Klo on 04.33. Piti oikein heräämällä herätä aikaseen kun G:lla on Jyväskylään lähtö kohta. Kaikki ovat menossa Jyväskylään, minäkin voisin.., tai en voikaan, on kirjoittamista.
Näin unta Nattastuntureista. Luultavasti ne olivat ne.
Illemmalla
Tänään löysin eräästä isommasta laatikosta kaksi pienempää laatikkoa (sisäkkäin lailla nisäkkäin, lauloi Juice) joiden väliin olin tunkenut joskus valokuvia ja kolme kirjettä. Pienimmän laatikon sisältö oli toimittajalehtiöistä revittyjä sivuja joihin olin kirjoitellut kertomusaihioita. Muutamien takana oli ihmiskuvauksia, ehdotuksia rooleista, maisemista, taloista, kaduista, kaupoista, kapakoista... Vai olisinko yrittänyt jotain näytelmä- tai kuunnelmakäsäriä väkertää kun dialogialoituksia oli jokaisessa paperissa? 1980-luvulta nuo muistot. Silloin tehtiin ainakin yksi kuunnelma Radio 957:aan.
Laatikkopahvien väleihin kiilatuista kirjeistä yksi sisälsi kertomuksen erään naisen hyväksikäytetyksi joutumisesta lapsena/teininä. Muistan, että hän kertoi tarinansa kohdatessamme eräissä "iltamissa". Hän halusi sitten kerrata sen mulle kirjeessä, kuin todistaakseen, ettei hän valehdellut. Ei sen kaltaista ihan helposti kyllä omasta päästä kehittele. Nimet, paikkakunnat, kaikki...
Kovasti otti aikaa kun yksinkertaistetun, kirjeeseen pistetyn "todistajalausunnon" pohjalta siitä novellin rakentelin. Minun tarinassani ei ole oikeita nimiä eikä mitään muutakaan, mistä ketään tunnistaa voisi. Mutta sen hyväksikäytön kuvaus on yhä karseaa luettavaa tuosta ruttaantuneesta kirjeestä. Laitan sen tänään takkapuiden sytykkeeksi niin ei joudu kierojen käsiin.
Tarinan otsikko on Panopisto ja löytyy Kivaniemi bluesista. Taitaa olla eniten luettu yksittäinen kirjoitus koko blogihistoriassani. Joka taas kertoo, millaisilla sanoilla hakuja eniten tehdään; "pano" on varmaankin hakusana, että löytyy vaikka mitä Säästöpankin automaatista alkaen rakennuslupien julkipanoon saakka. Kenopaikkakin, vaikka se voisi olla lottoajille vain R-kioski, muuntuu sanaa muunnellessa panokeikaksi.
Toisessa kirjeessä oli tussilla paperin ylitse vedelty pahoinpitelyuhkaus ja kolmas oli TM:n äidiltä. Siinä oli pari valokuvaakin. Tuo suhde kadutti joskus niin rankasti, etten oikein tiennyt, miten päin olisin ollut kun sitä yritin mielessäni käsitellä. Ehkä se on nyt tuolla takaraivon puolella hyväksyttynä sattumuksena historiassani. Ja kävihän TM eilen kylässäkin...
Mieli se vain tällaisista myllertyy lisää, mutta menneiden kaivelujen poluillehan ihan ite läksin, että elä valita.
Luenpa sitten maatepannessa erään artikkelin traumaperäisen dissosiaatiohäiriön vakauttamisesta. Sekin löytyi laatikoista noista. En tiedä, auttaako se vaikka olen mielenhallintaa joskus ennenkin itseopiskellut.
Nyt pitää lähteä hakemaan G Jyväskylän reissultaan. Bussi tulee 15 min päästä Lukion eteen.
9.11.2024 lauantai
Puutarhuri löi aamusta sananseipäällä päähän ja nyt on mennyt koko päivä siitä toipumiseen.
Asiaa hän ropisutti tulemaan, mutta olisipa jaksanut vielä jonkin aikaa pitää paineet päässään. Ei silti täysimittaista sotaa syttynyt, paineet lie purkautuneet ja rauha maassa.
Sananvapautta on kunnioitettava sattuipa toinen sanaisen aukaisemaan arkkunsa itselle hankalaan saumaan tahika jos. Avaan sitä itsekin, ja mitä muuta kirjoituksenikaan ovat kuin sananvapautensa lunastamista päivästä päivään vaikka merkitystä sisällöllä olisi vain harvoille ja valituille.
Sitä ajattelin nytkin, että jonkun on pidettävä yllä kirjoitustaitoaan tässä maailmassa jossa se alkaa yleisellä tasolla rapistua, sillä jonain päivänä se voi olla tarpeen. Tosin semmoisen tarpeen päivä pitäisi itseni kohdalla tulla joutuin. Paitsi että jos ajattelen niin, että lapseni lukuisat, vaikka sitten poistuttuanikin intoutuvat pännän varteen kerta isäkin...
Vanhimmilla tyttärillä ainakin kirjoitttamalla ilmaisu onnistuu varsin hyvin. Varsinkin Soilalla.
E tuli puolen päivän junalla. Laitoin ison kattilallisen muusia ja uuni paistoi Kivikylän makkarat vuuassa. Ite söin vielä keitontähteitä.
13 päivä olisi Rautavaaralla se kaivosinfo. En tiijä, piäsenkö lähtemään, mutta ainakin 26 päivän tilaisuuteen menen jos ei seinä eteen nouse. Voisin olla jonkun päivän Unimäessä jos ei lunta lykkää tien tukoksi ja pakkasta laita asialle.
Tämän päivän sanaiset säveleni lienevät tässä. Kaivan jonkun kivan valokuvan lapsista sillä he tuovat aina valon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti