Tällekin aamullen käskytin läppärin näppäimillä ylläolevan päiväysjäljen tänne paperinvalkeaan virtuaalikirjoitusalustaan. Siihen voisin laittaa signeeraukseni ja cobyright-merkin, että eläpä sitä luvatta käyttöösi ota. Tosin tämä bloggerkaista Kivaniemi 2-nimellä varustettuna ihmistoiminnoissa vakiintuneen käytännön mukaisesti on kirjoituksineen, valokuvineen, piirroksineen ym. vain ja ainoastaan minun hallinnoitavissa. Luvattani täältä ei siis pistettäkään saa cobypastata omaan käyttöönsä.
Tällaiset lapselliselta tuntuvat omistamisen juuret lähtevät sieltä afrikassa majailleitten alkuperäisesiintymistämme jolloin kynsinhampain, kivinkepein puolustimme verisesti reviirejämme.
Niillä reviireillä oli luonnolakien mukaisesti oikeutuksensa lajien säilymisen kannalta, mutta mepä sen opin olemme juurruttaneet niin syvälle geenistöömme, ettei sitä edes järjen jäsentelyt toiseksi muuta.
Omistushaluisten kynsiemme jäljet maapallon kyljillä: mitä niistä enää sanoisin jota en ole minä ja sadattuhannet/miljoonat näkijät jo sanoneet?
Telluksen kylkiä raapimaan halajavat kaivosyhtiöt nyt mökkikunnassanikin ja jälki tulee olemaan jälleen rumaa ja myrkkyistä (ylempänä olevaan kaivosinfoon viittaan).
Likitaittoisille se on vain työpaikkoja ja rahaa yhden jos toisen taskuihin. Elonkehältä ei kysellä, vaikka tämäkin kaavailtu, valtava uusi kaivosmonttu on tuhontien jatketta vain kaikelle elolliselle.
Rutisenpa tähän väliin vähän mitättömämmän asian näistä blogimateriaalin luvatta lainaamisista.
Maamme päämediaa hallussa pitävä Hesari kopioi Venäjän Karjalan polkupyöräretkelläni (2014) ottamani myrskyisen valokuvan Säämäjärven aalloista malttamatta odottaa, että saisivat minut puhelimella kiinni luvan kysyäkseen. Seuraavan päivän lehdessä tuo valokuva sitten kuvitti uutista onnettomuudesta jossa oli 14 leiriläisnuorta hukkunut Säämän aaltoihin.
Saivathan ne minut langan päähän jälkikäteislupaa varten, mutta jos olisin ollut ilkeä, olisi tuo konserni joutunut pulittamaan luvattomasta lainauksestaan kunnolliset korvukset sen satasen sijaan, jonka lupasivat ja jota varten verokotti- ja tilitietoni heille postasin. Sitä satastakaan ei tähän päivään mennessä ole tililleni Hesarista maksettu.
Jos minä jätän lehden tilausmaksun maksamatta, sitä peritään vaikka ulosoton kautta niin kauan, kunnes ovat satasensa saaneet ja tilaaja itse konkurssissa perintä- ja korkokulujen takia.
Minähän olen tietenkin niin lepsu ja saamataton, etten perää saataviani lopputappiin saakka. Tähän lepsuuteen vaikutti sekin, että kysessä oli traaginen onnettomuus eikä minulla ole paparazzien luonnetta, että sellaisen kustannuksella saamisistani huolen pitäisin.
Potuttaa, kun jostain saa lukea, että samankaltaisista, ihan tavallisista valokuvista pulitetaan jopa tuhansia euroja kun se halutaan saada uutisen rekvisiitaksi.
Huolimattomasti oli itse kuvateksti kuin kuvanottajan nimikin kirjoitettu: "Ensio Valto"
https://www.hs.fi/maailma/art-2000006039643.html
Keskipäivällä kävin kaupassa. Joku nykäisi minua kassalta poistuessani hihasta ja kysyi, olekko sie Valtsu? Olinhan mie. Käytiin kahvilla Prisman käytävän päässä olevassa kahvilaruokalassa. Minä tarjosin, hän ehätti maksamaan. Enpä ole sitäkhän ihmistä nähäny sen jälkhen kun Kittilästä pois muutin.
Viime päivinä/viikkoina olen tyhjentänyt mieltäni kirjoittamalla muutakin kuin näitä huitaisten tehtyjä blogitekstejä ja huomaan kuinka ajatukset alakuloistuvat liki sille rajaa, jossa jo pitäisi havahtua tekemään asialle jotain: Lakata kirjoittamasta.
Mutta ei, sormet hakeutuvat näppäimistölle kun vain istahdankin pöytäni ääreen vaikkapa vain piirtämään pöydällä lojuvaan lehtiöön.
Tänäänkin kirjoitin 20 liuskaa ja sananhelinän lakattua päässäni ihmettelen, mistä kaikki nuo sanat tulevat.
-Sieltä mehiläispesästäsi, muistuttaisit Sinä siellä.
Kirjoittavan ihmisen joskus nolottavia järjenjälkiä mietin. Mitästä turhaan! Kyllä unohdusten valtamerien laineet niiden poishuuhdonnasta huolen pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti