Perestroika on kuollut

31.8.2022 keskiviikko

02.32

Heräsin johonkin painajaisentapaiseen enkä muista siitä mitään. Vain tunteen, että se oli painajainen. Ehkä se olikin uni ilman kuvia; tunneuni, uni tunteesta. Hmh.

Gorba on kuollut. Samaan hautaan pantaneen muistotkin alkuun onnistuvalta vaikuttaneesta perestroika/glasnostista. Venäjän kanssa sellaisilla pehmoiluilla ei ollut elinmahdollisuuksia silloin eikä tule olemaan myöhemminkään.

Neuvostoliiton lopunaikoina elettiin monenmoisten katastrofien kynnyksillä. Zernobylin radioaktiivinen pyykkikin tuli puoliinnutettavaksi eikä se ehtinyt neljännekseenkään kun Gorban perestroikan ajan poikien pojat kävivät jo sitä männä kesänä pöyhimässä.

Tulee ihan tippa linssiin kun katsoo silloisilta filmeiltä hyväntuulisia Manua ja Mihailia suomalaisten tarjoamilla illallisilla... ..olisipa onnistunut...

08.23

Ripeksii vettä. Kolakka tuuli puhaltelee pohjoiskoillisesta. +7° on lämpötila. Sama kuin illalla ja yölläkin.

Nukahdin epäilyistäni huolimatta vielä aamuöisen hereilläpistäytymisen jälkeen uudestaan ja uni oli todella syvää ja rentouttavaa.

Nyt viimeisimpään uneen olivat kuvatkin järjestyneet värillisinä. Kirjoitin siinä aforismeja. Niitä oli vanhan hirsituvan lattioilla ja tasoilla, lippusilla ja lappusilla ja mustissa vihkoissa pöydällä lukemattomia rivejä valmiina. 

Erästä "kirjaintrofeeta" kaiversin kirjainkirjaimelta oven yläpuolen hirteen puukolla. Se kävi lopulta nopeasti: "Vain eletyn elämän arkiinuttamat uskaltavat ajatella välttämätöntä; Kuolemaa!"

Sitäpä passaa nyt miettiä.

17.58

Sadekuuroja kuleksinut ylitse näiden maisemien samaan aikaan kun ohjukset kauempana ukrainalaisten taivaalla sieltä sinne ja tuolta tuonne. Murskaavia ovat niiden jäljet joita näin kun sivuja selailin. Sade täällä ei edes jääpallojen kanssa murskaa kuin muutamien päitä...

Miksikähän minäkin elämässä olen tänne saakka selvinnyt? Sen perustuksethan ovat savelle rakennetut. Tai niin kuin kirjaimellisesti ensimmäinen kotinikin; multiaispenkalle alimpien hirsien ollessa jo täyslahomöttelöä kun olen ensirääkäisyni rääkäissyt.

Kuka enää tietää ilman tarkistamista, millaiset rakennusperustukset (-pohjat) ovat multiaisperustukset?

Perinnerakentamis-sivustoilta löytyy perusteelliset selvitykset jos ketä kiinnostaa. 

Unimäen mökkeröisen multiaiset kestivät 1904-1968, eli siihen, kun täytin 10 vuotta. Minulla on siis 10 vuoden kokemus makuuksista lahoilla lattialankuilla lahojen alahirsien saartamana; muistan yhä lahon puun hajut. (Huom. Tuo 1904 voi olla myös 1914. En pysty tarkistamaan sitä mistään.) Eikä se oikeastaan loppunut "Prahan kevääseenkään" vaan samanlaiset perustukset olivat myös Pohjoismäen hirsimökissä jonne Unimäestä viideksi seuraavaksi vuodeksi muutettiin.

Ryysyranta-rallatus käy aivan hyvin minunkin lapsuuteni miljöötä kuvailemaan muuten, mutta äiti oli kyllä siisteydestä tarkka eikä isän "ainoa työmaa" ollut Unimäen pirtti vaan maailman polut olivat hänellä laveat. Kehto ei kyllä tyhjänä koskaan keinunut...

"Siellä on kirppuja, luteita, täitä seassa lapsia pellavapäitä..." Irwin/Vexi Salmi.

22.00

Gorban kuolema herätteli laidasta laitaan porukkaa muistelemaan, haukkumaan, kiittelemään tai olemaan olematta minkäänlaista mieltä manalle menneestä Nobelistista.

Muistot tietenkin rynkäävät vähäväkisemmänkin maailmantapahtumien seuraajan päätä pakottamaan. Kun Zernobylissä 1986 paukahti, aloin minä saman vuoden keväällä pykätä tänne Unimäkeen tätä tönöä jossa nyt näitä joutavuuksiani merkkailen.

Taustakankaaseen piirtyy sen kesän  monet tapahtumat ja sitten syksyllä jälleen yksi muutto, vai kerkesikö niitä olla samalle vuodelle kaksikin...

Tyttäret olivat viiden ja kuuden vanhoja, äitinsä alkoi sairastella vakavammin. Oli sinäkin vuonna sairaalassa kerrallaan seitsemänkin viikkoa. 

Tytöt pyörivät rakennusmontusta aina peltikaton päälle panemiseen saakka tässä mukana. Olivat toki usein myös mummon hoivissa ja kun syksy tuli, läksin tyttärien kanssa Orivedelle ja luulin, ettei S palaa enää terveiden kirjoihin. Palasi hän mutta vain muutamaksi hauraaksi vuodeksi...

Ei saatana! Elä ala märehtimään!

Painu  pehkuihin siitä!