01.24
Hojosta tulin. Pimiää on, tuulee lujaa, ei kylmästi.
Tullessa kuuntelin Tiedetrippi-bodgastin "Tyhmyyden anatomia".
Ojelmassa ei arvostella ihmisen älykkyyttä vaan siitä huolimatta esiintyvää typeryyttä. Avaruudessa laukaistu 10 000 kertaa Hiroshiman atomipommin kokoisen ydinlatauksen räjäytys ja sen katastrofaaliset seuraukset esitellään yhtenä esimerkkinä tästä älykkäiden lajitovereidemme täyspöljyydestä.
Robert Musil: "Tyhmyys ei ole älyllisen suorituskyvyn matalaa tasoa vaan tyhmyys on älykkäiden ongelma...."
Musilia olen joskus lukenut. Onkohan se Mies vailla ominaisuuksia vielä tallella?
06.07
Kuuntelen Maisteri Lingrenin musiikkiesitelmää Kontrabasson Paganinista, Luigi Bottesinista.
En keksi nimitystä sille aineelle, joka unessa kokkaroitui ovenvieruskorokkeelle. Se oli kuin epoximassaa jolla märkien tilojen lattioita teollisuusrakentamisessa ja sairaaloissa päällystetään. Tunnelma oli pikkuisen ahdistava, ehkä surullinenkin kun se ihminen, joka alkoi pyynnöstäni irroittelmaan niitä kokkareita (eivät irronneet) luisui jonnekin hämärään pois vaikka hänen piti tulla aina vain lähemmäksi.
Sotauutisten mukaan sotahulluja perkeleitä ja saatanoita riittää muuallakin kuin Venäjällä: Israel on jälleen aloittanut gazalaissiviilien murhaamiset "täsmäpommituksillaan". Kertalinttuulla tappoivat eilen 16 palestiinalaista joukossa ainakin yksi pieni lapsi, ja tänäisten uutisten mukaan hengiltä pirstottuja on jo kolmisenkymmentä.
Israelin valtioterrorismin kalustoon kuulunut täsmäpommi nipsaisi, kuin kirurgin käsi poisleikaten, keskellä tiivistä asuinaluetta kokonaisen korttelin asuininfraa. Montako tarkoitettua kohdetta, jihadistipomoa ne sitten lopulta tavoittivat, niin tulos taitaa tuoreiden tietojen mukaan olla 2, eli sivullisia uhreja tehtailtiin 28.
Suhdehan on kuin suomalaisilla energiayhtiöillä sähkön ja sen siirtohintojen vastaava lukema.
Israelilainen Saatanaministeri lupasi jatkaa pommituksia viikon ajan, että jospa ne sitten saavat suhdelukuja vähän paremmiksi. Hyödyn vai haitan rivillekö lapsiuhrit kirjattanee?
Toisaalta jos kansanmurhan täydellisyyteen tähdätään, ovat niin susinartut kuin niiden penikatkin tapettava, sanoi meidän korkeasti kunnioitettu kirjailijammekin Ilmari Kianto 1918.
Tuo hyväksi luuloteltu kaava on voimissaan Ukrainassa, Syyriassa jne..
Olen lukenut tuhottomasti selvityksiä syistä Lähi-Idän oletusjeesusten kotitonttien jatkuvista sodista ja tappotouhuista, mutta niiden perusteet pysyvät edelleen osittain mysteereinä. Jo se on käsittämätön yhdistelmä, että Goljatti-Israel ydinasein varustettuna sotilasmahtina, jolle eivät suuretkaan naapurivaltiot uskalla ryppyillä, käyttää erittäin brutaaleja keinoja Pikku Daavid-naapuriaan kohtaan.
Anteeksiantoa eikä sovittelu-sanaa tunneta pyhien raamatuntekstien maassa. Vai vanhempi testamenttiko lie julmuuksineen ohjekirjasena heillä edelleen.
08.21
Nukahdin vieltä vartiksi ja unenpätkässä haravoin ja nostelin sanoja heinäseipäille. Sitten kirjoitin heinänsänkeen uutisotsikon: Moskovan Zaatana on ahdistettu nurkkaan ja valmistautuu hyppäämään.
Juuri soi "Alkoi huomaamatta rakkaus..." Balladissa luvataan ristiriitaisesti rakkauden pantiksi silmät, hiukset, kädet ja ota vaikka kaikki vaikka vastarakkautta ei tippuisikaan.
Mitä lie sanoittaja ja/tai suomentaja aikoinaan ajatellut kun tuotakin tekstiä on pöydällään pyöritellyt?
Nykyään musiikkikulttuurin tehtailemisessa ajatellaan vain tuottoa, ei laulujen teksteillä mahdollisesti jaettavaa informaatiota, tai edes että saisi aikaan aikaa ja kulutusta kestävää tarinaa.
Rakkauslauluja nyt ei kannattaisikaan enää tehtailla kun se viidakko on perattu jo moneen kertaan kaikilta kanteiltaan.
Luin Vladimir Vysotskin elämäkerrasta hänen ja Marinan kohtaamisesta. Heillä se oli menoa ensisilmäyksellä mikäli tarinaan on uskominen. Vysotski tietenkin teki Marinastaan myös runon "Marinalle, ainoalle jota olen rakastanut" . Ehkä hivenen teatraalinen muistelu, tai sitten ei, mutta tunteiltaan aidoilta Vysotskin monet balladit kyllä kuulostavat.
Jokohan metsä olisi kuivahtanut, että viitsisi lähteä mättäitä koluamaan.
23.23
Oli tuulinen päivä. Petäjikköisten hiekkakankaiden laitamilla oli hyvä nyökkästä. Öttiäisiä ei ollut.
Samalla kankaalla oli myös kaksi rouvaa (neitiä?) pyllistelemässä mustikoita sankoihinsa. Istuttiin tovi juttelemassa kun taukoilivat sopivasti siinä notkelman kupeella, jonka reunoilla olin konttailemssa. Niillä oli eväät mukana, mutta minulla ei tapani mukaan mitään, ei edes vesipulloa; hörpin janooni vaikka suo-ojasta. Siellä oli kankaiden keskellä pari lampeakin joista olisi voinut ottaa huikat jos tarve olisi ollut. Tarjosi se toinen mulle termoskorkista kahvit ja pullaakin siivun. Maitoa ei ollut, mutta mänihän tuo. Kelpo jutut oli marjanpoimijoilla ja taisin minäkin jonkun vitsin murjaista.
Naiset sanoivat olevansa muualta ja mökillä täällä ihan vain marjastukset mielessään. Nuoremman suku kotoisin näiltä seuduilta. Kysyiväthän ne minunkin olemiseni enkä vastaamatta jättänyt.
Mustikkaa ja kanttarelleja myyntiin ja pari sankollista siivoten pakasterasioihin. Siinäpä se sunnuntai kulahti. Saunoin kunnolla kaiken päälle.
Kun suljen silmät, näen sinisiä pallukoita kuin katkaistujen heinänkorsien päissä. Melkein kuin kukkia, mutta ei kukkia kuitenkaan.
Kyse ei ole näköhäiriöstä, koska jos ajattelen, että hus pois, ne häipyvät. Ne ovat siis mielikuvitusta, mutta miksi noin yksinkertaista kuvitusta ajatuksille, joita voisi toisinaan kuvata monimutkaisiksikin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti