11.9.2026 perjantai
Tähän on tultu: Pian on saatu valmiiksi uusi uljas jumala, Tekoäly. Jumala, joka yhtälailla näkymättömistä, aiemmista versioista poiketen kykenee myös konkreettisiin tekoihin. Petollisessa sisäänajovaiheen älyjumalan proptotyyppi osaa olla kuin käytettyjen autojen kauppias; se kutsuu sinua nimeltä ennen kuin sinunkaupat ovat edes harkinnassa.
Mutta kunhan sille kaikki maailman hallintavälineet olemme luovuttaneet, se tuhoaa keksijänsä ja kehittelejinsä ja päälle päätteeksi kaikki uskovaisensa.
Tuomiopäivästä, jota kristikansa on lorsannut koko raamattujensa kehittelyjen ajan, tulee vihdoinkin totta, mutta sen toteuttamissysäykseen tarvittiin sittenkin ihminen itse vaikka tähän saakka se on saarnannut jumalien asuvan taivaitten korkeuksissa ja pysyvän ikuisesti siellä, arvoituksina ja kenellekään näyttäytymättä.
AI:n kirkoille aletaan rakentaa keskelle Suomineidon uumaa 13 miljardilla älyuskovaisten syötekeskuksia joihin on jo asennettu suurmölisköjen maassa kaupanpäällisiksi troijalaisensa, kuten lähetysuskonnoissa aina ennenkin. Alle kaadetun neidon asennolla ei ole väliä, AI:n saarnaajat survaisevat kuokkansa vaikka kiviraunioon kun maisemia haitolta aletaan pois raiskailla.
Päättäjiemme aivotoiminnot höyrysivät jo innosta kun niiden puhkuvia naamoja uutisissa esiteltiin kera amerikkalaisen Googlepapin joka uuden ehtoollisleivän mursi.
Lohduton ensisaarna sisältää kuitenkin myös ensimmäisen harhaahjohtavan psalmin: 13 miljardin kakusta jaetaan uuskolonialismin alustalaismaalle vain neljännes, jos sitäkään. Niistäkin välistävetäjien armadat tekevät jo nyt ahnaat kourat kuumina diilejä taustalla. Virtuaalivaluuttalennot on jo sovittu kauaksi verottajan ulottumattomiin.
Humisevat voimalinjat syöttävät virtaa ohitse onnettomien (vain sähkölaskut löytävät köyhimmänkin luokse), ja luonto haukkaa katkeran kalkin kun raivauskoneet Google/Älyjumala-uskonlahko tonteille rymistelee.
Köyhille ei murusia älypöydiltä varise. Sotealan ahdinkoihin ei juhlapuheissa sanallakaan kajottu. Jos yksikin älylahkolaisten jäsnemaksun jo aloittanut älyuskonjäsen olisi kuiskannut, että ehkä tästä kakusta jää jaettavaa vanhusten ja vammaistenkin hoitoon niin selkäänsähän se tovereiltaan yli puoluerajojen olisi saanut.
Keskiviikkona riivin puolukoita vaikka satoi. Lopun päivää perkasin marjoja Kivakujassa sateelta suojassa. Hartioihin ja perseeseen kävi se urakka. Ampiaisia pörräsi ympärillä kun vainusivat helppoa imelää litistyneistä marjoista. Eivät ne kiukkuisesti pörähdelleet. Jos sattuu kainaloon ahistukseen sujahtamaan niin silloin se kyllä tökkää, mutta mullehan niiden piikkirohto ei mitään aiheuta; kuin itikka pistäisi.
Eräillä maa-ampiaisilla on iso pesä liiterin toisenpään perskelleksen alla kivien kolossa. Edelleen ne liikenneöivät siinä edes takaisin kun hallaöitä ei ole ollut. Jos ne kaikki hyökkäisivät kimppuuni niin en minäkään ihan helpolla siitä ehkä selviäisi. Ainakaan jos naamaan tikkaisivat.
Eilinen Kajaanissa. Meni pimeälle takaisin tulo, mutta kerkesinhän tuota; Mökki jyhmötti aloillaan 40 vuotisen kokemuksensa olouttamana.
Toin pyykit märkinä ja kun olin saunonut, levittelin ne naruille kuivumaan. Oli jo ½-yö kun muate aloin. Avasin tabletilla edelleen kesken olevan Rasputin-elämäkerran, mutta montakohan sanaa ennen uinahtamistani lienen kerennyt lukea? Silmälasit olin laittanut nätisti tyynyn alle ja lukulaitteen sammuksiin; Uinahtamisautomaatio toimii tiedottomanakin.
Unessa olin ongella kun olin luvannut tehdä ahvenkukkoja G:n ylioppilaskemuihin jos se reput selvittää. Itse en saanut kuin yhden kiisken, mutta onkikaverini (äN) lappoi isoja ahvenia niin paljon veneeseen, että piti jo sanoa, että nuista tekköö vaikka kymmenen kukkoo, että herkiihän jo, ja siihen havahduin.
Knissa jakelin 15 sankollista puolukoita mummulaisille. Yhdeksän harrasta kuolemanodottajaa (75-95 v.) joista yksi halvaantuneen miehensä omaishoitaja ja kymmenes kasikymppinen vanhapiika kielenirrottelija joka kilahteli heti, että onpa taas puolukkaa pilluun pyörimään pantavaksi; Muuta sinne ei enää aikoihin ole tarjolla ollukkaan, perkele! Ja naurunräklätys lonksuvien tekarien takaa siivouskomeroon josta se puhtaita sankkoja täytettäväksi kaiveli.
Mitenhän paljon siihenkin ironiseen kilahteluun kaipuuta sisältyikään jos on vuosikymmenet lemmentöissä urakoinut ja yht'äkkiä ei rupsahtanut perse kelleen enää kelepaakaan. Tai kun kaikki aikalaistarvihtijat ovat manan majoille ennen niin pakottavan kovina pakrottavia, suonijuormuisia kalujaan lahottamaan menneet. "Niinku se yksikin sarvipeäperkele jolla aina kuihenvaihteessa tuli mieleen työntyä vehe sepaluksesta ulukona sulaa lihaa kyselemään. Aina rasvassa kourat ja hikiset voatteet, voe saatana että meinasi toesinaan oksettoa! Mutta sillä sentäs oli rahhoa, saatana!"
Tälläisiin suuntimin ikäneiti itse jatkoksi jutteli siinä kahvia juodessmme, etten nyt omasta piästäni halveeraamistarkoituksessa edellisiä muistiin merkkaillut. Konstailemattomin tapaus kaikista edellämainituista herttaisemmista mummeleista joka tapauksessa.
Ajattelinpa sitten, että niinkin lakonisiin tunnelmiin perin työlään seksiharrastuksen, tai peräti ammatin, kanssa lopulta kaikkien kohdalla ennemmin tahika myöhemmin mietteet saattaa päätyä, ei maha mittään.
Huokaus.
Aamupäivästä rakentelin tulevan saunaneteisen lattiavalulle vormausta ja tasoittelin hiekat. Sitten perkasin kaikki raparperit jotka silppusin isoon sankoon, ruusunmarjat puskasta sekaan, vettä ja sitruunahappoa uuteaineeksi. Saman tein myös sankolliselle puolukoita. Parin vrk:n päästä pullotus.
Raparperin oksaalihappoa vain on ongelma sillä siitä uutettu juoma ei isoon janoon horittavaksi käy tai se pitää lantrata reilusti: Maitotuotteita ko. mehun nauttimisen päälle hajottamaan hapot.
Kalle Haatasen ohjelmassa "Eheytyksen rikkomat ihmiset" ja aiheena otsikkonsa mukaisesti uskontojen piireissä harrastettavat, henkisesti väkivaltaiset ihmismielen muokkausyritykset. Haastateltavana tietokirjailija Ville Mäkipelto.
Kaikenperkeleen mielenmuokkaajia sitä maailma kasvattaakin! Ja kun ne vielä itsekin uskovat, raamattujaan tulkiten, oikein tekevänsä.
Kaukaa haettu vastaus kysymykseen, kuinka ihminen tekee niin kuin tekee seksuaaliselle puolelle minäänsä (ja ohessa toistenkin minuuksille) löytyy muinaisista kotioloistamme viidakoissa.
Vaikka ei ole antropologi tai muu asioihin perehtynyt tiedehenkilö, mutta jos on seurannut afrikanmantereelle jääneistä lähisukulaisistamme tehtyjä stilisoimattomia luontodokumentteja, niin ymmärtää hyvin paljon: Ei siellä ole kyselty kun uroksella alkaa kyrpä tojia, että survaistaanko nyt vai vasta sitten illan pimetessä, ja että mistä suunnasta apinaneiti jolua persieensä tällä kertaa haluaa; Pittääkö lirkutella ja esileikkeillä miten pitkään ensteks. Sitä on vain tempaistu lähin naaras vyötäröltä eturaajojen pihteihin ja sytkytelty menemään. Jos apinaneitikin on kerenyt orgelin saada niinä sekunteina mitä homma on kestänyt niin olepa hyvilläsi vaan. Eikä se aina niin väliä ole ollut ovatko parittelijat edes eri sukupuolia, kaikki esillä lämpimänä höyryävä käy kuin markettien sushibaareissa nykyään.
Bonobojen ja gorillojen aktit ovat ehkä koko kädellisten olemassaolon kaaren hempeimmin vivahtein tapahtuneet, mutta paviaanit, nuo toiseksi lähimmät "serkkumme" ovat vallan julmasti käyttäytyviä häntäheikkisiä. Niiden paikalle kun itsensä kuvittelee niin aika lähelle pääsee Mika Moringia ja Jammusetää itsessäänkin.
Viidakon elinolosuhteista saatuja traumoja olemme kantaneet koko olemassaolomme ajan niitä varioiden vaikka välillä pehmoisiksikin heittäydyttiin.
Urosotteemme naaraita kohtaan ovat jälleen taantumisen tiellä jos vaimojen hakkaamisitilastoja on oikein tulkinnut. Politiikan johtotroikkaankin saimme empaatitonta genreä julistavat poliitikot. Ja mikä erikoisinta, naaraspuolinen sen ensimmäisenä ilmoille julisti.
12.6.2026 lauantai
Lepakoilla on todella ollut suotuisat lisääntymisolot. Ei niitä tarkkoihin lukemiin tavan havannointivälineillä (ikäsilmillä) kykene, mutta arviolta minuutin-kahden aikana lampun valokiilassa kerkiää viisikymmentä varjoa ohitse livahtaa joten ehkä oikeasti 20-25 eestaas yksilöä siitä saattaa sujahdella.
Mukava päivä on ollut. Sain saunan pukuhuoneen lattian valettua 3½:ssa tunnissa yksikseni. Pintaa en sen kummemmin täsminyt, kunhan koroissaan pysyi kun siihen meinaan lautalattian tehdä sitten kuhan... Ehkä joku päivä teen vaateriseoksen jonka levitän tasoitteeksi niin helpompi homma on koolaukset tehdä.
Kaikki pojat Oulussa: G huvikseen kavereitten kanssa, Pau työkeikalla ja Eliashan asuu siellä, paitsi että se oli Emilansa kanssa Iissä.
Taidan lähtä tästä Muaningan Kasinon loppujykällyksiin vaikka varaa ei olisi ajella. Bensan hinta pomppasi 2,37 euroon/litra.
13.9.2026 sunnuntai
Heräsin jo ennen kuutta kun veteli suonella nilikasta. Tulin neljän maissa humppareisulta. Tungosta oli. Termi Ankula ja Ginitaivas orkankorokkeella huiluttelemassa.
Paulus kävi Neeansa kanssa hakemassa peräkärryllisen pilikkeitä Sivullistenkadulle. Olivat ostaneet pakastepizan joka paistettiin aamulla lämmittämässäni uunissa. On se jotenkin isänä turvallinen olo kun Paullakin on naisystävä jonka kanssa se on nyt viihtynyt jo vuoden päivät. N:lla on opinnot loppusuoralla. Nytkin se oli tehnyt koetehtäviä matkan ajan ja aikoi jatkaa mennessä. Tikru, N:n koira, oli mukana, mutta minulla ei ollut mitään muuta annettavaa kuin sitten syödessämme pizan reunakuoren palasia.
Iltapvllä alkoi satamaan joten vieraiden lähdettyä en tehnyt muuta kuin luin ja lämmitin saunan. Alan muate.
14.9.2026 maanantai
G:lla reput; kaksi saman aiheen koetta ja sitten vielä kaksi 26 pv.
Siivoilin ympäristöä ja tein tasauskerroksen saunan eteisvalun päälle. Keräsin kaikki hajallaan olleet harkot sokkelinjuureen. Taitaisivat riittää ympärikiertoon. Sitten pääseekin rungon tekoon jonka aion vielä tällen syksyllen saada aikaseksi. Olisipa ulkovuoren tekoon varoja niin säänsuojassakin olisi.
Kavereilta saaduista ovista saan läpien tukkeet ja ikkunoitahan mulla on valita asti. Mukava olisi rakentaa kun rautakauppaan mennessä ei tarvitsisi senttejä laskea.
Pyitä oli jälleen Kaivonkorvella. Meinasin hakea haulikon, että paisti- tai keittohöysteitä otan, mutta sitten alkoi ajatus vistottamaan, kun se pyy kuiten on niin erikoisen oloinen lintu. Yksi istui oikein lähellä lepän oksalla ja "viserteli" kuin niillä joskus tapana epävarmassa tilanteessa on. Tapappa nyt sitten tuo, sanoin itselleni ja se aie raukesi siihen. Pureskelen vaikka kynsiä pottujen ja sipulien lisukkeeksi.
Kun iltapäivälle maisema kuivahti aurinkotuulessa, kävin puolukoita riipimässä. Harry tilasi niitä ja lupasin viedä seuraavalla kaupunkikeikalla. Pitää muistaa vielä itsellekin kerätä ettei käy kuin joskus, että oma pakastin jäi puolukoista paitsi kun myyntiin vain keräsin.
15.9.2026 tiistai
Pakkasaamu, kuurassa maa.
Unessa tapahtu kaksi kertaa niin, että mustaan, ihonmyötäiseen joustoasusteeseen pukeutunut, vahvakätinen, tutunoloinen naisihminen kävi käsiksi kun aioin nousta petiltäni ja mennä ulos kuselle. Oli niin toden tuntuinen uni, että tottelin, mutta kolmannella kerralla oli pakko lähteä kun alkoi jo reisiä ja kalunvartta pakottaa rakon paine.
Joskus joku nainen kysyi, että pystyykö pissaamaan jos se seisoo? Kyllä pystyy, jos on pelkkä vesiseisokki, jos naitattaa, niin sitten on jo hankalampaa, vastasin.
Mutta kukahan se unen naiskuvajainen oli? Ehkä M jolle tuli syöpä, mutta josta selvisi vielä jatkoon. Enpä ole vuosiin nähnyt. Käy vissiin vielä harvemmin tansseissa kuin minä. Muaningalla ei lauantaina näkynyt vaikka asuu ihan siinä lähellä ja kävi aiemmin säännöllisesti.
Kemppisellä kommentoin Huuskan puheenvuoroon tutusti ja irroitettuna tänne asiayhteydestä, se on yhtä turha kuin aluperäisellä paikallaankin; Pelkkä rikka rokassa:
Minua aina uskonnottomana ja jumalattomana loukkaa nuo rukoiluihin luottamiset kuin se meidän kaikkien periominaisuus olisi. Vaikka ei tällä tietenkään uskovaisten mielestä mitään väliä ole kun en "heikäläisiiin" kuulu.
Jumalat lienevät siis niitä, jotka valitsevat kuin natsit keskitysleirien porteilla.
Se on hirmuisen ikävää, ettei käsien ristimiset auttaneet Huuskan mainitsemana pommitusten aikana eikä edelleenkään niitä miljoonia ja miljoonia lapsenuskoisia asujaimistoineen joita pommit ovat jauhaneet ristityistä käsistä ja rukousasentoon polvilleen asettumisista huolimatta.
Se on vain sattumaa kuka henkiin ja vammautumatta tarkoituksella tappamaan suunniteltujen lihamyllyjen keskellä jää. Ei sen kummempaa.
Himalajan vuoristo kuritti asukkaitaan tässä ihan äsken. Kauhistelut sen tragedian osalta on kauhisteltu.
Elävää ja muuten orgaanista materiaa sisältäneet mutavellimassat vyöryivät vuoriston solaa pitkin hökkeleihin, kyliin ja ja prameimpiinkin koteihin ja lopulta erilaisten viestikanavien kautta kaikkialle maailman olohuoneisiin joka ei kauaa ihmisiä hetkautellut. Lajitovereitamme luiskahti tuonelan lautturin kyytiin tuhansia enemmän kuin WTC:n iskuissa 11.9.2001, mutta eipä vain nousseet mistään kostopommittajat tappaan ihan kenet hyvänsä hyvitykseksi.
Kummallista.
Onhan meitä miljardeja pipoja joita olisi helppo ihan summassa posautella hajalle infroinemme.
Himalajan tulvakin on kaikkien meidän tuhlareiden syytä. Ilmastonmuutos nääs, sen syyt eivät ihmisten kartoilla rajojen sisällä pysy.
Tänään muurasin sokkeliharkot saunan pukuhuonelaajennukselle. Nyt pääsee sitten timpuri lyömään runkotolppia joita onneksi keväällä satuin halavalla suamaan.
16.9.2026 keskiviikko
Olipa kivulias iltayö. Molemia takaraajoja (ei ne kyllä missän takana ole vaan alla) alkoi vedellä niin perkeleesti ja vuorotellen suonella, että oksennus tuli. Piti kömpiä kaksi kertaa saunan luona olevan vesi saaviin ja holovata kylmällä vedellä koipensa niin kylmiksi, että vedot laukesivat. Ainoa tepsivä konsti siis jonka olen vuosikymmenien aikana oppinut humppareissuilta palatessa ja suonevetojen alkaessa.
Sitten olinkin niin uupunut, että uinuin peräti kuuteen.
Nuo suonenvedot johtuivat varmaankin siitä, kun kyykin eilenillalla puolukkamättäiden äärillä kolme tuntia vaikean maaston takuisella alalla. Keräsin kolmekymmentä litraa ja sitten hajosi poimuri lopullisesti. Kirosin valmistajan maanrakoon sillä tuo oli jo kolmas leveäsuinen työkalu jonka olen hankkinut ja kaikille on käynyt samoin.
Aamupäivästä laitoin Kivakujan järjestykseen ja sitten leikkeilin perslankut pukuhuoneen sokkelin päälle ja tursuttelin uretaania liimaksi&eristeeksi; painot päälle. Eivätköhän pysyne iliman muita kiinnittelyjä nuinkin. Aina niihin on joko harjateräskiinitys tai pikanaulat porailtu, mutta nyt ei ole nuita kiinnikkeitä saapusalla.
Läksin iltapäivällä vähän ennen sateiden saapumista metsälenkille ja tapasin Mäyrän kotikolonsa ovensuulla. Tulipa mukava mieli siitä vaikka se huijasikin minua. Sillä oli koko perhe siellä luolassa, mutta kun maanittelin sitä tulemaan pois kolon suulta, se kai jotenkin ilmaisi lapsillensa, että nyt joutuin pakoreitille sieltä ja kun ne olivat lähteneet, emokin käänsi itsensä ja häipyi perään. Enkä ehtinyt enää muuta näkemään kun niiden kaikkien kolmen selät kun painelivat hatelikkoon karkuun.
Mutta videolle tuon nätin eläimen sain. Miksipä lähteä jonnekin eläinvankilaan flegmaattisia pampukarhuja töllistelemään kun niitä mielenkiintoisempia, vapaita eläimiä voi tavata mökkinsä naapurissakin.
17.9.2026 torstai
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti