kirota venäläistä sotajoukkoa päällystöstä pienimpään jalkarätin imeskelijään, mutta ei aivojeni sisuksista kummoisiakaan päästöjä niitä perkeleitä kuvaamaan ilmaannu.
Voiko niin pahoja sanoja edes olla, joilla meneillään olevat hirvittävyydet ja niiden tekijät voitaisiin kyllin rajulla tavalla ilmaista?
22.04
Ei Venäjän nykyinen teurastusinvaasio naapurimaahansa erityinen harvinaisuus lajimme käyttäytymisessä ole. Yhtä hirvittävää ja turhaa teurastusta toimitti Itä ja Länsi yhdessä Vietnamissa. Eivätkä usalaiset voi ylpeillä Japaniin pudottamilla ydinpommeillakaan sen enempää kuin iskuilla Irakiin, Afghanistaniin ja lukemattomiin muihin paikkoihin maapallolla. Kaikki hallitsijat ovat jollakin kummallisilla syillä tappamisiaan kansalaisillaankin hyväksytyttäneet ja itselleen valehdellen omiatuntojaan villoittaneet.
Vietnamin napalmin polttamien lasten näkeminen nostattivat valtavan raivon maailmalla pommittajia kohtaan eivätkä ne koskaan ole anteeksi niitä teurastuksiaan saaneet. Eivät ole kyllä pyytäneetkään. Nixonin lonttoturpaa ei kansainvälisissä oikeusistuimissa nähty tuomittavana sotarikoksista eikä ketään amerikkalaista sotaherraakaan. Joku mitätön watergate oli ja siihen äijäpaha kompastui eikä se edes mustelmia sen juuttaan polviin aiheutanut kun pää olisi siltäkin pitänyt katkaista.
Idän ja lännen välillä Indokiinassa parikymmentä vuotta osapuolten aseita ja tekniikoita testattiin, mutta sijaiskärsijöinä toimivat aivan muut kuin sotakalustonsa ja silmänsä sulkevat, tottelevaiset sotilaansa tai sotaretkelle lähettäneiden maiden kermannuolijat.
Niinpä nytkin Ukrainassa ovat oikeastaan vastassa Idän ja Lännen sotakalusto. Satojen tuhanisen miljardien dollareiden edestä panee Lännen puolesta USA:kin rautaa liikkeelle murskaamaan rautaa, jota tuotetaan Idän maaperällä ja sen maaperästä kaivetuilla raaka-aineilla sotahullujen johtajiensa merkillisisllä perusteluilla. Näiden välissä tälläkin hetkellä jauhautuvat lasten, äitien ja vanhusten täysin mihinkään syyllistymättömien orgaaninen solukko suunnatonta kipua ja kauhua tuntevine ajatuksineen. Puhumattakaan kaikkien elollisten Äitimaasta, joka raskaimmat, myrkkyiset iskut jälleen vastaanottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti