19.8.2022 perjantai
06.09
Unessa luin Kari Enqvistiä. Olin sivulla 136. Mikä se hänen kirjoistaan oli, ei käynyt selville. Minulla on täällä Unimäessä ainakin "Kangastuksia varjojen talossa" ja sen 136 sivulla lukee mm. näin:
" Mieleni ei ole itseensä sulkeutunut, vaan sillä on pääsy maailman kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiin asioihin. Sen, joka unessaan loihtii silmieni eteen sekä maailmanhistorian, että vieraiden kielten opin kieliopin, täytyy olla todella viisas. Vai sepitänkö kaiken, uneksinko lukevani Kennedyn julistavan, että me päätämme mennä Kuuhun tällä vuosikymmenellä ja hoitaa ne muutkin asiat, emme siksi, että ne ovat helppoja vaan siksi, että ne ovat vaikeita?"
En ole ihan äsken tätä kirjaa avannut, mutta tuntuu silti, kuin olisin lukenut unessa juuri tuon sivun tekstiä.
13.45
Hirmuisen tukala helle. Aamulla ukkonen paukkui Iisalamen suunnalla, mutta eivät helpottavat sateet saapuneet vieläkään näille maille.
Kävin metsälenkin. Teeri- ja metsopoikue olivat toisiaan likekkäin kanttarellikuusikossa. Vinhaakin tämä ilamanala niin läkähdyttää, ettei se kuusenoksalla kotkottelevaa koppeloemoa viitsinyt ruveta haukkumaan vaan pisti pötkälleen sammalikkoon.
Katselin kauempaa kun lintu ojenteli kaulaansa ja motkotti. Kun liikahtelin pikkuhiljaa lähemmäs, se siirtyi ensin oksaa pitkin rungon lähelle, kääntyi ja siivet lopisten poistui Unilamminkankaalle päin. Samassa lähti myös pari-kolme sen isoksi kasvanutta poikasta läheisistä puista ja hetken aikaa kuusikossa kävi melkoinen siivenläiske.
Keräsin mustia viinimarjoja kukkurasankollisen. Ne menevät Anelmalle ja samoin aamuiset kanttarellit. Punaisiakin A olisi ollut vailla, mutta täällä ei yhteenkään pensaaseen ole tullut kuin muutamat tertut. Mustia on senkin edestä. Knissa olisi punaisia ehkä puoli sankollista.
Viimeaikaisilla metsäreissuillani olen törmännyt jo useaan ilmapallonraatoon. Jokin vapunseudun ilmavirtaus niitä on tänne keskittänyt.
Sekin täysin turha hölmöily saisi loppua vaikka kuinka penakat kinuaisivat leijutettavia muovisaasteita irtipäästeltäväkseen. Aasianmanterelaiset varsinkin ovat huippuja kaiken värillisen krääsän perään ja ilmapallot ovat yksi mieluisimmista. Miljardeja ja miljardeja ilmapalloja joutuu vuosittan vesistöihin ja muualle luontoon, mutta kukaan ei ole siitäkään huolissaan.
Entä se alkuaine helium? Se ei ole muuten ikävä aine kuin käsittelylogistiikkansa ylläpidon takia.
Miettisi kukin pikkuisen mistä joutavan huvittelun karsimisen aloittaisi.
21.56
On jo pimeää.
Nukuin kolmesta kuuteen iltapäivällä kun en jaksanut helteessä mitään tehdä. Sitten oli kompostihommia. Vanhempia, jo miltei mullaksi muuttuneita myllätessä ja Knista tuomani isomman ja pahasti haisevan erän täällä olevaan kehikkoon ammentaessani mietin kompostoimisen hallitsemisen tärkeyttä jos muutamakaan lajimme yksilö aikoo tulevista ympäristökatastrofien koettelemuksista jotenkin ylitse selvitä.
Ei riitä, että sinulla on se muovinen Biolanin mädätysastia vaan pitää ensinnäkin olla kärsivällisyyttä ja hajujen sietokykyä, että saa sen toimimaan. Sen jälkeen alkaa vasta itse jätteen mullaksi muuttumisen vaihe jossa tarvitset pari mylläyskehikkoa, ja joka systeemi ei edes taajamaalueella ole sallittua. Paitsi tulevaisuudessa kaikki elämää ylläpitävät toimenpiteet tulevat sallituiksi: kuka niitä vahtisi.
Biolanin mainoksiin mainitsemani mädätysastian kanssa elkööt kukaan uskoko jolta tulee biohajoavaa talousjätettä enemmälti. Se toimii ainoastaan yhden, korkeintaan kahden henkilön taloudessa isolla määrällä kuiviketta. Sittenkään sen tuotosta ei voi suoraan kasvimaallaan käyttää vaan se tarvitsee yhden maatumisprosessin erillisessä kehikossa tai astiassa. Siinä voi käyttää sitten puutarhan muita hajoavia jätteitä apuna.
Keväisin puutarhaunelmia hetken mielijohteista toteuttamaan ryhtyvän kaupunkilaispiipertäjän (tässä yhteydessä hyväksyn tuon termin) ei kannata kompostointiin hurahtaa jos ei ota sitä vakavissaan.
Olen nähnyt monen ostavan kompostorin, mutta sinne se nurkan taakse on jo ensimmäisen kesän jälkeen unehtunut koska jo jätteiden sekoittaminen on sellaisessa korkeassa tötterössä perin hankalaa. Ja varsinkin pienikokoiselle, vehnäranteiselle immeiselle. Ne "sekoittamiseen" tarkoitetut, muoviset pikkuseipäät joita astian mukana tulee, särkyvät ensimmäisellä tökkäyskerralla. Eikä talvella kompostori edes toimi jos sen sisään ei lämpökaapelia laita tai lumipenkkaan hautaa.
Pittää alkaa pätkälleen. En jaksa enää tätä kompostointihommaa selostaa. Kuuroille korville se kuitenkin kaikuisi vaikka torille menisin luennoimaan.
Luin kuiten pätkän mediaa:
Ukrainassa aseet laukeilevat ja Zaborizzan ydinvoimalan alueella tapahtuva, ohjusten aiheuttama tahallinen onnettomuus taitaa olla enää tuntien asia: Moskovan Zaatana-Rotta siellä nurkassaan on näin asian määrännyt.
Miten siihen muu maailma (etukenossa USA) reagoi, sanelee jatkon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti