Tytittelyä

10.8.2022 keskiviikko

06.09

Viileitä uamuja. Eilen +5° nyt +8°.

Näin käänteisenpoliittista Punahilkka ja Susi-unta. Olin sängyssä SDP:n europarlamentaarikko Tytti Tuppuraisen kanssa. Tingittiin marjasankollisen hinnasta. Minä olin tiukasti satasen kannalla. Ihailin hänen punaisiksi maalattuja huuliaan ja suutaan joka venyi korvasta korvaan hänen tingatessaan hintaa alemma kuin Brysselin pöydissä ikään.

Kysyin, "Oi Tytti, miksi sinulla on nuin suuri suu?" 

Hän vastasi, "Siksi, että voin ottaa helpommin sinulta suihin."

Anteeksi vain, mutta unilleen ei mahda kukaan mitään. Sille mahtaisin kyllä, etten unen  rivohkoa loppua julki kirjoittaisi.

Tytistä en ole valveillaollen edes ajatellut tuon kaltaista tilannetta. 

Unimaailman sanoittajat poimivat henkilöitä tarinoihinsa milloin mistäkin kuin kirjailijat ikään. 

Europarlamentaarikko Tuppurainen nyt on vain sattunut esiintymään aika tiheään viime aikoina medioissa kun oli sekin Fortum/Uniper-tapaus selviteltävänä, joten helppo "saalis" unisieppareille hän. 

Ja kyllä minä hänen suunsa ja hyvät hampaansa olen merkille pannut vaikka en niitä ole erikseen ajatellut. Uneni jälkeen kyllä ajattelin.

Tytti Tuppurainen on edennyt urallaan vakaasti ja päämäärätietoisesti. Urakehitys on  sujunut kuten puoluetoveri Erkki Tuomioja päiväkirjassaan 1990-luvulla aprikoi (siteeraan varmaankin päin kuusikkoa, mutta asian ydin on kuitenkin fakta): "Oululainen uusi tulokas Tytti Tuppurainen on osoittautunut varsin kyvykkääksi untuvikoksi poliitisella kentällä. Hänestä kuoriutuu vielä jotakin."

Munasta kuoriudutaan, ei untuvikosta, mutta kuitenkin...

21.07

Melkein koko pv metässä. 

Päivällä piti käydä kesken marjojen riivinnän mökillä kun EPL oli ajellut Yamahallaan pihaan. Sanoin puhelimessa jo, että laittaa kiukaan alle tulet ja kylpee ootellessaan. Syyvään ja juuvaan kahvit sitten kun tulen. Oli tehnyt kuten neuvoin.

Kun EPL oli lähtenyt jatkamaan matkaa menin vielä Nimettömälle ja sen ympäristöön katselemaan metsän anteja. Kantarelleja löysin ja sankollisen juolukoita kävin poimimassa tienpään suon laidalta jossa sattui olemaankin aika satoisa kohta.

Kärrypolulla, Mummolanrannan lähellä ramusi 4 pientä oravanpoikaa vanhaan petäjään katselemaan keltaisella sankolla koristeltua kulkijaa. Rantaa kiertää Mummolanrannasta aina Uotilanrantaan asti vielä jonkinmoinen kaistale alkuperäistä vanhaa metsää. 

Ne suuret kuuset, petäjät ja jokunen lahoamassa oleva koivukin ovat nähneet minut jo silloin, kun olin vielä alta metrin mittainen pojanjellukka juoksemassa kusiaispolkujen ylitse avojaloin Mummolanrantaan uimaan.

Olin hetken äärettömän hyvilläni, kun niitä puita siinä kulkiessani läpsin tuttavallisesti kyljille ja halasinkin suurinta, kilpikaarnaista petäjävanhusta. 

Kukahan ne metsät siinä omistaa? 

Jos Harjun Teuvo, niin eivät varmaankaan ole turvassa kauaa kun joku ne hänen poistuttuaan (aika pian) kynsiinsä saa ja kutsuu Kutsetin tunteettomat jobbarit kylään. Teuvolla ei ole omia jälkeläisiä, että miten käynee omaisuuksien jotka koostunevat lähinnä metsätiloista ja ränstyneistä maatalousrakennuksista. Metsäänsä se on pirstonut eläessään itsekin. Nimettömänkin rantakaistaletta aukeaksi raiskioksi vaikka niiden hakkuiden välttämisestä jotain jupistaankin.

22.30

Olen saunonut ja väsyttää. Ei ajatus juokse vaikka luin pari artikkelia maailman politiikasta ja Venäjän Suuresta Isänmaalisesta Teurastussodasta Ukrainassa (Russian  talouden kehnoon jamaan liittyen), että olisi aivoilla jotain askartelemista ennen uneen vajahtamista.

Jospa ei ensi yönä mitään suihinottounia pyörittelisi. Siinä ei mitään niin ihmeellistä ole, että filmiä sellaiseen yö toisensa perään kantsii haaskata. 

Tosin kyllähän se yllättää, jos joku julkisuuden henkilö tunkee uniin sellaisten aatosten kanssa. "Mielenfilmille" se pitää saada, tai vähintään muistaa aamulla yölliset näkynsä.

Julkkiksena on pirullista olla kun saattaa joutua vaikka millaiseen rooliin ihmisten  mielikuvituksissa ja unissa.