Sotapäiväkirja 57

20.4.2022 keskiviikko

12.34

Tässä ei ole mitään mieltä.Uutiskuvat raaistuvat hetkihetkeltä ja me jotkut täällä vain tikutellaan näppäimistöjä hermostuksissamme kun paljon toempaa olisi pakata rihlakkomme ja reppumme ja lähteä edes yhden kerran paukauttamaan täysin todistettavissa olevaa vihollissotilasta päin naamaa.

Joutaisinhan tästä. Olen vaatimattoman elämäntehtäväni suurinpiirtein jo tekelehtinyt. Parempi minun ikäluokkani kuin joku pojistani. Tai ne muut nuoret vierastaistelijat joita kymmenintuhansin on jo lähtenyt.

Sitä paitsi ihan hyvin minä vielä osaan ampua. Rynkystä en enää muista, mutta tavallisimmilla metsästyskivääreillä ja haulikoilla. Jos hyvä kiikarikivääri olisi, ehtisin kauempaa latskauttaa ehkä useammankin ennen kuin itse saisin räjähtävän kuulan silimien välliin.

21.35

Natokeskustelu eduskunnassa tänään. Suomella ja Ruotsilla tuli kiire pelastaa oma nahka huomisen Moskovan Saatanan grillistä. 

Kollektiivinen itsesuojeluvaisto, sitä tässä on, mutta lie tuo oikein. Ei ainakaan yhden puolesta vaan muutamien miljoonien.

Ardnt Pekuristen puolella oleva sisikuntani sanoo, että Nato on sotilasliitto ja se tarkoittaa sekä teoriassa että käytännössä jatkuvaa tappamisvalmiudessa oloa. Elikä aseistakieltäytyjä ja aatteensa puolesta henkensäkin antanut Pekurinen kaukaa kumpujen yöstä kuiskaa suu multaa täynnä, että mitä ihmistä tappamaan kun sitä ei edes syödä. 

Mutta kun näen, kuinka Moskovan Saatanan kätyrit tappavat veren makuun päästyään kaikkea mikä liikkuu Ukrainassa, luovun Pekurisen aatteesta ihan alkukantaisen vihan myllätessä mieltäni ja toivon toivomasta päästyänikin, että Venäjä saisi valtiona itsekin verisesti turpaansa.

Ei auta pasifismi jos totalitarististen valtioiden tykinruokamateriaalit eivät sen aatteen alle pataljoonittain taivu. Ja sellaista ihmettä ei edes piäsijäesenä tapahtunut.

Brutaali sota taannuttaa aivotoiminnan rauhanmiehilläkin ja -naisilla. Nopeasti ajattlumme päättyy tulemaan, että tappaa täytyy kun on pakko kuten päivällä tuntemuksiani ylös kirjin. 

Tämä muu on nyt turhaa räpeltämistä.

Kaikki valtava sanojen vyöry erilaisilla kanavilla ja internetin miljardeissa säikeissä tai mielenosoitukset kaupunkien toreilla on aivan turhaa energian hukkaamista.

Pommi pommista. Kuula kuulasta.

Suorin tie sodan lopettamiseksi olisi kuitenkin Moskovan Saatana apureineen Punaisella torilla hirressä heilumassa.