4.4.2022 maanantai
05.33
Heräilin pitkin yötä. On edelleen sairas olo. Pitää nyt aamusta lähteä Kniin kun lupaili kolmen pvn runsaita lumisateita enkä sitten pääsisi ummen takaa pois muuta kuin hiihtäen tai kävellen uppuroimalla.
Harmittaa kyllä. Olisi ihan sama odotella paranemista täälläkin. Knissa on Puutarhuri ja G kuumeessa, että saattaa tämä sittenkin olla sitä juuttaan Covidia! Puutarhuri on eilen käynyt testissä. Tännään tulokset. Kotitesti oli näyttänyt negaa.
07.07
Aurinkoa vielä näyttää. Iltapäivällä pilivet puhaltautuvat päälle ja alkaa lumia puotella. Pitäisi pyykit keräillä, laasta lattiat ja huuhdella puurolautasensa. Saunalla on vedet tyhjenneltävä astioista...
Mehto lennähti vajaan 50 m:n piähän petäjänlatvaan. Katselen sen ylvästä ryhtiä ikkunastani josta yleensä seuraan aamukahvilla pikkulintujen ruokailuja. Nyt kun se laskeutuisi tuohon alas hangelle, niin voisin kerskua Unimäen jyväautomaatin monipuolisella faunalla. Siinä kun ovat pyytkin käyneet. Liekö joskus teeriäkin. Jäneksiä ja oravia ainakin. Ja myyriä, hiiriä, piästäisiä...
Nyt se mehto lähti takaisin suuntaan, josta tulikin. 20 minuuttia malttoi olla. Elikä puuronsyöntini ajan.
11.43
Knissa. Tiällä kaikki Covidissa joten kyllä se sitä samaa mullakin on. G:n TET-jakso jiäpi sitten käyttämäti ja P:n koeviikko mäni räteen. Onneksi suapi uusia, mutta ne kerrostuvat sitten seuraavan periodin kermaksi kakun piälle. On pojalla pinnistelyä.
13.33
Unkari saattaa olla lirissä sen Orbaninsa kanssa se kun rakentelee pikkuhiljaahuomaamati diktatuuria EU:n sisälle (luin jonkun aisantuntijan aprikointeja). Putinrotta kiiruhti tietenkin onnittelemaan unkarilaista veljeään karhumaisin, venäläisin halauksin niin että ukrainalaisten veri turkista turskahtelee.
En tiedä, minne tieto asioiden laidoista matkalla häviää kun 53% äänestäneistä unkarilaisista pani paitojensa hihat palamaan selvän diktaattorin puolesta.
Vai haluaako suuri osa kansoista, mualiman ihmisistä, sittenkin epäsopua ja tappeluita? Onko se jokin sisäänrakennettu itsetuhon vietti? Tarpeellinen, kun meitä on jo nyt liian paljon?
Jos se perkele niin on, niin vittuvie kai sen pittää sitten niin männä!
Viha nostaa päätään minussakin kaikkea tällaista ääliömäisyyttä kohtaan kun tuppavat nyt silmille jokaiselta laidalta nuo Butsan teurastuskuvat. Eivät ne olisi mahdollisia pelkän Putinrotan mielikuvituksen olemassaololla. Toteutukseen on jälleen kerran tarvittu ihan tavallisia, nenäänsä pitemmälle omilla aivoillaan ajattelemattomia tollukoita pataljoonien verran!
Ihan kuten Hitlerin Saksassa, saatana.
Kaikenlaisten orbaneitten takia minä niin kavahdan kaikkia "mestareiksi" itseään huudattavia niin kuin meilläkin tämä yksi luihake saatana.
Jos kansakunnalla johtaja täytyy olla, niin mieluummin Vaclav Havelin kaltainen tyyppi kuin Orbanin tai Eerdoganin. Tai Hassi Julla-ahon.
Mikä helevetti niissä ihmisiä viehättää? Miksi ne menevät sukupolvesta toiseen samaan, diktaattorilta jo kauaksi haisevaan ansaan?
Niin kuin venäläisetkin antoivat, ja yhä antavat, taluttaa itseään kapisten putinrottien lieoissa vaikka Stalinin kammottava aika on hyvin kansakunnan muistiin polttavin kirjaimin vuoltu.
Meilläkään kaukana ole, etteikö Niinistöä alettaisi kekkostella tosissaan jos joku pöljäpää alkaisi sen puolesta elämöidä. Onneksi se itse lähtee kun aika täyttyy eikä edes anna ymmärtää, että voishan tässä vielä yhden kauden... Poikkeuslain vääntämiseen eivät kyllä taitaisi parliamentissa enää ehtiä vaikka Niinistö sekoaisikin vanhuuttaan itse ehdottelemaan ja kansa alkaisi huutaa Saulista diktaattoria Senaatintorilla.
21.23
Nukuin nelisen tuntia ja kun heräsin oli olo hieman parempi kuin moneen päivään. Nälkä ei ole vieläkään enkä taida väkisellä mitään nieluuni runnoa. Sulatellaan kylkisilavia, vaikka eihän nuita taida kohta enää olla niitäkään. 10 kiloahan oli se tavoite elokuuhun mennessä painoa puottaa ja katsoa, auttaako uniapneaan. Tuntuu jo nyt, muutaman kilon haihduttua, että auttaa.
Teinpä minäkin Covid-testin ja kaksi viivaa näytölle valui. Että sekin ihan virallista nyt. Ainoastaan Vinha on meidän porukasta terve. Voisihan viurus senkin kuosta löytyä, mutta ei taideta testata.
22.00
A-studiossa oli Kristi Kraik ja Ilmari Käihkö Petri Raivion haastateltavana Ukrainan Butsassa tapahtuneiden sotarikosten mahdollisista seurauksista, tai lähinnä siitä, miten niihin ehkä tullaan reagoimaan.
Kaikki on tuota yhtä "ehkä"-jargonia. Vituttaa niitä kuunnella ja katella kun ilmiselvät, jo moneen kertaan todistetut rikokset silmille hyökkäävät.
Sävelet ovat ainakin maallikon silmissä selevät.
Ei Venäjäkään yhtään missään muussa, kuin raakuudessa toimi johdonmukaisesti. Se vitutvälittää kansainvälisistä, "korrekteista" lähestymistavoista kutakin esiin tulevaa sotatapahtumaa kohtaan. Omia aloittamiaan varsinkaan.
Venäjä ja sen "strateginen johto" kyllä tietää Lännen "ensin tutkitaan, sitten hutkitaan"-ajatuskaavan joka on niin hidas, että sotarikosten jäljet ehtivät lahota ja poisraikkautua tutkimusten edestä nopeammin kuin kansainvälinen tutkijajoukko on saanut edes välineitään salkkuihinsa lajitelluksi lähtömaissaan. Eihän ne vielä edes tiedä, ketä sinne voisi lähettää kun Helena Rantakin on jo eläköitynyt, pian liikuntakyvytön vanhus.
Perkele, suoraa puhetta vaan ja tuomiot päälle.
Me kaikki ollaan nyt nähty jokaisessa eurooppalaisessa olohuoneessa nykyvälineillä kuvatut hirveydet ja itse niitä kokeneiden haastatteluja satelliittikuvilla vahvistettuina ja ollaan täysin valmiita tuomaroimaan Venäjä alimmaisimpaan kansojen kastiin (helevettiin) maailmassa. Ja varsinkin sen sotakoneiston toimijat alimmasta miehistön jäsenestä ylimpään Putinrottaan asti.
Voi joku peräsiperian internetitön maja-asukki ollakin tietämätön mistään, mitä mualimassa tapahtuu sen kotimaan toimesta mutta ei hänen tarvitse näistä välittääkään. Sellaiset ihmiset elävät omillaan ja saavat olla onnellisia, etteivät tätä saatananhirveäähelevettiä tarvitse koskaan nähdäkään.
23.08
Selailin jälleen Karjalapyöräilyni lehtiä ihan sen takia, koska kuvasin päiväkirjoissani niitä maisemia, kyliä ja kaupunkeja, jotka aiemmin olivat suomalaisten hallussa, mutta sittemmin Stalinin sinne osittain muualta valtakunnasta pakkosiirrättämien ja vain pieneltä osaltaan edes hajultaan alkuperäisväestön ja kolhoosijärjestelmien runneltavana.
Kun lueskelin muistiinpanojani, muistin monet hätkähtelyni niistä löydöksistä, mitä venäläinen "kulttuuri" asuinympäristönsä suhteen saattaa tarkoittaa. Kammottavaa sotkemista, roskaamista, muovien, öljyn, autonraatojen ja kaatopaikkojen mielivaltaista sijoittelua luontoon ja ihan omiin nurkkiin rappusilta lähtien.
Kun suhteutan Karjalassa näkemiäni ympäristörikoksia näihin muiden kansojen alistamispyrkimyksiin ja meneillään olevan sodan "järjestykseen" niin jotenkin tuon välinpitämättömyyden tajuaa vaikka ei sitä, mistä se alunalkaen kumpuaa. Ei kai ne "viidakon" olot ole sen kauempana idän nykyisillä ihmisillä kuin muillakaan lajimme miljardeilla edustajilla. Vai niinkö Stalinin aika taannutti tuon jättikokoisen valtion asukkaat takaisin sille kynnykselle, josta jonkinlaista järjestystä aikoinaan muka lähdettiin tavoittelemaan?
Jos ortodoksikirkkojen kupolit kiiltelevätkin loistossaan, niin kyllä niidenkin rakennusten sokkelinjuurilta kaikenlainen ulosteeseen haiskahatava ja paikoilleen jätettyjen roinaläjien vyöryt ensimmäiseksi silmiin pistävät. Niin kuin vaikkapa Vazejärvellä kun ruostepuhkiset roskatynnörit oli kaadeltu monasterin takapihoille niiden täytyttyä ja kissat ja kulkukoirat kuljettelivat terveyssiteistä lähtien kaikenlaista kamaa muuten niin kauniiseen luontoon siinä matalan järven rannalla.
Venäläisen mielenlaatu, mikä se on? Yhtä sotkuinen ja välinpitämätön kuin jäljiltään ympäristönsäkin..kö?
Olen kuvannut tuon pyöräilyretkeni vaiheet kronologisessa järjestyksessä, eli numeroinut ja jollakin tavalla jaksoonsa kuuluvasti myös otsikoinut kunkin julkaisemani pätkän.
Kuvaus alkaa Suomen puolelta Kajaanista Kuhmoon otsikoituna 1. Alkumatkan tuoksut.
Linkki tuolloin käyttämääni blogiin ja suoraan mainitsemalleni alkumatkan tuoksut-aukeamalle. https://kivaniemi07.blogspot.com/2014/07/
Itseäni hieman harmittaa, että jäi siirtämättä loppuun saakka se pyöräretki valokuvineen blogiini, mutta silloin tuli muuta tekemistä niin paljon ja pitkäksi aikaa, että kaikki se vaiva, mikä tuollaisista kirjoittamisista väistämättä aiheutuu, olisi pannut minut liian lujille ja siksi retken kuvaus pysähtyi kirjoitusjaksoon numero 73 Korian maisemiin.
Jatkoin siitä kuitenkin vielä Raaseporiin saakka käyden Sammatissa, Lönrothin majallakin yhden yön verran telttailemassa jolla (Lönrotilla) oli muka omakin tarkoituksensa koko reissuun..
Käsin jykerretyt päiväkirjat ja valokuvat erilaisilla tallentimilla ovat toki säilössä, mutta luulen, etten palaa sille astialle enää jos kukaan ei vaivannäöstä lupaa hieman palkkaakin maksaa.
Mutta enpä taida kenellekään olla velkaa näistä tarinoistani koska palkkaa ja palkkiota en itse ole keneltäkään vaatinut, että jos kesken jiävät, niin jiäköön. Niinhän elämäkin aina jonkun mielestä.
Typerä kun olen ja rahasta mitään ymmärtämätön, niin en jo alunalkaenkin laittanut juttujani maksumuurin taa. Siksi alkoi vituttaa muutamankin ihan huvikseen naljailemaan kommenttilootaan saapumiset. Niitäkö pitäisi sietää maksutta?
Ilmainen Karjalapyöräilyni toteutuminen ei itselleni kuitenkaan ollut ja taloudellista tappiota siitä maksan vieläkin vaikkei joku ehkä uskoisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti