Sotapäiväkirja 9

3.3.2022 torstai

Klo 08.30

TelAvivista Kiovaan on matkaa vajaat kolmetuhatta km. Israelilaisilla Eagle-hävittäjillä menisi tuohon matkaan reilu tunti kun osan matkasta huitaisisivat jälkipoltolla. Kun uutisissa sanottiin venäläisten pommittaneen Babi Jarin aluetta, ensimmäinen ajatukseni oli, että Israel kauhtuu tästä tiedosta niin, että se lähettää pommittajansa liikkeelle.

Babi Jarissa natsit tappoivat syyskuussa 1941 33771 juutalaista. Tässä valossa(kin) Putinrotan väite natsien hallitsemasta nyky Ukrainasta on kuun takapuolesta repäistyä, harhoihin vajonnneen diktaattorin propagandaa kun tiedetään, että Ukrainan presidentti Zelenskyi on juutalainen.

Klo 12.00

Ilmahälytyssireenit soivat Ukrainan kaupungeissa. Harkova alkaa olla kuin Syyrian Aleppo, Mariupoli murenee pommipommilta ja niin tekee myös pienemmät satamakaupungit Asovanmeren rannoilla. Miljoonakaupunki Hersovin Putinrotan valtioita rosvoavat joukot ovat saaneet haltuunsa. Kiovaan matkalla ollut kymmenien kilometrien mittainen tappokolonna on onneksi juminut jo kolmatta päivää samalla parkkipaikalla matkojen päässä pääkaupungista.

Sateliittikuvat ympäri Ukrainaa näyttävät hirmuisen tuhon joka viikon mittaisen hyökkäyssodan aikaan on saatu. Jo yli miljoona sotapakolaista on vyörynyt rajojen ylitse naapurimaihin, Puolaan suurin osa. Oletuksena on, että kaiken kaikkiaan tämä sota ajaa noin 4 miljoonaa ukrainalaista pakoon.

Ainakin miljardi maapallolla tuskissaan sotaa seuraavaa lajitoveriani ajattelee tällä hetkellä kuten minä: Jos Putin olisi tässä, en epäröisi hetkeäkään ampuakseni häntä silmien väliin. Enkä säälisi myöskään Lavrovia ja Soigua -en yhtäkään Putinrotan persereiän kruppunaruksi ryhtynyttä myötäjuoksijaa.

Viha; nyt tiedän ainakin juonteet siitä, miltä se oikeasti tuntuu. 

Tiedän, miltä on tuntunut niistä italialaisista jotka vetivät Mussolinin ruhjotun ruumiin akkoineen narun jatkoksi näytille. Osaan aavistaa senkin tunteen pohjattomuuden, kun romanialaiset taluttivat kansaa vuosikymmenet piinanneen Nicolae Ceausescun ja akkansa teloittajaryhmän eteen. 

En voi sanoa, että nauttisin nähdä Putinrotan perheineen tiilimuuria vasten ja luotien murskaavan heidän kehojaan, mutta ei voi olla muuta oikeutta kuin kuolema heille sillä niin monta tuhatta, sataatuhatta, miljoonaa kotia he ovat särkeneet lapsineen, äiteineen isineen elämänsä aikana, ettei armoa ole heidän kohdallaan olemassa.

Minä tapan heidät joka päivä mielessäni. Murhaan ja murskaan, jauhan yönsusille iljettävät ruhonsa. Perheineen, toistan!

Tällaisesta vihasta on ollut silloinkin kyse, kun tsaari Nikolai II lapsineen vaimoineen teloitettiin kartanonsa kellareihin.

Tasoitusta pitää verenvuodatuksen saada vaikka Nikolain jälkeen tulikin hirveimmät olot Venäjän kansalle. Kuten näköjään Neuvostoliitto-nimisen valtioruumiinkin jäljiltä.

Pahimpien natsien köijääminen Nurnbergin käräjäsaliin oli tietenkin  se oikein ja kestävin tapa toimia sotarikollisia vastaan. Onhan sen osoittanut nämä rauhanvuosikymmenet paremmin kuin niiden, joiden diktatuurit ovat toiset dikatatuuriin hurahtaneet kaataneet tappamalla edelliset kyselemättä.

Vaikka Natsisaksa syyllistyi ihmishistorian suurimpiin rikoksiin, niin vain oikeudenkäynnin kautta elämä Euroopassa sai näin kauan rauhassa elää (melkein siis, sillä Bosnian teurastussotaa ei voida sivuuttaa). Nurnbergin bragmaattiset tuomarit tuskin tunsivat yhtä vahvaa vihaa kuin ne, joita tuomittavat olivat murskanneet. Hirttämisetkin tapahtuivat kliinisen puhtaasti ilman suurempaa dramatiikkaa jos siksi ei katsota luukun avautumista ja hirtettävän luiskahtamista narun jatkoksi kuolemaan.

Ceacauseskujen teloituksessa oli todellista draamaa ja siinä, kun kiinniottajat repivät Libyan hirmun Gaddafin viemärirenkaasta ja retuuttivat kuolemaan sen samantein.

Historiasta siis voimme vertailukohtia kaivella siitä, mikä on oikeampi tapa lopettaa diktattorien elämä. Tappamalla heti tavatessa vai käräjäasalin kautta.

Jälkimäinen hitaana ja perusteellisena prosessina on parempi vaihtoehto siksi, että mittavan trauman purkuprosessi lähtee käyntiin.

Minäkin ehkä sittenkin murahtaisin Nagania otsalle sovittaessani Putinrotalle rukiver, ja soittaisin pidättäjät paikalle.

Klo 18.00

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008656547.html (Mihail Siskinin kirjoitus)

Luen Sveitsissä maanpaossa elävän venäläiskirjailijan Mihail Siskinin kirjoitusta Hesarista. 

"Tämän sodan jälkeen, Putinin jälkeen, Venäjän federaatio hajoaa eikä senkään jälkeen ehkä ole luvassa mitään hyvää."

Mihail Siskin on vuosien ajan yrittänyt kirjoittaa ja kertoa, kuka (mikä) Putin on, mutta häntä ei ole otettu vakavasti.

Niin yritti Anna Politskaja, Boris Nemtsov ja tuhannet muut perivenäläiset toisinajattelijat, mutta ei heitäkään kuunneltu ja toimittu sen mukaisesti vaikka he henkensä totuuden edestä antoivatkin. 

Ja miten törkeän rikollisesti Putinrotta sai Navalnyinkin kalsareihin silmiemme edessä myrkkyjään kylvää, mutta mitä tehtiin, HÄH?

Mitähän Navalnyille nyt kuuluukaan? Joko hänet on päästelty päiviltä vaimoineen lapsineen?

Miten pimeätä Lännen toimijoiden päissä on ollutkaan viimeiseen diblomatiankravatin tiukennukseen saakka!

Lipponenkin jotain nyt äännähtelee mediassa kun uutisissa sanottiin, että Niinistö on lähdössä USAaan tapaamaan Bidenia. Mutta jos Puavo ei omaa hyssyttelyhissutteluaan Venäjällä valtaan itsensä kitkutelleen Putinrotan aikakaudella eturivin poliitikkona ala selvittää, niin pysyy nyt sitten vain turpa kiinni keinutuolissaan ja antaa Päivin passata kihtilääkkitykset ajallaan.

Jos olisi Lipponenkin katsonut kauemmas välillä eikä vain pyyhkinyt kaunankikkareitaan lähikollegoiden ja median sanomisista, niin olisi voinut pohtia mainostamiensa filossofisten teostenkin ohjastamana millaista Moskovan Saatanaa hyysätäänkään sen teurastaessa kaukasukselaisia ja ketä milloinkin se Saatana kohteekseen harhoissaan ottikaan.

Pitänee lukea se Lipposen "Järki voittaa"(2008)-sepustus ja katsoa, millä kohtaa järki alkoi sumeta. Filosofi Bertrand Russel on ollut yksi ydinvoima-kaasuputkilobbari Lipposen siteeraamia ajattelijoita, mutta tuskinpa hän huoneentaulukseen kelpuuttaisi Russelin tätä lohkaisua vaikka se pitäisikin hänen kohdallaan kutinsa: 

"Kun aivoni olivat parhaimmillaan, olin matemaatikko. Kun niiden suorituskyky alkoi heiketä, siirryin filosofiaan. Nykyisin olen politiikassa."

Klo 21.00

Putinrotan valloitussota poimii kaiken aikaa kaikkea muita marjoja, kuin mihin hän luuli hyökkäyksellään naapurimaahansa päädyttävän. Nyt EU:n jäsenyyttä ovat hakeneet Ukrainan lisäksi Georgia ja Moldova ja ne varmasti haluavat itsensä liitettäväksi vielä Natoonkin.

Venäjä jää Kiinan kainaloon, mutta entäs jos Kiina päättääkin pieraista toisenlaiset kaasut kuin ilo- Putinrotan töpseliin niin siinäpähän omia liemiään lappaa. 

Kirjailija Siskin hahmottelee kolumnissaan Venäjän federaation loppua myös niin, että  Tšetšenia itsenäistyy ja toisetkin alisteisessa olevat valtiot alkavat rimpuilla lopullista irtiottoa Venäjästä (jok ataitaa olla jo tapahtumassa Moldoviassa ja Georgiassa). Seurauksena on odotettavissa hirvittävän levoton vuosisata varsinkin, kun ympäristökriisi ajaa maailmaa toiselta laidalta muihin päättömiin toimiin ja miljardien pipojen kansainvaelluksiin. 

Historiaa kirjoittavat tulevat siis panemaan kaiken tämän sekasorron yhden Moskovan Saatanan, Putinrotan aloittamaksi. Elikä kukaan ei vielä ole samaan yltänyt aiemmin ja siksi Putinrotta muistetaan yhtenä maailman suurmiehistä johon hän itse pyrki. 

Muistomerkit, joita Putinrotasta maapallolle jää, ovat historian suurimmat rauniokasat ja levoton, ydinsodan tuhkaa tuuleenpyörteissään kiepittelevä, avaruuden yksinäisyydessä hujeltava autio Maa.

Sotapäiväkirja 8

 

2.3.2022 keskiviikko

Klo 06.00

Poikani Paulus 18 v.

Murhaamiset Ukrainassa jatkuvat (varmasti myös Syyriassa, Irakissa, Afghanistanissa, Venäjällä...)

Lajimme sisäänrakennettu itsemurhavietti tuli kuitenkin nyt siihen pisteeseen, jolloin liipaisinta on jonkun painettava. Tähän koko elonkehää ravisuttavaan lopputulemaan on ajanut erityisesti tämän yhden, älykapasiteetiltaan ylivertaisen lajin ahnaat toimet ja lisääntymisvimma.

Ukrainan sota ja sen ohessa hyökkääjän ydinaseen käyttöönotolla uhkailu sattuu kuin tilauksesta samaan saumaan IPCC:n ilmastoraportin kanssa. Raportissa kerrotaan käännettyinä selviksi sanomiksi kaikilla maailman kielillä, että sekuntiakaan ei ole hukattavissa ilmastonmuutoksen jarruttelutöissä.

Silittelemättä ränkäistynä olemme ehkäisytoimissamme jo jälkijunassa. Peräti myöhässä, että toimenpiteillämme olisi yhtään mitään merkitystä.

Ihan kuten Putinrotan suhteen olemme myöhässä koska hänet olisi pitänyt pysäyttää (teloittaa) jo Tšetšenian teurastusten yhteenvedoksi.

Ilmastonmuutoksen nyt todetut faktat sanovat, että Ukrainan sotakin on leikkiä sen rinnalla, mitä tuleman pitää kun sen seuraukset alkavat maapalloa oikeasti ravistella. Tämän ovat nahoissaan tunteneet jo niiden alueiden asukkaat joilla kuivuus, tulvat ja muut rajut säidenvaihtelut kuivattavat ja murskaavat ympäristöä elinkelvottomaan kuntoon.

Me kaikki olemme syyllisiä planeetan nykytilaan. 

Kiertoajeluja, kuten Natsisaksan toimet hyväksyneelle Saksan kansalle järjestettiin Buchenwaldin keskitysleirin luukasojen äärelle, ei ilmastomuutoksen aiheuttamia tuhoja tarkastelemaan kuitenkaan järjestetä. Eikä tarvitsekaan koska me näemme (jos olemme näkemässä) kaiken ihan omista akkunoistamme.

Oikeasti olemme nähneet elinympäristömme katastrofaaliset muutokset jo kymmeniä vuosia ja jos otamme pelkoja häivyttävät 3D-lasit silmiltämme ja kaivamme jumputtavat tulpat korvistamme huomaamme katastrofin kaatuvan kauppojen joutavaa tavaraa pursuavilta hyllyiltä syliimme.

Ilmastonmuutoksen faktat on meille tarjoiltu tarkasteltavaksemme kuten olisi ollut Putinrotastakin, mutta koska emme noteeraa tietoja tosiksi ajoissa, korjaavat toimenpiteet ovat aina myöhässä.

Tehdäänhän meilläkin jotain: Maatalousministeri lupailee jo turpeen uudelleen nostamisen aloittamista meidän taputtaessa. Se on hänen mielestään teko, josta ilmasto kiittää.

Kituva koira ammutaan tai viedään piikille. Kituva maapallo on nyt saman edessä. Putinrottako on se, joka sen lopettaa?

Klo 08.00

Yö painajaisesta toiseen mutkittelua. 

Tulivat itkevät ihmiset, lapset etunenässä, kuvajaisiin pommien paukkuessa ympärillä eikä suojaa missään. Ketään ei apuun rientänyt siinäkään unenfilmissä, jossa yritin juosta lapsi (joku kuudesta omasta?) sylissäni tiilimurskan peittämän aukion ylitse  toisella puolella olevaan suoja-aukkoon joka veisi maan alle. Sen suulla oli iso, sininen nuoli joka alas osoitti.

Kyllä minä oikeasti olen tässä sodassa mukana. Pelkään lasteni puolesta samalla, kun olen sydän kyykylläni ukrainalaislasten takia joita itkevinä uutiskuvissa jälleen näkee.

En pääse karkuun mitenkään vaikka tässä ja nyt eivät pommit jyskäkään. Itken, kun katson itkeviä uutisissa, mutta mitä se auttaa.

Klo 17.00

Vaikka on ollut niin raskaita nämä sodan etänä seuraamispäivät, niin pieni mukava poikkeus pojan synttärien kunniaksi hiipi arkeen kuitenkin : hän sai kesätyöpaikan läheiseltä pipettitehtaalta.

Nyt kun vanhimman pojan yliopistoon tai korkeakouluun pääsy onnistuisi ja saisi odotteluajalle jonkin palkallisen homman, niin olisihan se lievitystä kaikenlaisiin huoliin sekin. Ainakin tienaisivat omat rahansa.

Nuorimmainenkin on kierrellyt työpaikkoja kyselemässä ja lähetellyt hakemuksia. 14 vuotiaalta ei voi paljoa tietenkään niiden osalta vaatiakaan vaikka itse olinkin jo siinä iässä kokonaisen kesän kokonaan poissa kotoa ja töissä aamusta iltaan, toisinaan yötä myöten.

Klo 22.00

Aleksanteri Stubbin haastattelu Hesarissa. Analyysia teki hän syistä, jotka sotaan ovat  Euroopanlaidan johtaneet. 

Stubbissa olisi ollut yksi ratkaisevia tekoja ajoissa tehnyt mies jos olisi niitä tehnyt kun oli pääministerinä Georgian sodan aikana. Yksi teko olisi ollut, että olisi ilmaissut selvin elein Putinrotan kättelemisten riittävän, tehkää EU ja USA perässä! Talouspakotteet olisi pitänyt laittaa nykyisenkaltaisina silloin voimaan. Ne olisivat purreet vielä pahemmin kun Venäjän varallisuus oli hallitsijoiden itsensä ja muiden oliogarkien ryöstökuljetusten myötä hirmuisen heikossa kunnossa.

Onkohan Stubb lukenut Steven Lee Myersin kirjoittaman Putinrotan elämäkerran tai Catherine Beltonin Putinin sisäpiiri selostuksen? Heillä on kielitaitoa lukea niitä myös alkukielellä. Mikä on maamme johdossa lukemisen taso? Hakkaraiset eivät lue kuin iltalehtien otsikoita, ja mielellään vain niitä, joissa heistä itsestään tuuttaillaan.

Minä olen lukenut. Toisen kahteen kertaan, toisen kolmeen enkä väristyksiltä ole yhdelläkään lukukerralla välttynyt, sillä ihmishirviön kasvutarinoitahan ne ovat. Lukemisten rinnalla ovat koko ajan kulkeneet Putinrotan aikana tapahtuneet murhaavat sotaretket Venäjän naapurimaihin ja tikarina viimeisimmän kansanruumiin kylkiluiden väliin tämä Ukrainaan kolistelu hirvitttävän tulivoiman kera.

Kirjoituspöytäni yläpuolella on syvä ja leveä hylly, jossa ovat viime vuosisadan hirmuhallitsijoista kertovaa kirjallisuutta ja kaikki ne olen lukenut. Ja takanani olevassa kirjahyllyssä on sitä lajia lisää eikä niitäkään pölyttymään ole hankittu.

Tappajien henkiä on tämä huone siis täynnä. Jos tämän sodan jälkeen on maailma vielä pystyssä ja Putinrotta myötäjuoksijoineen hirtetty, alkavat tuoreiden murhamiesten kirjojen henget liikehdintänsä täälläkin.

Myöhässä nekin tulevat tapahtuneeseen nähden.

Ukraina, minä valvon ja itken puolestanne. Muuta en voi. Anteeksi.

Sotapäiväkirja 7

1.3.2022 tiistai

Klo 06.30

Median musta otsikko ärjäisee: 64 kilometriä pitkä sotilaskolonna lähestyy Kiovaa!

Miten ukrainalaispuolustajat saavat tuollaisen rautamadon palasiksi? Kahdellakymmenellä dronepommillako?

Putinrotta kohoaa näiden murhatoimien ansiosta historian suurimpien ihmishirviöiden kärkeen. Se lie hänellä tavoitekin ennen kaulansa katkaisua.

Nukuin puoli kuuteen melkein katkeamatonta unta. Yhden aikaan mittasin verenpaineen kun sydämenjyske herätti: 139/83/60. Nyt aamulla jälleen 123/73/55.

Yölliset heräämiset johtuvat myös, tämän sota-ajan ohella, todetusta uniapneasta johon saan hoito sitten joskus. Ensihoitona on kuitenkin painonpudotus. 10 kg on ainakin liikaa.

Talvella iski vyöruusu ja en voinut liikkua, mutta omaa lepsuuttan kilojen kertyminen jälleen on. Vituttaa kyllä tervennäkin ollen lähteä huvikseen katuja tallustelemaan. Energiantuhlaamiselle tulisi aina olla syy, ei hupi. 

Pentti Linkolaa käytti ruumistaan juuri siihen, mihin se lajillamme on kehittynyt, eli elämän ylläpitoon. Nythän kuntoakin pidetään yllä vain, että olisi mukava olla.

Klo 14.00

Katsoin ja kuuntelin Ukrainan presidentin Zelenskyin jykevän puheen EU:n parliamentille. Tulkkikin taisi nieleskellä kipeimpiä kohtia kääntäessään. 

Putinrotan lähettämä murhakolonna lähestyy Kiovaa. Jos Ukrainalla olisi sopivaa kalustoa, se olisi helppo maali murskata maantien pientareille. Eikö EU voisi lähettää ne luvatut MIG-hävittäjät ilman tullausta jo paikalle! Ehkä ensi yönä lähettävätkin.

Klo 18.30

Putinrotan yksi vakavimmin otettavista sylikoirista, ulkoministerirotta Lavrov on väittänyt, että Ukraina yrittää saada ydinaseitä jostain. Tämä on tietenkin vain yksi niistä monista tekosyistä, joilla venäläisillä yritetään hyökkäyssodan jatko hyväksytyttää. Mutta vaikka se ei menisikään lävitse, omien pommien käyttökynnys madaltuu huhujen liikkeelle laittamisen jälkeen huomattavasti.

Harkovaa ovat pommittaneet ainakin rypälepommeilla. Yksi isompi tuhosi kaupungin hallintokorttelin ja paikallaolleita kuoli.

Klo 21.00

Tuntee kyllä itsensä typeräksi näitä sivuja täyttäessään. Ja vielä otsikoituna sotapäiväkirjaksi. Epäilen, ettei tämä ole korrektia sodan jalkoihin jääneitä kohtaan. Heillä olisi kokemusta kirjoittaa, miltä tuntuu siellä jossakin. Olen äärimmäisessä internetin marginaalissa eikä mitättömillä kirjoituksillani koskaan tulla julkista debattia käymään, että menköön nyt sitten näin. Omaa mieltäni tämä tekstailu vähän pyöristää ettei kaikki tiedotusvälineissä nähty jää pääkoppaan pyörimään.

Päivällä kuultu Ukrainan presidentin luja puhe oli puhe 40 miljoonan ukrainalaisen puolesta. Sellaiseen puheeseen ei Putinrotta yllä koskaan. Sen ne hampaat yhdessä muristut lauseet "tšetšeeniterroristeistä, jotka ammutaan vaikka paskahuussiin" olivat absurdeja, ei minkään eikä kenenkään puolesta lausuttuja, pelkkiä harhoissaan elävän KGB kutaleen sanoja. Olivat kuitenkin pohjustuksia näille muille sotaretkille siviilien koteihin ja niihin olisi pitänyt muiden kansojen havahtua.

Sotapäiväkirja 6

Isäni, Tauno Heikkinen s.1922 etumaisena konepistooli tanassa v.1942

28.2022 maanantai

Klo 02.20. Sää on lauha (-2), tuulinen, täyspimeä kaupungin valojen ulkopuolella. 

Pilvet eivät karkaa minnekään, ovat lieoissaan tähtien sakaroissa, runoilisi runoilija.

Mutta minä en ole runoilija. Se haave piti teurastaa silloin, kun niitä (runoja siis) olin rustaavinani.

Akuuteista sotatilanteista kertovista runoilijoista on ollut aina pulaa. Pakkaa olemaan niin, että kauheimmat ja kauneimmat lyriikat on kirjoiteltu vasta sotakoneiden jyrsällysten jälkipoltossa. Kun kaikki on myöhäistä.

Uutiskuvista ja toimittajien selostuksista ei ole nuusaa, niitä riittää. Ja nykyisin, kun välineet ovat hektisesti aina käytettävissä, tietävät maailmanlaitojenkin asukkaat, mitä missäkin tapahtuu.

Uutiskuvat Ukrainan taistelukentiltä ovat kyllä järkyttäviä!

Ehkä runoilijoita ei enää tarvitakaan kun kaikki rävähtää pomminlaukaisuhetkellä jo silmille.

Klo 07.00

Nukuin levottomasti edellisen heräämisen jälkeen. Unessa käsiteltiin ydinaseputkia suuren armeijakolonnan kärjessä. Putinrotta hääri taustalla ja uhkasi lähettää "säteilevät terveisensä" Turkuun. Sydämentykytykseen heräsin. Verenpaine 141/88/60, vessassa käynnin jälkeen normaali 123/81/55. Paine taisi tulla virtsarakosta.

Uutisissa haastatellut kotimaiset sotavesselit, ja Mika Aaltolakin, yrittävät vaalennella Putinrotan ydinaseuhkailun aiheuttamia mustia otsikoita, mutta mihin kaiken Kremlin suunnnsta tulleen valehtelun, lännnen hyssyttelyn ja diktaattorin käsien viimehetkiin saakka kestäneiden puristeluiden jälkeen toivon paremmasta ripustamme?

Klo 11.00

Kymmeneltä oli vuosittainen härilleen herenneen Tojotanrottelon käyttö katsastussonnilla. Meni huomautuksitta läpi.

Ruokia laitellessani mietin yöllisille tuskailuilleni jatkoa.

Eivät mitkään sotien kauhuista kirjoitetut sanat, runot, kertomukset eivätkä paksut romaanitkaan estä sotien uusiutumisia. 

Miljardit ovat nekin teokset jotka toisesta maailmansodasta on rustattu, mutta niinpä vain pääsi maailman iholle sotaisan syyhynsä istuttamaan jälleen yksi ihmishirviö, jota tyranniksi voi huoletta luonnehtia.

Etukäteenkin on skenaarioita laadittu uhista, jotka maapalloa lajimme toimista uhkaavat. Mutta niin ollaan sokeita ja uhmamielisiä, ettei yhtäkään totuudensanaa oteta niin, että sillä olisi ennakoivaa vaikutusta. Nytkin maailman ilmastopanelistien raportti huutaa, että aikaa on enää sekunteja, toimikaa, mutta mitä teemme.

Istun tässä minäkin tuolillani itkemässä sotaa ja sen seurauksia kun se tuli kulmaan taakse pauhaamaan ja jos Putinrotta ei pääse laukaisemaan ydinohjusta, lopun tekee ihan omaksensa rakentelemamme ilmasto ja sen muutoksen aiheuttamat, kauhistuttavan hitaasti tappavat oireilut.

Ympäri maailman hurahtava ydinlaukausten ketjurektio lopettaisi tämän kaiken tunnissa. Putin tietää tämän. Koska hänellä ei siinä, hitlerimäisen lopun vaiheessa, ole enää mitään menetettävää,  hän lähettää pomminsa matkaan. Ainoa este on siinä vaiheessa ne hänen lähellään olevien muiden peukaloiden tottelevaisuus.

Mutta niin ovat asemissaan asioistamme päättämään valitut kykenemättömiä toimimaa kuten ollaan mekin,  niinsanottu tavallinen kansa, jotka vain väistelemme, kun jotain pitäisi tehdä. Bensapumppujen ääriltä lähdetään helposti marssille jos hinnankorotukset uhkaavat, mutta että tekisimme käytön vähentämiseksi kovia, henkilökohtaisia rajoituksia niin se ei onnistu.

Ihastellaanpa vain kaiken pahan alkujuuria, eli tojotiemme katsastuten läpäisyjä. Nehän kaikki pitäisi köijätä heti murskaamoihin ja murskausjäte laittaa hyödyllisempien tarkoitusperien tarpeiksi. Vai onko meillä oikeasti enää semmoiseenkaan kierrätykseenvaraa?

Sähköllä toimivat liikkumisvälineet.., hah. Niihin ei ainakaan ilmastomuutoksen torjunnassa pidä toivoaan pultata.

Ainoa hillitsemiskeino on leikata kulutusta 90%. Ymmärtääkö tämän, minulle selkeänä avautuvan tiedon ehdottomuutta kukaan?

Klo 13.00

Lieka, jonka päässä rimpuilemme, on hitsattu kiinni kulutustaivaan portinpieliin.

Sotapropagandan annamme aivojamme vastaanpanematta huuhteluttaa. Viimeksi Venäjän kansa antoi Putinin ja sisäpiirinsä tehdä sen vaikka olisivat voineet hänet estää rupeamalla vastustamaan yhä vain laajemmin vaaralliseksi Rotaksi näyttäytyneen ihmishirviön toimia.

Kyllähän kansa yritti, mutta Putinrotan poliisivaltio esti sen. Olisi silti yritettävä aina vain uudestaan.

Sodan viirus lähti siis sekin jyrsijästä kuten monet muut pandemiat aiemmin. Nyt se vain oli omaa lajiamme, se Rotta.

Klo 17.00

Sodan osapuolet kokoontuivat Valkovenäjän rajoille keskustelemaan tulitauosta. Kukaan ei ole vakuuttunut neuvottelujen onnistumisesta. 

Ukrainan presidentti Zelensky pyytää erikoiskäsittelyä EU:n jäseneksi pääsemisestä. Arvata saattaa, kuinka Kremlin tiilikuorien sisällä kiukkuinen Rotta kihiseee ja seinille hyppii. Pizzalähetitkään eivät taida tarkastuksitta päästä sisään, että veisivät poloniumilla maustetun haukkapalan rotankoloon.

Venäjän sotilaita kuollut arviolta (epävarmaa) 4800. Ukrainan siviiliuhreja satoja, sotilaiden kuolemista en ole nähnyt tiletoja. Infaa ja sotakalustoa on tuhoutunut suunnattomat määrät. Ympäri Ukrainan aroja pommitetut kaasuputket ovat tulessa ja öljysäiliöitä rajähtelee.

Klo 23.15

Pelko, se on paikoilleen naulitseva tekijä. Tyrannit osaavat pelonnauloja laatikoittain joukkoihin kylvää.

Nyt pitäisi jonkun Putinrotan lähipiirin Pikkurotan aktivoitua ja nostaa Naganin piippu isäntänsä ohimolle.

Jos voisi, jonkun olisi lähetettävä ydinohjus Kremliin ja sen lähellä sijaitsevaan sotavoimien komentokeskuskeen. Niissä tuhoutuisi satoja muitakin ja lähiseudun siviilit saisivat osansa, mutta ehkä se olisi pieni hinta siihen verrattuna, jos Kremlistä päin ensi laukaisi tapahtuu.

Ongelma on kuitenkin, että jo yksi ydinohjus laukaisee vastapuolelta lähtemään myös samanmoisen tai jopa suuremmat lataukset liikkeelle niin sen jälkeen ei millään enää ole mitään väliä. 

Nuku nyt sitten tämänkin päiväisten sotauutisten pöyhimillä alustoilla!

Sotapäiväkirja 5

27.2.2022 surullinen sunnuntai

Klo 04.15

Tieto yli 15 kilometrin mittaisista pakolaisjonoista Puolan rajalla on niin lohduton uutinen, että sanat juuttuisivat kurkkuun jos minun niistä pitäisi yrittää jotain suullani kertoa. Kirjoittaa nämä rivit voin, mutta en ilman itkua niitäkään.

Päivittyvässä jutussa kerrotaan ainakin 240 siviiliuhrista ja öljyvarastoon osuneesta ohjuksesta joka on sytyttänyt valtavan tulipalon aiheuttaen myös käsittämättömän vakavat ympäristötuhot. 

Vinha tuossa jalkojeni juurella vilkaisi juuri minua ihan kuin muka ymmärtäisi isännän kummallisia, aamuöisiä jalkeillenousuja.

Kaivelen vanhoja valokuvia isäni kokemasta sodasta. Paljon niitä ei ole, mutta kyllä ne tuovat mieleen sotaisia tarinoita, joita lapsena kuulin isäni ohranjyvä silmässään yrittävän kertoa. Koskaan ei tullut pitkiä selostuksia sodan syistä, ei isoja maailmankuvan selvityksiä, miksi alta kaksikymppistenkin oli lähdettävä tappamaan tai tulemaan tapetuksi.

Tuleepahan isää ja kokemaansa sotaa näin tässä sivuttua kuin huomaamatta edes pikkuisen. Takaraivon puolella se vain on muuten kulkenutkin.

Olin juuri täyttänyt neljä vuotta syksyllä 1962 kun Kuubankriisi  rymähti maailman päälle. Muistan isän saunanpunakat kasvot kun hän kuunteli radion uutisia ja kuinka nimeämätön kauhu ripisteli selkänahkaa kun isä tietyntotisella aksentilla kirosi: "Voe perkeleen perkeleen perkele! Vieläkö tässä tappotouhuihin joutuu, saatana!"

Isän tie olisi oikeasti johtanut rintamalle jos tuo vuoden 62 ohjuskriisi olisi maailmansodaksi äitynyt. Hän oli vasta 39 v ja selänmittainen rukajärveläinen, 1944 elokuussa saatu kiväärinkuulan pyihkäisemä vamma oli täysin parantunut. Kukaan ei henkisistä haavoista silloin meteliä pitänyt. Veteraanit puuduttivat märkivät mielensä ja muistonsa paloviinalla turruksiin kun alkoi ahdistaa.

Nyt nuo ylisukupolviset haavat aukesivat minussa märkimään. Olenhan sodan käyneen isän poika.

BBC:n Ranskan Macronilla höystetyn uutisen mukaan Valko-Venäjän sylikoira Lukasenko on luvannut Venäjälle, että se voipi tuoda ydinohjuksiaan maansa alueelle!

Tämä on yhtä kaamea tieto kuin Kuuban kriisin aiheuttanut ohjusselkkaus 60 vuotta sitten.

Alan yhä enämpi pelätä, että poikani joutuvat kokemaan sodan! Jopa ydinmausteilla maustettuna.

Voe perkeleen perkeleen perkele!

Klo 7.20

Harkovassa ovat räjäyttäneet kaasuputken ja ympäristökatastrofi on varmaa. 

Miten lie sen Tsernobylin laita nyt jonka Putinin pikkurotat valtasivat? Jos siellä pämähtää, niin alkaapi jälleen tatit radioaktiivisina hehkua täälläkin. Toisaalta sen pämäys myrkyttäisi myös näitä pikkurottia joka niille oikein olisi.

Lueskelin päiväkirjaani ja katselin valokuvia omalta Venäjänretkeltäni vuodelta 2014 kun Putinrotan pienet vihreät pikkurotat valtasivat Krimin. Tajuan yhä selkeämmin nyt, miksi rajavartiat ja sotilasvirkamiehet silloin olivat niin innokkaasti yhden polkupyöräilijän kulkua seuraamassa. Luulivat tietysti vakoojaksi, tai oli pantu luulemaan. Sekin Hondamies saatana!

Rapistelivat selkäpiitä pitkin pintaan myös ne tunteet kun Rukajärven tiellä yksi rosvokaksikko yritti ryöstää (luultavasti myös tappaa) minut. Olisihan se sekin ollut yhden elämän saavutus. Kuolla nyt siellä, missä oma isä oli 70 vuotta aiemmin tappamassa venäläisiä ja sai itsekin pahasti kuulasta loppujyräköissä. Tätä mietin isän haavoittumispaikassa Ontrosenvaarassa kun pääsin niistä kelmeistä eroon ja yritin kääriytyä telttaani nukkumaan.

Väkivaltaa uhkuvasta ryöstöyrityksestä kertausta: https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=Maantierosvot

Klo 19.00

Tappamiset ja infan särkemiset jatkuvat Ukrainassa. Harkovaa venäläiset olivat harimassa kynsiinsä, mutta paikat ovat jälleen ukrainalaisten hallussa. Kiovassakaan eivät ole päässeet vielä kaupunkiin ja taistelut ovat arvaamallakin hirveitä kun kuolemankuulat vinkuvat. Tarkkoja tietoja ei ole tietenkään, mutta kun kertaa vaikka kymmenellä ilmoitetut uhrit niin lähemmäs totuudesta pääsee.

Päärotta ilmoitti äskettäin, että käski jo ydinaseosastot korkeaan valmiuteen. Lännen edustajat rauhoittelevat ja hyssyttelevät, että Rotta vain hämää, mutta kuka uskoo sitäkään? En minä ainakaan. Varaudun pahimpaan mahdolliseen, eli täällä siihen, että radioaktiivisia laskeumia tulee tuulten mukana hankiemme ylle.

Klo 21.30

Jos joku kaveri soittaa tai minä soitan jollekin, niin puhumme tietysti Ukrainan sodasta. Niin kuin äsken Tapion kanssa kun se Kittilän kuulumisia soitalti. Heimosedän kanssa oli sodan syttymispäivänä pitkät jutut hän kun muistaa vielä, kuinka kotikirkonkylää oli sitäkin pommittaneet jatkosodassa. "Muistan kyllä, miten pommit irtosivat ja jyrähteli..." Heimo on ollut sodan päättymisvuonna 44 kymmenvuotias.

Saankohan ensi yönä nukutuksi. Huomenna Tojotanrottelon sonnilla käyttö. Kerran yksi katsastusmies tunsi kytträä kun lohkaisin, että Tojota on härillään, että jos...

Sotapäiväkirja 4

 

26.2.2022 lauantai

Klo 02.50

Sota tuntuu täällä 1966 km:n päässä Kiovasta (Baltian kautta) niin, ettei nukutuksi saa. Kuten edellisenäkin yönä heräsin uneen jossa aseita käsiteltiin, kuului räjähdyksiä ja murskaksi ammutun huoneen nurkassa radio runoili "pieni sininen kuori, sen sai sotilas nuori..." (Vysotski).

Ennen nukkumaan rupeamistani hyökkäsi netistä silmille video, jossa venäläinen panssari ajoi kaupunkiväylää pitkin ja yhtä´äkkiä sen kuljettaja, juovuksissa sotahuumeesta tahi vodkasta, käänsi rumiluslaatikkonsa pienen henkilöauton päälle rusentaen sen kaistojen väliselle nurmikolle.

Nuku siinä sitten, herkkätuntoinen ihminen.

Klo 06.00

Miten käy kun Venäjän Rotta ahdistaa Ukrainan sodalla itsensä nurkkaan? Hyppääkö se ja painaa ydisotasovelluksen laukaisunappulaa?

Ydinaseen laukaisemiseksi Rotta tarvitsee ympärillään olevien samanmielisen tuen, mutta miten se heidät on siihen varmuuteen valmistanut, niin siitä ei tietoa. Yksi peukalo ei joka tapauksessa riitä. Sergei Soigu vai kuka on kaverina peukaloimassa sitten, niin se seikka ei liene kellään muulla (paitsi USAn vakoiluelimillä) selvillä.

Uunissa ohrapuuro, sitä nousin katsomaan kun laitoin sen edellisen  heräämisen aikana hautumaan. Ei ole vielä valmista. 150 on vain arinalla lämpöä.

Eivät laita ukrainalaiset isät ja äidit puuroja hautumaan. Kylmiä eväitä jykertävät pommisuojissaan ja pakomatkalla Puolan rajalle he. Jos jykertävät.

Lukiolaispoika ei ole tullut kotio. Läksi illalla kavereiden kanssa kaupungille. Sanoi lähtiessään, ettei ole kauan. Nuorten tämä "kauan"-käsitys venyy tilanteen mukaan, mutta on ollut aina puhe, että ilmoittaa jos jää jonnekin yöksi. Ensi viikolla poika täyttää 18, että kai se sitten viimeistään pitää huolehtimiset jättää vähemmälle. Mutta nyt, kun tuo Hullun Diktaattorin synnyttämä sotalapsi Ukrainassa syntyi, tuntuu, että huoli omista mukuloista vain kasvaa vaikka loputkin aikuistuisivat ja olisivat valmiita astumaan maailman murjottavaksi.

Klo 09.00

Euroopassa Viron kaltainen kylmän pragmaattinen suhtautuminen Venäjään ja sen hallitsijoihin on pahasti myöhässä, varsinkin Ranskassa ja Britanniassa, Suomesta nyt puhumattakaan. 

Putinin verikäsien ravistelu ja muu hymistely olisi tullut lopettaa heti Kaukasussotien, kerrostaloräjähdysten, poliittisten murhien, opposition edustajien vangitsemisten ja myrkytyskeissien aikoihin. Viimeistään, kun Catherine Belton kirjoitti karmeita asioita paljastaneen kirjansa Putinin sisäpiirissä (2020). 

Elikä rautalangasta jälkikäteen yksinkertaisen huomion vääntäen: Neuvostoliiton romahduksen jälkeen venäläisen, täysrikollisen (kansalta ryöstetyn) rahan virtaamista ei olisi pitänyt päästää tulvimaan sen enempää Englannin pankkien pesuohjelmiin, Sveitsiin, Luxenburgiin, USAaan, jne. sen enempää kuin suomalaisten prismojen juustohyllyjen äärellekään. Jahkailemattakaan tätä suuremmin sitä inhottavaa (sylkäisen kompostiastiaan tätä kirjoittaessani) Hanhikivihanketta ja muita "hartwall-areenoita".

Nyt on myöhäistä rypistellä kun veriset Putinripulit kintuilla valuvat.

Voimme vain jossitella ja jynsssätä Venäjän rotan kättelyiden myrkyttämiä kouriamme tehopesuilla, jotka nekään eivät takaisin tuo niitä muitakin skenaarioita toimia, joita asioita ymmärtävät epäilemättä huomasivat olevan olemassa, mutta silti eivät tehneet yhtään mitään. Suomettumisen jälkilöylyissä istuisimme edelleen jos nämä todelliset "sodan kasvot" eivät olisi tällä karmaisevalla tavalla paljastuneet.

Klo 17.00 

Oli niin hermostunut olo aamulla, että läksin käymään Unimäessä. Hain lähtiessä kaupasta lintujen ruokinta-automaattiin siemeniä kaksi 25 kg:n säkkiä. Pulkankin muistin ottaa ja tarpeenhan se oli sillä ei tietä ole aukaistu kuin joskus helmikuun alussa ja uralle oli pakkautunut kohvaista lunta uppuroida asti. Metso oli heti alkumatkan mutkassa tiellä ja iso hirvi oli kahlannut Kervisen huitteilla ylitse uran. Sitä ei metrinenkään hanki ole hidastanut. Jänesten jälkiä oli paljon ja pihassa oravien. Ne olivat kaltanneet automaattijyvien lisäksi huussikuusten runsasta käpysatoa niin, että oli sitä "pärtöä" hangella mukavina roiskeina kuin Aarovaenaan piipunmällisylkiä.

Tuvan oven edustalta ja aitan rappusilta lapioin hanget pois ja saunan huteran pilkekatoksen pelleiltä myös.

Tintit ja tikat ja oravat olivat rouskutelleet aiemmat täytöt aika vähiksi, että aika oli lisää viedä.

Harkitsin laittaa saunan lämpiämään, mutta se olisi tiennyt lisäkaivuja kaivolla ja täysien sankkojen kanssa hagessa uppuroimista niin luovuin tuumasta. Tulomatka Iisalmen tielle oli helpompi, sillä pulkassa ei ollut painoa ja otin sukset aitasta koipieni lisukkeeksi.

Tultua luin heti useammalta saitilta sotauutiset eivätkä ne rauhaa luvanneet. Tulitauokoehdotuksista oli mainintoja, mutta kuka Putinrottaan enää siinäkään asiassa voisi luottaa? Kiova alkaa olla rumasti hajalle pommitettu ja kuolleita siviilejä mainitaan olevan n. 200. Sotilaista ei ollut lukuja.

Anteeksi rotat, että tulee verrattua julmaa ihmismulkkua Teihin, mutta se on hänen itsensä ilmaisema kielikuva koska se gangsteripiireissä kasvatuksensa saanut ukontappi ei luonnon päälle ymmärrä yhtään mitään. Parhaillaa se mutaatioaivo, sen lisäksi, että se panee kansansa tappamaan lajitovereitaan, se syyllistyy myös kuolemanvakaviin ympäristörikoksiin samalla, kun jauhaa maata ja infaa pölyksi aseillaan.

Ja mitä merkillisintä, Putinrottahan on mutaatioasteeltaan Htleriäkin etevämpi jo. Hän nimittäin on kehittyttänyt liikkuvat, armeijan mukana kuljetettavat krematoriot murhaamisreissulla syntyviä ruumiita varten. Eivätpä saa haudata Äitivenäjän äidit lapsiaankaan kotimultiin edes.

Klo 23.00

Medvedevkin, Putinin yksi heikoimmista käsikassaroista,  oli äännähdellyt "uhkaavasti". Se uhkaa panna ulkomaalaisten Venäjällä olevat omaisuudet ja rahat jäihin ja ehdotti jopa kuolemantuomioiden uudelleen laillistamista. "Emme tarvitse diblomatiasuhteita länteen" se inisee sinisessä puvussaan esitelmänsä lopuksi.

Kiova on asettunut nyt siilipuolustukseen. Tappioita on venäläisillekin aiheutunut Kremlin toimin piilossa pidettäviä määriä. Lentokoneita on pudoteltu ja tankkeja murskattu ja poltettu Molotohvincoktaileilla. Oikeat tilastot kuolleista ja muuten murskaantuneista venäläissotilaista on varmasti jo tuhansia.

Sotapäiväkirja 3

25.2.2022 perjantai

Klo 01.30

Unessa olin hakemasa aseita Unimäestä, mutta kesken matkan ajoin tien syrjään ja käännyin takaisin kun muistin, että olen myynyt aseeni Vukelon Artolle. Tullessa pieniä vihreitä miehiä vilisti lepikkoon kutostien varsilta. Oli kesä.

En minä Artolle ole myynyt kuin yhden haulikon 2015, eli isäni jälkeensä jättämän espanjalaisen. Aiemmin, parikymmentä vuotta sitten myin yhden egyptiläisen sotilaskiväärin Hannulle. Sen olin vaihtanut Tikkakosken lintuluodikkoon Ranelta 1997. Lintuluodikon olin taasen ostanut Maurilta 1979. Sillä ammuin yhden hirven, hanhen, muutamia teeriä ja jokusen metson. Kerran pämmäytin jäneksenkin Karsikkosalolla kun se istui korviaan luimistellen aukkohakkion mätäskumpuran päällä ja matka oli liian pitkä haulikolle. Käsivaralta toksautin, että ihan hyvä osuma minulta.

On minulla vielä tsekkiläinen pienoiskivääri (1993), ostin sen tarjouksesta äänenvaimennin ja kiikari varusteinaan Nilsiän Ruotsalaisesta. Ensimmäisen aseeni, saksalaisen rinnakkaispiippuisen, 12 kaliiberin haulikon (1975) ostin ensimmäisen työkesäni tienesteillä Pahka Erkin kautta Vesannon Osuuskaupasta. Hirmuisella kiireellä tulin sitä hakemaan ensin lentokoneella Rissalaan ja siitä taksilla Siiliin josta kerkesin vielä sorsia perkkoomaan Pajulahteen. Lähtiessäni Vantaalta olin ensin käynyt Malmin lentoaseman tiloissa suorittamassa metsästystutkinnon. En muista enää, että miksi minä semmoisen mutkan kautta metsästykselle luvat järjestin. En ollut kuin 15 v täyttänyt pojannaskali.

Jokatapauksessa jos täällä sodanmytäkkä alkaisi, en nykyisellä asearsenaalilla kummoista lovea haarniskoituihin hyökkääjiin saisi. Voisivat vilistellä lepikoissa aivan rauhassa.

Klo 07.00

137 kuollutta ukrainalaista. Erittelyä siviilien ja sotilaiden kuolinsuhteesta en ole nähnyt, mutta ei sillä väliä. Putinin murhaamia kaikki tyynni.

Ensimmäisen sotavuorokauden aikana ovat puhuvat päätä täyttäneet kuvaruudut. Viestejä Venäjään kohdistuvista "kovista" talouspakotteista on tullut Yhdysvalloista ja EU:sta. Toisen kuvan mukaan niillä ei meneillään olevaa hyökkäystä edes jarruteta, tulokset näkyvät vasta myöhemmin ja tavallisen venäläisen arjessa eniten. Sotakoneistoon ne tekevät samanlaisen ruosterannun kuin jos minä ampuisin haulikontotterollani panssariajoneuvoa viiden metrin päästä.

Hesarin palkkaamien tulkkien venäjästä suomeksi kääntämä Putinin "päiväkäsky" sotakoneiston liikekannallepanon yönä on karmivaa luettavaa. Loppupuolen eräs kappale tiivistää kaiken olennaisen Putinin henkilökohtaiseen sodan logiikkaan liittyen: 

"Voimia tarvitaan aina – aina – mutta voimaa voi olla erilaatuista. Puheeni alussa mainitsemani ’valheen valtakunnan’ politiikka perustuu ennen muuta raakaan, suoraviivaiseen voimaan. Sellaisissa tapauksissa meillä sanotaan: ’Kun on voimaa, ei tarvita älyä.’"

Klo 19.30

On ollut vaikea vuorokausi seurata ukrainalaisten syyttömien kärsimyksiä. Voimattomuuden tunne on pahinta. Jos olisin nuorempi, lähtisin Ukrainaan pyssyilemään.

Tämä sanoinkuvaamaton viha sitä yhtä "bunkkeriukkoa" kohtaan joka esikuntineen kaikkeen syyllinen on, on toinen mieltä ahdistava tekijä. Ei edes se lohduta, että ajattelen Putit kuolleeksi siinä vaiheessa kun tämä hirmuisuus loppuu. Hoen, ettei tuo täyskyrpä voi mitenkään selvitä hengissä tästä. Viimeistään oman maan kansalaiset hänet lynkkaavat kuten tekivät italialaiset Mussolinille. Hylkiöksi sanoi Biden Venäjän diktaattoria. Toivon todella, että hän pian on kuollut hylkiö.

Luin jostain, että Putinilla on noin miljoonan palkatun, lahjotun ja pelotellun turvamiehen klaani olemassa kaikkia mahdollisa murhayrityksiä torjumassa. Liekö Lavrovinkin saanut syliinsä kehräämään uhkaamalla tämän omaisia.

Toisaalta Putintyrannin kamu alAssadkin on vielä hengissä ja sitä saa maailma ihmetellä. Millaiset lie sillä ihmispaskalla elämisen olemiset? Loppuikä betonin ja turvamiesten ympäröimänä...

Tänään EU on kokoontunut päättämään Venäjälle asetettavista pakotteista ja Niinistö on kokoustanut Naton ringissä.

Jos kaikki päättäjien pöydissä olevat, meidän Sanna Marin mukaan lukien olisivat lukeneet tuon omallakin pöydällä päivitettävänäni olevan Catherinen Beltonin "Putinin sisäpiirissä"-kirjan, auttaisiko se heitä olemaan täysin säälimätön laittaessaan rahahanoja ja energiavirtoja lukittujen koodien taakse?

En tiijä, sekaisin on piä ja sydämessä murheen muuri. Saankohan ensi yönä nukutuksi tämän päiväisten sodankuvien jälkeen.