Pvk-merkintöjä

21.6.2016 Tiistai

Pihanperän pottu kukalla ja mansikoissa raakileita, porkkana ja herne taimella ja kasvihuoneessa yrtit sun muut rehottavat.

Pulttasin Tojotanrottelon vetoakselit ulos perän piiloistaan ja syy hirmuisääniseen mylkkämiseen selvisi: molemmista navoista laakerit tiensä päässä, oikealla puolella hajoamistilassa; ihme, ettei kiinni leikannut. Tilasin varaosaliikkeestä uudet ja huomenna alan pähkäillä miten ne vaihdetuksi saan. Konsultointiapua saanen puhelimitse. Jos perän jylkkäminen sillä asettuu, suht halvalla pääsen eikä rotteloa tartte ihan vielä kierrätykseen luovuttaa.

Illasta rupesin pikkuvarastoihin ovien osia sirkkelöimään. Yksi puolen metrin palikka sinkoutui sirkkelinterästä päin munia niin, että silmissä musteni. Nyt lonkkaohimo mustana ja pallit turvoksissa kuin pässillä. Sattuu julmetusti!

22.6.2016 Keskiviikko

Piti aamusta kävellä haarukka leveällä niin aristi eilinen kolaus. Etsin heti ensi töikseni sirkkelin liukupöydän ja sen osat, ettei onnettomuus uusiutuisi. Sirkkelöin palikat ja nyt olisi kokoamista vaille toinen ovi.

Laakereista toisen paukutin jo rymppirenkaineen paikoilleen. Ensin tietenkin vanhat tiukat pois, ja rontelillahan se kävi vaikka aluksi hirvitti ruveta rälläköimään. Luotin kuitenkin neuvoihin ja onnistuihan se. Pähkäilin jonkin aikaa uusien asennusten kanssa kun prässivehkeitä ei "pajastani" löydy. Halkaisin sitten tontinkulmalla lojuneen mannesmannin puoleen väliin mitastaan, levitin laikanjälkeä niin, että putki sopi akselin päälle ja supistin laakerikoolin kohdalta sopivaksi putkiklemmarilla. Kovasti piti lyödä, että sain osat sijoilleen. Akselia takaisin ährätessäni puhkaisin jarrusylinterin suojakumin ja vielä piti korjaussarja käydä sitä varten hakemassa. Huomiseksi jätin toisen akselin remontin. Pitää muistaa peräöljyä lisätä, sitä valui puolenlitraa alempana olevasta akselinaukosta purukuivikkeisiin.

Nyt illasta kävin Unimäessä, ajelin nurmikot ja kastelin kasvipöngän taimet jotka ovat roihahtaneet kovaan kasvuun. Pottukin jo kukannuput turvoksissa ja mansikoissa helevetisti raakileita. Olin takaisin Knissa ½-yön paikkeilla. Ilma kesäisen lämmin.

Surullisena kuvasin Unimäessä viimeisen vanhan metsän raiskausjälkiä. Kuusien ruumiskasat reunustivat rumina tienvartta ja muutamat alueella kasvaneet, repaleisiksi revityt koivunjenrungot reuhottivat kuin pommien silpomina koneiden rikkomassa sammalkuntassa. Kuinkakohan monet linnunpoikasetkin tuossa metsässä pesissään kuoleman kohtasivat kun pelkästään ihmisen hyviksi kehitelty metsäsilppuri kuusien runkoihin teräksensä kietaisi? Voi perse kun ei osaa näistä paskamaisista pahoista oloistaan edes kirjoittaa. Likeisin metafora löytynee tunteista, joita läheisen hautajaisissa kokee.

Valtioiden kustannuksella haudataan sellu- ja bioliuostehtaiden perustajat, ydininsinöörit ja metsäkoneiden vamistajat. Laakeriseppeleen kävivät Ponssenkin perustajaeinarin hautajaisissa valtiovallan edustajat laskemassa ja kun uutisia lukee, niin yhä vain saman tuhontien reunoja kivetään ja kukitetaan verovaroista samalla, kun valmistellaan ihmistenmieliä kollajoiden ja vuotosten patoamishankkeille, uusille ydinvoimaloille ja peruskallion "onkaloille" niiden tuotantosuolistosta putkahtaville, miljoonia vuosia säteileville ulosteille.

Itsekin tekevänä ja jopa luovana lajimme edustajana ymmärrn, miksi elämisenfunktiomme on tällaiseksi kehittynyt, mutta vaikeaa sen tuloksissa mitään pitkäjänteisesti kestävää on nähdä. Täydellisen tuhon skenaariotkin ovat toisellatavalla luovat ja kekseliäiden mittausmenetelmien kehittelijät meille jo rakentaneet, että pitäisihän tämä jo uskaltaa kaikkien tunnustaa. Tulokset osoittavat vääjämättä, että se teidenristaus, jossa ihmisen hallitseman maailman olisi pitänyt kyetä totaaliseen pysähtymiseen ja miettimiseen, että mitä tietä jatketaan, on jo ohitettu. Se ei ollut toisen maailmansodan päättymisen teidenristaus, eikä ensimmäinenkään vaan silloin, kun sähkö keksittiin ja öljylle muutakin käyttöä kuin pienissä tuijuissa, jotka valoa väistymässä olevan alkuhämärän pimeyteen alkoivat tuikkia.

23.6.2016 Torstai

Toinenkin pyöränlaakeri on paikoillaan ja koeajo suoritettu. Ääniä ei enää kuulu joten se sairaus lienee korjaantunut. Tulipahan samalla hiottua jarrurumpujen ruosteetkin pois, suihkutin ne punaisiksi sinkkimaalilla.

Iltapuhteella, ennen lämpimiä sadekuuroja kerkesin tekaista vielä Unimäkeen kaivonkannen raamit. Kansi jäi vielä suunnittelunasteelle.

Britanniassa valmistautuvat jäsenyysäänestyksessä sekä pettymykseen että voittoon. Ennakkotiedoissa jakolinja on keskeltä kahtia kansaa jakava. Muuten tämänkaltaisista "jännitysnäytelmistä" hyötyy eniten media joka elää kaikella, mikä käryää ja haisee. Ne jopa toivovat, ettei maailma vähääkään asettuisi; mitä toimittajaparat sitten puuhailisivat. Jokapäiväistä kaurapuuron syöntiä ei ole kiva kuvata, siitä spekulaatioita laatia.

24.6.2016 Perjantai

Juhannusaatto ja meidän "Kakkosnelonen", Mr G täyttää klo 23 yhdeksän vuotta. Muistanpahan senkin päivän kun poika maailmaan kovalla hopulla sytkähti. Silloin viikonpv oli sunnuntai.

Britannia siis eroaa Euroopan unionista. Mitään muuta merkillistä se kenellekään ei tuo, kuin että jokuhan senkin mulkkauslystin maksaa, ja kalliisti. Putinin kängi saa unionin pienenemisestä jauhoja sekä hieman uutta hiivaa propagandamyllyynsä, mutta Brysselin kyyneleiden kuivuttua, markkinoiden meno maailmassa jatkuu yhtälailla tuhoisaa kulutusta ihannoiden. Tietenkin ns. Eurokriittiset voimatkin vahvistuvat ja pitävät kovaa meteliä muutaman muun maan erovaatimuksilla, ja se kai tässä kaikilla suurin pelko lie.

Huvittavin  otsikko, jonka saarivaltion kansanäänestyksen uutisoinneista luin, oli se, kun joku toimittajapoloinen raflasi, että "Kuinka Cameronin käy? Tuleeko hänestä upporikas vai rutiköyhä?" Voihan kello viiden tee!  Siitä äijästä ei enää rutiköyhää kyetä koskaan tekemään. Ei hänen yksityisen lompakkonsa paksuudella tai laihuudella muutenkaan ole mitään merkitystä näin isossa kysymyksessä.

Britannian tilanteesta näin tuoreeltaan tulee miettineeksi, että kaikenlaisia kokeiluja historia on täynnä, mutta rauhaa varmistavat systeemit taitavat jäädä aina häviölle ennemmin tai myöhemmin. Muuta, kestävää hyväähän EU tai mikään liittovaltiomalli ei maailmaan pysty pitkällä tähtäimellä luomaan; ihmisluonto on sellainen, ja sillähän maailmanpolitiikan arkeakin suunnitellaan ja johdetaan.

Pitäisi kai tässä juhannukseen ruveta eikä jatustella asioiden kimpussa joiden kimpussa puoli maailmaa tälläkin hetkellä jatustelee. Se massojen virta huuhtoo kiviä, joita ovat huuhtoneet miljardiset vedet jo ennen tätäkin eikä maailma sen kummemmaksi ole muuttunut.

Pvk-merkintöjä

16.6.2016 Torstai

Päiväyksestä voisi leikkiä numeroilla. Tai ennustaa ja huuhailla jotain.

Alkovi ja varasto valmiita. Ihan nättiä tuli vaikka joku laipionmutka harmittaa kun ei tullut kiilanlirua lyödyksi koolauksen alle. Nyt kun rahat riittäisivät muihin yläkerran huoneiden tarvikkeisiin niin voisivat pojat vaikka muuttaa sinne ja ruveta leikkimään itsenäistymisen kanssa.

Gaiukselle nousi kuume nyt illasta ja päätä särki, nukahti heti kun petilleen könysi. Pieni se on poika vielä, ajattelin kun äsken punaisena hehkuvaa poskea kävin silittämässä. Juhannusaattona täyttää 9.

17.6.2016 Perjantai

Unimäessä iltapvllä. Toin Eveliinan kun sillä on sirkusharkat klo 17. Lämmitän kylvyn ja lähden kohta jatkamaan Suonenjoelle. Pitää peräkärry ottaa mukaan sillä tekaisemme Eskon tallissa savupiipun saunaan. Rautakaupassa sellainen maksaisi jatkopätkineen 700, mutta koska Eskolla pyörii peltitarpeita ja palovillankutjuja tontinnurkissa, pääsemme hilaamme hintaa murto-osaan siitä vaikka ajamista tuleekin. Tojotanrottelon perä kyllä huutaa ja paukkaa siihen malliin, että taitaa loppusijoitus häämöttää sille. 25 vuotta se tietä onkin niellyt, että kai se aika on.

18.6.2016 Lauantai

Suonenjoella ja vettä kaataa taivaan täydeltä kun sen homman yöllä aloitti. Kastuttiin kunnolla kun paljaalla kentällä koko pv peltiä ja rautaa pokattiin, hitsattiin ja niitattiin. Nyt, kun klo alkaa lähennellä iltakymmentä on parimetrinen, satakiloinen torvi paikoilleen asentamista vailla peräkärryyn sidottuna ja olen lähdössä Unimäkeen ajelemaan. Esko on vielä saunassa vävypoikansa kanssa joka on käymässä Hesasta. Eskon tytär lähti Kuopioon viemään muualla asuvaa äitiään päivystykseen. En olekaan nähnyt S:aa kuin pikkutyttönä parikymmentä vuotta sitten. Se on Sonjan kanssa samanikäinen.

Uutisissa on ollut Vihdin poliisiampumisesta juttua. Eskon veli asuu Vihdissä ja siksikin se on nyt täällä puheenaiheena kun skypettelevät keskenään.

Eilenillalla kävin Hangan lavalla humpalla. Sieltä ei ihmeitä ajateltavaa tarttunut. Ranea ja Akia näin joiden kanssa juteltiin jonkin aikaa R:n  asuntoautossa lähtiessä. Pehkonenkin siinä käväisi. Se oli tyttärieni opettajana aikoinaan; siltä on mies monta vuotta sitten kuollut syöpään; pieniä ovat olleet lapset vielä siinä vaiheessa heillä. Taitava tanssinharrrastaja hänkin.

Väsyttää valtavasti, että mitenhän jaksan ajella.

19.6.2016 Sunnuntai

Perkele mikä päänsärky koko päivän. Toisaalta ei haittaa sillä minkään ulkohomman tekemisestä ei olisi juuri mitään tullut kun on satanut koko ajan. Jään vielä yöksi, jospa se huomiseen ilmanalan märkyys ja pääni särky asettuisivat.

Tojotanrottelon perän ääni on aivan hirviä, vieläköhän Kniin pääsen?

20.6.2016 Maanantai

Päivä pilalla heti aamusta vaikka päänsärky onkin ohitse ja aurinko paistaa: Alapuolisen vanhanmetsän pienelle saarekkeelle rummuuttivat lavetilta metsäkoneen ja niin alkoivat nekin viimeiset satojen vuosien ikäiset kuuset maata kohti kuolemaansa taipua. Tekisi mieleni mennä ja pieksää nuo puidenmurhaajat, mutta nehän vain puolustautuisivat kuin natsien murhatöihin ryhtyneet, että hehän tekevät vain työtään, että muualla ne syyllisen eli käskijät ja hyötyjät ovat. Ja kun  asiaa loppuun saakka pohtii, pieksäjän nyrkki kääntyy myös itseäni ja meitä "tavallisia" kansalaisia päin sillä yhtä syyllisten sakkia tässä ollaan kulutushimoinemme.

Mutta tuskainen suru on rinnassa suuri. Nuo kuuset, jotka tuolla yksi toisensa jälkeen murskaantuvat tunteettomien koneleukojen puristuksessa rumiksi läjiksi niin kauan koskemattomana säilyneeseen sammalikkoon ovat olleet silmieni nähtävillä niin kauan, kuin olen täällä pallon päällä palloillut.

Järkyttävä ajatus, totuus: En enää koskaan aamukahvilla istuessani näe kärpästen paskojen täplittämän tuvanikkunan lävitse noiden kuusien latvojen huojuntaa tai tyvenellä vakaina seisovia runkoja.

Minkään tekeminen ei nyt huvita. Lähden  rummuuttamaan Kniin!

Illalla Knissa.

Juuri ja juuri pääsin pihaan. Tojotanrottelon perä oli niin tulinen, että sen päällä olisi lohen voinut paistaa. Ei mahda enää tuohon nelivetomalliin edes hajottamoilta peräsiltaa löytyä. Jaksanko edes ruveta etsimään kun sen tietää, että vaikka sen muutamalla satasella saisi, eivät kustannukset siihen pysähdy; on se paikoilleenkin saatava, saatana!

Eilenillala puhelimella minua tavoitelleet olivat olleet Hesarin toimittajia, Heleena Savela ja John Wordward. Olisivat kysyneet julkaisulupaa blogistani löytyneeseen Säämäjärven myrskyisään valokuvaan kun siellä on tapahtunut vakava veneonnettomuuss jossa hukkuneita lapsia on toistakymmentä. Sähköpostissa oli sitten selitys, että he julkaisevat sen kuvan riskillään ilman etukäteislupaani. Ilmoitin, että asiassa ei ongelmaa. Jonkun rahasummankin maksavat siitä. Puutarhuri toi töistä tullessaan tuoreen Hesarin ja kuvani näkyi olevan murheellisen uutisen kylkiäsenä.

Eskon kanssa oli puhelimessa juttua Tojotan kohtalosta ja se kohta soitti takaisin ja sanoi, että S.joella olisi romuttamolla sopiva takasilta, että varaako hän sen. Maksaa 150. Sanoin, että varaa, mutta nukutaanhan yön yli ja mietitään.

Nyt olen  niin poikki, että alan muate mielessä lapsuuden tantereiden viimeiset kuuset jotka tämän päivän aikana surmansa ovat teloittajiensa teräksisissä kynsissä saaneet.

Pvk-merkintöjä

11.6.2016 Lauantai

Kuhmossa  ½10. G meni kentälle, P ja E potkivat palloa muuten vain kesäkelisessä jääkiekkokaukalossa. Minä yritän ottaa torkut autossa jonka pysäköin kaupungin varikon peltihallin edessä olevaan ruutuparkkiin. Koko alue onkin nyt täysi autoista ja kentällä jykältävät tulevaisuuden toivot ja huomisen huligaanit. Kävin äsken kierroksen hallin ympäri. Sen varjon puoleiselle sivulle on kasattu urheilukenttien rojua. Tuuman paksuista plexilevyäkin on pinoissa melkoiset kasat. Lie jotain katsomojen suojavarustuksiin kuuluvaa materiaalia, mutta jo niistä, huolimattomasti läjätyistä arvokamoista voi laskeskella, mitä urheilu kuntien veroeuroissa tarkoittaa. Lie sen väärti sitten?

Päätä on särkenyt pirullisen lujasti eilisestä saakka. Autolla ajaminen ei ainakaan lääkettä siihen ole. Tästä pitäisi viiden tunnin kuluttua sitten jaksaa Nurmekseen ja sitä tietä Unimäkeen. Jos kipujen sietokynnys olisi matalampi, ei olisi puhettakaan auton rattiin asettumisesta sillä ihan silmiä täpästää. Kuhmoon tuli 105 km Kaitaansalmen kautta ja kai se sama olisi ollut Sotkamonkin suunnasta. Viimeksi olen ajanut tänne polkupyörällä kun läksin Venäjälle. Siitäkin on jo toinen kesä kulumassa.

Iltamyöhällä Unimäessä

Paha oli ajella, mutta tiällä ollaan. Nurmeksessa pysähdyttiin jäätelölle. Kaupassa sattui olemaan sydänyhdistyksen kahvitarjoilu. Jututin sydänmummoja. Niillä olisi juttua riittänyt kun sanoin käyneeni syntymässä Nurmeksen vanhassa puusairaalassa. Sanoivat sen tontin olevan nyt aution ja odottavan uutta rakennusideaa, mutta taitaa se saada odottaakin vielä toiset parikymmentä vuotta entisen purkamisen jälkeen.

Haettiin Eve tullessa lisähilskajaksi. Osa muksuista meni aittaan nukkumaan, P kamusi yläparvelle ja oli jo unessa kun äsken kävin vilkaisemassa. Aitasta kuului vielä jylske, mutta en jaksa enää komennella; ei itikoilta siitä hermot mene.

Yritän asetella särkevän kalloni tyynylle. Jospa pakotus yön aikana heikkenisi, että kykenisin huomenna askareisiin.


12.6.2016 Sunnuntai

Klo on jo 23.30. Viime yön unen pituus oli liki 9 tuntia ja päänsärky oli poissa kun heräsin. Ei edes jälkiturtumusta ilmennyt koko päivänä.

Aurinkoinen, mutta kovatuulinen ilma.

Aamulla iso kattilallinen puuroa, päivällä kotona valmistettua makaronilöaatikkoa ja iltapalaksi leipää sun muuta hörtöä. Kakruille ruoka maittaa, sillä koko ajan ne ovat puuhastelleet omiaan ja ravanneet pitkin pusikoita, hyppineet tramboliinilla, ja kun keksivät kiikussa keinuessaan uuden lajin, crocs-kengän potkaisuheittokisan, niin siinä kisassa taisi kulua useampikin tunti. Niin ja kun mentiin kauppa-asioille, ne halusivat jäädä kylän koulun kentälle kokeilemaan siellä olevassa isossa keinussa samaa hommaa ja tulivat sitten kävellen pois kun en halunnut jäädä omien hommieni takia sinne odottelemaan.

Käärin harsot kasvimaan yltä pois. Potussa ovat muutamat varret jo nupulla ja mansikoita pitäisi kukkamäärästä päätellen tulla ihan mukavasti. Kasvihuoneenkin vihreys on edistynyt ja taitavat kurpitsoista ainakin muutamat sukeutua kituliaan alun jälkeen jonkinmoiseen kasvuun. Herne on hypännyt myös mullasta ylös, mutta mitenhän käy avomaakurkkujen? Lanttuja harvensin ja kitkin rikkakasvit pois. Mullasta nousi melkoisesti mäkäriä kinttuja ja käsiä järsimään. Paarmojakin esiintyy runsaasti.

Pääsky on onnistunut räystäsalustouhuissaan ja taitaa siellä jo toinen puolisoista hautoa. Sinitiainen kantaa riukupönttöön ruokaa ja pois mennessään kantaa pokasten kakkapökäleet metsään; koskaan se ei tiputa niitä pöntön juurelle maahan niin kuin rastaat pesistään. Se lienee vaistomainen varotoimenpide maassa vainua vetävien petojen varalta vaikka ei edes lumikko mahtuisi pöntön reiästä poikasia nappaamaan jos se yleensäkin olisi kiipeilevä saalistaja. Punatulkkuja ottaa pattiin kun en enää ruoki niitä.

Aamulla varhain käveli reipas nuori nainen ohitse. Jututti siinä hetken kun olin kitkemässä lanttuja. Kysyin, onko Luikkokankaan polku metsänmurhaamisen jäljiltä vielä kuljettavassa kunnossa ja se sanoi, että kyllä siitä pääsee. Itse en ole vieläkään kyennyt käymään siellä, sillä niin ottaa sydämestä jo, kun entisen petäjikön latvat eivät ohitse ajaessa tielle näy. Luikkokangas on merkinnyt niin paljon elämässäni, ettei sanoin kuvata voi.

Hakkasin vähän pölkkyjä pieniksi ja pinosinkin yhden kasankulman. Pitää laittaa muksut huomenna kärräämään liiteriinkin niitä.

Niittämistäkin on, ja alun hankaluuksien jälkeen uusi siimaleikkuri on toiminut tyydyttävästi, mutta paljon se kyllä narua kuluttaa. Eikö siihen  voisi sinkkivaijerin laittaa niin kestäisi sakeammassakin korsikossa?

Amerikan Orlandossa kohtalainen massamurha jälleen. Joku kävi asein lajitovereidensa paheellisia orgioita hajottamaan ja kymmeniä siellä on surmansa saanut. Se teloittajakin. Presidenttiehdokas Trumb saa vettä vaalikoneistoonsa tästäkin verityöstä. Mutta montako sataa turvaliivipakolaista hukkuu Välimereen ilaman otsikon otsikkoa tällä välin, kun Orlandon murhien parissa media mässäröi? Ja vaikka päämurhaaja, Al-Assad tiedetään ja tunnistetaan, ei hänen kansanmurhakampanjalleen pistettä panna.

13.6.2016 Maanantai

Illalla Knissa

Eve tuli mukana tänne. Oltiin tuossa neljän maissa kotona ja heti piti ruuan laittoon ruveta. Tekaisin P:n avustaessa pottumuusia kanakastikkeella. Kaik män vaikka ei mikään pieni annos ollut. Illanpäätteeksi E:lla jalisharkat ja sitten saunottiin. Remppahommiin en tälle pvlle ehtinyt. Nyt väsyttää ja kun vielä tuo päänsärky alkoi tulomatkasta uudelleen...

14.6.2016 Tiistai

Aamuhommikseni myykäsin ja listoitin alkovin viimeisenkin ikkunan. Seuraavaksi sirkkelöin kaikki kannatinosat varaston hyllyihin ja komensin kakrut kaveriksi kokoamaan niitä. Melkoinen palapeli sekin, ja kun lopuksi vielä kevensin kannattimia jyrsimällä reiän kainalotukeen, niin koko pv siinä touhussa meni. Huomenna ruuvaan kannakkeet varaston seinään ja vielä hyllylautojen fuukaaminen ja rekkaaminen. Ruuveja kuluu paljon eri pituisia, mutta onneksi niitä saa kilotavarana ja kiloon mahtuu aika monta. Jos olisi kunnollinen verstas niin mitä kaikkea tarpeellista sitä höyläilisikään.

Nyt on ilta. Petoksen viimeinen jakso katsottu; paha sai sittenkin, ainakin jonkun osalta, palkkansa, mutta pääroistojen päämäärissä hanakasti avustaneet johdateltavimmat kävelivät vankilaan. Niin kuin oikeassa elämässäkin. Paljon oli käsikirjoitukseen ja toteutukseen saatu mahtumaan myös haperoa toimintaa.

15.6.2016 Keskiviikko

Hyllyt valmiina. Puoli päivää meni ensin asioita toimitellessa ja penakoiden ruokailuista huolehtiessa. Mutta teinpä sitten nyt illasta myöhempään, eli saunoin vasta kun klo naksutteli 23:a. Väsyttää aivan lahjattomasti. Yritin lukea, mutta mitästä sitä tyhjää.

Uutiset tuovat tupaan murhia, tappoja ja maailman taloushuolia. Usassa Trumb teki ennusteiden mukaisesti omanlaistaan politiikkaa Orlandon murhilla ja kiilaa Hillarya kovasti syrjään. Jos edustamansa linjan mukaan tästä paskaläjästä presidentti tulee, niin selvää on vain se, ettei amerikkalainen kansakunta kummempaa ansaitsekaan. Kuka kärsii, niin sehän jää aina näissä kuvioissa selvittämättä. Voi olla myös niin, että kansankosiskelussa sumuttajien periesimerkki Putin ja kauhukabinetista karannut, mutta yhtä häikäilemätön vallantavoittelija Trumb kaulailevat hyvinkin pian sekä Kremlin kutsuilla että Valkoisen talon valkeiksi kalkituissa saleissa.

Alan muate!

Pvk-merkintöjä

30.5.2016 Maanantai

Pojilla vielä viikko ja sitten pääsevät ulukomehtään. Todistuksiin on luvassa yläkantin lumeroita.

Koko pvn hommailin remontin parissa. Ei jaksa kirjoittaa, ei lukea. Telkkaria yhä vähemmän tulee katsottua. Veronkanto suureksi osaksi turhaa sen osalta, paitsi että radio on tärkeä. Kunhan vain hakkaraiset eivät sotke asiaohjelmien rakentamisia.

31.5.2016 Tiistai

Tanskalaisessa Petos-sarjassa vielä 2 jaksoa jäljellä.

Aloitin Kansankodin pimeän puolen uudelleen luvun, mutta eilenillallakin nukahdin sen ääreen niin, etten aamulla muistanut lukemastani mitään. Päivän askareiden ääressä meni aamukuudesta ilta kymmeneen.

Soila käy huolehtimassa kasvimaan kastelut Unimäessä, etten niiden vuoksi tarvitse sinne ajella, ja onhan mulla siellä nyt se kastelujärjestelmäkin joka toimii noin kolmanneksen osalta. Kävi kyllä kylmäksi ilmat, että paahdetta ei tarvitse pelätäkään. Hallalta kaikki on suojassa harsojen alla vaikka ei sekään yli 3:n asteen kylmiltä suojaa. Potussa 20 sentin varsikko niin täällä Knissa kuin Unimäessäkin.

1.6.2016 Keskiviikko

Tein yläkerran vaatevarastoon itse henkaripuut. Ostin Motosta 28 millin harjanvarsia, sirkkelöin lattianlankun pätkistä kolmiot joihin porasin varsia varten reiät, lakkasin osat ja ruuvasin kattoon kiinni. Riittänee melkein 4 metriä vaatekaistaa 5 henkilön kesä/talvirytkyille? Hyllyt pitää vielä sirkkelöidä ja höylätä. Rahaa jos olisi panamallinen niin menisi ja ostaisi valmiina, mutta tekemisen ilo puuttuisi. Paitsi että puusepän töiden tekeminen näissä tiloissa vaatii neuvokkuutta sekin.

2.6.2016 Torstai

Eilisin aihein monot vinossa tänäänkin aamusta iltaan. Väsymys on tervettä ja unet vilkkaita. Koipia pakottaa, mutta en kehtaa valittaa sillä tiedän monella olevan paljon pahemmin. Sitä paitsi tuntuu siltä, että olkapäät vain vertyvät laipionrajoilla häärtätessä. Koroke pitää silti olla jalkojen alla niin, että nenä on tekemisten tasolla.

Pojilla koulussa mukavat, viimeiset päivät ennen kesälomaa. Kun seuraa heidän iloisia kouluunlähtöjään ja paluitaan, niin väkisin  ajattelee, että olisipa itselläkin aikanaan ollut samoin, niin ehkä sitä elämänsäkin olisi paremmin osannut rakentaa. Muistan kouluajoistani enimmäkseen vain katkerat aamut kun lähdettiin hankeen uppuroimaan. Jossakin vaiheessa koulunkäynti ja siihen liittyvät oheistoiminnat olivat suoranaista kauhua. Miten lapsi sellaista on kestänyt? Moni koulutovereista ei ole kestänytkään.

3.6.2016 Perjantai

Tänään tulee H tekemään sähköasennuksia ja on huomiseen. Toivottavasti saadaan rasioita ja kojeita kohdilleen ja kytkökset ilman savua ja tulta nipisteltyä liittimiinsä.

4.6.2016 Lauantai

Unimäessä. H lähti iltapäivästä. Tehtiin eilenillalalla puolille öin. Saatiin sähköhommat alakerran huoneissa selväksi ja jo vähän toisen pään eteistiloihinkin suunnattiin. Nyt toimii olohuoneessa, käytävässä ja erkkerissä valot katkaisimen kautta eikä niin kuin vuosien ajan romanialaisvälityksillä.

Pojilla oli todistusten jaot aamulla. G:n opettajalle ero opetettavista nosti kyyneleet silmiin. Hän aloittaa ekaluokkalaisten kanssa ensi syksynä ja jätti tämän ryhmän uuden opettajan huomaan. Kehua häntä ei voi tarpeeksi. On niin turvallista ollut kun on voinut luottaa opettajaan. Pauluksellakin Pentti-opettaja vaihtuu uuteen ja Eliaksellahan on jo usieta aine-opettajia muutenkin. Todistusten keskiarvo huiteli kaikilla ysin kieppeillä. Gaiuksen todistuksenkin sanallisen arvioinnin ruksit olivat kaikki siellä oikella sarakkaalle, eli kiitettävissä. G:n opettajaa muistettiin pienellä puisella, lapsen jalanjälkeä muistuttavalla lahjalla joka löytyi polttopuita tehdessä raidan puulintistä. P:n opettajalle annettiin petäjän latvasta tehty taikinahierrin ja puheenpätkässäni mainitsin sen metaforaksi lasten elämään alustuksena jota Pena ansiokkaasti ammatissaan on tehnyt. Tunteellinen aamu siis.

Täällä korvessa kaikki on kasvanut aivan uskomattomasti muutamaan päivään. Ruohokin niin pitkää, että pian sinne pienemmät hukkuvat. En enää tälle pvlle kerkeä niittelemään. Panin kiukaan alle tulet, kylven ja kurvaan Kajasteen avajaishumpalle vaikka väsymys jäseniä painaakin.

5.6.2016 Sunnuntai

Tuli tekstari ja kysymys, että olenhan kunnossa kun täällä päin (Sonkajärvellä) on sattunut kuolonkolari. Yritin vastata, mutta viesti ei lähtenyt. Kohta uudestaan ja sitten onnistui.

Sadellut ajoittain ja aika holotna keli. Huputin pressulla kasvihuonepöngän ja kannoin niitettyä heinää niille mansikoiden kukkiville puskille, joihin harso ei riittänyt. Myös nurmipotun oraalla olevat varret peitin ruohonleikkurin jälkeensä jättämällä töhkällä.

Sadetta pidellessä konttasin luutun  kanssa tuvan lattian. Olikin se likainen kun koko kevään olen rontostanut multaisin varpain tupaan.

Poltin puunroskaläjän jossa kasvimaalta keräämäni rikkakasvien juuretkin tuhoutuivat. Melkoiset roihut, mutta koska satelee, niin ei leviämisen pelkoa.

2 käärmettä kellaripolulla. Vikloparisko tuli minusta välittämättä ajellulle heinikolle etsimään poikasilleen syötävää. Taivaanjaarakin ääntelee pesänsä lähellä. Sillä oli jo kolme munaa kuoriutunut ja kaksi jäljellä. Pitkät oli koivet jo vastasyntyneillä, mutta pysyivät aloillaan kun hetken siinä niitä kyykistelin tarkastelemassa. Kun viimeiset kuoriutuvat ne lähtevätkin pois pesämontustaan kaikki. Kiersin raivureineni kaukaa niiden alkukodin.

Katkoin heinikoita raivausahaan laittamallani uudella siimapäällä. Lopussa se hajosi ja kun panin vanhan, huonokuntoisen siimapään takaisin, niin kohta irtosi raivurista moottoripuoli varresta erilleen. Pulteista toinen oli katkennut ja toinen ruuvautunut kokonaan irti joten se siitä. Vuoden 1986 mallia se Jonsered olikin, että onhan sillä jotain ehditty hangata. Kerran tehty moottoriremonttikin. Mutta tuota uutta siimapään kestävyyden kepoisuutta saa kyllä ihmetellä, sentäs Oregonin tuote. Siitä meni kappaleiksi kaikki sisällä olevat muoviset osat.

Maailmanmenoa ei tule seurattua kuin ½korvalla. Mutta mikäpä sielläkään muuttuisi kun ihmiset ovat ohjaimissa? Jos joku kirjoittaisi Maailmanpäiväkirjaa, niin samoja asioita riveiltä päivästä toiseen luettaisiin. Ja tavallaanhan sitä kirjoitetaankin: Kun uutisten lukija aamulla aloittaa, niin se jankkaa samaa tarinaa 12 tuntia jokaisen 60 minuutin päästä. Sitten toistot päälle jos joku vielä jaksaa.

Jään huomiseen. Nyt klo on 23.

6.6.2016 Maanantai

Olin täällä Knissa iltapäivällä. Toin kärryllisen halkoja jotka lastasin aamulla ensitöikseni. Hyvin olivat pojat pärjänneet aamupvan kolmistaan, paitsi että ruokaa huusivat kurkut. Panin kattilat tulille. Paistoin kolmen litran taikina-annoksen lettujakin kun oli aamupuuroja juureksi. Nyt illasta aloitin yläkerran alkovin lattianlankkujen pätkimisen ja sain puolet mäiskittyä paikoilleen, huomenna loput. Väsyttää. Yritän lukea, mutta tuskin siitä mitään tulee. Nautinnoista halvin nukahtaa sormi kirjan merkkinä.

7.6.2016 Tiistai

G:lla hammaslääkärissä rautojen tarkastus ½8.

Tänään Starkilta listoja ja panelia. Lakkasin ne kahteen kertaan ennen paikoilleen napsimista. Vein rikkoontuneen siimapään Motoon ja sain hyvityksen. Ostin halvan, kokonaisen trimmerin, mutta tuskin sekään kestää kovaa käyttöä. Motosta ostin myös ledivalot yläkerran alkovin laipioon.

Tässä jokunen pv sitten Ks:n kulttuuritoimittaja Seppo Turunen vertasi kolumnissaan Talvivaaran kuvioita Petoksen juoneen ja eipä ne taida paljoa toisistaan erota. Suomalaiset vain eivät osaa tehdä elokuvaa tarjolla olevasta valmiista käsikirjoituksesta. Tanskalaisetkin löysäilevät teemastaan sivupoluille jotka häiritsevät, mutta onhan tuota sarjaa jaksanut seurata. Kovin älykästä kuviota ei ole kyetty kyllä luomaan.

8.6.2016 Keskiviikko

Ruuaksi eilisiä.

Olen vähän jäljessä uutisten luvuissa ja kuunteluissa, mutta naapurissa Lavrov on sanonut, ettei Venäjä hyökkää Natomaahan. Mitähän sekin lipsaus tarkoittaa? Oliko se lipsaus? Pimeys on vallitsevaa Venäjänkin politiikassa, mutta ansaitseeko ihmislaji tämän kummempaa?

Korjasin pöytäsirkkelin, tai siis  huolsin ja lisäsin siihen puiset korokejalat. Pitää vielä terän asentoa smirklata sillä se on jostakin syystä nuljahtanut muutaman millin vinoon ja sahausjälkikin on sen mukainen. Teroitin paikallaan olevan peltiterän ja kovapalaterän vein terähuoltoon. Ostin uudet kuulosuojaimet sillä entiset ovat ihan resut.

Alkovissa on nyt lattia ok, seinät ja laipio paneloitu ja lakattu. Myykit vielä ikkunoihin, jalka- ja peitelistat sopiviksi pätkittyinä paikoilleen ja se olisi sitä myöten selevä.

9.6.2016 Torstai

Keittelin aamutöikseni ison kattilallisen perunaporkkananlanttusipulinakkikeiton. Siitä on sitten huomennakin lämmitellä. Pojat kävivät melkoisella pyörälenkillä. Heille sattui ukkoskuurot kohdalle ja olivat litimärkiä kun palasivat. Eivät silti pahoinmielin.

Usan presidenttivaaleissa markkinavoimien avustuksella rakenneltu jännitysnäytelmä "tiivistyy". Minun munissani se jännitys ei kyllä tunnu miltään. Vituttaa kyllä Trumpin osuus joka näyttää erään laidan ihmisten äärimmäisen johdateltavuuden, mutta ei Hillarynkaan sektorilla hurmos kaukana ole. Asiallisuus harvoin vie voittoon jota ehkä Sanders olisi edustanut parhaimmillaan.

Maailmanmeret ovat muovilauttojen vallassa. Tyynenmeren muovijätelautta on jopa Yhdysvaltojen kokoinen ja jos kehitystä ei saada pysäytettyä, on 50 vuoden kuluttua merissä enemmän muovia kuin kaloja tai muuta eläimistöä. Mitä hirveää lajimme kätevä erikoisuus jota älykkyydeksi on alettu kutsua, onkaan aikaan saanut!

10.6.2016 Perjantai

Sekoitin ohrapuuroainekset uunivuokaan ja nyt se siellä kiehuskelee. Pojat nukkuvat vielä, Puutarhuri lähti töihin ½8. Ulkolämpötila on 5 astetta ja satelee puuskittain.

Pitäisi käydä asioilla ja sitten aloittaa remontinnäpertelyt.

Huomenna Gaiuksella Kuhmossa jalkapallopeli. Mennään koko poikajoukko sitten sitä tietä Nurmeksen kautta Unimäkeen.

Katselin viimepäivien merkintöjäni. Ei näistä mitään tarpeellista julkaistavaa ilmene, mutta tavaksi taitaa tulla vaikka en kai näille kuvioille oikeasti joutaisi. Ehkä jos penakat aikanaan jotain haluavat päivien menosta lukea, niistä voi jotain mielenkohoketta löytyä. Tai sitten ne lisäävät vain kaihomieltä. Toivottavasti ei kuitenkaan surua.

Tälle päivälle en jouda muuta sitten säkertelemäänkään.

Pvk-merkintöjä

25.5.2016 Keskiviikko

Ajankuvasta puhuivat viisaat. Olin kuuntelevinani, mutta tein merkintöjä ihan muita asioita  ja asiattomuuksia sivuavista ajatuksista. Niin kuin että "ajan kuvaa, mutta kuka sitä oikeasti ajaa, ja minne?"

Pankkiasiatkin taas vähän aikaa selvillä raiteilla. Siellä rahaa on vaikkakaan ei kaikille. Meille irtosi remonttiin summa, joka pitäisi nyt osata järkevästi käyttää. Silti se ei riitä ihan kaikkeen tarvittavaan; aina jää joku nurkka höyläämättä.

Aloitan kuitenkin työt.


26.5.2016 Torstai

Näin illasta yritin radiosta etsiä kanavaa, joka kertoisi asioista ja niiden taustoista, mutta rahasta, urheilusta ja sodista siellä vain uutisoitiin. Ja muutamalla kanavalla rääkyivät murrosikäisen asteelle jääneet toimittajat musiikinkilkatuksen väliin välispiikkejä vailla järjen värähdystäkään.

Mitä tekee ihmisaivoille vuorokaudet läpeensä mahdollinen ajantäyte"informaatio"? Luulisi moista moskaa välittävän yksinkertaisemmankin toimittajan hulluksi tulevan.

Jos Yleisradiokin markkinavetoiseksi runnotaan, on toivo maailmankuvan kohtuullisestikaan hahmottamisessa katastrofaalisissa vaikeuksissa kun se jo nyt on kovan työn takana.

Rautakaupasta hankin eilen peräkärryllisen levyä ja lautaa ja ruuveja ynnä muuta ja nyt ne olen asentanut sinne, minne ovat tarkoitettukin. Rahaa paloi jo satoja euroja.

27.5.2016 Perjantai

Yksi yläkerran huone pintakäsittelyä ja listoja vaille valmis. Se on kattokainalopönkä, jonne on tarkoitus siirtää seuraavan kohteen tavarat varastoon. Putkiesko tulee maanantaina parit vesijohtoasennukset tekemään ja pääsen sitten timpuroimaan niiden keskeneräisyyden vuoksi vuosia seisoneet huoneet.

Tänään meni 5 tuntia sähkökojerasioiden ym. listan laatimiseen kun ensimmäinen lista meni päin persettä. Sähkötukusta soitti kaveri, että mitähän tämä luettelo tarkoittaa kun hän ei saa mitään selvää siitä. Yritin olla viisas ja panin sen sähköpostiin tarvikeluettelon numeroinnin mukaan, mutta eiväthän ne sattuneet sinne päinkään. Kävin sitten porraskuilun ja yläkerran huoneet rasia rasialta lävitse ja kirjoitin ne timpurinkielellä menemään. Vastaus kerkesi tulemaan vielä tälle päivälle ja parin tarkennuksen jälkeen tilaus astui voimaan. Summa oli toista tuhatta euroa!

Lähden Unimäkeen kun vrk jälleen kallistuu myöhäiltaan. Koko päivän käpsehtiminen ottaa kyllä jo voimille.

½yö Unimäessä

Laakajärven jälkeen hyppäsi tienvieren pajukosta iso jäneksen rutjake auton eteen ja kun jarrutin, pedaali painahti pohjaan eikä jarrutusta tapahtunut. Pitkäkorva menetti henkensä ja minä punaisen sekunnin ajaksi holtin. Se jos oli hirvi, niin siinäpä sitten olisi tuurissaan ollut, menikö kaikilta osallisilta henki. Vauhti ei kyllä ollut kova, alta 80, mutta silti. Jarruputki meni takasillan kohdalta poikki jälleen.

Käsijarrun avulla sitten ajelin loppumatkan. Muuta liikennettä ei ollut. Kävin jarruttomuudesta huolimatta yhdeltä soramontulta lapioimassa kärryyn soraa kun tarvitsen sitä valuhommissa, ja kömmin sitten hiljaa lirutellen tänne korven kätköihin.

Vituttaa kun minulla olisi muuutakin tekemistä kuin ruveta heti huomenaamusta auton rassuuseen!

Muuten on Unimäen alkukesän yö hieno. Tuomi on kukintansa kukkinut ja pihlaja alka happamenhajuisen kukintansa, käet kukkuvat vimmatusti ja rastaat laulavat. Heinikko on kasvaa kuhahtanut pituuteen jota ei monenna keväänä tällä korkeudella ole tapahtunut.

Kasvihuoneessa tomaatintaimet ovat pörhistyneet jo melko vankoiksi ja harsojen alla pottu noussut taimelle. Uusissa koronantaimissa kukat! Vanhoissa mansikkapenkeissä ei vielä nuppujakaan, mutta pehkot ovat melkoisia jo. Keskimmäinen omenapuukin kukkii, mutta miten pölytys kun muissa ei ainuttakaan kukkaa? Haenko vanhasta mummilasta muutaman kukkivan oksan varuilta kukkivan omppuni avuksi? Pitää kysyä Puutarhurilta huomenna. Se olisi ensimmäinen kerta kun Unimäessä omenoita puu tuottaisi vaikka nuo ovat kituneet täällä jo niin monet vuodet, ehkä jo kymmenen? Pottu on paljon hyötyisämpi kasvi kuin ne.

Väsyttää valtavasti, mutta asiat pyörivät päässä kuin betonimassa myllyssä. Luen Saarivaltakuntaa ja ehkä se auttaa nukahtamaan.

28.5.2016 Lauantai

Aamusta heti kannoin taapelista muutamat kuoritut tukinpötkylät raviojan päälle huoltomonttua varten ja peruutin Tojotanrottelon niiden varaan. Ähräsin paarmojen kinttuja koloessa jarruputken rikkonaisen kohdan irti, katkaisin sen tasaisesti poikki ja klemmaroin liitoskohtaan vahvistetun bensaletkunpätkän ja panin systeemin kannakkeiden alle takaisin. Ihan sama homma kuin jo keväisen sohjon aikaan tekemäni, mutta nyt toiseen putkeen. Kai ne pitäisi uudet laittaa, mutta kun ei ole muistanut, ja kun se on niin vaivalloinen toimenpide.

Piti sitten ajaa kylälle jälleen käsijarrua hidastuksiin käyttäen, ostaa huoltoasemalta jarrunestetä ja käydä Soilan luona ilmaamassa koko järjestelmä, itsekseen se ei onnistu. Nyt on perkele joka taive nihkeän jarrunesteen kelmuuttama. Ja pakkiin perkele oli sitä ruikkunut myös! Sinisistä putkipihdeistä ja oranssinpunaisista pirunpihdeistä lähtee väri irti, että semmoista ainetta se! Kumosin pakin sisällön pressun päälle aurinkoon, jospa kilut ja kalut siinä kuivahtaisivat. Miten jotkut voivat tykätäkään autojen rassauksesta! Inhottavinta askartelua mitä ihmistoiminnot ovat kehitelleet. Miten nämä kourat puhtaaksi nyt suan? Multa ja muu maasta irtoava lähtee saippualla ja vedellä, mutta öljypaska ei hauduttamallakaan.

Iltapäivä meni kuitenkin mukavemmissa hommissa. Pengoin epäonnistuneen porkkanapenkin ylös, tein siihen lautaiset raamit ja lisäsin vähän kekkilää ja istutin uudet siemenet. Soilalta sain yhden paketin nauhasiemeniä, niin ne olivat helpot piilottaa multaan. Tilliäkin panin ja toisenlaista porkkanaa penkin toiseen päähän. Niittasin harson kaiken päälle. Kerkesin harventaa lanttupenkinkin. Siinä taimet ovat terhakat, mutta kovin sattui siihenkin kylvö epätasaisesti ryppäiksi. Jospa sieltä muutamat lantut aikanaan saisi kuitenkin noukkia.

Nyt illasta järkeilen, että lähdenkö Maaningan Kasinolle humpalle. Kylvetty on ja posket sileiksi ajeltu, hampaatkin pesty ja paita sekä housut tuuletettu ulkona. Humppakengätkin tuossa uuninedustuolilla nököttävät ja eväätkin tein. Mitä tuota jahkailemaan, matkaan siis.

29.5.2016 Sunnuntai

Olin humppareissulta takaisin kolmen maissa. Menin V.järven kautta ja tulin Hankamäen reittiä; 10 km jälkimmäisen reitin häviöksi.

Ihan mukavat humpat.  Kantolan Eija rallattelemassa. Naistenhaulla iäkkäin hakija oli 7-kymppinen ja sen kanssa oli illan mukavimmat jutustelut. Sanoi vetreänä pysyneensä osaltaan tanssihaarrastuksen avulla, mutta viettänyt muutenkin terveellistä elämää. Annikkia ja sen miestä, jonka nimeä en enää muista, jututin tauolla. Siilinjärven aikoihin oltiin paljonkin tekemisissä keskenämme. Ovat olleet naimisissa koko ajan, eli siis ainakin 40 vuotta eivätkä he olleet lainkaan toisiinsa kyllästyneen oloisia. Samat työpaikkansakin säilyttäneet nämä pitkät vuodet. Lapset maailmalla ja oma, tasainen elämä elettävänä.

Tänä vuonna elokuussa tulee 40 vuotta sitäkin, kun tapasin ensimmäisen vaimoni Maaningan Kasinolla. Sitäkin  mietin kun takaisin ajelin ja kontrastina edellä mainitsemani pariskunnan onnistumista pohdin. Niin olisi kai kohtuudella voinut itselleni ja Sadullekin odottaa, mutta toisin kävi. Surunpiikin pistoa en voinut väistää nytkään.

Hellettä ja paarmoja. Melkein kelteisilläni kuljeksin ja nahka paahtuu. Hain mummolan pihasta kolme kukkivaa omenanoksaa ja panin ne vesisankoon oman kukkivani juureen. Ensin suutelutin kuitenkin muutamaa avoinna olevaa kukkaa toisillaan, että jospa pölytys onnistuisi vaikka ei sadosta mitään isoa hyötyä tule vielä olemaan. Mukavaa se olisi kuitenkin syksyllä Unimäen ensimmäisen omenan kylkeä puraista.

Lintujen viderrys on äänimaailma jonka vasta nyt vanhempana ja huonokuuloiseksi käyneenä olen oikeasti alkanut hahmottaa todellisuudeksi, jota muu äänimaailma ei enää syrjäytä. En tuo radiota ulos rallattelemaan vaikka mitä sieltä tulisi. Ihmisten jatustelut ja musiikki eivät ole muuta kuin teknisin välinein sävytettyä mölinää. Suohon se joutaisi ainakin kesäksi polkaista.

Aamuseitsemästä saakka olen tehnyt ilman taukoa puutarha- ym. harrasteita. Syömiset vähissä, aamupuuron lisäksi jokunen leipäpala ja raparperikiisseliä. Maito riitti juuri ja juuri kahviin.

Kastelujärjestelmän rakensin kasvipönkään. Eli 100 litran saaviin porasin alahelmaan reiän johon tiivistin messinkihelmellä 10 millin muoviletkun. Seuraavaksi reikä nurkkatolppaan josta letku sisään ja linjalangasta katkottujen pätkien varaan letku riipuksiin kasvintaimien ylle. Teroitin viilalla neulepuikon ja tökin sillä letkuun jokaisen taimen kohdalle reiät. Kannoin korkean pölkyn päälle nostamani saavin täyteen vettä ja alkoihan se kastelujärjestelmäni ainakin jotenkin toimia. Tippa elämännestetä useammasta reiästyä näkyi narua pitkin lähtevän joka hetki valumaan niitä tarvitseville taimille. Saas nyt nähdä sitten miten kauan toimivat. Reiät voivat mennä tukkoon, sillä ojavesi ei ihan humuksetonta ole. Hauskan näköisiä olivat itikan poikasetkin jotka ensimmäisen vesitäytön mukana uivat kirkkaan letkun tulpattuun toiseen päähän ja takaisin.

Ajoin nurmikon. Husqvarnasta korkkasi ilmansuodattimen kannen ruuvin. Pitää nakata leikkuri kärryyn ja korjata kotona. Joku muukin pultti siinä näytti olevan löysällä.

Ilta on jo pitkällä. Olen kylpenyt ja kohta suljen jälleen mökin oven ja lähden vaikka ei huvittaisi sillä täällä kesä tuntuu kesältä. Vieri vieressä olevat kaupunkien talot ja niiden yhtä ahtaasti ajattelevien asukkaiden tiivis yhteisö kammoksuttaa. Sekin, kun jotkut niistä haluavat pitää ruohikkokenttänsä niin siisteinä, että keräävillä leikkureilla ne ajelevat ja kuljettavat silpun autoilla jäteasemalle. Pihojenhoitotoimet näyttävät joskus siltä, että käyttäisivät mielellään imuriakin loppusiistimiseen.

½yö Kni

Olipa vaarallista ajaa vasten auringonlaskua tullessa. Naarmuisen, sälöisen ja likaisen Tojotanrottelon tuulilasin lävitse otsaluun korkeudelle pakrottava auringonkilo teki näkyvyyden kymmeniksi kilometreiksi miltei mahdottomiksi edetä. Pysähdyinkin välillä ja ihmettelin kun yksikin Volvo pisteli menemään kuin kuskille ei sama aurinko paistaisi. Päähän koskee.

Pvk-merkintöjä

20.5.2016 Perjantai

Illalla Unimäessä.

Knissa kävin kaupassa ennen lähtöä. Maitoa 4 prk, voi-rypsiöljylevitettä 1 astia, munia 6 kpl, tomaatteja 6 kpl ja leipää yksi vaasalainen pulapassi. Kotoa pakastimesta asettelin kylmälaukkuun kalkkunaviillokin, marjoja ja marjamehua. Alkavat ollakin kaikki, paitsi mehut.

Kaupan pihassa jututin Pauluksen opettajaa Penttiä joka kehui jälleen pojan. Pena muuttaa ensi syksynä Oulun Norssille ja se tuo surua monen oppilaan mieliin. Jos hänellä mielestään on loistavia oppilaita, niin on hän kyllä myös kympin opettaja; "Penttimaniaksi" koululla vitsailevat.

Kun peruutin mökin pihaan, kävin ensimmäiseksi vettä kaivolta. Kannen päällä lötkötti pienehkö musta kyy ja kun tulin takaisin pihaan, huomasin mökin nurkalla isomman mustan joka luikersi nopeasti mökin alle.

Taivaanjaara pesii muutaman kymmenen metrin päässä yhden vesiroplakon äärellä mättäässä. Koperossa oli viisi vihertävää, tummalaikkuista munaa. Astuin melkein linnun päälle kun läksin pistäytymään petäjikössä. Se pyrähti jalkojeni välistä ääntä päästämättä. Kuorin pihlajakepin pesänmontun viereen merkiksi.

Valtavalla volyymilla kukkivan tuomen tuoksu on huumaava. Päähän ihan  sattuu.

Kirjosiepot näyttäisivät vallanneen suuren osan pesäpöntöistä. Riukupöntön sinitainen on säilyttänyt asemansa ja ainakin yksi talitiainen kaivonkorvan lepässä. Pääskyset sujahtelevat pihamaan yllä myös, täytyy tällä reissulla kiipeillä putsaamassa entisten pesien aluslaudat. Otin Knista sitä varten peräkärryyn jatkettavat alutikkaat, että uletun.

Mustarastas Leo -se keltaisempinokkainen uros- viipertää talon lähettyvillä ja kasvimaalla isommin arastelematta. Se käärii matoja nokkaansa ja lennähtää firmojen talousmetsään ja kohta takaisin. Välillä matoja keräämään tulee myös arempi Iiris, harmaampi ja värittömämpinokkainen äitilintu. Niillä on siis poikaset jo kuoriutuneet kun ruuanhankinta on niin ärhäkkää. Mustarastaille kelpaavat myös lintulaudoilta punatulkkujen vahvoissa nokkaluissa murskaantuneet ja alas tipahtelevat siementen siruset. Kokonaista pähkinääkin Leo nokki, mutta kun se ei särkeytynyt, niin otti ja nielaisi sen itse.

Nimesin mustarastaat sen vuoksi, koska keltaisempinokkaisesta pätkähti mieleen mälliä pureva ylitorniolainen Leo jonka kanssa keikuttiin Levillä hotellityömaan telineillä ainakin viisi kuukautta työparina. Iiris tuli sitten ihan muuten vain mieleen. Typerää kyllä nimetä luontoelikoita ihmisnimin, täyserakolle se olisi ehkä terapeuttista.

Punatulkkujen lisäksi siemeniä käyvät ahkeraan nokkimassa edelleen myös viherpeipot. Tiaiset vain satunnaisesti. Yksi keltasirkkukin näkyy seassa olevan.

Häiriintykö lintujen ruokailusysteemi pahasti jos sulan ajankin helppoa sapuskaa on tarjolla? Ei kai, sillä onhan maataloissakin jyvää ja akanaa ja lehmänläjissä kärpäsiä nokittavaksi kesät läpeensä ja se lienee yhtä helppoa ruokailua.

Kurjet huutavat Karisuolla ja joutsenten kauas kantava ääni kuuluu Keyrityn Karilahdelta saakka. Käkien kukunta jokaiselta ilmansuunnallta on myös taukoamatonta. Kesä etuajassa. Mustikat kukkivat vimmoissaan ja kohta kai lakkakin. Kunhan ei vain halla köyrisi niitä kumoon, tai rankat sateet.

Metsänpeiton pöllönpöntöstä läksi lintu, mutta näin vain häivähdyksen sillä ilta-aurinko sattui juuri menokulmasta päin naamaani.

Klo nyt 23 ja rupean nukkumaan. Pamela Mandartin elämäkerta piti jättää kesken luvun sillä muistelija alkoi hömelöimään selvännäkijä Aino Kassisen ja harhaisten jumalnäkyjen kanssa. Ei siinä mitään jos olisi käsitellyt niitä murrosikään kuuluvien, horjuvien tunteiden mukaisena epävarmuutena, mutta kun vielä muistojaan kirjoittavana, kohtalaisesti elämää nähneenä seitsenkymppisenäkin niitä totena levittelee, niin sitä minä en voi sietää. Otan siis unilääkkeeksi Therouxin Saarivaltakuntaa parit sivut.

21.5.2016 Lauantai

Klo 04 heräsin, mutta nousin vasta viideltä. Filosofisoin pätkälläni ollen sen tunnin, ja ehkä torkahtelinkin. Kerrassaan hieno aamu. Pikkuhuoneen ikkunasta voi seurata idän taivaalle nousevaa aurinkoa joka nyt, kun olen juonut kahvit ja puuro on hautumassa alkaa peittyä utuiseen pilviharsoon. Se taas enteilee ennusteiden mukaisesti sadetta.

Pitää lähteä lapiohommiin.

Illalla

Ropisemisen aloitti. Vettä kaatoi ajoittain aikalailla, mutta ei pieksämällä kuitenkaan. Kohmeisen kyyn kannoin kasvimaalta lapionterän päällä kivirauniolle. Kuin hidastetussa filmissä se önki kivienkoloihin näkymättömiin. Joku olisi huiskaissut siltä pään poikki vaikka käärmeet ovat kiehtovampia kuin moni muu luikero. Itse en varmaan tappaisi, vaikka se joskus paksauttaisi myrkkyä kinttuuni.

Ihminen voi suojautua kyyltä, mutta kyy ei ihmiseltä. Niin kuin on miltei kaiken luonnon suhteen. Tsunamiinkin ovat jo varoitusjärjestelmät luoneet ja tulivuorenpurkaukset ovat osittain ennustettavissa. Vain maanjäristykset ja jättimyrskyt ovat ihmisennusteille mahdottomia. Ja samoin tämän lajin toisilleen tekemät koiruudet; pommiattentaatit ja tyrannien synnyt.

Jospa edes Unimäen tontilla tappamiset pysyisivät tulevaisuudessakin mahdollisimman vähäisinä.

Vaikka satoi, hajoitin sortumaan alkavan kellarin peltielementti-tuulikaapin. Aloitin myös maasortuman lapioinnin ja muun siistinnän, jos vaikka uuttakin saisin rakennetuksi. Muuraamallahan se käy kätevämmin. 14 harkkoa tontinnurkilla kuleksii ja tarvitaan vain 100 lisää. Niiden hankinta-aikomukset panevatkin homman sitten jäihin.

Kuution verran maita kovaa savisomerikkoa myöten jo nakkelin penkalle ylös toiselta sivulta. Jokaiselle lapiolliselle löytyviä kiviä rupesin sitä mukaa asettelemaan tuloväylän penkan verhoukseksi. Armikin siinä kaivellessa tuli mieleeni sillä hän liittyi parinkymmenen vuoden takaiseen elokuuhun, kun alunpitäen kellarimonttua aloin kivikkokohtaan kaivelemaan. Sen kertainen riitamme oli niin kitkeräntikkuinen, että siitä vittuuntuneena kaivoin kaksi vuorokautta yhteen soittoon monttua mäkeen! Kaikenlaista sitä ihminen...

Ruuaksi paistoin kalkkunaleikettä jonka mausteet hain nokkospuskasta ja ruohosipuliryppäästä. Panin pannulle myös pestyjä horsmanjuuria joiden sormen paksuisia maltoja löytyi kaivelupenkasta kuin nuoria parsanvarsia kaupan vihannestiskiltä; maistuvatkin vähän sinne päin. Pottuja keitin ja tekaisin raparperi-mansikkakiisseliä jälkiruuaksi. Tosin se oli vielä niin kuumaa, että söin sitä vasta sitten, kun se oli kellarinkylmässä jähtynyt.

Hujjaustelin. Nyt mietin, onko järkeä lähteä Ilveksen avajaishumpalle, vaikka järjellähän sen asian kanssa ei mitään tekemistä ole.

22.5.2016 Sunnuntai

Heräsin ½6. Niskasta lähtevää päänsärkyä.  Käsiäkin pakottaa ja ronkka on kipeä. Säryt alkoivat kun ajelin vähitellen kirkastuvassa aamuyössä Ilvekseltä. Menin Palonurmen kautta ja tulin Varpaisjärven reittiä; 2 km on matkan ero tulomatkan hyväksi.

Ilveksellä oli jokatapauksessa hilpeät humpallukset. Souvareiden vaihtoyhtyeenä oli hyvin nuorien varkautelaispoikien kokoonpano jolta soitto ja laulu luonnistui. Varkauden Kaikkonen sanoi joskus hoitaneensa yhtä pojista pienenä. Kaikkoselta itseltään oli talvella haljennut polvilumpio ja nyt sen kanssa pystyi tanssimaan vain hitaita hitaasti. Pyhäsalmen Lomittajaan taas oli puhjennut astma eikä hänenkään kanssa humppa riehumiseksi saanut yltyä. Ennestään tuntemattoman kuopiolaisen kanssa tanssin monet pelit ja viimevalssinkin sillä hänen kanssaan jotain muutakin siinä välissä tuntui sykkävän kuin tissit. Hantella oli oloisensa nainen koko ajan tanssitettavana. Hyvältä näytti. Mittamies Arvia jututin. Se on jäänyt eläkkeelle saman kunnan rakennustoimistosta jossa minäkin 80-luvun alussa olin. Kohta olisin minäkin sieltä jäämässä jos... Myös V.Kuosmasta puhutin. Hänkin oli heti armeijanjälkeisen kaivostyömaan aikaisia työkavereitani ja jäänyt jo eläkkeelle sieltä samasta paikasta jossa jaksoi kymmenet vuodet samoja koneita ajaa. Selkä olikin työkoneen istuimen muotoiseksi köyristynyt eivätkä koivetkaan kovin vikkelästi lavalla taivaltaneet.

Aamukahvit ja puuro hautumaan. Sitten lapiohommiin.

Puurolla klo 9. Lasse Mårtenssonin muisto-ohjelmaa kuuntelen. Oli siinäkin lahjakas ihminen.

Kyy valkosipulipenkissä. Otin valokuvia. Kun se läksi minua karkuun ja kahisteli keltaisena hehkuvaan kevätvuohenjuuripenkkiin hyppäsi sieltä sokkelia vasten myyrä. Se oli lähellä joutua luikertelijan aamupalaksi. Kyy siirtyi lötköttämään aurinkoon talon päätyyn ja siellä se kai edelleen lämmöstä nautiskelee.

Huussissa istuessani avoimen oven kivisellä edustalla kerkesi käydä 3 viherpeippoa, 2 punatulkkua, talitiainen ja 2 kirjosiepponaarasta. Jokaisella kiivaat kevättouhut vikeltämisensä pontimena. Yksi punatulkku-uros erottuu joukosta koska sillä on valkoinen viiru mustan päälaen ylitse nokanjuuuresta niskaan. Onko joku haukanraapaisu vai värivivahde niin siitä ei saa selvää vaikka se oli lähimmillään metrin päässä. Keväällä täällä oli myös talitintti jolla oli toisen silmän paikalla vain laaja, musta monttu. Nyttemmin sitä ei ole näkynyt.

Leo ja Iiris jatkavat ahkeraa uurastamistaan poikastensa eteen. Lysti seurata niiden rapsakkaa tepastelua nurmella ja kasvimaalla.

Kuuntelin puuroilun ja kiisselin jälkeen Mårtensson-ohjelman loppuun vaikka olenkin toista mieltä purjehduksen tärkeydestä. Eenkä nyt ala sanailun metafooraa syvemmin analysoimaan. Otin asperiinin ja odotin sohvalla pötkötellen sen vaikutusta. Tuntuuhan tuo päänsärky laimenevan.

Iltapvkahvilla

Jukersin sipulipenkin aivan uuteen paikkaan. Sattui vissiin vanha raunion alusta, sillä joka toinen lapiollinen oli kiviä. Kärräsin niitä 5 kuupallista raunioon jossa alkaa olla mukavat muodot jo. Kuorin multaa pois, ja panin jälleen hevonpaskaa muhimaan alle ja lapioin pinnan johon kaadoin pussista Kekkilän mustaa väriksi. Kehystin penkin puunkelleksillä ja istutin likoamassa olleita punasipuleita n. 20 kpl ja tavallisia saman verran. Päätyalalle panin 2 kurpitsantainta ja harson päälle.

Sitten siirryinkin lapiohommiin kellarin edustalle käytyäni korjaamassa Soilan luona lapiota kun siitä alkoi varrenjuuren hitsaukset longahdella. Porasin reiän terän ja varrenjuuren lävitse ja panin kasimillin pultin siihen. Terottaakin sitä piti pikkurontelilla ja siihen tarvitsin sähköä. Otin korjattavakseni myös S:n lapion josta ponsi särkynyt. Vien sen Kniin jossa mulla ponsia on. On hyvä, tukevateräinen vanhanajan lapio niin se kannattaa laittaa kuntoon. Oioin ja tasasin ja hioin myös talikon vääntyneet piikit ja terotin samalla niiden vesurin. Vävyllä eivät korjaushommat tahdo onnistua.

Iltamyöhällä kun ympäröivä lähimaailma on kaunis kulissi totuuden maailmaa vasten.

Kylvyn lämpiämistä odotellessa ajelin vähäisiä, möykkelikköisiä nurmia matalimmiksi. Söin eilisiä tähteitä ja kellarinkylmää kiisseliä maidon kanssa jälkimauksi. Nukuttaa valtavasti. Radiosta ei tule mitään järkevää niin kuuntelen Radio Vegaa josta ymmärrän sopivasti muutamat ruotsinkieliset sanat ja se riittää. Välttämättä en kaipaa mitään kuunneltavaa, mutta pelkkä korvien soiminenkaan ei nyt ole mukavaa kuunneltavaa.

Pitää vielä merkitä muistiin yksi harvinainen näytelmä. Iltapaskalla istuessani luikersi päivänlämpimälle huussinoven eduskivelle kyy jonka niska ja koko hienorakenteinen, kuviollinen ruumis jäykistyi saalistusasemiin kun toiselle kivelle hyppeli sivusta pieni viherpeippo. Samassa kyyn häntäpuolelle lennähti punatulkku, mutta en kerennyt nähdä, nokkaisiko se todella kyytä hännästä. Joka tapauksessa kyy käännähti punatulkun ilmestymisestä närkästyneenä salamana taaksepäin jolloin viherpeippokin havahtui vaaran läsnäoloon ja häipyi. Siinä olisi ollut videokuvauksen paikka, mutta enpä osaa kameroiden kanssa huussireissulle varautua.

Jään Unimäkeen vielä maanantaiksi. Jospa ne pojat taas siellä osaavat kouluun aamulla lähteä.

23.5.2016 Maanantai

Aurinkoinen  aamu. Heräsin viideltä, mutta torkahtelin petillä puolisen tuntia makustellen näkemiäni unia. Viimeisessä oli mukana pikkuveli Eikka jonka kanssa hätisteltiin biisonia, joka välillä muuntui mammutiksi, hankien lävitse Venäjän Kuolaan.

Kusellakäynnin jälkeen istuin aitanrappusilla ja nautin aamuilmasta, lintujen laulusta ja tuomen tuoksusta. Kun olin syönyt, kiipesin tikkaille ja pudottelin pääskyjen kuottaantuneet vanhat pesät ja vaihdoin leveämmän aluslaudan harjan alle. Vähän alemma lisäsin kaksi uutta laudan pätkää vaihtoehdoiksi. Heti niillä kävivätkin pääskypariskot juttelemaan, että jopas nyt Unimäen isäntä heitäkin muistaa eikä aina vain nuita melkein lentotaidottomia sieppoja. Myös saunanharjan alle ruuvasin lautaisen pesänalustan sillä näin pääskyn käyvän sielläkin tutkimassa.

Sitten ei muuta kuin lapioimaan kellaria. Huilatessani istuin nurinkäännetyllä pottulaatikolla ja näin jälleen erikoisen näytelmän. Kirjosieppo sai houkutelluksi lepässä olevan pöntön luokse naaraan, mutta vaikka se kuinka yritti keikailla ja viserrellä, ei viileä naaras hievahtanutkaan. Viimein urossieppo teki koreografian jota en ole minä ainakaan koskaan nähnyt. Se kiepahti pöntön katolle selälleen ja päästi ilmoille melkein jodlausta muistuttavan kujerruksen levitellen siipiään kuin enekelintekijät hankeen talvella, että johan  alkoi naaraallakin seistä saakeli! Pitäisiköhän tunteiltaan viilenneeseen Puutarhuriin koettaa samaa konstia...

Illalla myöhällä kun olen hujjaustellut, tiskannut, lakaissut lattian, kerännyt pyykättävät jne. ja olen jälleen lähdössä Kniin, on olo tyytyväinen muutaman päivän saavutuksiin. Kellarin kaivelutkin sain tehdyksi ihan viimeisimpiä sipistelyjä vaille valmiiksi. Lopussa lapiosta katkesi varsi ja siihen päätin silittelyt.

Kastelen vielä kasvihuoneen tomaatintaimet, panen lantunsirkoille harson takaisin ja lähden.


24.5.2016 Tiistai

Knissa.

Saattaa olla, että tällä viikolla jää pvk-merkinnät vähemmälle sillä tiedossa on kiivasta puuhastelua. Tänään kerroin kuitenkin pojille aamupuurolla tarinan muistosta joka heräillessä nuljahti mieleeni. Ehkä näin siitä untakin.

Vuosikymmen oli 1970, minä jotain 16-17-vuotias kun oltiin navettaa rakentamassa eräällä syrjäkylän maatilalla. Talossa oli isä, äiti, ukki sekä 2 tytärtä. Vanhempi tytär kirjoitti meille työmiehille käyttäytymissäännöt joiden mukaan meidän on toimittava eikä niin, kuin oli muutaman päivän tarkkailun jälkeen meidän nähnyt toimivan. Sääntöluettelo oli seuraavanlainen:

SÄÄNNÖT TYÖMIEHILLE

1. Kun tuletta sisälle kahville tae syömään taputteletta pierut pihalle. Isä suapi vain joskus turrautella kun se on isäntä. Matin kuulin keskiviikkona paksauttavan pöytään istuissaan. Se haisikin erilaiselle kuin isältä piässyt.  Pikkusisko suapi kanssa lörräyttee, mutta sillä on harso niin ei se haettoo. Ja koska se on vielä pieni. Äet ei piere millonkaan.

2. Peskee käteny etteisen kommuutin alumiinivatissa saippuan kansa. Pyyhkikee käteny muanantaena sinikukalliseen pyyhkeeseen, tiistaena killanväriseen, keskiviikkona vohvelikuvioiseen, torstaena harmaaseen ja perjantaena punavalakoruutuseen jonka minä oon koulussa ommellu. Laavantaena ja sunnuntaena tehkee käsilleny mitä haluvatta.

3. Kengät, takit, rukkaset ja hatut jättäkee etteisen toloppanaalakkoon eekä niinku Markku meinoo jättee tuvan lattialle oven viereen.

4. Tuvan isossa pöyvässä istutaan tälleen:

Isän paekka on ikkunan puoleisen pöyvän piässä, äet isän vieressä hellanpuoleisen rahin piässä ja pikkusisko niihen välissä syöttötuolissa pöyvänkuluman kohalla. Minä istun äetiä vastapiätä Killa kissa sylissä ja ukki minun vieressä jos se ei joo kalalla. Ukki haisee joskus särille ja äeti komentaa sen haalarinvaehtoon. Sillon ukki saattaa tulla villahousut jalassa pöytään, mutta sittä se haisee vain ukille.

Työmiehet istuu sitten silleen, että suoranokkannen Make istuu äetin puoleisen rahin toisessa piässä ja kahenmahan Masa Markun vieressä äetiin päen. Ja Valtsu, jolla hiukset on ukin mielestä liian pitkät ja housujen polovet aina rikki istuu minun ja ukin puoleisen rahin ovensuupiässä. Ukki se Masaa kuhtuu kahenmahan Matiksi ja Makea Suoranokaksi, en minä semmosia osaa vielä hoksata. Ja minusta Valtsun hiukset on ihan sopivat.

5. Kun on syöty ja laataset nuoltu puhtaaksi, niin ne ja huarukat ja lusikat ja lasit ja kiisselikupit jätetään paikoilleen. Äet ja minä kerätään ne sitten tiskiin ja tiskataan. Isästä eikä ukista eijoo tiskariksi, niillä astiat vain särkysivät. Niin kun varmaan työmiehiltäkin. Äeti kerran paiskasi puolukkapuurolle tarkotetun emalikulhon uuninnurkkaan kun se suuttu isälle. Se kulho sirkkoili sitten vielä pitkään ja kylykeen ilimesty mustia paukamia ja sisäpuolelle irtosi iso kasa sitä emalia. Sen jäläkeen emalikulho on ollut pelakuihen ruukkuna kylymässä etteisessä.

6. Ruokalevot ottaa vaen isä ja ukki sisällä tuvassa, työ työmiehet köllötelkee hyvällä ilimalla vaekka nurmella ja jos sattaa, mänkeeten töihiny.

7. Sitten vähentäkee sitä noetumista siellä rakennusmontussa. Se kuuluu sisälle asti jos ikkuna on aaki.

Nämä säännöt luati Kaesa, kohta 11 vuotta ja niihen mukkaan on elettävä tässä talossa. Ja muuten, Ukki kuhtuu minua Pölläkkätytöksi, muut eivät sua kuhtua.

Pvk-merkintöjä

17.5.2016 Tiistai

"Terapiaa" puhelimitse.

Lujatuulinen päivä, välillä paiskoi vettä. Korjasin talikosta ponnen ja oioin piikit tasattuani ja hiottuani niiden epätasaiseksi käyneitä kärkiä; vanha palvelija, enkä haluaisi sitä vielä uuteen vaihtaa. Kalliitakin ovat uudet ja tuskin kestävät neljääkymmnetä vuotta kuten tämä äidin perintökalu.

Möngersin vähän tämänkin tontin puutarhassa. Kaivelin vadelmapensaspenkistä vuohenputkien alkuja juurineen pois, nokkoset jätin salaattitarpeiksi vielä rehottamaan, alkavat olla syötävän kokoisia. Aikainen pottu täällä jo taimella. Jokohan juhannuksena uutta mukulaa kattilaan? Täälläkin tuomennuput turvoksissa. Puhkeavat lähipäivinä.

Räystäänkainalon varpusilla jo isot poikaset metelistä päätellen kun emolintu sinne sujahtaa ruokaa viemään.

Naapurin Arvo on jättänyt autoiluelämän taakseen; Mersua ei enää katoksessa näy. Jalat loppuivat ennen kuin huoku. Samantyylisen tiilitalon asukas Arvon ja Anelman naapurissa on lopullisesti menopolulla. Makaa vuodeosastolla eikä enää sanaa suustaan saa. Häneltä jää perinnöksi hometalo. Sen tasakatto on ollut vuotavainen josta näin jälkiä jo monta vuotta sitten pistäytyessäni.

Toinen naapuri, Risto puheli tässä päivänä muutamana, että jos kaataisin muutaman lahokoivun koivun hänen pihaltaan kunhan saa soitetuksi niiden kaadolle luvan.

Kulmanaapurin Unton vaimo oli siivotessaan pudonnut keittiönpöydältä ja katkaissut ranneluut. Polveenkin oli tullut vaurioita. Ovat jo seitsemissäkymmenin, ettei ehkä pitäisi enää pöydille nousta.

Päivällä maitoa kaupasta 10 litraa ja illalla jäljellä oli enää 5. Ruuaksi aamulla normaalit puurot ja myöhemmin paistettuja sipuliperunoita, Unimäessä savustamani lohen tähteitä ja munakasta. Leipää syövät pojat niin, että kokonainen kulahtaa päivässä, jopa yhdellä aterialla. Piirakoita toin 20 kpl Rautavaaran leipomosta eikä niihin hometta ehtinyt pintaan keretä kun olivat jo poikien suolenmutkissa. Samoin kakkoslaadun vesirinkelit, joita siellä oli myynnissä 10-20 sentin kpl-hintaan. Niitäkin oli 20 kpl. Elämä on leivässä, tai pikemminkin sen jatkuminen.

Puutarhuri ripotteli porkkanansiemenet vakoihin ja varasi penkistä myös herneille tilaa. Hain kaupasta kehäkukan siemeniä ja istukassipuleita. Pitää huomenna istuttaa ne. Parinkymmenen kipaleen pussi maksoi 1,40. Kassa meinasi periä 2,50. Otin niitä 3 pss ja punasipulia 1 pss.

Petos-sarjassa konnat alkavat paljastaa yhä aidommin konnuutensa, mutta rikostutkijat ovat aivan pihalla rooliensa kanssa vaikka käsikirjoitus antaisi parempaankin mahdollisuuksia.

Päiväunilla majava, jonka näin Karjalapyöräilylläni Rukajärvellä, rakensi pesää olohuoneen lattialle takan eteen.

18.5.2016 Keskiviikko

Kokoomuksella puheenjohtajapeli. Vedonlyönnit voittajasta eivät kiinnosta, mutta elonkehän hyvin/pahoinvointiin kokoomuspolitiikalla on "tutkitusti" suurin tuhovaikutus.

Vihreilläkin puheenjohtaja vaihtuu ja jos se puolue pelaisi politiikanpeliä kuten nimensä ja aateohjelmansa velvoittaisi (jos muistaisivat välillä sitä edes vilkaista), se olisi puolue paikallaan. Mutta samaa kulutuksen kiihdyttämiseen houkuttelevaa kakkua se kokoomuksen kanssa vain kokoaa vaikka mitä väittäisivät.

Pankissa klo 10-11. Lainajärjestelyt ovat nyt paremmin raha-asioita ymmärtävien harkinnassa kuin Kreikan sotkut konsaan.

Kiuruveden suunnassa toistaiseksi rauhallista. Roista ei ole kuulunut seuraavasta siirrosta edes vihjeitä.

Pauluksen ja Eliaksen pyöristä vaihteensiirtäjät muovisina muruina. Toistakymppiä maksaa kipale jos oikeat osaa tilata. Pitää huomenna käydä Motosta katsomassa josko hyllystä löytyisi niin jäisivät postimaksut pois.

H:lle soitin. Suunniteltiin sähköremonttia. Taidan ne tarvikkeet tilata Finnparttialta. Ainakin tarjous kannattaa pyytää. 91 pistorasiaa ja katkaisinta, yläkerran keskus, valojuttuja, termostaatteja ja pattereita. Joku lähestymiskytkinkin ja mikähän se isompi juttu olikaan? 900 jo niihin nuljahtaa jos sitä mania järjestelyjen jälkeen pankista löytyy.

Kyllä minä kreikkalaisia ymmärrän. Ei se ole isompien tolskaajien kanssa sen kummempaa kuin meidän pienempienkään. Vain summat ovat eri. Vaio vatko, jos koko maailma on niitä jakamassa? Meillä ei ole muita.

Nyt iltamyöhällä säpsähdin hereille sillä täällä huoneessa ovenkahvan päällä istui joku. Siis uni oli sellainen. Ja se "joku" oli samanlainen kuin viime viikolla Unimäessä Kiuruvesireissun jälkeen näkemäni sukupuoleton ryysyläishahmo. Nyt tällä painajaishahmolla oli sukupuolikin. Se oli selvästi tyttö joka oli apua vailla.

Olen jo niin paljon näitä painajaisia kokenut, etteivät ne minua maalta merelle kaada koska tiedän niiden lähteeksi omat, ongelmien kanssa askaroivat aivoni. Nuorempana ne olivat hurjia kokemuksia oikeiden päiväpainajaisten lisäksi ilmestyttyään. Selkäpiitä ne silti karsivat.

Sari Valto oli viime ohjelmaansa kutsunut haastateltavaksi jonkun enkeltennäkijän ja se taas karsi toisella tavalla. Saatanan hupakot! Ylen johtokin lienee yhtä toljake kun  faktoihin perustuvia, tarpeellisempiakin keskusteluja kanaville voisi verorahoilla rakentaa.

19.5.2016 Torstai

Egyptiläinen lentokone mereen Kreikan saaristossa. Alle sata matkustajaa tuhansien pakolaisten hukkumisaltaaseen ja kun nyt etsivät hylkyä, joutuvat tekemään sen tuhansien kumivenehukkujien pelastuliivirojuja väistellen. Siinäpä heillä moraalinen pulma.

Aamupv meni yläkerran ja toisen päätyeteisen rojuja järjestellessä. Joitakin joutavia nakkelin kärryyn ja kuskasin Entrinkiin. Kävin Motossa ja siellä oli poikein pyöriin sopivat vaihteensiirtäjien osat. Vain Pauluksen pyörän osiin riitti mani. Maksoi 11.90. Kun poika tuli koulusta, vaihdettiin se. Pian, kun P meni koeajelulle, se työnsi pyörän pihaan koska takarengas oli pamahtanut halki. Onneksi oli vähän käytetyt sisä- ja ulkokumit varastossa ja vaihdettiin ne. Nyt taas pääsee koulutielle turvallisesti ainakin yksi poika.

Mummi ja poikien täti olivat luvanneet Eliakselle uuden pyörän rippilahjaksi. Kävivät vissiin jo tilaamassa. Oikeaan osunut lahja kerta kaikkiaan. Kiitos heille.

Tein tarjouslistaa lähetettäväksi sähkötarvikkeista. Jotain vielä siitä puuttuu, mutta en saa päähäni millään, että mikä se oli. Täytyy kiertää paikat vielä niin jospa se mieleen muistuisi. Ovat melkoisia älyttäviä muutenkin. Niin kuin nyt vaikka KU 6 J tai APU 8 KJ,  RK 24 UMV ja Telu J. Merkkikohtaisia hinnanerojakin löytyy monelta riviltä ja koska ei tiedä niiden laatujutuista, niin täytyy ajatella entivanhaisesti että kuhan eivät vain kiinalaisia ole.

Telkkakrissakaan ei koko viikolla ole mitään ollut. Joidenkin kiekkokisojen takia ovat kyllä telunneet, mutta ne eivät minua saa sohvalle juurtumaan. Areenalta katsoin saksalaisten uusnatsien tekemistä muukalaismurhista dokumenttielokuvaa, mutta alkoi niin tehdä pahaa, etten voinut jatkaa. Kyselin pitkään mielessäni, että kuinka ne voivat avuttomia teloittaa ihan tuosta noin vain? Miten pää älystä puutteellinen pitää olla, että kykenee? Missä sen lajin ihmissiemenpankki oikein sijaitsee ja miten on mahdollista, että se niin hyvin on säilynyt?

Radiosta kuuntelin yhdentoista jälkeen vähän aikaa Johanna Korhosta ja sitten Ajantasaa kahden jälkeen.

Luettavana on Therouxin lisäksi kirjastosta käteeni sattunut Pamela Mandartin muistelmateos Vaarallinen elämä. Hyvältä lukukoemukselta kirjan nimestä huolimatta sekin vaikuttaa kunhan vain pysyisin hereillä muutamaa sivua pidemmälle.

Huomenna viikonlopuksi Unimäkeen. Nyt minulla on 30 kpl norjalaista Jonsok-mansikantainta. Nekin ovat erilaisia kuin  aiemmat ja jos eivät onnistu, lakkaan muilla kuin polka-taimilla kokeilemasta.

Täällä on pihanperän raparperi villiintynyt kasvamaan kunnolla viime kesän kitumisen jälkeen. Kalkki näkyy tekevän sille ihmeitä. Kotiloetanoita on pihapiirissä vähän jokaisella askelella rusahtelemassa, että saattaa osa kasveista päätyä niiden kitaan. Ei se kyllä niin iso ongelma ole kuin puutarhaliitteet väittävät. Eihän nuo kummoista koloa raparperiinkään saa.

Nyt ½-yö. Paulus tuli itkien huoneeseeni. Oli herännyt johonkin painajaisnäkyyn. Menin vähäksi aikaa viereen juttelemaan ja köllöttämään ja kai nukahdinkin hetkeksi. Siihen poikakin rauhoittui.

20.5.2016 Perjantai

Yksinkertaista elämää. Virikkeet eivät liene kuitenkaan keksimällä keksittyjä sauvakävelyitä. Kirjoitin Perässähiihtäjän uuteen blogipostaukseen kitkerän kommentin vihreä politiikka-aiheesta.

Pesetin koneella poikien liinavaatteita ja pyyhkeitä. Pyykkinarut tulivat täyteen. Patjat ja peitot ja tyynyt kannoin tramboliinille tuulettumaan ja poikien myltättäväksi. Kyllä niistä nukka ja pöly irtoaa kun muutaman tunnin lauma pojajyskäleitä niiden seassa mylskää. Viimekin keväänä tein niin. Pölyallergikoille se tomutustyyli ei ehkä sovi, mutta ei taida meillä kukaan oireilla kakkosnelospätkiä pienempien hiukkasten seurassa.

Siivosin keittiön ja lastasin tiskikoneen hyrskäsemään. Sotkua tuli, kun timpuroin ruuaksi makaronilaatikkoa. Sattui iso satsi, että luulisi riittävän huomisellekin. Gaiuksella huomenna Sotkamossa peli ja Eliaksella Oulussa, että eivät he ole syömässä jos eivät sitten aamupuuron lisäksi syö vahvempaakin. Paulusta houkuttelin mukaani Unimäkeen, mutta ei se halua lähteä, että onpahan hänelle ainakin evästä kupuun valmiina jos yksin muutamat tunnit joutuu olemaan.

Mereen humpsahtanutta konetta ei ole löydetty.

Täytyy ruveta panemaan kamoja kyytiin. Muistaa nekin jonsokit... Paulus tuli juuri koulusta ja katsoi uuniin vesi kielellä. Pitänee laittaa ensin loota pöytään...