15.8.2022 maanantai
06.33
Vanhin poika lähtee tänään myötämöykkyineen maailmalle!
Kuvasta jonka lukemattomista otoksista valitsin, tulee mieleen Joni Skiftesvikin novellikirja (1983) Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja, jonka nimikkonovelli on varsin murheellinen. Sellaisesta tragediasta ei poikani muutossa sentään ole kysymys, hän nyt vain lennähtää kodin sylistä maailman suurempaan syliin.
Pitkäänhän tässä on kuitenkin yhdessä taivallettu siitä kun E Lapin keskussairaalassa hätäsektiolla maailmaan temmattiin. Muistelen näitä vuosia hyvilläni, sillä tämä toisen elämän eläminen on itsellänikin onnistunut suotusimmissa elonoloissa kuin ensimmäinen.
Kasvavien poikieni myötä olen minäkin kohta yliopistoni käynyt ja voin valmistautua pikkuhiljaa multaisiin lakkiaisiini.
Olisikohan tästä kasvatusaineiden opiskelusta jo maisterinpapereihin ansioita kertynyt vai pitääkö nuorimmaistenkin lähtemiset odotella, että karonkassa se viimeinenkin solmu on tohtorinhattuun solmittu.
Mutta hatuista viis!
Maapallon näkymät elollisten kasvualustana ovat kuitenkin vaarantuneet pahemmin kuin koskaan suurten tulivuorten purkautumisten ja meteoriittien aiheuttamien lopuntunnelmien jälkeisinä, hieman seesteisimpinä vuosituhansina.
Kun kiikaroin seuraavan parinkymmenen vuoden päähän, en näe siellä samoja näkymiä kuin joskus aiemmin olisin voinut vielä kuvitella.
Tulevaisuutta hirvittää ajatella ja tällä hetkellä syy asuu Idässä. Sekä meissä kaikissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti