17.4.2022 sunnuntai
06.45
Heräsin unennäkyyn jossa mulkun paikalle oli juurtunut savua tupruttava nahkatötterö, tai pikemminkin kauttaaltaan rosoiseksi pykinyt lieriö jossa verisuonien kartasto risteili kuin ihonalainen kastematopopulaatio. Mitähän sitä ennen lie tapahtunut?
"Miksi tällaisenkin, hetken idyllin joku Moskovan Saatana haluaa särkeä?", kyselin typerästi eilen itseltäni kuutamoyönä suomalaisella, keväthankia halkovalla maantiellä ajellessani.
Siihen yrittävät niin historioitsijat kuin pelkästään kansojen välisiä sotia työkseen tutkivat ihmiset vastauksia etsiä. Muutenkin "kansa taisteli"-kertomuksille huomisemme tulee olemaan jälleen pyhitetty.
Pelkästään Suomen kokoisessa maassa akuutin, Ukrainan maaperällä tapahtuvan sotahetken asiantuntijaselostajia on ilmaantunut jo useita kymmeniä joista muutamia kasvoillaan medioissa kulutellaan. Mika Aaltola ja Martti J. Kari saavat olla yhtenään esillä vaikka eivät he sen likemmäs totuutta sotien perusjuonteista voi sanoa kuin mitä voisi vaikka Darwinilta hieman soveltaen oppia.
09.03
Hesarin tämänaamuisesta piäkirjoituksestakin "Putinilla on Ukrainan sodassa vielä yksi syy optimismiin" voi lukea melko kelvollisen kuvan Moskovan Saatanan aloittaman sodan juurisyistä ja mahdollisesta (mahdollisista?) lopputuloksesta, mutta sekin on tietenkin vain uutta spekulaatiota lukemattomien jo esitettyjen spekulaatioiden kasoihin heitettäväksi.
Miljoonia historiankirjoitusten hyllykilometrejä myöhemmin ei asia tule olemaan sittenkään simppelisti käsitettävissä: ei tätäkään hirvittävyyttä olisi nyt koettavana jos olisi entisistä miljoonista hyllykilometrien teksteistä jotain opittu.
Homo sapiens-lajin ei kannata lainkaan kerskua "on tässä muutakin pyöritetty kuin tahkoa", koska ei se kaikesta tahkoamisestaan opikseen osaa ottaa. Saman tahkon kampiin se vain nilkkaansa aina kolhii.
20.45
Saunoin.
Koko pv meni tuota hiton aittaa kohennellessa.
Hyllyjä on nyt päätyseinän leveydeltä ja tien puoleinenkin sivu metriä vaille. Kaipa huomenna saan tavarat järjestykseen. Kierrätysrojua tulee peräkärryllinen, tai kaksi. Lähinnä muovi- ja lasipötteröitä, mutta myös metallihilua ja paksumpaakin tavaraa kokonökkönen.
Jostain läjästä tipahti S:n kirjoituksia täynnä oleva vihkonen. Hän oli nuorena kirjoittamisissaan täsmällisen ilmaisun haltija. Paljon parempi kirjoittamaan kuin minä ikinä, ja miten siisti, virheetön käsialakin.
Vihkon sisältö kertoo melko tarkkaan vuoden milloin merkinnät on tehty vaikka päivämääriä ei olekaan.
Tulee surullinen olo tuosta yhdestäkin tapahtumasta minkä hän on ylös kirjannut. Se kertoo samalla minulle kuinka vaarallista on toisinaan ollut kun kohtaukset ovat alkaneet riivata...
Meinasin kopsata S:n kirjoitusta tähän, mutta en minä nyt kykene.
Aitassa oli myös valokuva jonka pystyn yhdistämään edelliseen...
Nyt täytyy tuon aiheen antaa olla.
Lähden huomenna Kniin, että jos sitten pöytäkoneella olisi helpompaa kirjoittaa toikin menneisyyteen liittyvä juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti