9.8.2022 tiistai
05.56
Olipa mehevän makuista unta. En olisi kyllä herännyt jos olisin voinut kustakin unenpihlajaan.
Tekstipyyntö on yöllä sähköpostiini saapunut eikä vaatimukset näytä yhtään hullummalta. Jos tuosta viissataakin saan, niin mitäpä nurisemaan alkaisin.
Nämä ovat suolanripauksia muuten arkiseen elämisenvelliini.
07.00
Jiäkuapin käyttövoima, nesteytetty kosankaasu made in Russia on yöllä loppunut. Edellinen riitti liki 3 kk, tämä vain vajaat 2. Onkohan ne myytäessä aina täysiä? Täytyy käydä "Torakorven Essolla" vaihtamassa. Tai Salessa. Kalliimpaa tiällä kuin isommissa mualikylissä, mutta ei auta marinat markkinoilla.
Blogini sivustoilla on riittänyt viime aikoina kävijöitä. Vilkaisin pitkästä aikaa alustan automaattisia kävijälaskureita. Hyvä että kelepaa, olokaatten hyviä. Mutta maksaakin joku joskus saisi. Perseaukinen kun aina olen. (Elekkee säikähtäkö, en voi laskua lähettää kun en tiedä kenelle. Tuntemattomia lienette liki kaikki tyynni.)
Yksi ihminen laittoi Kivaniemi bluesiin kirjoittamisen aikoihin "apurahaa" muutamat kerrat ja josta olen sekä kovasti kiitollinen, etä myös nolona häpeän kun olen ottanut ne vastaan mukisematta. Tarpeeseen joka sentti on mennyt, että sitä en tarvitse nolostella.
Muut saivat ilmaiseksi lukea matkakuvauksetkin valokuvineen Venäjän Karjalan pyöräilyreissun kokemuksistanikin eikä yksikään ilmaistarjontaa edes kummastellut. Maksoi se sekin reissu mulle kuitenkin eriäitäkin tonneja kun kotona olleiden lasten hoitokulut ja kaikki lasken.
Tyhmähän minä itse olen kun pyöräilyreissuni kuvaukset olen ilmaiseksi esille laittanut. Olisihan ne voinut jotenkin vaikka maksumuurin taakse lukita. Tosin tuskin kukaan olisi tullut eurojen kanssa sille luukulle kerjäämään omien juttujeni mainostaminen kun itselleni on niin kovin hävettävää.
Moni menneisyyden kirjoittelija on kyllä kaatanut kurkkuunsa mesenaateiltaan saamansa almut eikä ole hävennyt karvan vertaa vaikka vastinetta rahoille ei ole kyennyt toimittamaan. Koukistellut kohta vain tupakin kellastuttamia sormiaan, että lisää, lisää...
Otsikoista saa joskus lukea "blogimaailman tulokuningattarista ja -kuninkaista". Niistä, jotka osaavat&ilkiävät sonnastakin laskuttaa. Pari kertaa olen käynyt vilkaisemasa miten ja ketä ne rahastavat ja "mitä kummaa!" (yleishuudahdus roskalehdistön klikkausotsikoissa) pääsääntöisesti ne ovat blogeja, joissa ylläpitäjä ottaa itsestään ja tuotteista valokuvia ja liittää niitä muutamien selostusrivien väleihin.
Uskomaton on tämä maailma johon massat ovat tyytyväisiä ja maksavatkin siitä vielä. Tai siis klikkailevat alustalla välkkyvää mainossaastaa joista bloginpitäjä provikkansa nipsaisee.
Mitä eilen kirjoitinkaan nukkumisesta silimät auki?
Heräämisistä ei tietoakaan vaikka kuivuus, vedenpaisumukset, myrskt, maastopalot, pandemiat ja sodat kynnyksille jo tunkevat.
Amerikkalaisten "kauhistuttavan suurta" sotalaivaakin käytiin syvien, ihailua tursuavien huokausten kera Helsingin satamassa fanittamassa vaikka kaiken järjen mukaan siellä olisi täytynyt olla vähintään Koijärviliikken kaltainen mielenosoitus päällä kettinkeineen. Ja missä lie ollut elokapinaporukka tai greenbeeläiset?
Venäjän Suuri Isänmaallinen Teurastussotakaan ei saa ihmisiä massoittain liikkeelle muualle, kuin jonottamaan bensaa kulkuvälineisiinsä. Jupistaan täällä vain hihoihimme ja ollaan kauhistelevinamme niitä kuvia, joita sodan rintamilta joka päivä selaimiimme läväytellään.
Maailma seis! olisi ainoa ratkaisu, mutta seisattuuko se kenenkään muun mahtikäskystä kuin että ydinkärjellä varustettu ohjus keittiön seinään jossain lätskähtää ja siitä alkaa sellainen ydinroihu, joka rangaksi kaiken polttaa?
Massat eivät hätkähdä edes Ukrainassa ydinvoimaloiden alueilla tapahtuvista sotatoimista. "Tutkijat" toisensa perään taputtelevat tätä kulutuksen ylensyöttämää pikku länsimaista pullukkaa turpealle poskella ja rauhoittele, ettei suomalaisilla (ruotsalaisilla, tanskalaisilla, norjalaisilla, saksalaisilla jne....) ole vaaraa vaikka siellä jossain joku ydinjätekontti tupsahtaisikin hajalle.
Herätys perkele!
22.55
Läksin aamupvllä halakokuorman vientiin Kniin, ja mustikoitakin meni parikymmentä litraa tai kiloa mummulaisille.
Hoidin pari muutakin asiaa ja ajelin takaisin niin, että tullessa pistäydyin eräälle syrjäpolulle jonka varrelta, eka pysähdyksen jälkeen, menin metsän siimekseen ja kuin suoraan olisin kanttarelliapajalle suunnistanut. Niitä kerätessä menikin iltahämäriin saakka. Huomenna menen uudestaan vaikka koko päiväksi jos rintuuksessa keltaista kultaa riittää. Samanlaisena, kapeana nuormetsäkaistaleena hakatun suomaiseman ja metsäautotien välissä etelään viettävä rinne näytti jatkuvan vaikka kuinka kauas.
Enpä ole ennen sillä polulla käynytkään.
Gaius oli aamuteeveessä. Hyvin poika suoriutui muutamasta toimittajan esittämästä kysymyksestä kuten kaverinsakin. Tapiokin oli Kittilässä uutisista huomannut sitten illalla ja soitti kun olin metsässä vielä.
Eihän se isolta asialta aikuisesta näytä, mutta ysiluokkalaisesta ihan nokko jännittävältä tilanteelta.
Alkaa olla puoli yö. Lopetan. Alan lukemaan ja nukahdan kuten muinakin iltoina.
Mieltä painaa muutama asia, mutta milloinkapas se ei minulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti