perjantai 22. huhtikuuta 2022

Sotapäiväkirja 59

22.4.2022 perjantai

E lähti 06.35 junaan. On Hesassa ennen yhtä iltapvllä. Siinäpä poika eka kertaa yksin piäkaapungissa.

16.33

Tekemisiin koetan upottaa itseni, mutta väsy iskee väillä aivan outo ja hartioita pakottaa.

E oli osautunut ihan helposti Oulunkylään Heimon luo. Käynyt frisbeetäkin golfaamassa siellä.

Hesarin piäkirjoituksen otsikko, myös ydin, oli oivaltava; "Kärpästen herra"

Moskovan Saatanaa sorkitaan joka puolelta. Stenvallkin oli piirtänyt sen uusimpiin kuviinsa veriammeeseen, maalaamaan itsensä verellä nurkkaan ja ottamaan selfietä pommein tuhottu kaupunki taustanaan. Oli myös yksi kuva, jossa se oli Guantanamo-haalarit päällä ja käsiraudat ranteissa sotasyyllisyysoikeueen raahattuna.

Maailma on nyt pullollaan ivaa ja panettelua jonka Moskovan Saatana itse itselleen tilasi. 

Näin ei tarvitse kaikkien pommia pommista lähettää kuten olen uhonnut minäkin.

Ei piirroshahmoilla eikä suurellakaan volyymilla ironiaa sotaa kuitenkaan voiteta. Kyllä se tarvitsee ne pommitkin.

23.05

Katsoin edellistäkin kertaa oudomman elokuvan Don´t Let Go. Mänihän tuo pahemman puutteessa, ja olipahan tavallisuudesta poikkeava näkökulma rikoksen selvittelyyn, joskin tökkii nuo yliluonnolliset genret.

Kun Sofi Oksanen kirjoitti ja myäs perusteli vakuuttavasti, ettei Moskovan Saatana hullu ole, niin voi hulluuden elementtiä silti sen Perkeleen päästä koettaa kaivella kysymällä vaikka, mille hulluuden asteikolle me itsekukin asetumme?

Aina verrokkina ja vertaajina ovat kuitenkin käyttäytymisensä perusteella mieleltään terveeksi luokiteltavat, ja ne ne vasta hulluja osaavatkin olla. 

Terveysimagoon on aika helppo naamioitua koska sen roolin näytelmäkäsäreitä jaetaan joka päivä kaikilta median kanavilta. Ja jos muuten ne eivät tavoita, niin mainoksina ainakin.

Olenkohan itse koko elämäni aikana täysin tervettä ihmistä tavannut? Peiliinkin kun katson ja tiedän itse millainen jeppe sieltä vastaan katsoo, niin en kyllä uskaltaisi sitä ihan täysin terveeksi sanoa.

Hulluus saattaa olla samaa luokkaa kuin rikoksista tuomioille päätyminen: Mitä suuremman rikoksen osaat tehtailla, sitä varmemmin siitä tuomiotta selviät. Varsinkin, jos kyse on taloudellisista rikoksista.

Mitä suuremmin siis tuhoat maapalloa ja sen eliöstöä sekä lajitovereitasi ja särjet asuininfraa, sitä varmemmin sinua ei hulluksi leimata koska osasit teettää sen kaiken niin perusteellisesti. Ja eritoten siksi, koska sait miljoonat ihmiset puolellesi toteuttamaan tuon kaiken kauheuden.

Luultavasti jonkinlaisen hulluusdiagnoosin kera Moskovan Saatana lopulta historiaan kuitenkin kirjoitetaan. Ihan kuten monet maailmaa tuhonneet gollegansa ennenkin. Poikkeuksena se, että selviääkö kukaan tästä hullusta, ydinasein ja muin joukkotuhonnan välinein mahdollisesti eskaloituvasta ajanjaksosta tervepäisenä historiaa kirjoittamaan. Saatika että lukijoita historiankirjoituksille jäisi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti