5.8.2022 perjantai
08.46
Kahvipäänsärkyyn heräsin tunti sitten. Muistivihkoon kirjasin heti herättyä viimeisimmän unen avainsanat ja pääkuvauksen, joiden avulla uni on yhä kirkkaana mielessä:
Seistä tökötin paikoilleni jähmettyneenä ihmispaljouden seassa. Tunsin läiskäyksiä, hivelyjä, skraapaisuja, hinkutusta ja pikaisia sipaisuja ihollani, mutta en nähnyt mikä ne teki ja miksi. Äkkiä kaikki ihmiset kipaisivat seinien vierustoille, mutta minä en voinut liikahtaakaan. Joku nainen nelisti salin halki luokseni ja huikkasi, että tuosta puuttuu vielä, otti kalusta kiinni ja kirjoitti tussilla sen varteen nimensä. Joku juoksutti eteeni peilin josta näin, että olin alasti ja jokapuolelle vartaloani olivat ihmiset tungoksessa kirjoitelleet nimmareitaan, viimeinen sipaisu seisovan vehkeeni varteen. Minua ei hävettänyt yhtään vaikka kaikki taputtivat.
Unien "tulkintaa": Oli puhetta, kuinka olen näiden päiväkirjojeni ja muiden julkisten kirjoitusteni kanssa kaikkien vakituisten lukijoiden ja mahdollisten käväisijöidenkin edessä melkoisen paljaana ajatuksineni, aatteineni ja usein massasta erottuvine mielipiteineni, mutta minä en tiedä kenestäkään yhtään mitään. Ihan kuin tuntemattomien ympäröimänä tuossa unessa joka selvästi oli tanssilavalta jossa minut ehkä joskus huomataan omalaatuisen tanssityylini takia tai muuten tunnen olevani silmätikkuna ihmisten joukoissa kuljinpa missä tahansa. (Silmätikkunaolemisentunne voi johtua myös alamittaisuudentunteestakin, heikosta itsetunnosta jne.)
Vähän kuin ukitettavilleni kerroin Muaningalle mennessä kaupasta jäätelöt hakiessamme, että kuinka silloin, kun asuin vielä Siilinjärvellä ja menin kauppaan tahi torille, tuli aina joku kyselemään, "mitteepä Valtsu...", muttaettä nykyään sa olla aivan rauhassa siellä käydessään. Olin siis hetken aikaa paikallinen "julkkis" josta en loppujen lopuksi tykännyt yhtään.
Oli kyllä mukavaa, että otin tytöt mukaan. Sain kertoilla samalla heidän mummonsa ja minun elämästä Siilissä ja mm. missä osoitteissa oltiin asusteltu heidän äitinsä (Sonjan) syntymän aikoihin ja miten heitäkään ei olisi, jos eräs traaginen tapahtuma olisi loppuun saakka keskeytymättä saanut tapahtua.
Juuri nyt kuuluu Muistojen bulevardilta Kai Chydeniuksen ja Marja-Leena Mikkolan laulu kuolleelle rakastetulleni.
Niinhän se setäkin kovin kauniisti kuollutta vaimoaan muisteli. Minä en osaa sillä nuoruudenrakastetustani tuli kansankielellä sanottuna hullu. Kauniitakin muistoja pimentävät ihmismielen nyrjähtämisen kauaksi ulettuvat kalveet.
Tässä olen minäkin taas kuin eletystä elämästä kasatulla kukkulalla seisoisin, mutta maisemointityö on vielä kesken. Tuulee vain tummasti otsalohkoon niin että käpylisäkekin huurtuu...
21.17
Oli ihan hyvä päätös lopetella sotaisa otsikointi ja ryhtyä assosioimaan merkintöjään "mitä sylki suuhun tuo"-linjalta.
Ja sehän tuo.
Venäjän aloittamaa raukkamaista Teurastussotaa kyllä seuraan kaikkinen lieveilmiöineen, mutta en sen uutisointiin puutu muuta kuin silloin, kun huomaan jonkin poikkeavuuden tai virheen tai... Tai muuten vain.
Kirjoitan nyt vain päiväkirjaa jossa ei mitään erikoista mahda tapahtua.
Kaikkea en kerro ja on aihealueita, joita tietoisesti varon, mutta vain silloin, kun ne liittyvät muiden ihmisten yksityisasioihin. Ns. maailman asiat ovat vapaata riistaa katsantokannoissani enkä mahtailevia isoja ja rikkaita sääli. Omistani lorsaan minkä lorsaan mutta silläkin on rajansa.
22.12
Saunoessa pesaisin likoamassa ollutta pyykkiä, lähinnä eilen humpalla hikoontunutta vaatekertaa.
Vinha se on aina yöllä hauska kun saavun tanssireissuiltani. Se haluaa haistella parran ja paidanrintamuksen. Vissiin niistä erottuvat tanssitettavina olleitten ihmisten ominaistuoksut ja kaikki pitää sen muistiinsa eritellä ja rekisteröidä. On se ollut ihmeisään niinä kertoina, kun olenkin käynyt tanssien jälkeen uimassa ja vaihtanut vaatteetkin puhtaisiin...
Juolukkaraparperihillosta tuli erikoisen hyvää vaikka murisenkin sokerimäärää. Muistuttaa mansikkahilloa. Ja se, että aineiden sekoitussuhde sattui kohdilleen kerralla, oli minusta ihme.
En ole vieläkään katsonut googlesta, onko kukaan muu hoksannut tehdä mainituista luonnontuotteista hilloa. Marttoja kyllä eppäilen. Jokatapauksessa omani tein mistään ohjeita etsimättä.
Sitä pitää tehdä lisää. Kun kävin illasta kanttarelleja ja mustikoita poimimassa, oli suon laidalla juolukkaa vaikka kuinka, mutta ei ollut kuin kaksi astiaa mukana muille poimittaville, että en samalle reissulle saanut niitä kerätyksi.
On kyllä ollut väsyttävä päivä. Eilisiltaiset humpatkin vielä tuntuvat olihan ilta erityisen kuuma, mutta tietyiltä osin erikoisen miellyttäväkin.
Aamupäivä ja vähän iltapäivääkin meni sipulipenkkien ja pottupellon raakaamisessa rikkaruohoista ja ohdakkeista joita oli jo kukallakin osa. Aiemmat kyykkimykseni ovat jääneet aina kesken ja uuttakin on kerennyt koko ajan kasvaa.
Kolme kukkurakottikärryllistä tuli rikkakasvia vietäväksi metsään, mutta nyt on kasvimuata mukava katsella kun se siistissä asennossa on. Sipulitkin terhakoituivat kummasti nostamaan varsikkoa vielä viimeistä kasvupyrähdystä varten. Pitäisi kiivetä katolta ottamaan kuva...
Mutta nyt kun alan nukkumaan niin jaksan jälleen huomisenkin elää.
Hyvää yötä väristysten kera.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti