Jos oikean puolen raajojen särky rajoittaa toimintoja niin päänsärky se vasta invalidisoikin. Yöllä, tai oikeammin jo illalla alkoi taas kupolia hartioilla jäytämään vaikuttaen unienkin kulkuun vittumaisesti.
3.9.2026 torstai
Syyskuun ensimmäisinä päivinä vuonna 1660 päiväkirjakollegani Samuel Pepys huolehtii kovasti oman herralordinsa tavaroiden laivaamisesta ja perillepääsystä; Asiat on hoidettava jos ne hoitaakseen on ottanut. Ihan kuten tämänkin päivän pepysit, minä mukaan lukien.
Merkitsee räätälinpojasta merkittäviin asemiin noussut Samuel muistiin myös virkoja havittelevien ja niitä tuttavuuksien (hyväveli) verkostojen kautta omineista. Itselläänkin aikamoiset ne verkostot ja niiden myötävaikutukset myöhempään elämäänsä syntymässä saadun lahjakkuutensa lisäksi.
Hurmokselliset uskonlahkot ja -liikkeet eivät ole tuolloin vielä massatapahtumiksi äityneet, mutta "kaikkien herätysliikkeiden äiti", Pietismi on jo nostellut Euroopassa (Saksasta alkaen) hautausmaiden liepeillä luurankoja kummittelemaan.
Anglikaani Samuel kirjoittaa käyneensä lähes joka sunnuntai kirkossa, mutta lähinnä katsellakseen kauniita naisia ja verkostoituakseen. Myös tavan vuoksi, vaikka pappien puheet ja saarnat ovat olleetkin unettavia ja äärimmäisen tylsiä (siinä ei ole kirkollisväki muuttunut 300 vuoteen, kuulemma).
Pepysille Jumala kuului vain sunnuntaihin, parhaisiin vaatteisiin, kirkonmenoihin ja kuoleman jälkeiseen elämään. Arkena hän keskittyi täysillä maallisiin asioihin, rahan ansaitsemiseen, uralla etenemiseen ja elämästä nauttimisineen; viiniin, lauluun ja naisiin. Jälkimmäiset visusti nuorelta vaimoltaan salaten, kohtaamisensa salakielellä vihkoihinsa raapustaen. Vieraille naisille pseudonyymit keksien.
1660 aloittamansa päiväkirjapotpurin Pepys ensimmäinen lause on "Kiitetty olkoon Jumala, viime vuoden lopussa olin erittäin hyvässä terveydessä" ja kun 1669 lopettaa päiväysten tekemiset, viimeiset sanat kun luuli sokeutuvansa ja kuolevansa pian ovat "...johon hyvistä hyvin Jumala minua valmistakoon." (Eli tuon merkinnän jälkeen vielä 34 vuotta.)
1600 luvulla Lestadiolaisia, helluntalaisia, jehovalaisia jne. ei vielä pohjoismaissakaan ole ollut, mutta kaiken suunnan muita noidanpolttajia kyllä on riittänyt kyläjuhliksi asti.
Tulipahan mieleen: Synnyinpitäjäni, Rautavaaraksi myöhemmin virallistetun kyläpahasen ensimmäiset kirjoihin viedyt merkinnät ovat 1600-luvulta koskien kaskeamis- ja rautamalmin nostoon liittyviä verotuloja. Seudun halki 1595 alkaen Täyssinän rauhan rajaa merkkailivat siirtolohkareiden kylkiin vielä 1600 luvullakin elintilanlaajentelijat ja -hallitsijoiksi itsensä korottaneet lajimme pöljäpäisimmät edustajat.
Kun vanhemman historian omaavissa maissa saman jumalan luiden kaluamiseen ei ole katolilaisuus eikä luterilaisuus riittänyt ja riidat ovat äityneet verisiksi, osa pyhien alkuperäisjeesusten lapsista on siirtynyt omien harhojensa veisaamisiin, ja näin Suomeenkin myöhemmin soutaneet ja merien rantoja uppuroineet uskonveliryppäät päidensekoittajasaarnaajineen ja taustoilla häärivine kummisetineen ovat alkaneet uskontoruttonsa levittämiset.
Jehovauskonto on pantu alkuun 1870-luvulla Pennsylvaniassa.
Lestadiolaisuus 1840-luvulla Ruotsissa.
Helluntalaisuus 1906 Los Angelesissa.
Mormoniuskonto eli Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko sai alkunsa 1820-luvulla Yhdysvalloissa, kun eräänä synkkänä, syksyisenä yönä tai kuulaana kevätaamuna Joseph Smithin päässä naksahti psykoottisesti ja hän ilmoitti saaneensa taivaallisia näkyjä alastomine enkelparvineen.
Lehdessä otsikoidaan jälleen, kuinka Niezche (1864-1900) julisti päinvastaisiakin viisaissa päissä tapahtuvaksi pikkuista ennen täyssekoamistaan: "Jumala on kuollut!". Ehkä hän tarkoitti kuitenkin uskon kuolemista sillä ei hänellä epäilevänä filosofina elävää jumalaa ollut; Miten olematon voisikaan kuolla.
Homma meni siis reisille kun Niezche ei saanut viimeistä mammuttiteostaan valmiiksi joten hän eräänä aamuna huokaisi "Näin puhkui Zarathustra" ja päätti seota. Vielä hoitolaitokseen taluteltaessa hän kuiskaili vartijoilleen: Kehittelemistämme jumalista Perkele on ilmiuskottavin kun se sinussakin, rakas veljesi vartija asustaa ja eniten käytännön asioita aikaan saa.
Nietzsche alkoi olla jo lähellä totuutta, kun hän analysoi "yli-ihmiskäsitystään" kirjoissaan: Hän esitti ennusteen, että ihminen on vain välivaihe eläimen ja yli-ihmisen välillä.
Yoval Harari on jatkanut siitä: Lajistamme ihan pian muotoutuu tekoälyinen Homo Deus, jumalihminen.
Viiden eri virallisen uskonnon ja lukemattomien virattomien uskomusten maassa Kiinassa tekoälyrobotit juoksevat jo maratoneja. Elävää lihaa tarvitaan pian vain urheiluareenoiden katsomoissa.
Jos lähetyssaarnaajat olisivatkin lähteneet kaikkialle maailmaan Aasiasta (Kiinasta) ja alkaneet takoa vieraitten maiden alkuasukkaiden päihin kungfutselaisuutta, miten olisivatkaan miekat ristissä nykyisin Suomessa?
Aameneksi tälle saaranalle: Uskontojen siirtymisessä muoviaikakauteen auttoi Tupperware jonka myyntikokokouksissa laulettiin yhteislauluja ja parhaita myyjiä palkittiin suurissa massatapahtumissa hurmokselliseen tyyliin, joka muistutti amerikkalaisia herätyskokouksia: Myyjiä kutsuttiin evankelistoiksi.
Kaukanako tästä nykyään ovat enää jehovalaisten ja lestisten hallitsemien yritysten ja kuntien&kaupunkien hallitusten asettamaansa päämäärään pääsemiset: Maassamme toimii lukemattomia rakennusliikkeitä, halpakauppaketjuja ja autoliikkeitä joiden pohja on rauhanyhdistyksissä veisatut virret ja kohta kai Oulunkin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen kokoukset aloitetaan käsiä ristien iltahartaudella ja päätetään "jumalanterve"-hyvästelyin.
7.9.2026 maanantai
Humpalla pe Kajasteella, porukkaa oli. äN. La menin Sivullistenkadulle ja kävin Puutarhurin kera Napiksella jossa väsymyksen oireita ammatissaan poteva Mäkimattila esiintyi varsin lakonisen oloisena.
G:n Lancerissa jarruremppa ja Polosesa palaa vikavalo eikä pyyhkijät toimi. Paulus tekee pitkää päivää ja yötä töissä, jaksaakohan se yhtään miettiä elämäsnä opiskelusuuntia nyt, kun yliopistoon haku ei tärpännyt? Hyvät hommat palkkauksen puolesta nuo autonkuljettajankin työt ovat, ettei sen puoleen ja kun jatkopestinkin vuodeksi sai niin se on jo paljon.
G:lla 14 pv lukion reput. Toivottavasti menee hyvin niin voi tammikuussa alkaviin armeijakoitoksiin valmistautua rauhassa.
Tulin tänää puolilta päivin Um. Oli kuiva ja aurinkoinen ilma joten kävin riipimässä viisi sankollista puolukoita. Eivät ihan riitä, mutta lopetin valoisan aikaan koska piti vielä hakea kärryllinen valumursketta saunan eteisen lattiaa varten.
Kettuemo kahden melkein kokoisensa poikansa kanssa pihassa kun tulin puolukakreissulta. Eiköhän nuo kohta kulkene omille tielleen, ajattelin kun toinen jälkeläinen ei lähtenytkään samaa matkaa toisten kanssa pihasta pois vaan jäi istumaan ja katsomaan kun peruutin auton liiteriaitan sivulle. Kun aukaisn auton oven ja nousin, se antoi kävellä kohti kymmenkunta askelta ennen kuin hoksasi, että tuo saattaa olla vaarallinen olio ja loikki emonsa ja sisaruksensa perään jäntevin loikin.
Klo on kymmenen illalla. Olen ihan katki. Kävin löylyissä, join kahvit ruisleipäpalasen kanssa ja nyt alan muate.
8.9.2026 tiistai
Nukuin muuten makiasti, mutta viimeinen uni pani pasmat sekaisin. Päivämäärä 22.7.1990 juuttui kalenteriin katseeni taakse aivoihin enkä saanut sitä pois vaikka ojennetulla terapiasienellä huoneen toisella seinustalla pöydän reunaan nojaavan psykologin(?) neuvoilla hankasin. Naisella oli valkea takki ja valkeat housut. Kengätkin olivat valkeat ja sen tuuhea tukka mallia Monroe. Superkliininen ihminen siinä mielenlian poistamista neuvoi. Ajattelin, ettei valkea rouva itsekään ole niistä puhdistunut kun kaikki tarmo ja aika on kulunut ulkoisen habituksen kiillottamiseen.
Mutta tuo päivämäärä: Silloin oli täydellinen auringonpimennys ja sen päivän aamuyöntunteina Satu sekosi lopullisesti. Minulla on sivutolkulla kirjoitettua päiväkirjadataa tuolta yöltä ja seuraavilta päiviltä miten tuskaisaa oli pidellä ensin epilepsiakohtauksissa lattialla ajelehtivaa ihmistä ettei se kolhi huonekaluihin itseään ja sitten sekasortoista toohottamista pitäjän toiselta laidalta toiselle, töiden tekoa, lasten itkua, parkua ja omankin mielen kaaosta hirteen menoa vailla.
Päivämäärä hankautui aivoista pois kun otin ison tavarakorin ja läksin hienoiseen sateeseen keräämään puolukoita. Niitä mahtui painon mukaan mitattuna kolme 10 ltran sankollista ja olipa painava kantaa pihaan kun en autolla lähemmä siirtynyt. Nimesin nyt tuon taimikon josta puolot keräsin, Kivisenhevosenpiänselluliemikuusikoksi. Olen itse tuon itetaiteen rakennellut paikalla kasvaneiden, lapsuuteni suurkuusien muistoksi kun ne oli poispyyhkäisty hirmuisten koneruhmujen voimin ja Vinha vielä puolukkareissuilla mukanani kulki.
Toinen, aikanaan lahoava muistomerkki huutaa saman aukean toisella laidalla kelotolpan nenässä kuin norjalaisen Edward Munchin maalaama taulu, ja yksi samanmoinen toisessa suunnassa kun pieksivät ja raiskasivat viimeisen, vanhan metsonsoidinmetsän jonka suojiin oli niin hyvä sujahtaa jos vaikka paha olo mieltä rei'ille kairasi.
Metsiä, soita, puroja ja yleensä paikkoja joissa ollaan käyskennelty koko lajimme olemassaolon aikana on nimitetty vaikka millaisilla synonyymeillä, mutta onko yhtä halventavasti kuin minä tuota, ennen järeitä puita hehtaareillaan satoja vuosia kasvuun ravinnutta maa-alaa jonka tulevaisuuden tietää pelkkään tuhoon vievän?
Ikimetsä-nimitys tuo mieleen aivan jotain muuta kuin selluliemikuusikko. Vai mitä?
Kesän pupulapsi napsi retiisinlehtiä ikkunan alla äsken. En ole suojannut vielä ompun- enkä muidenkaan arkojen kasvien ja puiden taimia, että pian alkaa olla kiire puputtajien takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti