18.8.2022 torstai
05.04
Uni:
Vein sinut metsään katsomaan puita. Otettiin sankot mukaan sieniä varten. Polun kahtapuolen kasvoi suuria kuusia, muutama hongittunut petäjä, lahoamaan alkanut koivu; valtava haapa havisteli lehtiään suon laidassa.
Lukemattomat sienet täplittivät sammaleista maastoa ja katajapuskan takana kohosi suurensuuri muurahaispesä.
Yksi sienistä oli muita kookkaampi. Pyysin sinua mittaamaan sen. Otin sienestä ja sinusta kuvia vanhalla filmikodakilla jonka isä toi joskus kauan sitten Helsingistä.
Selostit mittaustulokset ja minä merkkasin ne mustakantiseen vihkooni:
- hatun ympärysmitta 25,4 metriä
- varsi kaksi leveä
- neljä korkea.
Sienen kyljessä oli vaaleansininen ovi jonka kahvana puinen luonnonripa. Avasit oven varovasti ja kurkattiin sisään. Portaat johtivat maan alle silmänkantamattomiin. Häilyvän usvan seassa häämöttti jotain mielenkiintoista jota halusit lähteä katsomaan. Minä emmin oven suulla, mutta kipitit jo tanssinaskelin kaukana häviten pikkuhiljaa näkyvistäni... Huusin usvaan: Olisi katsottu tämä uni yhdessä loppuun!
07.02
Tultiin eilen Oulunreissulta. Lähtiessä nousi mereltä raju ukkosrintama kaupungin ylle. Ajoväylät lainehtivat, sähköautoja hyytyi roplakoihin ja lammikoihin. Me roiskuteltiin menemään eikä Rellu ollut moinaankaan vaikka vesi huljusi keulasta katon kautta taakse niin ettei aina nähnyt minne mennään.
Oulussa meni kaksi päivää kun kalustettiin E:n uusi, elämänsä ensimmäinen "oma koti". Sinne poika jäi, mutta ei epäilystäkään etteikö pärjäisi. Koulunkäynti alkaa ensi viikolla, että vähän ehtii tutustua jo ympäristöön ennen sitä.
Mutta vielä on poikia kotonakin.
Tällen aamulle G lähtee kahdeksaksi kouluun, P on menossa jälleen festarireissulle Tampereelle. Menevät kavereiden kanssa ensin Helsinkiin josta lähtee joku kyytiin huomenna.
Minä menen Unimäkeen kunhan tästä ennätän.
21.19
Iltaan meni ennen kuin ehdin tänne Um.
Tiällä kaikki suurinpiirtein ennallaan. Paitsi että luonto näyttää joka syyspuolen kesälle omituisia asioita. Nyt oli huussinnurkalla lehtokurppa jolla aivan pienet poikaset! Toinen pesue siis, mutta ehtivätkö lapsoset kasuta niin suuriksi, että on muuttomatkalle lähtijäksi?
Auringonkukkarivistöissä nuput jo aukenemassa. Täällä ei ole satanut, että sen vuoksi luonto hidastelee. Porkkanat ovat kyllä turvonneet, ja sipulit.
Viinimarjat ja karviaiset ovat kypsyneet. Söin saunan jälkeen aikasten monta kourallista.
Jotenkin on luopujan olo. Ehkä sellainen jota ei ole ennen tuntenut.
On muitakin asioita kuin yhden pojan kotoa poismuutto jotka vaikuttavat mielialaan.
Omaisuusjärjestelyistäkin se johtuu.
Ollaan hoitelemassa niitä sille mallille, että minä vanhimpana luovun kaikesta kiinteästä omaisuudesta, ettei mitään perintöriitoja tarvitse jälkeläisten kokea osaltani. Ne olisivatkin hankalia kun perillisiä on useamman kuin yhden tai kahden maamon kanssa.
Pannulapuistakin kun on nähnyt perintöriitoja syntyneeksi, niin siksi kaikki tämä. Ja ajoissa jos suinkin vain pystyy.
Kuolemaa nyt ei ole näkyvissä kun suht tervekin olen, mutta siitähän ei kukaan tiedä koska se kättelee. Koko ajan se on läsnä Ukrainassa ja monissa muissa maapallon sotapisteissä, mutta ei tarvitse täälläkään kuin ympärilleen vilkuilee, niin siinä se vierellä kulkee kaiken aikaa
"Taas hetken lähempänä kuolemaa..." kirjoitti laulunriville Jussi Hakulinenkin jo 18 vuotiaana ja kuoli 57 vuotiaana nuorena miehenä ihan tost noin vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti