Sotapäiväkirja 51

 14.4.2022 torstai

06.04

Pikkupakkanen, hankikanto. Vinhalla hauskaa kun voi pintellä pitkin poikin hangella. Jänekset ovat kaltanneet nekin pajut paljaiksi kuoristaan mitkä tänne tultua kävin kaatelemassa. Kuinkahan monta pupua pihapiirissä liekään. Ruokintapaikallakin papanoita kuin kanikarsinassa. Kiima sotkee jo niiden järjenjuoksua, eivät päivälläkään välitä minun ja koiran liikuskelusta pihassa. Ihan kuin tietäisivät, että auringon pehmittäessä hangen, ei koirasta ole kiinniottajaksi, minusta vielä vähemmän. 

13.13

Aittaa järjetellyt taas kerran. Tavaraa pitää romukuormaan heittää jonkin verran.

Korona ei taida enää olla kiinni kuin hännänkärjestään hengityselinten limakalvoilla ja lähtee litomaan kunhan seuraavan kerran isommin pärskäytän.

Räntää rätkii.

Ruokintapaikalla tiklejä ja järripeippoja vakikävijöiden lisäksi. Aamulla kukersivat teeret tutusti soidinsoillaan.

15.57

Mustaamerta saastuttaa parhaillaan palava venäläisten sotalaiva. "Suurin ja kaunein" niistä, kirjoittavat ja nyt ukrainalaiset saivat osumaan siihen tappavan ohjuksen.

Niin, mitä se tämäkin turha teurastussota ympäristölle ja ilmakehälle jälleen maksaakaan? Siitä ei juuri otsikoita ja artikkeleita kirjoitella.

 Venäläiset elonkehän kunnosta vitut välitävät, mutta kun saastuttamisen jatkaminen osuisikin vain heihin,  pahaan syyllisiin, mutta kun nämäkin sotapäästöt rankaisevat koko kiertoradallaan kiitävää planeettaa eliöstöineen. 

19.14

Eilisessä postauksessani maalasi  piruja seinille. Tänään yksi niistä tuli Kremlin muurien rakosista esiin Medvedevin muodossa. Se sarvipääsaatana uhkasi Venäjän alkavan järjestellä Itämeren turvallisuusnäkökohtia uusista kulmista jos Suomi ja Ruotsi hakeutuvat Naton kainaloon.

Nuo Venäjän "uudelleen järjestelyt" tiedetään joten silloin on parasta ruveta pelkäämään pahinta. 

Valtionjohdon lie pakko tyynnytellä vielä tässä vaiheessa kansalaisia pahimman skenaarion lietsonnalta, mutta yksittäisen unimäkeläisen, massoja pariinsa vetämättömällä blogggajalla ei ole varmasti mitään väliä. 

En tee arviointejani kenenkään käskystä, ketään en tiedä olevan peesaamassa joukoiksi asti ja jos joku muu satunnainen kävijä sattuu pelkäämään samoja asioita, hän osaa sen kyllä tehdä ihan ominkin päin.

Klikkijoukot pysyvät meikäläisestä kaukana. Minä kun en ole "somessa" vaikka toisaalta olenkin.

Jotka lähtevät kasaamaan aatteilleen porukoita twittereissä , instoissa, facebookeissa jne. ovat huuhaaväkeä jolla on merkityksensä vasta,  jos ne onnistuvat valehtelemaan kansojen johtoon trumppejaan. Ja tietenkn nämä Venäjän kaltaisten valtioiden masinoimat trolliarmeijat, joilla resurssit ja osaamiset ovat rajattomat pääsevät pitkällekin tyhjien päiden täyttöoperaatioissaan.

Pitemmälle ajateltuna, tai ihan mihin hetkeen tahansa, asiat ovat kuitenkin niin, että internet on maailmanlaajuinen, väliaikainen kupla ja kun se "räjähtää", me kaikki mennään alkutekijöihimme elämänhallinnassa. Räjähtäminen tarkoittaa siis tämän tyhjän täytteeksi, ilmaan rakennetun, näkymättömän verkoston häviämistä ääntä päästämättä esimerkiksi ns. aurinkomyrskyn aiheuttamana. Harvalle on käynyt selväksi, ettei varajärjestelmää ole olemassa. 

Miten olisikaan koska internetjärjestelmä on uniikki? Sen rinnakkaistodellisuuteen kopioiminen on mahdotonta koska rinnakkaistodellisuutta ei ole olemassa.  On vain tämä yksi todellisuus. 

Se virtuaalitodellisuus, josta puhutaan paljon, on nimensä mukainen. Kun otat lasit pois silmiltäsi ja laitat tietokoneen kiinni, se lakkaa olemasta. Ja mitäs teet sinä päivänä, kun seei enää avaudukaan? 

Miljoonia (miljardeja) tulee joka tapauksessa kuolemaan ja loput jäävät heitteille kun tämä ilmaan rakennettu, kaikkeen vaikuttamaan rakenneltu algoritmisysteemi hajoaa.  Kuten toissapäiväinen kolumni talouksien romahtamisesta historiamme aikoina, niin seuraava kaltaisensa romahtaminen tietoverkkoyhteiskunnissa koskettaakin sitten aivan kaikkia ja kaikkea. Rauniotkin ovat sitten enimmäkseen betonisia.

Mutta niinhän käy siinäkin tapauksessa, jos kolmas maailmansota syttyy. Tai jos se syttyy, ja ydinaseet näyttelevät sen ratkaisuvaiheessa pääosaa, on maapallon taru tällaisena lopussa. 

Ja vain radioaktiivinen tuuli jää tomuamme pyörittelemään