Pyllynkäisiä mustikkakankaalla

7.8.2022 sunnuntai

01.24

Hojosta tulin. Pimiää on, tuulee lujaa, ei kylmästi. 

Tullessa kuuntelin Tiedetrippi-bodgastin "Tyhmyyden anatomia". 

Ojelmassa ei arvostella ihmisen älykkyyttä vaan siitä huolimatta esiintyvää typeryyttä. Avaruudessa laukaistu 10 000 kertaa Hiroshiman atomipommin kokoisen ydinlatauksen räjäytys ja sen katastrofaaliset seuraukset esitellään yhtenä esimerkkinä tästä älykkäiden lajitovereidemme täyspöljyydestä.

Robert Musil: "Tyhmyys ei ole älyllisen suorituskyvyn matalaa tasoa vaan tyhmyys on älykkäiden ongelma...." 

Musilia olen joskus lukenut. Onkohan se Mies vailla ominaisuuksia vielä tallella?

06.07

Kuuntelen Maisteri Lingrenin musiikkiesitelmää Kontrabasson Paganinista, Luigi Bottesinista.

En keksi nimitystä sille aineelle, joka unessa kokkaroitui ovenvieruskorokkeelle. Se oli kuin epoximassaa jolla märkien tilojen lattioita teollisuusrakentamisessa ja sairaaloissa päällystetään. Tunnelma oli pikkuisen ahdistava, ehkä surullinenkin kun se ihminen, joka alkoi pyynnöstäni irroittelmaan niitä kokkareita (eivät irronneet) luisui jonnekin hämärään pois vaikka hänen piti tulla aina vain lähemmäksi.

Sotauutisten mukaan sotahulluja perkeleitä ja saatanoita riittää muuallakin kuin Venäjällä: Israel on jälleen aloittanut gazalaissiviilien murhaamiset "täsmäpommituksillaan". Kertalinttuulla tappoivat eilen 16 palestiinalaista joukossa ainakin yksi pieni lapsi, ja tänäisten uutisten mukaan hengiltä pirstottuja on jo kolmisenkymmentä. 

Israelin valtioterrorismin kalustoon kuulunut täsmäpommi nipsaisi, kuin kirurgin käsi poisleikaten, keskellä tiivistä asuinaluetta kokonaisen korttelin asuininfraa. Montako tarkoitettua kohdetta, jihadistipomoa ne sitten lopulta tavoittivat, niin tulos taitaa tuoreiden tietojen mukaan olla 2, eli sivullisia uhreja tehtailtiin 28.

Suhdehan on kuin suomalaisilla energiayhtiöillä sähkön ja sen siirtohintojen vastaava lukema.

Israelilainen Saatanaministeri lupasi jatkaa pommituksia viikon ajan, että jospa ne sitten saavat suhdelukuja vähän paremmiksi. Hyödyn vai haitan rivillekö lapsiuhrit kirjattanee?

Toisaalta jos kansanmurhan täydellisyyteen tähdätään, ovat niin susinartut kuin niiden penikatkin tapettava, sanoi meidän korkeasti kunnioitettu kirjailijammekin Ilmari Kianto 1918. 

Tuo hyväksi luuloteltu kaava on voimissaan Ukrainassa, Syyriassa jne..

Olen lukenut tuhottomasti selvityksiä syistä Lähi-Idän oletusjeesusten kotitonttien jatkuvista sodista ja tappotouhuista, mutta niiden perusteet pysyvät edelleen osittain mysteereinä. Jo se on käsittämätön yhdistelmä, että Goljatti-Israel ydinasein varustettuna sotilasmahtina, jolle eivät suuretkaan naapurivaltiot uskalla ryppyillä, käyttää erittäin brutaaleja keinoja Pikku Daavid-naapuriaan kohtaan.

Anteeksiantoa eikä sovittelu-sanaa tunneta pyhien raamatuntekstien maassa. Vai vanhempi testamenttiko lie julmuuksineen ohjekirjasena heillä edelleen.

08.21

Nukahdin vieltä vartiksi ja unenpätkässä haravoin ja nostelin sanoja heinäseipäille. Sitten kirjoitin heinänsänkeen uutisotsikon: Moskovan Zaatana on ahdistettu nurkkaan  ja valmistautuu hyppäämään.

Juuri soi "Alkoi huomaamatta rakkaus..." Balladissa luvataan ristiriitaisesti rakkauden pantiksi silmät, hiukset, kädet ja ota vaikka kaikki vaikka vastarakkautta ei tippuisikaan.

Mitä lie sanoittaja ja/tai suomentaja aikoinaan ajatellut kun tuotakin tekstiä on pöydällään pyöritellyt?

Nykyään musiikkikulttuurin tehtailemisessa ajatellaan vain tuottoa, ei laulujen teksteillä mahdollisesti jaettavaa informaatiota, tai edes että saisi aikaan aikaa ja kulutusta kestävää tarinaa.

Rakkauslauluja nyt ei kannattaisikaan enää tehtailla kun se viidakko on perattu jo moneen kertaan kaikilta kanteiltaan.

Luin Vladimir Vysotskin elämäkerrasta hänen ja Marinan kohtaamisesta. Heillä se oli menoa ensisilmäyksellä mikäli tarinaan on uskominen. Vysotski tietenkin teki Marinastaan myös runon "Marinalle, ainoalle jota olen rakastanut" .  Ehkä hivenen teatraalinen  muistelu, tai sitten ei, mutta tunteiltaan aidoilta Vysotskin monet balladit kyllä kuulostavat.

Jokohan metsä olisi kuivahtanut, että viitsisi lähteä mättäitä koluamaan.

23.23

Oli tuulinen päivä. Petäjikköisten hiekkakankaiden laitamilla oli hyvä nyökkästä. Öttiäisiä ei ollut.

Samalla kankaalla oli myös kaksi rouvaa (neitiä?) pyllistelemässä mustikoita sankoihinsa. Istuttiin tovi juttelemassa kun taukoilivat sopivasti siinä notkelman kupeella, jonka reunoilla olin konttailemssa. Niillä oli eväät mukana, mutta minulla ei tapani mukaan mitään, ei edes vesipulloa; hörpin janooni vaikka suo-ojasta. Siellä oli kankaiden keskellä pari lampeakin joista olisi voinut ottaa huikat jos tarve olisi ollut. Tarjosi se toinen mulle termoskorkista kahvit ja pullaakin siivun. Maitoa ei ollut, mutta mänihän tuo. Kelpo jutut oli marjanpoimijoilla ja taisin minäkin jonkun vitsin murjaista.

Naiset sanoivat olevansa muualta ja mökillä täällä ihan vain marjastukset mielessään. Nuoremman suku kotoisin näiltä seuduilta. Kysyiväthän ne minunkin olemiseni enkä vastaamatta jättänyt.

Mustikkaa ja kanttarelleja myyntiin ja pari sankollista siivoten pakasterasioihin. Siinäpä se sunnuntai kulahti. Saunoin kunnolla kaiken päälle.

Kun suljen silmät, näen sinisiä pallukoita kuin katkaistujen heinänkorsien päissä. Melkein kuin kukkia, mutta ei kukkia kuitenkaan.

Kyse ei ole näköhäiriöstä, koska jos ajattelen, että hus pois, ne häipyvät. Ne ovat siis mielikuvitusta, mutta miksi noin yksinkertaista kuvitusta ajatuksille, joita voisi toisinaan kuvata monimutkaisiksikin?

Hojo hojo, sanoi Simpauttaja

6.7.2022 lauantai

06.02

Gaius leikkii pihamaan liejussa ja laulaa kovaa, sanoja venytellen: "...niiiin pieeeniii ihmissydän oooon, niin katala ja karvatooon..." Minulla on lääkärille aika, mutta sitä ennen pitäisi keretä purkaa yksi hatara aittapöksä, kalkkilaastilla rapattu harkkotalli ja päärakennukseen liitetty toinen, hevosille tarkoitettu, samalla tavalla rapattu siiveke. Hätäilen purkukalustoa kootessa, mitenkä hemmetissä onnistun. Liäkäri (Romppainen) suuttuu vielä kun on lupautunut tulemaan eläkepäiviltään tutkimaan verenkuvani ja niveleni ja jos myöhästyn hänen pakeiltaan niin...

Edellinen olis siis unta jota makustelin heräämisen kynnyksillä.

Aurinkoinen keli vielä. Pitää joutua marja- ja sienimehtään sillä iltapvllä aikoo saderintama ylle ryntäillä. Anelman mustikoista puuttuu vielä 6 ltr. Eiliset siivosin suoraan pakasterasioihin roskien imuroinnin jälkeen ja niitä tuli nelisen litraa. Vein rasiat välipakastointiin Sonjalle. 

Anelma ei kunnolla näe (pian 90 v.), mutta huonoilla marjoilla häntä ei silti voisi huijata vaikka sellaiset kutkeet mielessä kävisikin, sillä makuaisti hänellä on tarkka. Anelma maksaa aina kitsastelematta näistä palveluksista kuten muutama muukin vanhus vaikka estelisinkin "tippien" jakelua. Aune, samoin liki 90 v. ei olekaan tälle syksylle marjantarpeistaan soitellut? Kun vanhuksista on kyse, jokainen syksy voi olla viimeinen... Kaupungeissa on valtavasti yksinasuvaa vanhusväestöä joille ei kukaan marjametsässä käy.

Lähenpä tästä korpea kiertämään.

13.22

Kerkesin metsästä pois sankoineni ja koirineni juuri, kun alkoi kaatamaan vettä Esterin täydeltä jymäkän ukkosen säestämänä.m Matkaa oli vain kolme km, mutta satoi niin rankasti, että piti ajaa kävelyvauhtia. Kun oltiin pihassa, skippasin kaikki helteessä hikeentyneet vaatteet päältäni likosammioon ja kuljeskelin ilkosillani kaatosateessa jonkin aikaa. Olipa autuas olo sen jälkeen! 

Kävin kiertelemässä Pohjoismäen niitä seutuja, jotka ovat myös lapsuuteeni kiinteästi liittyviä maisemia. 1960-70 luvuilla paljaiksi riistetyt vanhojen metsien alustat ovat jo kasunneet kovasti korkeaksi puustoksi ja siellä pääsee jälleen liikkumaan, mutta koska tietää, että ei mene kahtakymmentäkään vuotta, kun niidenkin metsien teurastus jälleen alkaa, ei niitä puita katsele eikä halaile kuin ne vanhoja tuttuja olisivat. Ne ovat vain yksilöimätöntä rahapuupeltoa.

Yhden asian kuitenkin oivalsin selkeimmin kuin koskaan: Nyt tajuaa, miksi kaupunkien pienille, ahtaille tonteille tai vielä ahtaimpiin kerros-ja rivitalokoloihin ahdettu, kuusienjuurille syntynyt ihminen ahdistuu siellä niin, että sen ahdistuksen sanoittamisesta ei tule yhtään mitään. 

Tänäkin yksynä olen kulkenut nämä lapsena jokainen päivä juostut neliökilometrit laidasta laitaan ja miten sitä tajuaakaan sen reviirin laajuuden.

Kartalle voi helposti piirtää 10 km sivultaan olevan neliön eikä sittenkään reviirin rajat ole siinä.

 Jos Keyrityn rannasta (Ahkiolahdesta) piirtää suoran viivan Karsikon Mustalle, on se jo linnuntietä kymmenen km (luulisin, ei ole tässä nyt kartalehdet auki). Ja jos samanlaisen viivan piirtäisi vaikka että maiseman ylle tulee äxä Vuohimäen takaa lännen suuntaan Älänteen ylitse jonnekin Varpaisjärven puolen Jumisille, niin voisi saada yhtä pitkän viivan. Tämä alue neliöksi niin siinä alkaa lapsuuteni leikkikehä olla.

Edellinen kömpelö yritys kuvata jotain tärkeää täytyy kyllä miettiä kynän ja kartan kanssa rauhassa. Se on nyt vain siis synopsis, muistiinpano suttupaperilla.

16.37

Ruokailtuani nukahdin sohovalle. 

Unessa olin Kittilässä. Oltiin Tapion kanssa suolla (jänkällä) nylkemässä poroa. Minä en oikein olisi halunnut osallistua, mutta Tapsa sanoi, että saat sittä kevhäällä kuivhaa lihhaa, mie lähetän postiautossa. Minä en kuivalihasta pidä yhtään, mutta en ilennyt sanoa. Jotenkin siitä sitten liuhahettiin Hormakumpuun ristiäisiin, mutta uni loppui kuin seinään, sillä ukkonen alkoi uudestaan paukahtelemaa  seudun yllä niin, että mökki tärisi.

Tapion pojalla Tanelilla tosiaan on ristiäishommelit olleet Hormakummussa. Mikähän lie lapselle nimeksi annettu? En muista edes, oliko tyär vai poika.

Sauna olisi kylpyvalmis. 

Meinasin, etten tänä iltana lähde minnekään humpalle, mutta selatessni tanssikalenteria, huomasin Hojo Hojon esiintyjäksi sen pienen, pitkätukkaisen ja komeaäänisen Roivaisen. Että jos sinne? En ole käynyt siellä vissiin pariin vuoteen. Sinne on parikymmentä km lyhyempi matkakin kuin Ilivekselle, tästä tasan 92 km.

90-luvulla kun Hojon avasivat, käytiin porukalla aika usein. Porukkaan kuului Eine Sonkajärveltä, Rane ja yks polliisi Nurmeksesta (harvoin mukana), Eero Juankoskelta ja minä. Joku muukin joskus, mutta eihän silloisiin autoihin viittä enempää mahtunut jos ei takakonttiin survottu.

Nykyisin en kuulu minkäänlaisiin porukoihin. Ranea (Kuopiossa nyk) ja Eeroa näen joskus, ja Kalinaistakin, mutta Einestä sen jälkeen kun se muutti Kuusamoon en ole kuullut mitään.

Kittilästä kun läksin humpalluksille, niin sielläkään en joukkoontunut, aina omin päin liikenteessä, samoin Tampereella ja keikkatöissä Varsinaissuomessa ym.

Oikeastaan aina parempi on liikkua yksin vaikka nykyisillä bensanhinnoilla aivan järjetöntä touhua.

Muaningalla Kasinon vessassa kuulin, kun yksi kaveri, joka menee lavalla tahtiin kaikki pelit, mutta hieman kulmikkaasti, touhottaen; tilaa vieden, kehui tutulleen, että on ajanut vissiin 7-9tuhatta km pelkkiä tanssireissuja. Olikohan se jopa että lomansa aikana pelkästään vai koko kesän annosko lie ollut.

Niin että aika tolkutonta touhuahan lavatanssiharrastus on, eikä ainakaan ilmastoystävällistä.

17.55

G pienenä: "Ikkä, nyt on puhas poika!" Kenellehän sanoisin nyt saman? Anulle ja Marille uunilla...

Saunottu on nyt siis sillä moodilla, että voisi vaikka lähteä hojottelemaan. 

Humppaa ja hilloa

5.8.2022 perjantai

08.46

Kahvipäänsärkyyn heräsin tunti sitten. Muistivihkoon kirjasin heti herättyä viimeisimmän unen avainsanat ja pääkuvauksen, joiden avulla uni on yhä kirkkaana mielessä:

Seistä tökötin paikoilleni jähmettyneenä ihmispaljouden seassa. Tunsin läiskäyksiä, hivelyjä, skraapaisuja, hinkutusta ja pikaisia sipaisuja ihollani, mutta en nähnyt mikä ne teki ja miksi. Äkkiä kaikki ihmiset kipaisivat seinien  vierustoille, mutta minä en voinut liikahtaakaan. Joku nainen nelisti salin halki luokseni ja huikkasi, että tuosta puuttuu vielä, otti kalusta kiinni ja kirjoitti tussilla sen varteen nimensä. Joku juoksutti eteeni peilin josta näin, että olin alasti ja jokapuolelle vartaloani olivat ihmiset tungoksessa kirjoitelleet nimmareitaan, viimeinen sipaisu seisovan vehkeeni varteen. Minua ei hävettänyt yhtään vaikka kaikki taputtivat.

Unien "tulkintaa": Oli puhetta, kuinka olen näiden päiväkirjojeni ja muiden julkisten kirjoitusteni kanssa kaikkien vakituisten lukijoiden ja mahdollisten käväisijöidenkin edessä melkoisen paljaana ajatuksineni, aatteineni ja usein massasta erottuvine mielipiteineni, mutta minä en tiedä kenestäkään yhtään mitään. Ihan kuin tuntemattomien ympäröimänä tuossa unessa joka selvästi oli tanssilavalta jossa minut ehkä joskus huomataan omalaatuisen tanssityylini takia tai muuten tunnen olevani silmätikkuna ihmisten joukoissa kuljinpa missä tahansa. (Silmätikkunaolemisentunne voi johtua myös alamittaisuudentunteestakin, heikosta itsetunnosta jne.)

Vähän kuin ukitettavilleni kerroin Muaningalle mennessä kaupasta jäätelöt hakiessamme, että kuinka silloin, kun asuin vielä Siilinjärvellä ja menin kauppaan tahi torille, tuli aina joku kyselemään, "mitteepä Valtsu...", muttaettä nykyään sa olla aivan rauhassa siellä käydessään. Olin siis hetken aikaa paikallinen "julkkis" josta en loppujen lopuksi tykännyt yhtään.

Oli kyllä mukavaa, että otin tytöt mukaan. Sain kertoilla samalla heidän mummonsa ja minun elämästä Siilissä ja mm. missä osoitteissa oltiin asusteltu heidän äitinsä (Sonjan) syntymän aikoihin ja miten heitäkään ei olisi, jos eräs traaginen tapahtuma olisi loppuun saakka keskeytymättä saanut tapahtua.

Juuri nyt kuuluu Muistojen bulevardilta Kai Chydeniuksen ja Marja-Leena Mikkolan laulu kuolleelle rakastetulleni. 

Niinhän se setäkin kovin kauniisti kuollutta vaimoaan muisteli. Minä en osaa sillä nuoruudenrakastetustani tuli kansankielellä sanottuna hullu. Kauniitakin muistoja pimentävät ihmismielen nyrjähtämisen kauaksi ulettuvat kalveet.

Tässä olen minäkin taas kuin eletystä elämästä kasatulla kukkulalla seisoisin, mutta maisemointityö on vielä kesken. Tuulee vain tummasti otsalohkoon niin että käpylisäkekin huurtuu...

21.17

Oli ihan hyvä päätös lopetella sotaisa otsikointi ja ryhtyä assosioimaan merkintöjään "mitä sylki suuhun tuo"-linjalta.

Ja sehän tuo.

Venäjän aloittamaa raukkamaista Teurastussotaa kyllä seuraan kaikkinen lieveilmiöineen, mutta en sen uutisointiin puutu muuta kuin silloin, kun huomaan jonkin poikkeavuuden tai virheen tai... Tai muuten vain.

Kirjoitan nyt vain päiväkirjaa jossa ei mitään erikoista mahda tapahtua. 

Kaikkea en kerro ja on aihealueita, joita tietoisesti varon, mutta vain silloin, kun ne liittyvät muiden ihmisten yksityisasioihin. Ns. maailman asiat ovat vapaata riistaa katsantokannoissani enkä mahtailevia isoja ja rikkaita sääli. Omistani lorsaan minkä lorsaan mutta silläkin on rajansa.

22.12

Saunoessa pesaisin likoamassa ollutta pyykkiä, lähinnä eilen humpalla hikoontunutta vaatekertaa. 

Vinha se on aina yöllä hauska kun saavun tanssireissuiltani.  Se haluaa haistella parran ja paidanrintamuksen. Vissiin niistä erottuvat tanssitettavina olleitten ihmisten ominaistuoksut ja kaikki pitää sen muistiinsa eritellä ja rekisteröidä. On se ollut ihmeisään niinä kertoina, kun olenkin käynyt tanssien jälkeen uimassa ja vaihtanut vaatteetkin puhtaisiin...

Juolukkaraparperihillosta tuli erikoisen hyvää vaikka murisenkin sokerimäärää. Muistuttaa mansikkahilloa. Ja se, että aineiden sekoitussuhde sattui kohdilleen kerralla, oli minusta ihme.

En ole vieläkään katsonut googlesta, onko kukaan muu hoksannut tehdä mainituista luonnontuotteista hilloa. Marttoja kyllä eppäilen. Jokatapauksessa omani tein mistään ohjeita etsimättä.

Sitä pitää tehdä lisää. Kun kävin illasta kanttarelleja ja mustikoita poimimassa, oli suon laidalla juolukkaa vaikka kuinka, mutta ei ollut kuin kaksi astiaa mukana muille poimittaville, että en samalle reissulle saanut niitä kerätyksi.

On kyllä ollut väsyttävä päivä. Eilisiltaiset  humpatkin vielä tuntuvat olihan ilta erityisen kuuma, mutta tietyiltä osin erikoisen miellyttäväkin.

Aamupäivä ja vähän iltapäivääkin meni sipulipenkkien ja pottupellon raakaamisessa rikkaruohoista ja ohdakkeista joita oli jo kukallakin osa. Aiemmat kyykkimykseni ovat jääneet aina kesken ja uuttakin on kerennyt koko ajan kasvaa.

Kolme kukkurakottikärryllistä tuli rikkakasvia vietäväksi metsään, mutta nyt on kasvimuata mukava katsella kun se siistissä asennossa on. Sipulitkin terhakoituivat kummasti nostamaan varsikkoa vielä viimeistä kasvupyrähdystä varten. Pitäisi kiivetä katolta ottamaan kuva...

Mutta nyt kun alan nukkumaan niin jaksan jälleen huomisenkin elää.

Hyvää yötä väristysten kera.

Tutit turvassa

4.7.2022 torstai

05.45

Unessa pärekori ja pärekorissa ihmisen pentuja. Niillä oli pottunokat ja päälaella hiukset harjaksella, muuten ne olivat tavallisia, vaipoissaan kitiseviä vauvoja tutit "turvassa".  Joku vihainen aikuinen oli juuri kiukunnut tuvassa, että tukkikaa nuitten turvat!

Olisikohan minun pitänyt jäädä niitä hoitamaan, oli eka ajatus kun havahduin hereille.

Vettä sattaa! Nyt menivät säähemmoilta ennustukset pieleen. Ja minulta suunnitelmat toisiks.

Mitähän jos kävisi, kunhan ilma selkiää, etsimässä kanttarelleja semmoisilta rinteillä jossa olen viimeksi käynyt niin varhain elämässä, että tuskin muistan sitä.

Varpaisjärventieltä Viäränmäen kohdilta on joskus erkaatunut paljon kulutettu polku joka kulki Juhanilan Vuorta kohden rinteen pohjoispuolen kuvetta. Nyt siinä erottuu työkoneilla ja ehkä mönkijöillä mustalle muralle jauhettu ura. 

Vai olikohan se Juhanila-Kyntöläinen polku tällä puolen Holinpuron? Tuota edellä kuvattua tienpohjaa liekö aiemmin ollutkaan?

Hatara muisto: Joskus tulin Juhanilasta Pinnihugon saunan sivuitse metsästä pois putkahtavaa  polkua ja menin lukemaan Aku Ankkaa Huugon ja Tyynen taloon, yläkerrasta laskeutuville portaille ja Tyyne tarjosi kesäkeittoa vaikka oli myöhä talvi-ilta ja pelotti jatkaa matkaa kotitöllille Unimäkeen. Kuutamo loi kauhistuttavia varjojaan hangelle ja hevosesrekien raiteilla taiteilu uuvutti.

Mutta että akuankkoja! Eihän talossa ollut lapsiakaan? Tyyne oli koulunkeittäjä ja Hugo ehkä sekatyömies josta isällä oli tapana kertoa hauskoja juttuja. Tai ainakin yhden jutun toistamiseen.

Sen muistan, että kymmenien vuosien takaisen polun varrella kasvoivat suuret kuuset ja että polun liikennettä haittasivat laidunkautena ainakin kaksi veräjää ja parin pientilan muutamien yksilöiden karja. Ehkä Purolan Jannen ja Juhanilan hevosetkin.

Tästä muisteluksesta taas muistan kuin tähdenlentona otsaan kopsauksen, että Heimosetä täyttää tänä syksynä 88 vuotta ja lupasin itselleni soittaa hänelle.

Heimo on kertonut aiemmin, että äsken muistelemaani polkua pitkin kulkivat Juhanilan ja sen perän muutkin "talolliset"  Keyritylle kalaan ja Kyntöläiselle jossa kylän postilaatikkokin sijaitsi. Sitä polkua tultiin korvesta pois myös silloin, kun veri veti väljemmille vesille muutenkin. Maalikyliin kaupoille, Kuopion markkinoille, Nurmekseen viinakauppaan, Iisalammeen ilimanaikojaan...

Jatkosodan alettua isänikin on luultavasti tullut sitä polkua soraiselle maantielle jota pitkin jatkanut lampsimistaan kirkolle jonne muutkin eri puolilla korpipitäjää kasvaneet, liikekannallemääräyksen saaneet nuorukaiset ovat tulleet. Ja sitten koulutuspaikkaan Liminkaan, Ouluun ja lyhyen äkseeräyksen jälkeen kuorma-autojen lavoilla, tahika junakyydeillä kohti tappotantereita, Rukajärvelle isä.

Soitin Heimolle seitsemän hujakoilla kun vettä vain satoi enkä päässyt lähtemään. Juteltiin tunti ainakin. 

Se poloku on tällä puolen Holinpuron ja Holinrotkon, Heimolta varmistin ja kuulin monta uutta tarinaa polkuun ja Kyntöläiseen liittyn. Heimo oli jonkun naisenkin kanssa "nuohonnut" kuusikossa Holinpuron varrella, ja sitten hän hoilautti muisteluksen päälle "...mutta ne on muistoja, muistoja vaaaaaan!" (Heimolla on ollut aina hyvä lauluääni ja haetarinsoittotaito).

Mulla tulee varmaankin melkoinen suru, kun viimeinen, isästä asioita muistuttava setä kuolee... Tuosta väistämättömästä puhuttiiin nytkin melko paljon..

14.56

Kiertelin ja kuartelin pitkin Nikinmäen rinteitä, mutta sankosta peittyi juuri ja juuri pohja, niin oli sienistä kuivaa. Mutta mukava oli kuleksia. Söin mustikoita, vattuja, juolukoita. Lähtiessä punaisia ja mustia viinimarjoja ja muutamia karviaisiakin.

Että aika helpolla täällä saa päivittäisen terveyspomminsa ihan huomaamaatta.

Äsken tulin, syön, laitan saunan lämpiämään, kitken ootellessa sipulipenkkejä. Saunon ja lähden illaksi Sonjan tyttärin (ukitettavieni) kanssa Muaningan Kasinolle.

Moskovan Zaatana ei näe edes omia unia

3.8.2022 keskiviikko

05.21

Ei sitä vain ossaa nukkua pitempään vaikka kuinka tarvitsisi.

Märkä uni herätti (ei sillä tavalla "märkä"; tässä iässä!)

Olin veneilemässä ja soudin kohti kaukana sumussa häilyvää saaren rantaa. Joku iso, vähän pelottava ihminen sukelsi veneen perässä pintaan ja tarrautui suurin kourin perätuhdon kahtapuolen veneen laitoihin alkaen keikuttaa. Huusi kumealla savolaisaksentilla "ota helevetin hurja kyitiin muuten kuajan tämän puatin!" Vene olikin äkkiä saaren rannassa ja minä kipitin pukinsorkillani kallionkoloon piiloon. Siellä oli toinen uni jossa piti ruveta uudestaan nukkumaan, mutta patja lillui kylmässä vedessä eikä asettunut aloilleen vaikka kuinka sitä kiviä reunoille asettelemalla yritin kiinnittää. Uneen yritti tunkeutua väkisin Paha Ihminen Moskovasta, mutta löin sitä kivellä piähän. Jotain sille karjaisinkin, että kahtele omia painajaisiasi, mutta siihen se jäi kun heräsin.

Sänky ei kuitenkaan ollut märkä. Eikä minulla sorkkia pukin.

Moneenkohan se Paulus menee töihin? Laitoin kuiten puuroa hautumaan sen verran, että on meille molemmille aikaisin herääjille.

Eilenillalla kun tulin, piti heti ruveta pitämään pojille "jöötä". Lähinnä siis nuorimmalle Gaiukselle. Oli nimittäin ollut puhe, että saunapilkeläjä on pinossa katoksessa kun seuraavan kerran  tulen kotio. "Ei mulle ole sanottu" oli yksi puolustuslause.

Olinko minä itse noin muistamaton?

Olin jo ollut töissä sen kesän kun syksyllä täytin 15 v eikä sillä työmaalla saanut muistamattomuuden takia mitään sovittua jättää tekemättä. Pahka Erkin eukko piti siitä huolen!

No, ei riitaa G:n kanssa kuiten tullut, pientä jurinaa vain.

Elias on selvästi levoton Ouluun muuttopäivän lähestyessä. On kasaillut jo omaisuuttaan nyssäköihin ja laatikoihin, käynyt tarvikeostoksilla ja miettii koko ajan, mitäköhän kaikkea sitä vielä.

Isommat, kuten sänky ja muut kalusteet sitten Oulusta vaikka kierrätyksestä jos ei uusia raatsi ostaa. Maskussa olisi tarjouksessa 120 lev. sänky 179€.

07.09

Eiliseen Wagner kiroiluuni selvennystä. 

Yle uutiset: "Palkka-armeija Wagner kylvää tuhoa Ukrainassa ja maailmalla -Venäjä haalii vihreiden miesten avulla geopoliittista valtaa ja luonnonvaroja"

Nuoret miehet, semmoiset joita itselläkin kolmesta jo yksi on käynyt armeijan, toinen miettii tulevaa armeija-aikaansa, ja sitä, että jos antautuisi sotilasuralle (tutkii kadettikoulun pääsyvaatimuksia), eikä kuopuksenkaan aseenkäsittelyopetukseen ole kuin muutama vuosi, niin Venäjällä samanlaisia nuoria miehiä ilmoittautuu Wagner-palkka-armeijaan pontimenaan vain ja ainoastaan raha; Likaiset ruplat tai tiskienelusista kaivellut vielä likaisemmat dollarit.

Eikä se ole edes "legendaarisen" Muukalaislegioonan tarjoamaa rahasummaa ja muita etuja vastaava korvaus. Hyvä jos tonnin (€) kuussa saavat siitä, että ruumiskiintiöt kohdaltaan kuukaudessa täyttävät.

Hyytävää ajatella, että omatkin jälkeläiset samaan koukkuun tarttuisivat, nuo omista rakkauden ruilautuksistasi alkunsa saaneet pojat. Nämä, joita ihan äsken sylissäsi pitelit ja niiden kanssa kaikenlaista touhuilit, vietit elämäsi parasta aikaa jota mikään muu elämisenriemun seuraaminen ei olisi voinut yhtä täydellisesti täyttä.  Ja äkkiä nuo pienet kädet kasvavat ja niihin tyrkätään kylmänjulmaa metallia joka sylkee kuulaa ja kuolemaa ympärilleen...

Ja kun vähän aikaa sitten omakin sankariensankarin esikuva oli aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen ja toivoit, että pojistakin kasvaisi yhtä ehdottomia pasifisteja.

Nyt et pysty itsekään minkäänlaiseen pasifismiin naapurimaan zaatanallisen teurastussodan takia.  Sen takia, että se hyökkäsi vuosia jatkuneen, koko maailmaa huijanneen valehtelukampanjansa päätteeksi tappamaan, raiskaamaan, kiduttamaan lajittelematta eläviä olentoja ja särkemään valmista asuininfraa omaan naapurimaahansa hieman kauempana. Ja että pelko samasta kohtalosta omalakin, Suomi-nimiseksi rajatulla alueella on koko ajan läsnä.

Olisit siis itsekin valmis ottamaan pyssyn kouriisi ja tappamaan hyökkääjän tunteettomiksi aivopestyjä, säälimättömiä nuorukaisia!

Tämä on tunteiden ja aatteiden superkeikaus jota en olisi arvannut koskaan kokevani.

 Kammoksuttaa.

22.24

Takaisin Um.

Päivällä pankkiasiat ja kymmenen muuta aihetta hypätä kaupungin laidalta toiselle. Halkaista kylä kahtia pari kertaa ja sitaista paketti lenkkinarulla ristiin rinnan ylitse. Jättää paketoitu kaupunki sitten makaamaan asvalttiinsa kuin liikenteen tilsimä purukumi ja itse häipyä väljemmille laitumille.

Yksi tärkeä asia nytkähti ehkä eteen päin tuuman verran, että jos sen verran hyötyäkin päivästä oli.

Tullessa kerkesin kuunnella jälleen Tiede-bodgasteja vähän kolmatta ohjelmaa. Ensimmäinen oli "Maailmanloppu joka estettiin -Taistelu otsonikerroksen tulevaisuudesta", toinen "Psykopaatit keskuudessamme" ja mikähän se kesken jäänyt oli... Niin: "Me tapoimme ne kaikki -Kuudes sukupuuttoaalto on käynnissä nyt"-bodgast.

Ekassa kuiten kävivät lävitse sitä ankaraa vastustusta aiheuttanutta prosessia jolla kemikaalien, ja erityisesti ponneaineiden osana käytettyjen  freonien aiheuttama otsonikato saataisiin pysäytettyä, ja saatiinkin. Toisessa bodgastissa sitten ihmismielen niitä kammottavimpia perintötekijöistä johtuvia nyrjähdyksiä, joista koko maapallo saa kärsiä aina uusiutuvin voimin.

"Psykopaatiksi synnytään, narsistiksi kasvetaan". 

Psykopatiaa ei voi korjata millään tavalla, narsismia voidaan ehkäistä suotuisalla kasvuprosessilla ja kasvatuksella ja ehkä jopa parantaakin jos kaavuksi elämän ylle pyrkii heittymään.

On ihan pimiää, kuu oli ohut, nouseva viiru alkuillasta, nyt ei sitäkään enää näy. Tähdetkään eivät vielä pahemmin tuiki. Yksi kovasti kirkas vilkutteli idän taivaalla.

Pimeässä saunassa oli mukava käydä kun en muistanut lamppua ottaa mukaan mennessä enkä viitsinyt sitä erikseen lähtä hakemaan. En laittanut kiukaan eteen suojapeltiä, niin näki siellä tulipesästä läikkyvässä valossa ihan tarpeeksi. Ja johan tuota vaikka käsj'kopelolla tutussa paikassa...

Täytyy ruveta nukkumaan kun klellon viisaritkin kiipesivät juuri ylitse puolenyön. Unilukemiseksi tavailen Olavi Paavolaista joka kirjoittaa juuri synkkää päiväkirjaansa jatkosodan alkukahinoista, Helsingin pommituksista ja evakoista, joita alkaa sisemmälle Suomeen itärajalta saapua.

Minä elän tätä hetkeä ja jätän samalla tavalla kirjoittamalla "rannun" käynnistäni elämässä, vaikkakaan en niin maailmoja syleilevästi kuin sivistystä enämpi omaksunut Paavolainen.

Zaatanan wagnerit

2.8.2022 tiistai

05.55

"HS kertoo, mitä sodasta juuri nyt kannattaa tietää"

Ihanko on Hesari tosissaan kun noin otsikoi Ukrainassa meneillään olevan Teurastussotapäivityksensä? 

"Kannattaa", hmph!

Se nyt ainakin tiedetään (vaikkei se kannatakaan), että Ukrainassa soi Wagner-teurastajapalkka-armeijan Kalashnikov AK-47:n musiikki. Sävellykset saapuvat hypersoonisesti Moskovasta. Musiikki soi kovaa ja tappavasti, ketään ei säästetä sen kuulemiselta. Alkuperäisen Wagnerin liki 25 tuhatta säettä käsittävä Parsifal on lastenleikkiä sen rinnalla, niin kuin sen lapsellinen tarinakin, jota Bayreuthiin sitä kuuntelemaan saapunut natsihirmu Hitlerkin vuodatti pari veretöntä kyyneltä.

Minkä nimen antaisimme oopperalle, jota Wagner Ukrainan aroilla parhaillaan on säkeistämässä? Vai ovatko ne sittenkin säkittämässä; ruumispusseista on maailman markkinoilla jo kova pula.

Antisemiittifasisti Wagnerissa, hänen nimessä ainakin, yhtyvät itsemurhaaja Hitlerin ja nykyisen Moskovan Zaatanan tiet, haaveet ja tulevaisuudensuunnitelmat. Toivotaan, että pian sama kohtalo on myös jälkimmäisellä.

Tauko: Syön kaurapuuroa ja kuuntelen Areenalta asiaa.

Kun kärpänen pörähtää tähän tabletin vinolle ruudulle, se liukuu kuuden koipensa varassa hitaasti alaspäin. Elikäs sen imukupit eivät kaikilla alustoilla toimikaan. Siinäpä yksi selvitettävä asia kärpästutkijoille.

Näppäsin luunapilla sitä nuamaan; pökertyi pöydälle. Murha heti uamusta!

Yhdelle Hannekselle löytyi aina näytön paikka kun kärpänen oli saapusalla. Se sanoi, "Katohan!", ja yritti nopeasti siepata sen kämmenkuppiinsa. Usein onnistuikin.

Eräs toinen isäntä taasen rojautteli likaisella rätillä vaikka pöydällä olevalle voilautaselle kärpästä joita siinäkin talossa riitti navetan pihapiirin läheisyydestä johtuen.

Melkoisen unimetsän halki ennen heräämistäni vaelsin. Lopussa oli jakso, jossa kättelin  eturivissä olijat.

Onkohan unien muistiinkirjaamisessa mitään mieltä. Nykyisin en niitä muistiin aina kirjaa vaikka kuinka tekisi mieli. Harva se aamu tekee.., siis mieli. Kysyjille: milloin mitäkin. Vaikka pullamaetoo.

Oskarisedällä (vainaa jo moniaita vuosia) oli joskus humalassa tapana sanoa: "Kyllähän pillu hyvvee on, vuan eepä oo pullamaejon voettanutta."

Ikäiseni rahvaan kasvualustaan kuului kaikenlainen kaksimielisyys aikuisten puheissa. Varsinkin miesten. Sellainen jää lapsen, ja nuoren, mieleen ja on vaikuttamassa asenteisiinkin joista on vaikeaa ponnistaa pois. Siksi metoo-kaltaisten kampanjoiden (oikeutettujen/ välttämättömien) viestit ja vaikutus menevät hyvin hitaasti käytäntöön meissä vanhemmissa sukupolvissa. Nuoremmille niiden viestit ovat ilmeisen selvää dataa, vaikka tarkoituksen perimmäiseen oppimiseen menisikin vielä useampi sukupolvi.

Jos uskontojen vaikutukset saataisiin minimoitua, tiedon omaksuminen olisi vaivattomampaa.

Nyt mm. Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan vaikutukset tulevat suurelta osaltaan vesittämään tähän astiset saavutukset myös sukupuolten tasa-arvon edistämisenkin osalta.

Raaistuvat yhteiskunnat ovat huomisen ongelmia muuallakin kuin sotaa ja terrorismia harrastavissa maissa.

Afghanistanin nykytilanne taleban-lakiensa vuoksi on pohjanoteeraus kaikelle sivistykselle maailmassa. Venäjä on samalla viivalla niiden kanssa.

08.12

Keittelin raparperi-juolukkahilloa.

Juolukat olivat menossa "Tohtori Raimolle", mutta sattuneesta syystä ne eivät sinne päätyneet joten niiden kohtalona oli joutua kokeellisen hillonkeittelijän kattilaan. Annanpahan hänelle sitten yhden maistiaispurkin jos satun muistamaan niitä mukaani ottaa sinne, missä hänet joskus satun tapaamaan.

Hilloista en itse juurikaan pidä niiden kamalan sokeripitoisuuden takia. Yleisohje: 1 kg hillosokeria per 2 kg marjoja!

Siksi pakastaminen on paras keksintö ikinä vaikka sen historiaa rumentavatkin freonit sun muut otsonikadon aiheuttajakemikaalit.

Nyt pitäisi tomeutua imuroimaan ja nyppimään roskia mustikoista. Taidan kuitenkin käydä aivan ensiksi Akulan alapuolella olevan, muutaman hehtaarin kokoisen nuoren kuusikon katsastamassa kanttarellien varalta, tai jos olisi merkkejä vaikka kuusenherkkutateistakin....

Eilen soiteltiin Iisalmessa olevasta remonttikohteestakin. Se sitten syssymmällä, ehkä.

12.23

Löysin sankollisen kanttarelleja Akulasta alespäin, Vanhalle Muantielle yltävältä alueelta jolla olisi leveyttä vaikka kuin, mutta haravoin vain vanhuuden rajapolun kahtapuolen kapoisan kaistaleen. Kävin Akulassa samalla ja sattui Topi olemaan ulkona istuksimassa, ja koulun Eija koiria talutellessaan pistäytynyt myös pihaan. En siinä kauaa turissut, pitää käydä joskus toiste.

Anttilan rajalla oli mukavan näköinen rykelmä auringossa keltaisina hehkuvia kanttarelleja ja niitä kerätessä tuli kivaa sähköpostiakin.

Sitten kohta soitti joku viemärinkuvausfirman edustaja. Sanoa pasautin, etteipä tarvita.

Ne tuollaiset aloittavat miltei poikkeuksetta: "Tavoitellaan tässä sen ja sen ositteen asukasta.., meillä on tulossa viemärinkuvausprojekti sinne teille päin, että jos..."

21.21

Tuonnepa nurmelle jiäpi lehtokurpan jo itsenäiseksi heittäytynyt poikanen ilmaamaan maanmartoa pitkällä nokallaan. Minä ja Vinha lähdetään pistäytymään Knissa. Tullaanpahan vissiin huomenna takas kunhan saadaan asiat hoidettua. 

Olisi pitänyt lastata polttopuita kärryyn ja viedä mennessään, mutta en kertakaikkiaan jaksanut. Mustikoiden siivoaminen vei voimat, ja kun kävin vielä Näläkömäestä etsimässä kanttarelleja kun unohdin jättää niitä ennen myyntiin viemistä pikkusankoon Anelmaa varten. Löysin minä niitä, mutta juoksutti kyllä koko Näläkömäen ympäri.

Saunonut olen ja nyt lähen körryyttämään. Näkemiin huomiseen sinne uuninpiälle Anu ja Marj´.

Zotapäiväkirja 160

1.8.2022 maanantai

07.21

Ajankohdan tuntua ilmassa; usvaa.

Lihava rupisammakko (bufo bufo) huussin oven eduskivellä. Varmaan sama kuin lauantaiaamuna. Nostin sen varovasti kainaloista vähän syrjemmälle johon se jäi leuanalustaansa pullistelemaan. Jos rupikonnan ottaa äkkiä kouraansa saa heti kylmää kusta sormilleen. Ja jos on haava kämmenessä, niin kirveltääpi kivasti, ja pitkään.

Entä onko se "kusta", niin sitä en tiedä. Rupikonnan nahkassa ja korvientausrauhasissa on kyllä myrkkyäkin, että olisiko se sitten ollut sitä se kirvelevä aine jota ainakin kerran kämmenhaavaani sain? Mutta kuseekin se hädissään. Sekin on koettu.

Sammakoista puheenollen nielaisin mukulana kourallisen niiden kutua kun isä erehtyi vehnästelemään, että se on kuin lämmin läski kalakukossa, yhtä makkeeta! Ei se tainnut edes yökkäyttää.

Syöpiköhän kurjet silti rupikonnia kuten ruskosammakoita (Rana temporaria)? Luultavasti eivät. 

Netin tietotoimiston mukaan näädät ja varislinnut voivat tappaa konnan ja kuoria sen myrkylliset osat, nahkan, pois ja sitten herkutella koko rupin. Kouraan kusemisesta siellä ei mainita mitään.

Ranskalaisillehan eivät kelpaa sammakosta kuin koivet, ja mikä järjettömyys sekin on, kun yhteen ateriaan tarvitsee yhtä henkilöä varten tappaa ja nylkeä kymmenen konnaa. Vähän kuin etanoilla hifistelyä se... Onkohan niillä sammakkofarmit etanafarmien tapaan? Sammakothan on rauhoitettuja....

Tuosta kouraankusemisesta tuli rautatievitsi mieleen: Juna saapui Kouran asemalle ja konnari kuulutti: "Seisoo Kourassa viisitoista minuuttia".

Koura-niminen kylä on Seinäjoen lähellä. Siellä ei mahda enää olla seisakkia edes minuutin seisottamiselle?

08.00

Uutiset...ja heti perään Ykkösaamu. En kyllä jouda kuuntelemaan, on lähdettävä mustikanpoimintaan. Vähän jos kuivahtaisi metsä...

En ollut lähettänytkään eilisiä merkintöjäni. Mutta väliäkös tuolla, sainpahan ensi töikseni korjailla virheet joita löytyi kuin eilisiä kanttarelleja sammalikosta.

Kanttarelleja oli tosiaankin paljon ja samalta alueelta löytyy varmasti lisää. Eikä ole tästä matkaa puoltakaan kilometriä.

20.22

Olipa jälleen metsäinen päivä ja kanttarelleja sekä mustikoita tuli mukavasti. Pitää huomenaamulla siivota neljä sankollista Kniin mukaan. Puhdistettuna 50€ sanko, roskaisena 40€. Saisipa sienetkin menemään yksityisille, niin voisi hintaakin pyytää enämpi kuin nuissa yleisissä ostopaikoissa.

Yksi hämmästystä aiheuttanut tapaaminen metsässä: pyypesue jonka poikaset olivat pieniä, vastakuoriutuneita palleroisia. Just ja just osasivat oksille lennellä maasta edestäni.

Kanalinnut munivat ja hautovat normaalin kierron mukaan vain keväisten soidinmenojen tuloksina ja tähän aikaan kesästä poikaset alkavat olla jo emonsa kokoisia. Niitäkin pesueita olen nähnyt. Samassa kuusikossa oli nytkin metsopoikue suon laidassa.

22.23

Saunonut olen. Antanut Vinhalle iltapalan.

Juttelin puhelimessa tovin erään kaverin kanssa. Sillä oli sormi ja osa kämmenestä särkeytynyt työmaalla trukkilavan ja betonielementin väliin kun oli ohjastanut varomattomasti kurottajan nostamaa taakkaa parvekkeelle. Pyssyyköhän ennään vasara kourassa kunnolla koskaan? Ja entä kourassa seisottaminen...ja taas tuli tuo koura....

Tänään on siis elokuun ensimmäinen. 

Päivämäärään kulminoituisi paljonkin yksilöitäväksi helppoa muistindataa, mutta koska olen siitäkin niin paljon joskus lorsannut, se ei kaipaa enää käsittelyä.

Useammalle kuitenkin olisi välillä vaikka vähän liikaakin käsitellä menneisyyttään, ettei tarvitsisi sitten jäädä asetelmaan, jossa ei "kustakaan siihen suuntaan" josta ikävien muistojen tuulet puhaltelevat.

Kuuntelen Areenalta (tuas!) ohjelmaa, jossa käydän lävitse geenimanipulointia ja sen mahdollisuuksia tulevaisuudessa karsia jo kohdussa tai keinohedelmöitysvaiheessa ikäviä persoonallisuustekijöitä pois perimästä. Niin kuin nyt vaikka psykopaattisia ja pedofiliaan liittyviä. Kerrotaan myös, kuinka jo melko pienestä lapsesta voi "lukea" eräitä psykopatiaan viittavia koodistoja kun tarkkailee lapsen käyttäytyimistä eri tilanteissa.

Kovasti epäeettiseltä kuulostaa tuo geenimanipulaatio, mutta luultavasti se on käytössä ties kuinka monessa valtiossa, tai ainakin kokeiluaste on jo pitkällä menossa.

 Diktaattoreitakinko muka olisi siten vähemmän? Näitä kokeita tehdään nyt kuitenkin juuri sellaisissa maissa, jossa diktatuuri vallitsee?

Diktaattorihan ei voi olla ilman psykopaattisia ominaisuuksia diktaattori.

Mitähän minä tämmöisiä tuas pähkäilen?

Varmaankin Venäjän Suuren Isänmaallisen Teurastussodan edelleen jatkumisen takia. Siksikin, koska ydinsodan uhka lisääntyy päivä päivältä niin kauan, kun Moskovan Zaatana hengissä on: Se rotta on nyt niin pahasti nurkassa, että seuraava vaihe on hyppääminen.

Muutama pv sitten mietin tämän Sota- tai Zota- alkuisen otsikoinnin lopettamista siihen, kun po. sotaa on käyty aattoineen 160 päivää ja koska se sattuu elokuun ensimmäiseksi.

Miksipä en voisi lopettaakin ja jatkaa keksien aina uuden otsikon päivityksilleni kuten aikaisemminkin olen tehnyt.

Toisaalta onko se tulkittava rintamakarkuruudeksi?

Entä onko tästä kenellekään mitään merkitystä täällä seinättömien katottomien ja lattiattomien algoritmien mualimassa? Täällä, jossa kaikki materiakin muuttuu pelkiksi virtuaalisiksi tussahduksiksi.

Sotiin tällä ei ainakaan ole minkäänmoista vaikutusta.

Helsingin Venäjän suurlähetystön edessä osoittaa mieltään kyltein ja plakaatein nyt sadatta päivää 81 vuotias mummeli jolla on vielä muistissa omat lapsena koetut sodan traumat. Hänkin osoittaa mieltään vaikka tiedostaa, ettei sillä mitään merkitystä ole. Hän on kuitenkin konkretiaa. Jos menet kättelemään tai halaamaan, tunnet hänet.

Halaapa minua ruudullasi väikkyvien kirjoitusjonojen kautta; tuntuuko yhtään miltään?

Tätä mänen nyt unten maille miettimään.