Sotapäiväkirja 38

1.4.2022 perjantai

Neljältä!

Toiseksi vanhin tyär täyttää tänään 40 v.

Isä oli vielä hengissä kun SSS syntyi. Vanhempi SSS oli jo  2 vuotias. (kaikki 3 etunimeä alkavat ässällä)

Kun vauva pääsi kotiin synnyttäjänsä kanssa, käytiin Simonsalon Mummilassa. Paikalla oli viisi veljeäni seitsemästä, vanha mummi Anni, anoppi Tyyne, isä Tauno ja Äet Gunilla. Juotiin Äetin laittamat täytekakkukahvit ja huasteltiin mitä huasteltiin.

Isä nosti kahvittelun lomassa vanhempaa tyärtäni suorille käsivarsilleen ja tuumasi, että eipä sitä mualimassa tiijä, kumpi meistä ennemmin lähtöö, vanaha mummi (äetinsä 79 v) vae minä. 

Isä lähti ensin; kuoli saman vuoden joulun alla 59 ikäisenä Ladan takapenkille matkalla hirvipeijaisista kotiin Rautavaaralta Siiliin. Tuiskutti märkää lunta ja räntää. Äeti ajoi. 

Oksennuksentäyteisen viimeisen huokaisun maailmannapa oli 75-tien varrella oleva Kettukiven tienhuara.

Vanha mummi eli vielä kaksi vuotta ja kuoli joulun alla 1984 täytettyään edellispäivänä 82 v uotta.

Ukki kuoli jo helemikuussa 1975 72 ikäisenä.

Asioita toistellaan ja muistellaan usein juuri näin, kun joku täyttää vuosia, kuolee, sairastuu vakavasti tai syntyilee.

Eivät kaikki muistele.

05.30

Pikkusen vielä nukahdin, mutta kun meinaa romuskaa hyttään tunkea, niin ei syvään uneen enää yskimiseltään piäse.

Ja taas konekivääritkin unessa papattivat.

Isä tunki uneen kun pari tuntia aiemmin satuin häntä muistelemaan. Olisinko ollut seuraamassa juoksuhaudan turpeiden suojissa kun isä niitti papattavilla sarjoilla päälle tunkevaa piippalakkilaumaa jossakin Rukajärven Ontrosenvaarassa jossa itsekin kaksi yötä teltassa yövyin pyöräretkelläni.

Pittää kahvit keittää, tehdä koronatesti ja sitten syödä uamupuuro. Lähden jokatapauksessa Um koska peräkärrykin on lastattu ja kaikki muukin hilkkua vaille valmista lähtöön. On kyllä veemäinen olo. Kuumetta ei ole, mutta jäseniin, varsinkin käsivarsiin, koskee pirusti.

07.30

Puutarhuri lähti töihinsa ja G kouluun. P:lla koeviikko lukiossa ja musiikin kuulusteluilla tänään alkaa.

Koronatestissä, joka on kuin raskaustesti, ei ollut kuin yksi viiva, elikä en ole sen enempää raskaana kuin koronassakaan.

Työkaluja pittää ottaa kun ruuvailen etteisen kalusteen paikoilleen. Kuasujiäkuapillekin pittää emeroija sitä sun tätä ennen käynnistämistä. Eilen hain puolentoistametrin pätkän letkua. 

Varalle pittää ottoo yks vanaha moottorisaha jos satun metsään kuontumaan. On siellä kyllä niin paksut hanget, että suattaa se kyllä jiähä tällä reissulla mänemäti.

Ei muuta kuin taipaleelle. Ensin täytyy kyllä käydä kaupassa. Vaikka Vinhalle onkin nyt hirveä useita kiloja pakastimesta mukaan otettavaksi, niin haen kanankoipia yhden rasiallisen. Ja itelle jottain pientä. Salaatit tein jo ja Um on vielä valmiskeittoja muutamia.

Jatkettaan tätä Unj´mäjessä.

21.09

Olipa hilikulla, että jäin jo Um-tien suulle kun lunta oli satanut 15-18 senttiä. Irroitin kärryn ja kävin pari kertaa pihassa kääntymässä niin polokeutui sen verran, että sain koko pikkuretelin pihhaan rojuineen päivineen.

Lämmitin kovast uunia ja hellaa ja saunankin sillä yltyi paleltamaan vallan vietävästi. Kuume nousi liki 38:aa. Kummallista romuskaa kun käsiä paleltaa!

Tämä on ihan tuttua. Toissa kevväänä oli mykräkume, mutta mites se viime kevät menikään? Monasti piäsiäisen aikoihin olen kevätflunssan pitänyt. Kuume on käynyt korkealla ja sitten humpsahtanut parissa päivässä pois.

Kun olin nokosilla saunan jälkeen soi puhelin. Naisääni (nimenkin ja seudun, josta soittelee, sanoi hän) halusi jutella tästä "sotapäiväkirjastani" ja tietenkin sodasta itsestään ja sen seurauksista. Sanoin, että kyllä se sopii. Juteltiin sitten, ja varsin asiallisia.

Sanoi, että hänelläkin tulee sota uniin vaikka ei ole ollut muuten sen kanssa tekemisissä. Varsinkin niiden perheiden ja pienten lasten hädän näkeminen tekee kipeää. Ja kun tuntee ittensä niin käettömäksi tämän murheen edessä!

Nyt on niin surkea olo, että täytyy enemmät kirjimiset jättää tältä illalta.

Kurjempaa on varmasti miljoonilla sodasta kärsivillä, että entämän enempää nau'u.

Voin valita, alanko nukkumaan vai valvonko lukien tai ristikoita täyttäen siihen kun nukahdan. Ei tärähtele Unimäki pommeista eivätkä konetuliaseet papattele muuta kuin unissa.