Valtakunnanvartiainen

29.8.2026 lauantai

Naulailenpa muutamien postausteni aloituksia Erno Paasilinnan (s. 14.3.1935 Petsamo, k.30.9.2000 Tampere) Ruumisarkunnauloilla (Otava 1999):

"Ei se välttämättä itse kehity, joka koko ajan parantaa muita." 

Klo 07 ja vähän päälle. Iso, kiiltäväkarvainen jäniskoira hunttasi ruokinnan takaista polkua pihaan. Sillä oli tutkapanta antenneineen kaulassa. Lie ollut kamerakin kun se jolkotteli kuono maassa pihaa ympäri ja toisen puolen risukoitten kautta takaisin tielle. Kyntöläiselle päin se lopulta häipyi haukkumatta.

Jos koiran kaulaan kytketty kamera kuvaa yksityisen pihamailla, niin se ei ole sen enempää luvallista kuin ihmisenkään tekemänä, näillä kulmilla ihan se ja sama. Jos joku saa orgasmin mökkipihastani otettuja videoita selaamalla, niin mikäpä se siinä.

Kesäinen päivä. Käytin sen hyödykseni tekemällä ulkona kaikenlaista tarpeellista ja jonkun tarpeettomankin askareen.

Puolukat alkaisivat olla ehkä poimintakypsiä, mutta malttaako tässä lähteä.

Kemppisen kaverinsa negrologintapaiseen kirjoitukseen, ja siellä jonkun uskonihmisen kommenttiin väkersin omani:

Anteeksi pyydän kunnioituksesta vainajan muistelijoita kohtaan, mutta en malta olla kirjoittamatta seuraavia mietteitäni. En ole kysynyt tekoisilta älyiltä onko seuraavassa ehdottamaani koetta jo tehty, mutta sen tiedän, ettei ainakaan keskitysleirien eräissä lääketieteenkokeissa debytoineelle Mengelelle ole asia mieleen juolahtanut.

Siis: Jotta nämä sielujutut saataisiin jotenkin järjellisiin konteksteihinsa, niin olisi tehtävä se viimeinen laboratoriokoe jossa kuoleva suljetaan tiiviiseen, kokoiseensa  lasipurkkiin, suljetaan kansi tiiviisti ja odotetaan sitä viimeistä, molempien päiden henkäystä silmät ja korvat herkistyneinä äärimmilleen. 

Kaikki mahdolliset ja mahdottomat nykyaikaiset mittausvälineet jo koeteltujen sielujensieppareiden kera sensoreineen olisi kytkettynä sisältöön ja sen "ilmastoon". 

Sankka silminnäkijä-todistaja-poppoo sijoitetaan huoneeseen seuraamaan henkensä heittävän sielunluovuttajan kuolemanhetkeä kuin sähkötuoliin tuomittua.

Tähän olisi hyvä saada tietenkin ruumiinsa tieteelle vapaaehtoisesti lahjoittavan testamentti. Ehkä joutavin ja suostuvaisin henkilö maailmassa siihen houkuteltavaksi olisi eräs Musk.

Toissailtana rikkauksilla kullitettu ja Valtakunnanvartiaiseksi korotettu ekonomisti lausui jälleen jotain niin löysäpäisen tunteetonta tesktiä, että sen kritisoimiseen en sanoja löydä.

Kun tv-studion tuolissa läsöttävää, inhimillisille asioille kuuroa oliota katsoo, tulee tunne, että löisipä tuota joko sapelilla tai ilmakitaralla, sama olisi tulos.

Pieni, ruosteinen ruskeanlikainen auto pysähtyi tiensuulle kun olin juuri tullut saunasta ja suodattelin kahvia kuppiin. Ei sieltä kukaan ulos tullut, kuski kuikuili ratin takana ja toinen takapenkillä pihaan päin. Muutaman minuutin ne siinä tarkkailivat, sitten takapenkkiläinen ojensi kännykkänsä, räpsäisi ilmeisesti kuvan ja sitten ne lähtivät kolisuttelemaan Kyntöläiselle päin. 

Auton etupuolen rekisterikilvestä erotin vain äSsän ja Koon. Olisiko ollut SKP; Suomen Kommunistinen Puolue, hih.

Piti melkein köyttää itsensä seinään kiinni, etten lähtenyt Muaningalle humpalle.

Alan lukemaan keskenjäänyttä Rasputinin elämäkertaa.

30.8.2026 sunnuntai

"Oppineiden yleisin rajoitus on typeryys." EP

Puutarhurin synt.pv.. Paulus ja N ovat tehneet kakun ja laittavat korttiin minunkin nimen.

Ollaan me oltu kuulema jo 23 vuotta aviossakin. Sitä tässä nyt ihmettelen, että mites se nyt silleen on onnistunut, ettei lopullista eroa ole tullut? 

On se kyllä ollut allekirjoitusta vaille monta kertaa. Yhdesti ihan vireille asti, mutta sitten sekään ei mennyt loppuun saakka vaan "jää siis sillensä" niin kuin maistraatin loppukaneetissa huvittavasti luki.

Mänennöön tuo loppuunsa saakka sitten silleensä. Eihän elämääkään, ainakan minulla, voi olla sen pitempään kuin mitä jo toistemme nimikirjaimilla varustettuja, maistraatissa sormiin pujotettuja  rinkuloita on nimettömissämme pidetty. (Minulla se oli kyllä pitkän aikaa jossakin "kavoksissa".)

Ne rinkulajuhlathan olivat ihan äsken kun pojistamme jo yksi oli syntynyt ja toinen kohdussa pullisteli.

Kummallinen jäänne laiduntavan karjan korvienmerkkausvariaationa koko avioinstituutio. Miesvaltaiset kirkkojen konklaavit ne senkin perinteen lajimme pesuille alttiisiin aivoihin on iskostanut. Mutta ehkä pian kaikki merkkaavat deittailureviirinsä merkkihenkilöt jotenkin muuten, jos ollenkaan.

Kävin raapimassa puolukoita ½sankollista (ovat vielä ½kypsiä) ja tein puolukkapiurakan. Loput marjat survoin astiaan josta saan aamupuuroihin lusikoida. Annoin pellilisestä puolet Sonjan porukalle jotka kävivät illasta. 

Tekaisin  myös seitsemänsipulin kanariisikasvisohrapadan. Molemmat tekeleeni onnistuivat varsin hyvin vaikka uuden uunin opettelu on vielä aluillaan. Jospa oma muuraamani toimii kuten edellinenkin. Näppituntuma kuumalla arinalla ruuanlaittoon palaisi hyvinkin nopeasti jos täällä ympäri vuoden majailisi. Ja vaikka en majailekaan, niin koska tuhannet leivät, sämpylät, puurot, paistit uunin lämmöissä olen haudutellut, tunnen vieläkin sormien väleissä taikinatahnan ja nenässä tuoreen ruisleivän tuoksun, satojen kalakukkojen paistokertoja muistelemattakaan.

Kirjoitin jälleen kommentin toisaalle jossa kävivät diktaattoripäiden kimppuun katsomatta itse omien poliittisten valintojensa laariin:

Täytyy kansalaisten/väestömassojen kaikilla mantereiden demokratioissa(kin) katsella myös omiin mieltymyksiinsä hallitsijoita valitessaan. 

Meillä Suomessakin  on  langettu palvomaan sellaistakin henkilöä, joka nyttemmin on säilötty puhemiehen paikalle ja josta tausta- ja vierijoukkoineen voisi aivan hyvin kehkeytyä aivan kammottava hallitsijajoukko jos ne äänestämällä valtaan päästettäisiin (tai mahdollisesti tullaan päästämään).

Esimakua on nyt saatu heidän hallitustaipaleensa ajalta josta henkilöiden, jopa ministereiden, valtiomies/naisominaisuudet ovat puuttunut täysin empatian tunteiden olemattomuuden lisäksi.

Yksi merkittävä torjuntavoitto viime vuosikymmenten politiikassa: Paavo Väyrynen saatiin tietoisen ovelasti tönien syrjemmälle vallankahvasta. (Hänen politiikassatoimimisensa intohimoista ja ällistyttävistä suunnista paljastava 80-vuotishaastattelu viikonlopun Hesarissa.)

Samaa, väkivallatonta, sivistynyttä marginaaliin tyrkkimistä toivoisi niin äänestäjien kuin muiden, vähän enemmän järkeä ja empatiaa sisältävien puolueiden harrastavan myös vallankahvan täyspitelemisestä haaveilevien ääripäidenkin suhteen.

Mainitaan nyt toinenkin vallasta syrjään-nimi: Jussi Halla-ahoa ei ikinään presidentiksi!

Viimeistä riviä en laittanut koska kommenttini ei moderoijan seulasta olisi julki livahtanut.

31.8.2026 maanantai

"Mikään vallankumous ei ole ikinä poistanut kolmea vitsausta: sotilaita, pappeja ja virkamiehiä." EP

Harmaanlämmin päivä. Iltapvllä vasta alkoi roiskia vettä. Yritin katsoa Areenalta jotain elokuvaa, mutta nukahdin ja nytten saa sitten oikeita yöunia ootella. Onneksi on lukemista.

Se pikkuinen ruskea auto ajoi hämärän jo laskeutuessa päinvastaiseen suuntaan kuin edellisellä kerralla hidastaen pihatien suulle. Olin menossa saunaan ja vissiin äkkäsivät alastoman minäni kun kiihdyttivät sora roiskuen tiehensä.

Vaihdoin riistakameroihin patterit kun ne kaikki ovat final! Pitäsikkö viijä tuohon tienvarren raunioonkin kamera mulkoilemaan?

1.9.2026 tiistai

Aamun avaukseksi täytyykin vasaroida Ernolta kaksi ruumisarkunnaulaa sillä sattui ajattelun arkunkanneksi niihin sopivaa luettavaa päivän aviisista.

"Kirkko, laki ja valta kuuluvat aina yhteen, niin kuin sormet sormien lomaan. Kun käsi pusertuu nyrkkiin, se on kiveäkin kovempi."

"Papit ja juristit lukevat vain yhden kirjan ja hakkaavat sillä kaikkia muita päähän." EP

Osallistumisärähtelyn haluni heräjävät sellaisista aviisien jutuista, joissa kerrotaan ihmisistä jotka uskaltavat irtaantua uskonnollisten yhteisöjen pakkojäsenyyksistä tai muista niistä muistuttavista ihmismielen vankiloista.

Itse erosin ev.lutista melko pian täysi-ikäisyyden koettaessa. Oli ikävä tilaisuus se, muistan. 

Silloin elettiin elomme hetkissä aikoja, jolloin piti mennä paikallisen liperikaulan tykö avaamaan eronsa syitä. 

Lyhyt perusteluni lähes viidenkymmenen vuoden takaa muisteltuna oli (olin asiani kirjoittanut paperilapulle ennen virastoon menemistä ja siteerannut sitä sen jälkeenkin): 

"En tykkää kuulua näennäisjäsenenä mihinkään järjestöön. Vain elämässä olemaan on pakotettu tänne muiden toimesta jouduttuaan. Tai toisaalta ei sekään pakko ole jos ei huvita. Tai jos alkaa tarpeeksi vituttaa niin Naru, Myrkky tai Pyssy vapahtavat. Ja voihan sitä vaikka pirtulla syntistä mieltä ja pirua sisällään voidella jos alkavat liikaa meteliä päässä pitää. Jumalanne ovat kuin varoittamanne hiekka, jolle uskontojen perustukset olette silti itse valaneet."

Siilinjärveläiseen kirkkoherranvirastoon taisi laskeutua lausumani jälkeen ruumiskellarin kolkkous ja kuuraa pöydän takuisen äijän haljuihin silmiin.

Koetin muistella paikallaolleen kappalaisen nimeä, mutta ei löytynyt mielen sopukoista eikä netistä. Veijo Ahonen se ei ollut eikä Seppo Laitanen sen enempää kuin Kettunenkaan. Kyllä se joku päivä mieleen pätkähtää koska sillä taisi olla keljun äijän maine; Punajuonteinen, iso nenä, silmälasit, pulisongit ja harmaat, öljyisenhikiset hiukset.

Mukavasta miehestä, vaikka pappi olikin, Veijo Ahosesta muistuu mieleen se, kun joutui eroamaan virastaan paneskeltuaan kanslistiaan työpöytänsä kannella. 

On siinä tasolla lojuneet pumaskat, katekismukset ja raamatut lattialle levähdelleet kun runsasmuotoisen sihteerin allensa pastori kaappasi. Raiskaus se ei ole ollut vaan hyvässä, kirkollisen kiihkomielisessä yhteistyössä aktit on toimitettu, muisteli myöhemmin tuo räväkkä naisimmeinenkin vaikka joutui pappisalarakkaansa kanssa melkoiseen myllytykseen valtakunnan äläkkämedioita myöten.

Tällen aamullen luin heti klo viideltä Hesarista yhden uskonnollisen pakkonuoruuden sävyttämän elämän kertomuksen. 

Haastateltava jutussa on torniolaiseen vanhoillislestadiolaiseen yhteisöön ja suurperheeseen syntynyt Pilvi joka runnoi kaksinkertaisin ovilehdin varustetun syntymäkaappinsa ovet saranapuolelta alkaen kappaleiksi ja päätti elää niin kuin housuissa ja mielessä tuntuu. 

Perkulesniin!

Oli siis itseltäni "pakko" osallistua juttuun kommentilla joka kuvastaa sen sektorin omaa mieleni maisemaa:

Hieno juttu.

Kaksoiselämää joutuu elämään myös siinä tapauksessa, että jo vauvana ihmisen alku kastetaan valtionkirkon luterilaiskaavan mukaisesti seurakuntansa jäseneksi ja pääset irtautumaan siitä vasta kun tulet täysi ikäiseksi. 

Tämä verhotuksi pakoksi muotoutunut kaksoisstandardi on taakka monelle kasvavalle, asioita tiedostamaan alkavalle nuorelle kirkossakäynteineen, aamunavauksineen, uskontotunteineen ja rippikouluineen.

Pilvin ennalta raamitetun nuoren elämä ja siitä poispyristelyn vaikeus antanee mietittävää niillekin, jotka mm. maahanmuuttajien uskontokäsityksiä syyttelevin sormin osoittelevat ja niiden mukaan tuomitsevat heidät kaikki samaan läjään. 

Tarkoitan, että ei ole yhtään lievempi vääryys suomalainen pakkolestadiolaisuuskaan kuin esimerkiksi islaminuskoisuuden kaapujen taakse vangitut, ankarin säännöin kontrolloidut elämätkään, koska olemmehan kaikki "syntymäämme syyttömiä" kuten eräässä balladissa sanotaan.

Tämän jos ymmärtää, ymmärtää myös sen, että jokaiselle pitäisi kuulua oikeus kasvaa aikuisiksi ilman, että häntä on ruksattu minkään ismin alle väestörekisteriin merkintää lukuun ottamatta voidakseen itse valita lopunelämän suunnat edes jollakin tapaa.

(HS 1.9.26/Väärä minä/Pilvi Hyväri kasvoi yhteisössä, jossa häntä kiinnostanut asia oli syntiä. Lopulta hän alkoi uskoa, että väärä oli hän itse.)

Sumusadetta tänäänkin, mutta on kaiten se jotain lähdettävä pihalle värkkäilemään. Oikenpuoleisen  jalan alinomaiset kivut ottavat piähän, mutta helpottaa se, kun pakotan itseni liikkeelle. Eilen illalla maate laittautuessani koski aivan perkeleesti, mutta särkytablettia en piruuttanikaan ottanut. Ja kun uneen pääsin, se armahti.

Savolainen ajoi Hiacellaan juuri tietä pitkin hölkänneen ajokoiransa perässä. Joko se pitkäkoipienkin mehtuu on alakanut?

Kaakonkulmalaiset ovat kaikkinensa helisemässä villisikojen takia kun niihin on Afrikasta saakka kulkeutunut sikarutto kuin kokonaiset homosapiensien laumat 11 000 vuotta sitten. 

Onko ruttopasillilla ja lajilla, joka estoitta ja seurauksista välittämättä kykenee lisääntymään ja levittäytymään ja tuhoamaan jopa oman elinympäristönsä (elonkehän kokonaisuudessan) yhtään mitään eroa? 

No se ero niillä tässä tapauksessa on, että vieras rutto vie megasikaloihin rääkättäväksi vangituilta possuilta elämänsä ainoan funktion päätyä paistiksi elämientuhoajalajin lautaselle.

Lopuksi murjaisen A-studiossa läsöttäneen tunteettoman solumöykyn suuntaan Ernon äänellä:

"Vain lajin voimakkaimmat yksilöt menestyvät, ja siksi olosuhteet luodaan heitä varten." EP