Rutakon enkeli

29.8.2022 maanantai

05.56

+6°, puolipilivistä, vähäinen tuulenvire lännestä.

Unessa Ollilan Eero soitti Tampereelta ja kysyi tilinumeroani. Sanoi laittavansa 5000 mk juolukoista joita olin laittanut postiauton kyydissä sinne.

Vinha haisee erittäin pahalle. Sillä on taas anusrauhaset tukossa ja ehkä tulehtuneetkin. Hankaa takamustaan nurmikkoon ja onhan se hassun näköistä, mutta liekö takamus myös kipeä, niin eipä se huvita. Sille olisi lääke se, että olisi tarjota jäniksenlihaa nahkoineen useamman päivän ajan, niin karva, joka ei sula, tekee ulosteesta niin tiukaa, että se puristaa ko. rauhasia tyhjentävästi.

Menipä paskamaisiksi jutut.

21.45

Mustaviinimarjapuskissa melkein koko pv. 

"Rutakon enkeli", entisen vaimoni veli, ajoi Yamahalla pihaan. Källäili kypärää riisumatta ja höpötellen aikansa jatkaen kohta matkaansa. ((Rutakko=Sonkajärvi=Jänkäsorvi).

Patoan muistojen tulvan takaisin altaaseensa joita tuonkin kaverin pistäytyminen mielessä yrittää herätellä. Kuuluihan hän vuosikausia suhteellisen tiiviisti elämään kun oltiin saman yhteisön jäseniä Siilinjärvellä. Kompleksinen juttu kaikenkaikkiaan jälkisävellyksineen.

...ra soitti. Menen ensi viikolla Iisalammeen tekemään remonttia. Raha on tarpeen, mutta ei kyllä yhtään hotsita kerrostalo-osakkeiden remontit. "Ladyn" hommasta ei ole kuulunut ja se jää nyt toiseksi sitten.

Illasta soitti  myös PR ja kyseli poikia apuhommiin. Lupasin toimittaa P:n ja G:n asialle. Sitten pirautti K joka halusi kanttarelleja sankollisen. Läksin keräämään. Löysin onneksi melko helposti muutaman maastonlohdan jonne uusia oli sammaleen lävitse lakkinsa tunkenut. Ihan täyteen ei sanko tullut, mutta pimeä alkoi tulla enkä edemmäs olisi muutenkaan enää jaksanut lähteä.

23.23

Saunoin kunnolla. On sysipimeää ja viileää. Luin ladattavan lampun valossa jälleen ties monennenko kerran Olavi Paavolaista joka synkissä yksinpuheluissaan on parhaillaan harmaassa Aunuksessa sota-ajan komennuksella. Sotia toistavaan aikaamme sopivaa luettavaa edelleen.

Koetin kutsua Vinhaa sisälle, mutta onneksi se ei halunnut hajuhaitoiksi tulla.

Hesarissa oli jälleen ajattelematon toimittajatyperys kirjoittanut "hellyttävän" koirajutun jossa susi oli jälleen se pahis joka raatelee ihmislajin luonnottomiksi jalostettuja "maminpikkukullannuppuja" ihan pahuuttaan. Vittuettäminuavistottavat nämä todellisuutta vääristävät kirjoitukset.

Jos susi, joita täälläkin todella on (jos eivät salametsästäjät, joita niitäkin tässä pikkukunnassa on, ole niitä ampuneet ja polkeneet kunttaan), käy pihastani Vinhan hakemassa, niin se noudattaa vain ikiaikaista luonnonlakia jolla on edelleen paikkansa maailmassa sanoi tämä yksi, omat kummalliset lakinsa luonnonjärjestystä sotkemaan laatinut laji mitä tahansa.

Pahaltahan sellainen tuntuisi, mutta en minä sutta siitä alkaisi vihaamaan. 

Vinhankin olemassaolo on, kuten olen ennenkin todennut, ympäristörikos vaikka koetan sen vaikutusta pienentääkin ruokkimalla sitä raakaravinnolla enkä valtavaa hiilijalanjälkeä syntinää  kantavalla teollisuusmoskalla.

Kertaan tämänkin mietittäväksi jälleen:  miljoona suomalaista lemmikkikoiraa syötettävänä teollisesti tuotetulla ravinnolla ja paskantamassa sitten tulokset muovipusseihin kerättäviksi, maatumattomiksi möykyiksi kaatopaikoille, onko älyllisenjärkevää?

Ja mitkä saatanalliset, jokavuotiset keväiset säkeistöt luuloluureihin niistä pökäleistä joita ei muovipusseihin katujen vieriltä kerätä!

Ja entä toinen Hesarin juttu sadasta kulkukissasta! Niitä ovat nyt loukuttaneet, madottaneet ja kuohinneet urakalla jotta ne voidaan jakaa sitten "hyviin koteihin" lemmikeiksi.

Onko ihminen jalostunut todella näin pöljäksi?

Miten ylipään on mahdollista, että sadan kissan lauma voi muodostua Suomalaisessa luonnossa joka talvella on todella viehliäinen lämpimien mantereiden eläinlajille?

Kissaeläimille ei hyviä koteja ole olemassakaan jos se tarkoittaa ihmisasumuksia.