6.7.2022 lauantai
06.02
Gaius leikkii pihamaan liejussa ja laulaa kovaa, sanoja venytellen: "...niiiin pieeeniii ihmissydän oooon, niin katala ja karvatooon..." Minulla on lääkärille aika, mutta sitä ennen pitäisi keretä purkaa yksi hatara aittapöksä, kalkkilaastilla rapattu harkkotalli ja päärakennukseen liitetty toinen, hevosille tarkoitettu, samalla tavalla rapattu siiveke. Hätäilen purkukalustoa kootessa, mitenkä hemmetissä onnistun. Liäkäri (Romppainen) suuttuu vielä kun on lupautunut tulemaan eläkepäiviltään tutkimaan verenkuvani ja niveleni ja jos myöhästyn hänen pakeiltaan niin...
Edellinen olis siis unta jota makustelin heräämisen kynnyksillä.
Aurinkoinen keli vielä. Pitää joutua marja- ja sienimehtään sillä iltapvllä aikoo saderintama ylle ryntäillä. Anelman mustikoista puuttuu vielä 6 ltr. Eiliset siivosin suoraan pakasterasioihin roskien imuroinnin jälkeen ja niitä tuli nelisen litraa. Vein rasiat välipakastointiin Sonjalle.
Anelma ei kunnolla näe (pian 90 v.), mutta huonoilla marjoilla häntä ei silti voisi huijata vaikka sellaiset kutkeet mielessä kävisikin, sillä makuaisti hänellä on tarkka. Anelma maksaa aina kitsastelematta näistä palveluksista kuten muutama muukin vanhus vaikka estelisinkin "tippien" jakelua. Aune, samoin liki 90 v. ei olekaan tälle syksylle marjantarpeistaan soitellut? Kun vanhuksista on kyse, jokainen syksy voi olla viimeinen... Kaupungeissa on valtavasti yksinasuvaa vanhusväestöä joille ei kukaan marjametsässä käy.
Lähenpä tästä korpea kiertämään.
13.22
Kerkesin metsästä pois sankoineni ja koirineni juuri, kun alkoi kaatamaan vettä Esterin täydeltä jymäkän ukkosen säestämänä.m Matkaa oli vain kolme km, mutta satoi niin rankasti, että piti ajaa kävelyvauhtia. Kun oltiin pihassa, skippasin kaikki helteessä hikeentyneet vaatteet päältäni likosammioon ja kuljeskelin ilkosillani kaatosateessa jonkin aikaa. Olipa autuas olo sen jälkeen!
Kävin kiertelemässä Pohjoismäen niitä seutuja, jotka ovat myös lapsuuteeni kiinteästi liittyviä maisemia. 1960-70 luvuilla paljaiksi riistetyt vanhojen metsien alustat ovat jo kasunneet kovasti korkeaksi puustoksi ja siellä pääsee jälleen liikkumaan, mutta koska tietää, että ei mene kahtakymmentäkään vuotta, kun niidenkin metsien teurastus jälleen alkaa, ei niitä puita katsele eikä halaile kuin ne vanhoja tuttuja olisivat. Ne ovat vain yksilöimätöntä rahapuupeltoa.
Yhden asian kuitenkin oivalsin selkeimmin kuin koskaan: Nyt tajuaa, miksi kaupunkien pienille, ahtaille tonteille tai vielä ahtaimpiin kerros-ja rivitalokoloihin ahdettu, kuusienjuurille syntynyt ihminen ahdistuu siellä niin, että sen ahdistuksen sanoittamisesta ei tule yhtään mitään.
Tänäkin yksynä olen kulkenut nämä lapsena jokainen päivä juostut neliökilometrit laidasta laitaan ja miten sitä tajuaakaan sen reviirin laajuuden.
Kartalle voi helposti piirtää 10 km sivultaan olevan neliön eikä sittenkään reviirin rajat ole siinä.
Jos Keyrityn rannasta (Ahkiolahdesta) piirtää suoran viivan Karsikon Mustalle, on se jo linnuntietä kymmenen km (luulisin, ei ole tässä nyt kartalehdet auki). Ja jos samanlaisen viivan piirtäisi vaikka että maiseman ylle tulee äxä Vuohimäen takaa lännen suuntaan Älänteen ylitse jonnekin Varpaisjärven puolen Jumisille, niin voisi saada yhtä pitkän viivan. Tämä alue neliöksi niin siinä alkaa lapsuuteni leikkikehä olla.
Edellinen kömpelö yritys kuvata jotain tärkeää täytyy kyllä miettiä kynän ja kartan kanssa rauhassa. Se on nyt vain siis synopsis, muistiinpano suttupaperilla.
16.37
Ruokailtuani nukahdin sohovalle.
Unessa olin Kittilässä. Oltiin Tapion kanssa suolla (jänkällä) nylkemässä poroa. Minä en oikein olisi halunnut osallistua, mutta Tapsa sanoi, että saat sittä kevhäällä kuivhaa lihhaa, mie lähetän postiautossa. Minä en kuivalihasta pidä yhtään, mutta en ilennyt sanoa. Jotenkin siitä sitten liuhahettiin Hormakumpuun ristiäisiin, mutta uni loppui kuin seinään, sillä ukkonen alkoi uudestaan paukahtelemaa seudun yllä niin, että mökki tärisi.
Tapion pojalla Tanelilla tosiaan on ristiäishommelit olleet Hormakummussa. Mikähän lie lapselle nimeksi annettu? En muista edes, oliko tyär vai poika.
Sauna olisi kylpyvalmis.
Meinasin, etten tänä iltana lähde minnekään humpalle, mutta selatessni tanssikalenteria, huomasin Hojo Hojon esiintyjäksi sen pienen, pitkätukkaisen ja komeaäänisen Roivaisen. Että jos sinne? En ole käynyt siellä vissiin pariin vuoteen. Sinne on parikymmentä km lyhyempi matkakin kuin Ilivekselle, tästä tasan 92 km.
90-luvulla kun Hojon avasivat, käytiin porukalla aika usein. Porukkaan kuului Eine Sonkajärveltä, Rane ja yks polliisi Nurmeksesta (harvoin mukana), Eero Juankoskelta ja minä. Joku muukin joskus, mutta eihän silloisiin autoihin viittä enempää mahtunut jos ei takakonttiin survottu.
Nykyisin en kuulu minkäänlaisiin porukoihin. Ranea (Kuopiossa nyk) ja Eeroa näen joskus, ja Kalinaistakin, mutta Einestä sen jälkeen kun se muutti Kuusamoon en ole kuullut mitään.
Kittilästä kun läksin humpalluksille, niin sielläkään en joukkoontunut, aina omin päin liikenteessä, samoin Tampereella ja keikkatöissä Varsinaissuomessa ym.
Oikeastaan aina parempi on liikkua yksin vaikka nykyisillä bensanhinnoilla aivan järjetöntä touhua.
Muaningalla Kasinon vessassa kuulin, kun yksi kaveri, joka menee lavalla tahtiin kaikki pelit, mutta hieman kulmikkaasti, touhottaen; tilaa vieden, kehui tutulleen, että on ajanut vissiin 7-9tuhatta km pelkkiä tanssireissuja. Olikohan se jopa että lomansa aikana pelkästään vai koko kesän annosko lie ollut.
Niin että aika tolkutonta touhuahan lavatanssiharrastus on, eikä ainakaan ilmastoystävällistä.
17.55
G pienenä: "Ikkä, nyt on puhas poika!" Kenellehän sanoisin nyt saman? Anulle ja Marille uunilla...
Saunottu on nyt siis sillä moodilla, että voisi vaikka lähteä hojottelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti