Marraskuisia hajamietteitä

18.11.2024 maanantai

Lumien kolaamista heti aamusta. Ruokien laittoa seuraavaksi. Tulisijoja ei tarvinnut tänään lämmittää. G:lla koeviikko ja vain tänään historia, loppuviikosta ei kouluunmenoa lainkaan. Joutaapahan parturoimaan yläkerrassa ramppaavaa väkeä. Pitäisiköhän ruveta perimään tilavuokraa ja energiaveroa... Ensi viikolla pojalla alkaa yrittäjäosio koululla. Se on ylimääräinen koulutusaine, mutta kaiten siitäkin pisteitä jaetaan.

Voisipa kaikki häiriötekijät tyrkkiä näkö- ja kuulemispiiriensä ulkopuolelle. 

Voisipa umpioitua tekemään vain yhtä ainoaa projektia jota eivät edes korvien soinnit häiritsisi.

Voisipa lakata syömästä, eikä kahvikaan maittaisi. 

Voisipa jättää unet uneksimatta, eikä kuksiakaan mieli tekisi.

En ehdi sanoista ja lauseista hypnotisoituna vaipua illusoriseen koomaan, hyytyä olemisen olemattomuuteen, kun jokin säpsäyttää todellisuuteen.

Kun mietin eräälle lauseelle loppua, kirjoitin pöydällä ajelehtivalle valkealle paperille sanan poishio ja siinähän se oli.

Sanojanlöytyi siihen sopivia, tuo yksi sana kasvoi pieneksi runoksi josta ei äkkilukaisulla ymmärrys kiinni ota. Muttaettä ihan ajattelematta ne ensin ruutupaperille piirtyivät ennen kuin naputtelin ne siksakkiin koneella enkä poistoja tehnyt. Modernia, olisivat sanoneet 60-luvun älyköt ja pullistelleet viinalöyhkäisiä poskiaan.

Annoin sitten runoni hyvään talteen. Tiedä vaikka se kasvaisi siellä tajuttavaksi poetiikan tähdeksi omituisten runo-otusten taivaalle.

Tilasin pitkästä aikaa kirjan ad Librikseltä. Enkä mitään sähköisillä mausteilla varustettua tablettikirjaa vaan paperisen, eteläkorealaisen nobelistin Han Kangin Älä jätä hyvästejä. 

Katsoin eilen iltayön lopuksi Cineast-palvelimelta Tyttäreni laulun loppuun. Elokuvassa asioita jää auki, mitään ei selitetä loppuun, mutta siinä elokuvan sydän onkin.

Itse pyrin kirjoituksíssani joskus samankaltaiseen tyylimaisemaan, mutta pompin enemmän aiheista ja aikajaksoista toiseen liian sotkuisesti. Jäsentely ja siirtymät tuottavat ylimääräistä päänvaivaa. Olisi helpompaa järjestyksessä junnaaminen.

½%:n lukema väikkyi päivällä ajukoppani tiedostoissa. En nyt avaa, mitä sillä tarkoitan, mutta urosihminen ejakuloi parhaimmillaan yhdellä kertaa 5 millilitraa siemennestettä joka merkitsee sitä, että siittiöitä lähtee kroolaamaan yhtä ainutta munasolua kohti jopa miljardi eri yksilöä, ja harvoja poikkeuksia lukuunotatmatta vain yhdestä niistä saattaa kehityskelpoinen ihminen saada alkunsa, joten onhan tuo ½% jo aikamoinen mahdollisuus muissa asioissa.

Riippuu siis, mihin vertaa.

Luonto tuhlaa, mutta siinä on jotakin mystistä logiikkaa vaikka sokeaksi evoluutioprosessia tiede  väittääkin. 

Minäkin niissä kroolauskisoissa menestyin, mutta se jäi ainoaksi ennätyksekseni elämässä. Luulisin. Kerkiäisihän tässä vielä vaikka maratoonille, mutta puuttuupi kilpailuvietti. 

Olisipa isä mätkinyt vehjettään Unimäen mökin lahoihin nurkkipäihin sinäkin iltana (ehkä tammikuun 11 pv lauantaina) ennen kuin äetin kanssa saunanlauteille könysi pakottavine palleineen niin olisi jollekin toiselle siimahännälle mahdollisuus auennut vaikkapa seuraavan aamuna krapulakiimassa.

Kaikkeas sitä tulee hajalle mietittyä. Isän muistokin pirstana kohta. 

19.11.2024 tiistai

Havahduin viideltä. Unessa olin kolmella tasolla yhtä aikaa. Menneisyyden juna porhalsi nykyisyyden ylitse tulevaisuuteen.

Niinettä minullako on tulevaisuuskin mutkan takana odottelemassa, kysyin hiekkatien vastaantulijalta kun pikkuhiljaa heräilin. 

Kreosiitti oli menneisyyden kyllästemyrkky ja se tuoksui tomussa unentien.

Eilen selvisi erään hajuveden tuotemerkki jota etsin ja se oli Kielo, mutta miksi tuo pahanhajuinen kreosiitti tunki unessa päälimäiseksi?

Siksi, kun kreosiitin tuoksu oli Luikkokankaan polun suulla ilmassa pölähtelevän hiekkatientomun kanssa samaa hajumaisemaa. Raviojan takana puhelinpylväsrivistö oli kreosiitilla kyllästetty ja helteisinä kesäpäivnä haju erottui. Ja siksi, koska sitä maantietä ja liikennettä siellä olen muistellut.

Uniensepät eivät kummoisia kimmokkeita tarvitse pannakseen filmin pyörimään.

Iltasella

Lumitöitä satanut hissuksiin koko päivän. Mukavahan tuo on ollut kolailla, niin ei tarrte lenkille suotta-aikojaan lähteä tylsille kaduille lompsimaan. 

Lehdessä lastenpsykiatri Jari Sinkkosen haastattelu. Lepsuksi kansalaisia moittii hän kun niitä paapotaan terapioilla. Onkohan psykiatri kartalla sen paapomisen kanssa muutoin, kuin niillä yhteiskunnan ylätasoilla, jossa itsekin liikkuu ja jossa nuo "terapiapaapomiset" hankitaan rahalla?

Parin päivää sitten mielisairaanhoitaja oli Ylen haasatttelussa aivan toisilla linjoilla tavallisen, köyhemmän väestönosan kokemuksiin nojaten. 

Päivällä testasin puhelimeni kameran toimintoja. Yksi näyte tässä.