Merkintöjä

22.8.2016 Maanantai

Alaselän prostruusio, vai oliko se prolapsi on paha, mutta nousin aamulla erilaisia konsteja kopeloiden sängystä ja läksin tekemään luvattua maalaushommaa. Käytiin P:n kanssa ensin maalia 20 litraa ja haen lisää itse, kun se loppuu. Pöntön kantaminen oli vaikeaa, mutta kyllä se onnistui kun kiristin silmät sirrilleen enkä pierua pidätellyt. Kompressori mylykytti tämän päivää peräkärryssä, sillä aloitin maalaamisen kadun puolelta. Sisäpihaa ja toisen puolen maalaamista varten pitää sitten kamppeet pyöritellä jotenkin ulkoportaitakin pitkin, mutta se on huomisen murhe se.

Pilvinen, mutta sateeton ilma. Lämmintäkin, että on hyvä maalausilma.

Naapurissa, jonka pihan puolelta myös maalaan P:n aitaa, on sellainen rouva, jolla oli äskettäin kaularanka murtunut. Sillä oli metallituet kahtapuolen päätä ja keskustelu vähän jäykkää. En kysynyt, mikä vamman aiheutti, mutta muuten jututin samalla, kun kävin kysymässä, saanko sen ulkokatoksen seinästä ottaa kompuraan virtaa.

Kadun toisenpuolen köyryharteinen vanhus kävi myös puhuttamassa. Vaineksi, että olisi se hänelläkin aita maalausta vailla, mutta ei kuitenkaan saanut sanotuksi, että maalataanko se vai ei. Kyllä se mulle passaisi. Monasti rupeavat miettimään hintaa ja kauhistuvat jo maalilitran oston edessä vaikka ei taloudellista hätää kärsisikään. Ja vaikka haudan partaalla jo heiluttaisiin ja olisi sama, minne euronsa loppumetreillä silittelisi.

Olin iltakuuteen ja kolmannes urakasta tuli tehtyä. Liki 200 metriä 1 m korkealti kohdetta piisaa.

Hankkimani metallirunkoinen maaliruisku on hyvä. Maksoi Motonetissä viisikymppiä.

23.8.2016 Tiistai

Selkä yhä saakelin kipiä, mutta kun aamulla saa itsensä liikkeelle, niin siitä se tuntuu rupeavan vertymään. Buranalla ei suoraa vaikutusta kivun lievityksessä ole, mutta ehkä se auttaa mahdolliseen tulehdukseen. Pukeutuminen on vaikeinta kun ei housuja, ei sukkia tahdo jalkaansa saada, mutta hammasta purren ja kun Elias avitti, niin tolpilleni könysin tähähnkin päivään. Puutarhuria en viitsi vaivata kun se vain ärsyyntyy kaikenlaisista hoivaan liittyvistä askareista. Hirvittää ajatus omasta, mahdollisesti vaivaisesta vanhuudesta jos hänen hoteisiinsa joutuisin. Toisaalta ymmärrän sellaisenkin kuvion, sillä enhän minäkään ensimmäisen vaimoni mielisairasta elämää jäänyt aikoinaan tukemaan koska tunsin itseni ja tiesin, ettei minusta sen hirvittävän taakan jakoon olisi. Nuoruuskin oli silloin vielä haittana. On kyllä tullut sekin  kysymys puitua moneen kertaan lävitse, että olisimmeko näinkään järjissään selvinneet silloinen perhe siitä myllystä?

Parempi täältä olisi siis lähteä saappaat jalassa kuin kenenkään vaivoiksi vuosikausiksi kitumaan. Isä sen teki vaikka tuskin vakavasti suunnitteli huokumistaan niin lopetella. Huulta heitti, että kun sokkeena syntyy ja humalassa kuolee niin ei elämässä tiijä käyneensäkään. Eikä hän silloin ollut kuin vähän vanhempi kuin minä nyt. Kuolema täytyy siis pitää mahdollisuutena vaikka juuri seuraavaksi koittavana yönä, tai tuossa ihan tunnin päässä. Isäkin soitti kuolemansa aattona klo 17.30 minulle ja aamuyöstä klo 00.30 hän oli kuollut.

Alkoivat uudet "Mammona"-trillerin jaksot. Eliaksen kanssa katsoin homman käynnistymisen joka tietenkin vaati myös ensimmäisen ruumiin. Tekisivätpä tanskalaiset välillä sellaistakin draamaa, jossa ei yhtään kalmoa patologille kärrättäisi. Niin kuin Vallan linnake oli, tai se Hotelli-sarja. Vai kuoliko niissä joku murhan uhrina?

Elokuvissa ihmisen elämä on tarina siitä, kuinka hänet murhataan ennemmin tai myöhemmin.

24.8.2016 Keskiviikko

Minä en kuollut viime yönä, mutta sadoille italialaisille niin kävi kun mannerlaatat liikahtivat ja järistykset runtelivat tuhansien pienten kylien perheiden kodit murusiksi pitkin vuorten rinteitä. Näin se käy kun on käydäkseen ja me muut täällä vain marisemme kun emme sukkia saa tilapäiseksi tietämämme kivun vuoksi lämpimän peiton sisällä hautuneiden koipiemme suojaksi.

Selkäsärky on vaimentunut hieman. Äkkiliikkeet notkauttavat vielä polvia ja aamulla oli sängystä nousu vaikeaa, mutta kun ei ollut seiniä päälle kaatunut, niin siitä sitä vain...

Sain tänään maalausurakan valmiiksi. Toinenkin 20 litran pönttö meni melkein kokonaan. Piti aidan rakoihin tunkenutta pusikkoa raivata melkoisesti muutamalta kohti, että sain maalatuksi. Huomiseksi onkin luvassa sadepäivä, että siinä mielessä sopivaan saumaan homman satutin.

Maalintöhryä on nyt sitten nivusissakin, sillä en kokohaalaria pukenut vaan uhrasin kuluneita vaatteenrytkyjä jotka voin nakata nyt roskiin.

25.8.2016 Torstai

Venäjällä Putinin kängi aloitti sotaa ennustavan suuren harhautusoperaation laittamalla kaikki asevoimat koko maailmalle näkyvästi hälytystilaan. Toisaalla Turkin tyrannin käsikassarat käskivät panssarinsa jyristelemään rajan ylitse Syyriaan. Nämä toimet tietävät ruumiita ja surua ja murhetta jotka tulevat koskettamaan jälleen miljoonia ihmisiä. Jopa miljardeja jos kaikki myötäelävät ajatuksetkin globaalisti lasketaan. Maanjäristykset, tulivuorten purkaukset, tsunamit ja hirmumyrskyjen aiheuttamat tragediat eivät tälle lajille riitä, täytyy tehtailla niitä ihan itse lisää; suojateille telotut lapsetkin vain naurattavat näissä veriuhrijuhlissa.

Missään historian vaiheessa murhaamista ei ole aloitettu sieltä, mistä pitäisi; tyrannien aluista ja heitä peesaavista kenraaleista, sotateollisuuden lobbareista ja siitä kasvottomasta, harmaasta markkinatalouden eminenssistä, joka taustalla häärii. Mahdotontahan se olisikin, sillä heidän psykopatiansa täytyisi osata erottaa jo neuvoloissa ultrakuvista ja abortoida epäröimättä.

Jos kovasti tahtoa olisi, näkyisikö psykopaattien oireisto jo sikiön niskapoimuissa kuten down? Ovatko down-oireyhtymän kantajat koskaan syyllistyneet valloitussotiin ja kansanmurhiin? Hitleriltä puuttui toinen kives, mutta se yksin tuskin aiheutti sen, mitä hänestä tuli ja mihin se johti. Millainen luonteenlaatu on Turkin kivikasvoisella Erdoganilla jonka silmäpussien suojaamista iiriksistä ei tunteita erotu?

Putinin luonteenlatu loistaa näkeville jo kauaksi; katsokaa hänen silmiinsä, siellä hulluuden lammenlaineet ovat koko ajan pienessä vireessä. Se mies jos kuka muistuttaa salavihaista rakkikoiraa joka käy kimppuun kun sitä vähiten osaa odottaa.

Montako sataatuhatta ruumista on syntynyt Itä-Ukrainan konfliktissa? Syyrian murhaamisten tulokset liikkuvat miljoonissa, ja niin edelleen uhriluvut ja omaisten hätä ja tuska ympäri ihanan Telluksemme.

Tänään selkäkipujen jatkumisesta huolimatta sisustin porraskäytävän vessaa. Leikkuutin lasiliikkeessä sopivan peililasin, rakensin puisesta armeijan ammuslaatikosta ylähyllyn uppoledeineen ja sivuhyllyiksi katkoin vanhoista, koivuisista varastohyllylaudoista pätkät jotka maalasin mustaksi; retrojuttu kyhäelmäni siis. Seinätkin kun olisi tullut paneloitua tuppilaudalla tai vaikka halkaistuilla heinäseipäillä. Hyllyjen kiinnitykseksi suunnittelin piilojutut, jotka poikia askarruttivat. G kysyi, että miten sinä ne keksit? Yritin selittää, että päässä syntyy ihan mitä vain keksintöjä, kun istahtaa hetkeksi pytyn kannelle ja antaa aivoille luvan. Mutta varoitin, että kaikkia aivojen keksintöjä ei pidä käytäntöön ruveta soveltamaan. Hirosiman tuhoakaan ei olisi, jos tiedemiehet olisivat pitäneet keksintönsä omana tietonaan. Sitten piti tietenkin kerrata mikä kohtalo Hirosimalla oli.

Alistair Mc Leanin juonesta elokuvaksi sovitettu Kuoleman juna oli niin ääliömäisesti toteutettu, että viidessä minuutissa kävi selväksi, ettei sellaisen katsomiseen kannata iltaansa tuhlata. Kun selasin kaikki kanavat lävitse, niin raskaasti piti lopuksi huokaista sen aivottomuuden määrää mikä ohjelmatehtaisiin on eksynytkään, ja vastaavasti kuinka suunnattomasti aivotonta katselijamassaa maailmaan mahtuukaan. Aivan järkyttävää sontaa tuutin täydeltä josta mokomasta pitää vielä verottajalle bonuksia kerätä!

Yritin päivällä tilata Hesaria. Olisin halunnut pelkän laatikkoon kannetun lehden 3 kk:n määräajaksi, mutta ei sieltä sellaista ruksia mistään löytynyt. Kun sitten yritin soittaa tilausnumeroon, alkoi sieltä automaatti lotikoitella numeroita, joita painamalla pääset haluamaasi palveluun, mutta kerkeätkö älypuhelimeen edes etsiä numeronäyttöä siinä hetkessä? Entä paljonko jonottaminen maksaa? Olokoot!

Muutenkin HS alkaa menettää "sielunsa" kokonaan samoille harhaisille tollomedian nikkareille, jotka iltapäivälehtien kautta vuorokausiannoksensa imeskelevät. Juuri Hesarin, aikoinaan kovasti arvostetun sanomalehden edesottamuksia seuratessa on järkyttävää seurata, kuinka helposti kansan ja sen seassa mahdollisesti asioita taustoineen lukeakseen tahtova väestönosakin alistuu täyssonnan tunkemiselle kurkkuunsa. Kun pannaan netistä Hesarin ja Iltasanomien lööppikama vierekkäin, niin ei niitä enää erota muusta, kuin että HS ei ole vielä sitä keltaista väriä mukaan tunkenut. Muuten lukemaan koukuttamaan tarkoittavat otsikot ovat yhtä "Hei, mitä ihmettä!"- kuminaa!

Jos tällaisen edessä marisemista alkaa laajemmin miettiä, niin jäävätkö nykykonfliktit ja maanjäristykset uhriluvuillaan ja särkyvän infastruktuurin helinällä toiseksi sille jyräkälle, joka tulee syntymään kunhan ihmiskunta alkaa oksentaa pois sitä paskaa, mitä sen kurkkuun on nyt jo oksetukseen saakka tungettu ja tungetaan kiihtyvällä temmolle edelleen?

G:n luokan vanhempainilta. Eipä siellä mitään ihmettä ollut. Paikalle oli kuitenkin tullut melkein kaikkien lasten vanhemmista jompikumpi tai kumpikin. Rehtori soitti päivällä, ja pyysi minua ensi vkolla vanhempain edustajaksi koulun opetussuunnittelukokoukseen jossa edustajia on eri instansseista; lupasin.


26.8.2016 Perjantai

Eilen sateli, nyt paistaa jo aamusta aurinko. Tuulee kyllä vilpoisasti ja sen tulosuunta on melkein pohjoisessa.

Panin jo kamppeita kasaan. Kunhan pojat tulevat koulusta, lähdemme Unimäkeen. P kyllä ämpyili, ettei lähde, mutta lupasin nostella korvista kyytiin jos ei omin jaloin kyytiin kampeudu. Puutarhuri jää pitämään loppuja kesälomiaan. Asioiden selvittämättömyyden kuilu välillämme suurenee.

Syyt ovat sysissä ja sepissä, lovessa ja kepissä.

Merkintöjä

15.8.2016 Maanantai

Näin unta, että Putinin lentokone putosi Nimettömänrannan suolle. Syvälle turpeeseen tyrskähtäneestä, savuvasta koneenromusta kömpi Venäjän ulkoministeri Lavrov joka lähti melomaan Harjun Teuvon veneellä lammen pitkulaisille laineille. Kohta mela tarttui Akulan Topin katiskaan jota Lavrov jäi posket lotkuen ravistelemaan irti. Minä siirryin unenmutkasta toiseen hihitellen.

Yläkerrassa seinien pakkelointia, hiontaa ja hiontapölyä. Nenä tukossa ja iho kutiaa. Huomenna pohjamaalaan. Pitänee levyttää myös pukuhuoneen viimeinen seinä jolle sijoittuu sähköjakokeskus.

16.8.2016 Tiistai

Maailman tila jatkuu pommien paukkeessa. Ihmislihanriekaleet, rakennusten ja autojenkappaleet vain ilmassa viuhuvat. Pölyn ja savun sekaiset sankat pilvet kertovat kaukana tarkkaileville raakalaismaisen pomminekylvötöiden täydellisestä onnistumisesta. Tähän yksitoikkoiseen väkivalta-uutistulvaan on turruttu jo niin, ettei enää välitetä, kuinka sotauhon eskaloituminen on huomaamatta astunut osaksi arkeamme kuin aamupuuro jota uutisia kuunnellessa lapamme nieluihimme.

Soilalle soitin, että käypi keräämässä kypsät tomaatit Unimäestä. Ja että kuopasee syöntipottuja pellosta. S kertoi, että Keijon ruumiin tuovat Inarista R.vaaralle haudattavaksi. K oli aikoinaan samalla luokalla kuin minä. Hukkui Inarin aaltoihin hän.

Kuuntelin tänään Eva Tigerstedin uteliasta äänimatkailijaa. Musiikin lomassa hän keskusteli kosmologi Kari Enqvistin kanssa kysymyksestä mitä aika on? Emme oikeastaan tiedä, oli yksiselitteisin vastaus, jonka Enqvist kykeni antamaan. Jos minulta kysyttäisiin, niin johdattelisin ajatusta toiseen suuntaan, eli jossitteluun siitä, että jos ihmistä aivoineen ei olisi, ei olisi aikaakaan koska jatustelumme asialla ja siis asioiden ja ilmiöiden nimeäminenkin puuttuisi. Maapallo vain pyörisi avaruuden ajattomalla radallaan ja muun eliöstön päätehtävät, lisääntyminen ja kuoleminen ja siinä välissä elämänsä ylläpito syömällä vaikka toisiaan typeriä kyselemättä olisi vakio eikä sitä kukaan olisi ihmettelemässä. Eikä tuhoamassa järjellisellä järjettömyydellään kuten me teemme joka ikinen nimeämämme hetki.

Mutta minultahan ei mitään kysellä kun en ole sen enempää kosmologi kuin utelias äänimatkailijakaan. Loputon uteliaisuutemmehan "ajassa" tähän käsilläolevaan, tuhon kaikki ennusmerkit näyttävään hetkeemme on johtanut.

Yläkerran sähköjakokaapin luukku oksentaa mmj-nippua kuin spagettia.

17.8.2016 Keskiviikko

Pohjamaalasin eilen aulan seinät ja tänään tarkoin pakkelin kanssa saumakohtia jotka vielä peilaavat. Piisin aulanpuoleista rappaustakin silittelin, mutta se on vielä kostea, että lopullisen pinnan saan siihen myöhemmin kuin levyseiniin. Prisman tarjouskorista löysin tapettirullan jonka kuvio markkeeraa kirjahyllyä; sipaisen sen piisikolokkeroon kylkeen sitten aikanaan.

Eräs P soitti, oli vailla aitamaalaria ja lupasin käydä laskemassa urakan.

Puutarhurin kanssa ei paljon puheita pidetä, mutta pyysin sen kuitenkin kirjuriksi kun läksin mittamaan aitaneliöt. Melkein 200 neliötä sitä olisi. Soitin P:lle ja kerroin hintani, se tarjosi satasen lisää kulukorvauksia. Joskus näinkin päin. Maalausfirmalla homma maksaisikin kolminkertaisesti.

Kävin hankkimassa maaliruiskun.

18.8.2016 Torstai

Hiontaa ja tarkkomista. Maalasin toiseen kertaan pohjat mihin pystyi. Taidan laittaa porraskuilunkeltaista seiniin vaikka tapetit oli meininkinä; on halvempaa.

Paulus innostunut pokemoneista ja pitää toppuutella silmättömästä hortoilusta liikenteen seassa. Kaikenlaiseksi se tämä maailma menee kun rakentamansa laitteet vievät ihmiskuntaa eikä päinvastoin.

Lähden nyt iltapvllä Unimäkeen. Siellä mansikkapenkkien tekemistä ja vanhojen perkaamista. Pojat saavat osautua huomenaamulla ominnokin koulutielle.

19.8.2016 Perjantai

Koko pv jalat maassa ja kourat mullassa. Nyt on kolmenkymmenen mansikantaimen penkkejä kolme valmiina muovituksineen. Näpsin jo yhteen rönsyt keväällisistä koronantaimista. Polkat täytyy jättää myöhempään sillä alut ovat liian hentoja eikä juurien alkujakaan näkyvissä. Huomenna jos kurittaisin vanhemmat puskat oikein kunnolla, niin ehkäpä niistä vielä parit sadot saapi. Kaksi vanhinta, pitkää penkkiä täytyy kääntää ja panna tilalle jotain muuta, vaikkapa herukantaimia.

Sonjan ja Kyöstin Volkkarista katkesi jakohihna Tikkasenpuron suoralle. Meni siinä moottorista kampiakseli ja venttiilitkin nurin, että se siitä autosta. Kävin hinaamassa auton läheiselle metsäautotien levikkeelle josta sen sitten hinaavat Kiuruvedelle kunhan ensijärkytyksestä päät selkenevät. Kyöstin vitutus oli tarttuvaa eikä Sonjallakaan itku kaukana ollut. Soila haki muun penakkalauman kylälle ja kun vein Kyöstin, niin osa niistä tuli kyydissä tänne. Paistoin pisantornillisen terveyslettuja kun muuhun en ollut varautunut.

Lettuja paistaessa soitti tuttu tuntemattomasta numerosta. Mukava se.

Klo nyt 23. Penakat lähtivät äsken kylälle, Soila haki kun olivat tulleet sienimetsästä vasta pimeän tullen. Väsyttää lajinsa minuakin.

20.8.2016 Lauantai

Heräsin tasan neljältä. Idän taivas punersi kun oranssi aurinko änkesi taivaalle. Keitin kahvit, panin hellaan tulet ja puuron hautumaan. Vyötin itseni ja läksin myryämään mansikkapenkkeihin. Kerkesin kahdeksaan mennessä tehdä melkoisesti ja sitten alkoikin sateen räiskähtelevät rytmit romisuttaa peltisiä kattoja. Laitoin kellarinkylmässä suolaantumassa olleen lohen savustumaan, sytytin roskienpolttopaikalle tulet jossa tuhoutuvat kaikki ohdakkeiden ja juolavehnien juuret. Söin, join kahvit ja rupesin  lukemaan Montaignen kolmatta jotka nytten on suomennettu uudestaan. Nukahdin lauseeseen jonka loppu oli: "...sillä sielun vaativin ja vaikein työ on itsensä tutkiminen." Pian unessa pähkäilin, että ainakin lääketiede on sitten Montaignen ajoista saanut selville, että sielu on vain eräs metafora ihmismielelle. Mitään ihmisestä ei lähde leijumaan hänen viimeisen henkäyksensä mukana; äitinikin viimeinen hento henkäys haisi vain aika pahalle. 1500-luvun Montaignelle kuitenkin oma isänsäkin tulee vasta jälkeen jumalan. Mitenhän olisi tämän päivän tiedolla varustetulla Montaignella?

Kävin kylältä maitoa, piimää ja purkin appelsiinimehua vaikka mehuja on omastakin takaa. Leipääkin otin, ja pari riisipiirakkaa. Makkarahyllyjen edessä nykyään etoo enimmäkseen.

Uutisissa ensin järkyttäviä uutisia pommitusten uhreista Aleppossa ja miljoonien Lähi-Idän pakolaisten tulevaisuutta vailla olevista kohtaloista. Sitten uutistenlukija vakavoituu ja kertoo, kuinka muutamat tyhjän perässä maailmalla lentelevät turistit ovat saaneet zika-tartunnan Miami Beachilla. Ihan kuin virusta kantava hyttynen olisi sittenkin hirmuisempi kuin avuttomien niskaan taivaalta pommeja pudottelevat sotakoneet!

Hujjauksen kiuas on tulinen ja vesi porisee säiliössä. Käyn löylyissä, ajan parran, peseydyn, torkahdan hetkeksi, sitten tekaisen muutaman eväsleivän, puen farkut ja keltaisen kauluspaidan ja lähden Maaningan Kasinolle humpalle.

21.8.2016 Sunnuntai

Humpalta tullessa ei nykinyt suonella koipia. Nukahdin välittömästi kun petille heittäydyin vaikka kirjan avasinkin lukeakseni. Klo oli jo 3 ja hieman jo taivas alkoi vaaleta. Lämpimältä tuntuivat etelänpuoleiset, hennot elokuun henkäilyt. Mieli oli suht hyvä illan liikunnasta ja läheisyydestä vaikka jotkin muistot ahdistavatkin vaikka kuinka pitkään elämäänsä eläisi. Eikä synapsit mettä keitä Puutarhurin suuntaankin kun ajatukset asettuvat.

Nyt klo on 10 ja syön aamiaista. Puuron ja leivän lisäksi on myös savulohta joka ei ole parhaasta päästä sillä ei ollut muuta tarjolla kuin Norjassa huonoilla eväillä syötettyä kitjaketta. Olen ½7 lähtien ollut ulkohommissa. Kohta tulevat Kyösti ja Sonja ja kakrulauma. Nostetaan K:n kanssa savupiippu saunan katolle. Leikkelin siihen jo palovillat, mutta sisäpiippu pitää pudottaa paikoilleen vasta sitten kun kuoret ovat asetetut paikoilleen. Aika painava laitos sekin.

Iltapvllä

S ja S lähtivät sienimetsään ja toivat osan muksuistaan tänne. Paistoin keitettyjä pottuja, tatteja ja kanttarelleja, sipulia, porkkanaa ja muita tähteitä isolla pannulla sekä kananmunan mieheen ja syötiin kunnolla. Nokkosen versoja ryöppäsin mausteeksi. Lysti katsoa, kun ruoka maittaa ja lisää pyydetään, mutta tiskivuorikin on sitten kuin armeijaosasto olisi tupaan pistäytynyt. Loput maidot sotkin kaakaojauheella ja tarjosin jälkiruuaksi.

Läksivät äsken pikkuvieraat. Onpa hiljaista. Minä pyihkäisen vähän paikkoja, tiskaan, käyn pesulla ja lähden Kniin siinä nikamassa, kun radiosta alkaa tulvia kuunnelma Elmosta, kaikkien aikojen suomalaisesta ennätysmiehestä. Sitä kuunnellessa matka sujunee rattoisasti.

Selkä nitkahti aika pahasti piippua katolle reisiessä. Mitenhän huomisella lupaamani maalausurkan aloitus luonnistuu?

Merkintöjä

1.8.2016 Maanantai

Pitkiä ajatuksia, kesän mittaisia. Sitten jysähtää jälleen elokuun ensimmäinen. 40 vuotta erään tapahtumasarjan alkamisesta, mutta yhä sen valot ja varjot leikkivät tunteillani. Minne laittaisi kätensä joita särkee koetut? Nuorikkoni uumat ovat kylmenneet eivätkä toiset enää näille lämpene.

Olli Kyy ja Mrs Bean melkein solmussa pressun päällä. Kaunis näky. Musta kyy osoittautui rouvaksi joka sai ainakin 5 pientä, mustaa Beania jotka pistelehtivät myös pressunrei´istä auringonottoon silloin tällöin.

2.8.2016 Tiistai

Jotkut selviävät elämästäkin oppimatta solmimaan kengännauhojaan. Eikä se välttämättä kerro yhteiskunnan huoltosuhteen kattavuudesta mitään.

3.8.2016 Keskiviikko

Peukalo koki jälleen kovia, mutta ei sekään mitään uutta minulle ole.

4.8.2016 Torstai

Jonkin taitekohta tämäkin kesä on. Muutoksentuulen aavistaa kuin ukkosmyrskyn tulon.

5.8.2016 Perjantai

Itse me ei tarvittaisi filosofisoida elämää enää. Esimerkiksi Montaigne teki sen riittävän kattavasti jo 1500 luvulla. Some-"elämä" järkyttää. Vain harva tietää muita ajattelijoita olleen olemassa kuin itsensä; narsismi ihmisluonteena on kattavampaa kuin tajuammekaan. Niin kuin nämä Kivaniemenikin jutut.

6.8.2016 Lauantai

Tanssi on mielenlääke vaikka on se johtanut myös peruuttamattomiin tapahtumiin ihmisten kesken. Tragedioihinkin. Laulussa sanotaan, että päivääkään en pois vaihtaisi. Minä vaihtaisin monet. En jaksaisi olla tragedioiden summa loppuelämääni. Mutta minkä summia tuntevat olevansa ne, jotka elämässään ovat onnistuneet kuten ovat suunnitelleet? Minä kysyn, kun en osaa kuvitella sitä; niin kaukana sellainen minusta on. Lähemmäksi pääsen niiden ihmisten tunteita ja kauhua ja heidän elämiensä loppusummia, jotka sotia pakoon soutavat. Itken joka kerta kun uutisissa pientä lasta retuutetaan kumiveneestä merisaarien kolkoille kivirannoille. Niistä kokemuksista kertyvälle surulle ei loppua näy sukupolvienkaan päässä.

7.8.2016 Sunnuntai

Lantut, porkkanat ja kurpitsat turpoavat vielä pitkälle syksyyn, perunoista vei varret jo varhain rutto; mukulat ovat säästyneet. Mansikat ovat pakastimessa ja herukat liemiksi keitelty. Viidestä Unimäen omenasta ei talvenhilloja höyrystellä. Knista niitä tulee ehkä 10 kiloa.

8.8.2016 Maanantai

Elokuvan merkittävän henkilöhahmon repliikki "ei surusta koskaan eroon pääse" jatkoi ajatusta siitä, mihin laulujen sanat päivien vaihtamisesta juuttuvat. Ja nuori, äitinsä itsemurhan kokenut tyttö jatkoi keskustelukumppanilleen, vanhenevalle psykiatrille joka omassa elämässään oli kokenut vaimonsa itsemurhan: "Olemme silti elossa. Ei paha?" Elokuva päättyi tähän toteamukseen jättäen jälkeensä toivonkipinän. Minullekin, jonka sydän on paikkaamattomilla rei´illä kuvioitu.

9.8.2016 Tiistai

Peukalon haava märkii ja tikit kiristävät. Taidan katkoa ne kynsisaksilla pois. Ruma arpi siitäkin jää, mutta eipä se erotu aiempien joukosta kunhan kyhmy tasoittuu. Yläkerrassa parveke huomenna valmis. Siirryn tapetoimaan Eliakselle tulevaa suurinta huonetta. Piisinkupeen saa E itse maalata. Ostin murrettua valkoista (maalarinvalkoista) sitä varten. Tapetit on jo aikoja sitten alennusmyynnistä hankittuja. Alennus oli 98%.

10.8.2016 Keskiviikko

Parvekkeesta tuli hieno vaikka tarpeet olivat köyhät kuin tekijänsäkin. Mutta että edes työnsä jälkiä saa näin itsekseen estoitta ihailla kun muuten ei elämästään ole hienoa osannut rakentaa. Pian on remonttirahat kulutetut. Jää edelleen tekemättömiä kohtia talosta, josta joissakin kuvitelmissaan loppuelämänsä kodiksi toivoi. Nyt ei jaksa enää edes toivoa, kuin että voimat riittävät poikien aikuisuuteen saattamiseksi. Sitä varten pitäisi luoda uusi illuusio, jonka avulla voisi edes sanoa kuten se elokuvan tyttö: "Olemme silti elossa. Ei paha?"

Kysyn nyt itseltäni: Eikö "illuusioksi" riitä se tosi, että sinulla nuo lapset ovat elämäsi tarkoitus? Heistä huolehtiminenhan kestää kylmän matemaattisesti laskettuna vähintään hautaasi saakka.

Mutta minua väsyttää armottomasti. Lapsista olen huolta kantanut siitä saakka kun oma lapsuuteni juuri ja juuri kääntyi aikuisuudeksi; vanhin tytär täyttää tänä syksynä 36 vuotta. Nuorin poika on nyt 9. Lapsenlapsia on 9. Kaikki he tavalla tai toisella saapuvat mieltäni askarruttamaan. Öisiin uniinkin uivat kuin laulujen purret, joskus valkoisen puhtoisina, toisinaan myrskyissä ryvettyneineä ja revenneinä.

Montaigne: "Muut kasvattavat ihmistä, minä kuvaan häntä ja esitän varsin epämuodostuneen yksilön, josta totisesti tekisin tyystin toisenlaisen, jos saisin muovata hänet uudelleen."

11.8.2016 Torstai

Pojilla alkoi koulu. Gaiuksen uutta opettajaa kävin kättelemässä, mutta Pauluksen ope jäi toiseen kertaan. Eliaksella on sama luokanvalvoja kuin viime vuonna ja muissa aineissa niin monta opettajaa, ettei heitä ole syytä erikseen käydä puhuttamassa. Sittenpähän kun vanhempainyhdistyksen puitteissa koululla pistelehdin, niin ehtii heitäkin ehkä puhuttaa jos tarvista ilmenee. E:n evästykseksi mainitsin vaivihkaa, että ottaa kaiken irti ysiluoksta kun sen jälkeen on se lukiourakka edessä.

Tapetit seinillä. Nyt siirryn tasoitemieheksi yläkerran aulaan ja eteistilaan. Rapatakin pitää. Olisipa varaa hankkia vielä lattiapäällysteet 50 neliön alueelle, mutta halvin vaihtoehtokin, muovimatto maksaa vähintään 17 euroa neliölle eikä siihen enää ole varoja. Ja listan perkuleet! Niissä se puu vasta hintoihinsa on hilattu.

12.8.2016 Perjantai

Tasoitteet vedelty kertaalleen. Kulmat vahvistin lasikuitutapetilla ja säästyn muovilistoilta niissä. Haen Hankkijan tarjouksesta Polkan taimia ja lähden Unimäkeen.

Illalla Unimäessä

Kävin pimeään saakka keräämässä puoliraakoja puolukoita sankollisen. Keräsin  käsin kun löysin satoisan rintuuksen ihan omalta maalta. Aikomus on tehdä kurpitsa-puolukkahyytelöä. Näin liejussa emokarhun tassujen painalluksen ja ainakin yhden poikasen pienemmät sen perässä. Matkaa mökin rappusilta on noin 150 metriä, että lähellä ne majailevat eikä vaaratiedotuksia radiossa lueta niin kuin viime viikolla jollakin muulla kantilla maatamme. Ja sitten ne mulkut vielä ampuivat sen karhun!

13.8.2016 Lauantai

Sisälläni kasvaa jälleen jokin tarina. Sen lauseet ovat pakahduttavaa sisältöä täynnä kuin kesän mentyä kasvimaiden sadosta raskaat rönsyt.

Sataa. Ulkohommiin ei viitsinyt ruveta joten sisustelin saunaa. Vetelin lopuksi suoja-aineet seinille ja kattoon. Pitäisi millä konstilla tahansa saada lattiavalu aikaiseksi ennen talvea tännekin. Ja se kiuas.

Kävin Soilan luona. Luin siellä sähköpostin ja päätin illan menoksi Ilveksen. Sataa yhä.

14.8.2016 Sunnuntai

Kolmelta rupesin nukkumaan, mutta heräsin jo ½7. Ilvekseltä tullessa veti suonella molempia jalkoja niin kipeästi, että piti pysähdellä pari kertaa ja käveleksiä asvaltilla, että kykenin jatkamaan ajamista. Tanssi-ilta oli hikinen, lempeäkin. Arjesta erottuva hetki.

Aamupuuron jälkeen rupesin tonkimaan perunoita pellosta. Vapautuvalle alalle muokkasin ja muotoilin penkin mansikantaimille joita on tällä erää 30 kpl. Loput alat istutan runsaista rönsytarpeistä joita löytyy myös keväällä istuttamistani jonsokeista ja koronoista.

Kosmologeja kuunnellessa oppii sellaisenkin asian, että kurpitsankukat voi friteerata herkkuvälipalakseen.

Porkkanoita olen syönyt suoraan pellosta, ja herneitä vaikka en niistä kovasti pidäkään. Kasvihuoneessa on tomaatteja muutamia kypsynyt ja ne olen nautiskellut sitä mukaa pois. Eilen laitoin keitettyjä perunoita marinoitumaan omatekemääni ruohosipuli ja yrttiöljyyn. Kanan rintaleikkeiden marinadiin panin suoraan pellosta valko-puna ja tavallista sipulia, ja tilliäkin vähän. Ne ovat hellalla pannuissa ritilän päällä hautumassa ja tuoksu on tuvassa huumaava. Nälkäkin alkaa olla.

Tulin kahville nyt, kun klo on 14. Tänään ei ole satanut ja kaverini kyyt makoilevat poutapilvisäässä pressun päällä eivätkä välitä liikehtimisestäni lainkaan vaikka käyn välillä niille puheitakin pitämässä. Tai ehkäpä ne tykkäävät äänestäni? Pitääkö minun jättää ensi talveksikin tuo halkoläjä pinoamatta jos ystäväni ovat päättäneet talvimajan sen pohjakerroksiin perustaa?

Klo nyt 17. Lähden Kniin. Perunasankot ovat takakontissa ja polkantaimet ovat mansikkamuoviin tökkimissäni rei´issä kaikki. Pottuja jäi nostamati vielä yksi ala. Koko tämän kesän vihannesmaan laitan vaihtelun vuoksi kokonaan mansikalle. Lämmitin Hujjaustakin sen verran, että vesi kuumeni ja peseydyin. Ei tee mieli yhtään lähteä. Maatamyöten mataavan kurpitsapehkon kaltaista alakuloa puseron sisällä.

Montaignea myös tähän, että edes suhteellisuudentajun rippeet säilyvät: "Ihmiset ovat nykyään niin tottuneita levottomuuteen ja rehentelyyn, että hyvyys, vaatimattomuus, maltillisuus, luonteenlujuus ja muut niiden kaltaiset hiljaiset ja huomiota herättämättömät ominaisuudet jäävät heiltä näkemättä."

Merkintöjä

8.7.2016 Perjantai

Unimäki. Silmiä särkee tuo tälle kesälle ruskeaksi raiskattu vanhan metsän palsta.

Yhä selvemmäksi käy, että jokin oli, pysyvyyttä ja pysähtyneisyyttä emme suvaitse. Kaiken pitää liikkua, särkyä, murskaantua, jauhautua atomeiksi. Unelmien ensimmäisenä koska ne on opittu materialisoimaan laitteiksi; autoiksi, lentokoneiksi, kuuraketeiksi, atomipommeiksi jotka lahoavat, ruostuvat, räjähtävät, tai hulluimillaan menevät muodista pois...  ja kaikki tämä vain yhden lajin tuhoonjuoksun vuoksi. Eikä se voi väittää, ettei tiedä mitä tekee.

Suomen Kuvalehdessä juttu Viiankiaapalta Sodankylästä. Selkäpiitä karsii se, että naturoilla suojattu sinetti murretaan ja suon alla vuosimiljoonia uinunut nikkeli jyrsitään ihmisten taskuihin tirisemään ja pärisemään. Eikä vikloilta kysytä, kun ihminen teräksiset apukyntensä suokunttaan iskee!

Eikö lajimme ahneutta tosiaankaan mikään pysäytä?

9.7.2016 Lauantai

Katan aamiaispöydän itselleni. Perunaa, tomaattia, valkosipulilla, ruohosipulilla ja nokkosella maustettua kanaa,  maitoa ja leipää. Jälkiruuaksi mansikoita. Oman kasvimaan antimia kaikki muu, paitsi broilerinliha, maito ja leipä jotka nekin voisivat olla. Tässä yksi iso osa siitä, mitä ihminen tarvitsee, mutta mitä kaikkea ylimääräistä se maasta ja sen sisuksista vain huvin vuoksi repiikään? Muunmuassa erästä keltaista turhuusmetallia Sveitsin holveihin lojumaan, saatana!

Kun jokaikinen päivä uutiset ja aamunavaukset tulisi alkaa sanoilla, että maapallon biosfäärin olemassaolon kuudes sukupuuttoaalto, joka itsemme aiheuttamaksi on aukottomasti todettu on parhaillaan menossa, ja spekulaatiot siitä, että mikä neuvoksi niin mistä ne sen sijaan puheensa jokaikinen aamu aloittavatkaan? Vain markkinataloudesta ja siihen kytköksissä olevista juonista, joista nykyisen sukupuuton kulku on alkunsa saanut ja vääjäämättä loppua kohti kulkee. Ja vaikka ihminen itse on tämän sukupuuttoaallon kärjessä tuhoaaan kohti möngertämässä, niin se vain jatkaa helvetin logiikkaansa.

"Miten paljon ihminen maata tarvitsee elääkseen?" Hehtaari on riittänyt joskus elättämään suurenkin perheen.

10.7.2016 Sunnuntai

Ensin tökkäsi kimalainen nilkkaan kun myrysin mansikkamaalla avojaloin, sitten kyy ei tykännyt siitä, että tallasin sen hännälle. Kummankaan jyrsäisystä ei aiheutunut ongelmia vaikka vähän aikaa ne jomottivat. Nytpähän tiedän, miltä kyyn puraisu tuntuu ja voin tarkkailla, alkaako myrkky vaikuttaa, ja miten. Minnekään hätäkeskuksiin en ala soittelemaan. Vähän ruttaantuneen kimalaisen siirsin voikukanlehdellä syrjemmälle ja heinikkoon luikertelevalle kyylle toivotin hyvää kesää.

Toinen, isompi ja mustempi kyy jonka Mr. Beaniksi olen nimennyt, lojui pilkekasan päällä olevan suojapressun päällä ja imi kosteanlämpimästä ilmasta vetreyttä vaihtolämpöiseen ruumiiseensa. Juttelin Beanin kanssa ja kehuin sen komeaa muotoa. Kerroin sille, että sen kaveri puraisi minua. Mr. Bean alkaa tottua minuun vaikka ei kesyynnykään. Karkuun se ei enää luikerra kun kaivopolulla kuljen. Ehkä se tietää, että tuo ukko ei hänelle mitään tee, mutta pitää sille vähän kuitenkin sähistä.


Kni illalla

Kyyn puremasta ei aiheutunut mitään muuta kuin ne pari verta tirsuvaa reikää nahkassa. Ehkä se ei purkanut myrkkylastiaan edes malliksi tai sitten olen immuuni niin kuin kimalaisten ja ampiaistenkin myrkyille. Samaa ainetta kai ne lienevät. Nukutti kyllä iltapäivällä niin, että piti torkut ottaa ennen kuin läksin ajamaan pois Unimäestä.

Pvk-merkintöjä

21.6.2016 Tiistai

Pihanperän pottu kukalla ja mansikoissa raakileita, porkkana ja herne taimella ja kasvihuoneessa yrtit sun muut rehottavat.

Pulttasin Tojotanrottelon vetoakselit ulos perän piiloistaan ja syy hirmuisääniseen mylkkämiseen selvisi: molemmista navoista laakerit tiensä päässä, oikealla puolella hajoamistilassa; ihme, ettei kiinni leikannut. Tilasin varaosaliikkeestä uudet ja huomenna alan pähkäillä miten ne vaihdetuksi saan. Konsultointiapua saanen puhelimitse. Jos perän jylkkäminen sillä asettuu, suht halvalla pääsen eikä rotteloa tartte ihan vielä kierrätykseen luovuttaa.

Illasta rupesin pikkuvarastoihin ovien osia sirkkelöimään. Yksi puolen metrin palikka sinkoutui sirkkelinterästä päin munia niin, että silmissä musteni. Nyt lonkkaohimo mustana ja pallit turvoksissa kuin pässillä. Sattuu julmetusti!

22.6.2016 Keskiviikko

Piti aamusta kävellä haarukka leveällä niin aristi eilinen kolaus. Etsin heti ensi töikseni sirkkelin liukupöydän ja sen osat, ettei onnettomuus uusiutuisi. Sirkkelöin palikat ja nyt olisi kokoamista vaille toinen ovi.

Laakereista toisen paukutin jo rymppirenkaineen paikoilleen. Ensin tietenkin vanhat tiukat pois, ja rontelillahan se kävi vaikka aluksi hirvitti ruveta rälläköimään. Luotin kuitenkin neuvoihin ja onnistuihan se. Pähkäilin jonkin aikaa uusien asennusten kanssa kun prässivehkeitä ei "pajastani" löydy. Halkaisin sitten tontinkulmalla lojuneen mannesmannin puoleen väliin mitastaan, levitin laikanjälkeä niin, että putki sopi akselin päälle ja supistin laakerikoolin kohdalta sopivaksi putkiklemmarilla. Kovasti piti lyödä, että sain osat sijoilleen. Akselia takaisin ährätessäni puhkaisin jarrusylinterin suojakumin ja vielä piti korjaussarja käydä sitä varten hakemassa. Huomiseksi jätin toisen akselin remontin. Pitää muistaa peräöljyä lisätä, sitä valui puolenlitraa alempana olevasta akselinaukosta purukuivikkeisiin.

Nyt illasta kävin Unimäessä, ajelin nurmikot ja kastelin kasvipöngän taimet jotka ovat roihahtaneet kovaan kasvuun. Pottukin jo kukannuput turvoksissa ja mansikoissa helevetisti raakileita. Olin takaisin Knissa ½-yön paikkeilla. Ilma kesäisen lämmin.

Surullisena kuvasin Unimäessä viimeisen vanhan metsän raiskausjälkiä. Kuusien ruumiskasat reunustivat rumina tienvartta ja muutamat alueella kasvaneet, repaleisiksi revityt koivunjenrungot reuhottivat kuin pommien silpomina koneiden rikkomassa sammalkuntassa. Kuinkakohan monet linnunpoikasetkin tuossa metsässä pesissään kuoleman kohtasivat kun pelkästään ihmisen hyviksi kehitelty metsäsilppuri kuusien runkoihin teräksensä kietaisi? Voi perse kun ei osaa näistä paskamaisista pahoista oloistaan edes kirjoittaa. Likeisin metafora löytynee tunteista, joita läheisen hautajaisissa kokee.

Valtioiden kustannuksella haudataan sellu- ja bioliuostehtaiden perustajat, ydininsinöörit ja metsäkoneiden vamistajat. Laakeriseppeleen kävivät Ponssenkin perustajaeinarin hautajaisissa valtiovallan edustajat laskemassa ja kun uutisia lukee, niin yhä vain saman tuhontien reunoja kivetään ja kukitetaan verovaroista samalla, kun valmistellaan ihmistenmieliä kollajoiden ja vuotosten patoamishankkeille, uusille ydinvoimaloille ja peruskallion "onkaloille" niiden tuotantosuolistosta putkahtaville, miljoonia vuosia säteileville ulosteille.

Itsekin tekevänä ja jopa luovana lajimme edustajana ymmärrn, miksi elämisenfunktiomme on tällaiseksi kehittynyt, mutta vaikeaa sen tuloksissa mitään pitkäjänteisesti kestävää on nähdä. Täydellisen tuhon skenaariotkin ovat toisellatavalla luovat ja kekseliäiden mittausmenetelmien kehittelijät meille jo rakentaneet, että pitäisihän tämä jo uskaltaa kaikkien tunnustaa. Tulokset osoittavat vääjämättä, että se teidenristaus, jossa ihmisen hallitseman maailman olisi pitänyt kyetä totaaliseen pysähtymiseen ja miettimiseen, että mitä tietä jatketaan, on jo ohitettu. Se ei ollut toisen maailmansodan päättymisen teidenristaus, eikä ensimmäinenkään vaan silloin, kun sähkö keksittiin ja öljylle muutakin käyttöä kuin pienissä tuijuissa, jotka valoa väistymässä olevan alkuhämärän pimeyteen alkoivat tuikkia.

23.6.2016 Torstai

Toinenkin pyöränlaakeri on paikoillaan ja koeajo suoritettu. Ääniä ei enää kuulu joten se sairaus lienee korjaantunut. Tulipahan samalla hiottua jarrurumpujen ruosteetkin pois, suihkutin ne punaisiksi sinkkimaalilla.

Iltapuhteella, ennen lämpimiä sadekuuroja kerkesin tekaista vielä Unimäkeen kaivonkannen raamit. Kansi jäi vielä suunnittelunasteelle.

Britanniassa valmistautuvat jäsenyysäänestyksessä sekä pettymykseen että voittoon. Ennakkotiedoissa jakolinja on keskeltä kahtia kansaa jakava. Muuten tämänkaltaisista "jännitysnäytelmistä" hyötyy eniten media joka elää kaikella, mikä käryää ja haisee. Ne jopa toivovat, ettei maailma vähääkään asettuisi; mitä toimittajaparat sitten puuhailisivat. Jokapäiväistä kaurapuuron syöntiä ei ole kiva kuvata, siitä spekulaatioita laatia.

24.6.2016 Perjantai

Juhannusaatto ja meidän "Kakkosnelonen", Mr G täyttää klo 23 yhdeksän vuotta. Muistanpahan senkin päivän kun poika maailmaan kovalla hopulla sytkähti. Silloin viikonpv oli sunnuntai.

Britannia siis eroaa Euroopan unionista. Mitään muuta merkillistä se kenellekään ei tuo, kuin että jokuhan senkin mulkkauslystin maksaa, ja kalliisti. Putinin kängi saa unionin pienenemisestä jauhoja sekä hieman uutta hiivaa propagandamyllyynsä, mutta Brysselin kyyneleiden kuivuttua, markkinoiden meno maailmassa jatkuu yhtälailla tuhoisaa kulutusta ihannoiden. Tietenkin ns. Eurokriittiset voimatkin vahvistuvat ja pitävät kovaa meteliä muutaman muun maan erovaatimuksilla, ja se kai tässä kaikilla suurin pelko lie.

Huvittavin  otsikko, jonka saarivaltion kansanäänestyksen uutisoinneista luin, oli se, kun joku toimittajapoloinen raflasi, että "Kuinka Cameronin käy? Tuleeko hänestä upporikas vai rutiköyhä?" Voihan kello viiden tee!  Siitä äijästä ei enää rutiköyhää kyetä koskaan tekemään. Ei hänen yksityisen lompakkonsa paksuudella tai laihuudella muutenkaan ole mitään merkitystä näin isossa kysymyksessä.

Britannian tilanteesta näin tuoreeltaan tulee miettineeksi, että kaikenlaisia kokeiluja historia on täynnä, mutta rauhaa varmistavat systeemit taitavat jäädä aina häviölle ennemmin tai myöhemmin. Muuta, kestävää hyväähän EU tai mikään liittovaltiomalli ei maailmaan pysty pitkällä tähtäimellä luomaan; ihmisluonto on sellainen, ja sillähän maailmanpolitiikan arkeakin suunnitellaan ja johdetaan.

Pitäisi kai tässä juhannukseen ruveta eikä jatustella asioiden kimpussa joiden kimpussa puoli maailmaa tälläkin hetkellä jatustelee. Se massojen virta huuhtoo kiviä, joita ovat huuhtoneet miljardiset vedet jo ennen tätäkin eikä maailma sen kummemmaksi ole muuttunut.

Pvk-merkintöjä

16.6.2016 Torstai

Päiväyksestä voisi leikkiä numeroilla. Tai ennustaa ja huuhailla jotain.

Alkovi ja varasto valmiita. Ihan nättiä tuli vaikka joku laipionmutka harmittaa kun ei tullut kiilanlirua lyödyksi koolauksen alle. Nyt kun rahat riittäisivät muihin yläkerran huoneiden tarvikkeisiin niin voisivat pojat vaikka muuttaa sinne ja ruveta leikkimään itsenäistymisen kanssa.

Gaiukselle nousi kuume nyt illasta ja päätä särki, nukahti heti kun petilleen könysi. Pieni se on poika vielä, ajattelin kun äsken punaisena hehkuvaa poskea kävin silittämässä. Juhannusaattona täyttää 9.

17.6.2016 Perjantai

Unimäessä iltapvllä. Toin Eveliinan kun sillä on sirkusharkat klo 17. Lämmitän kylvyn ja lähden kohta jatkamaan Suonenjoelle. Pitää peräkärry ottaa mukaan sillä tekaisemme Eskon tallissa savupiipun saunaan. Rautakaupassa sellainen maksaisi jatkopätkineen 700, mutta koska Eskolla pyörii peltitarpeita ja palovillankutjuja tontinnurkissa, pääsemme hilaamme hintaa murto-osaan siitä vaikka ajamista tuleekin. Tojotanrottelon perä kyllä huutaa ja paukkaa siihen malliin, että taitaa loppusijoitus häämöttää sille. 25 vuotta se tietä onkin niellyt, että kai se aika on.

18.6.2016 Lauantai

Suonenjoella ja vettä kaataa taivaan täydeltä kun sen homman yöllä aloitti. Kastuttiin kunnolla kun paljaalla kentällä koko pv peltiä ja rautaa pokattiin, hitsattiin ja niitattiin. Nyt, kun klo alkaa lähennellä iltakymmentä on parimetrinen, satakiloinen torvi paikoilleen asentamista vailla peräkärryyn sidottuna ja olen lähdössä Unimäkeen ajelemaan. Esko on vielä saunassa vävypoikansa kanssa joka on käymässä Hesasta. Eskon tytär lähti Kuopioon viemään muualla asuvaa äitiään päivystykseen. En olekaan nähnyt S:aa kuin pikkutyttönä parikymmentä vuotta sitten. Se on Sonjan kanssa samanikäinen.

Uutisissa on ollut Vihdin poliisiampumisesta juttua. Eskon veli asuu Vihdissä ja siksikin se on nyt täällä puheenaiheena kun skypettelevät keskenään.

Eilenillalla kävin Hangan lavalla humpalla. Sieltä ei ihmeitä ajateltavaa tarttunut. Ranea ja Akia näin joiden kanssa juteltiin jonkin aikaa R:n  asuntoautossa lähtiessä. Pehkonenkin siinä käväisi. Se oli tyttärieni opettajana aikoinaan; siltä on mies monta vuotta sitten kuollut syöpään; pieniä ovat olleet lapset vielä siinä vaiheessa heillä. Taitava tanssinharrrastaja hänkin.

Väsyttää valtavasti, että mitenhän jaksan ajella.

19.6.2016 Sunnuntai

Perkele mikä päänsärky koko päivän. Toisaalta ei haittaa sillä minkään ulkohomman tekemisestä ei olisi juuri mitään tullut kun on satanut koko ajan. Jään vielä yöksi, jospa se huomiseen ilmanalan märkyys ja pääni särky asettuisivat.

Tojotanrottelon perän ääni on aivan hirviä, vieläköhän Kniin pääsen?

20.6.2016 Maanantai

Päivä pilalla heti aamusta vaikka päänsärky onkin ohitse ja aurinko paistaa: Alapuolisen vanhanmetsän pienelle saarekkeelle rummuuttivat lavetilta metsäkoneen ja niin alkoivat nekin viimeiset satojen vuosien ikäiset kuuset maata kohti kuolemaansa taipua. Tekisi mieleni mennä ja pieksää nuo puidenmurhaajat, mutta nehän vain puolustautuisivat kuin natsien murhatöihin ryhtyneet, että hehän tekevät vain työtään, että muualla ne syyllisen eli käskijät ja hyötyjät ovat. Ja kun  asiaa loppuun saakka pohtii, pieksäjän nyrkki kääntyy myös itseäni ja meitä "tavallisia" kansalaisia päin sillä yhtä syyllisten sakkia tässä ollaan kulutushimoinemme.

Mutta tuskainen suru on rinnassa suuri. Nuo kuuset, jotka tuolla yksi toisensa jälkeen murskaantuvat tunteettomien koneleukojen puristuksessa rumiksi läjiksi niin kauan koskemattomana säilyneeseen sammalikkoon ovat olleet silmieni nähtävillä niin kauan, kuin olen täällä pallon päällä palloillut.

Järkyttävä ajatus, totuus: En enää koskaan aamukahvilla istuessani näe kärpästen paskojen täplittämän tuvanikkunan lävitse noiden kuusien latvojen huojuntaa tai tyvenellä vakaina seisovia runkoja.

Minkään tekeminen ei nyt huvita. Lähden  rummuuttamaan Kniin!

Illalla Knissa.

Juuri ja juuri pääsin pihaan. Tojotanrottelon perä oli niin tulinen, että sen päällä olisi lohen voinut paistaa. Ei mahda enää tuohon nelivetomalliin edes hajottamoilta peräsiltaa löytyä. Jaksanko edes ruveta etsimään kun sen tietää, että vaikka sen muutamalla satasella saisi, eivät kustannukset siihen pysähdy; on se paikoilleenkin saatava, saatana!

Eilenillala puhelimella minua tavoitelleet olivat olleet Hesarin toimittajia, Heleena Savela ja John Wordward. Olisivat kysyneet julkaisulupaa blogistani löytyneeseen Säämäjärven myrskyisään valokuvaan kun siellä on tapahtunut vakava veneonnettomuuss jossa hukkuneita lapsia on toistakymmentä. Sähköpostissa oli sitten selitys, että he julkaisevat sen kuvan riskillään ilman etukäteislupaani. Ilmoitin, että asiassa ei ongelmaa. Jonkun rahasummankin maksavat siitä. Puutarhuri toi töistä tullessaan tuoreen Hesarin ja kuvani näkyi olevan murheellisen uutisen kylkiäsenä.

Eskon kanssa oli puhelimessa juttua Tojotan kohtalosta ja se kohta soitti takaisin ja sanoi, että S.joella olisi romuttamolla sopiva takasilta, että varaako hän sen. Maksaa 150. Sanoin, että varaa, mutta nukutaanhan yön yli ja mietitään.

Nyt olen  niin poikki, että alan muate mielessä lapsuuden tantereiden viimeiset kuuset jotka tämän päivän aikana surmansa ovat teloittajiensa teräksisissä kynsissä saaneet.

Pvk-merkintöjä

11.6.2016 Lauantai

Kuhmossa  ½10. G meni kentälle, P ja E potkivat palloa muuten vain kesäkelisessä jääkiekkokaukalossa. Minä yritän ottaa torkut autossa jonka pysäköin kaupungin varikon peltihallin edessä olevaan ruutuparkkiin. Koko alue onkin nyt täysi autoista ja kentällä jykältävät tulevaisuuden toivot ja huomisen huligaanit. Kävin äsken kierroksen hallin ympäri. Sen varjon puoleiselle sivulle on kasattu urheilukenttien rojua. Tuuman paksuista plexilevyäkin on pinoissa melkoiset kasat. Lie jotain katsomojen suojavarustuksiin kuuluvaa materiaalia, mutta jo niistä, huolimattomasti läjätyistä arvokamoista voi laskeskella, mitä urheilu kuntien veroeuroissa tarkoittaa. Lie sen väärti sitten?

Päätä on särkenyt pirullisen lujasti eilisestä saakka. Autolla ajaminen ei ainakaan lääkettä siihen ole. Tästä pitäisi viiden tunnin kuluttua sitten jaksaa Nurmekseen ja sitä tietä Unimäkeen. Jos kipujen sietokynnys olisi matalampi, ei olisi puhettakaan auton rattiin asettumisesta sillä ihan silmiä täpästää. Kuhmoon tuli 105 km Kaitaansalmen kautta ja kai se sama olisi ollut Sotkamonkin suunnasta. Viimeksi olen ajanut tänne polkupyörällä kun läksin Venäjälle. Siitäkin on jo toinen kesä kulumassa.

Iltamyöhällä Unimäessä

Paha oli ajella, mutta tiällä ollaan. Nurmeksessa pysähdyttiin jäätelölle. Kaupassa sattui olemaan sydänyhdistyksen kahvitarjoilu. Jututin sydänmummoja. Niillä olisi juttua riittänyt kun sanoin käyneeni syntymässä Nurmeksen vanhassa puusairaalassa. Sanoivat sen tontin olevan nyt aution ja odottavan uutta rakennusideaa, mutta taitaa se saada odottaakin vielä toiset parikymmentä vuotta entisen purkamisen jälkeen.

Haettiin Eve tullessa lisähilskajaksi. Osa muksuista meni aittaan nukkumaan, P kamusi yläparvelle ja oli jo unessa kun äsken kävin vilkaisemassa. Aitasta kuului vielä jylske, mutta en jaksa enää komennella; ei itikoilta siitä hermot mene.

Yritän asetella särkevän kalloni tyynylle. Jospa pakotus yön aikana heikkenisi, että kykenisin huomenna askareisiin.


12.6.2016 Sunnuntai

Klo on jo 23.30. Viime yön unen pituus oli liki 9 tuntia ja päänsärky oli poissa kun heräsin. Ei edes jälkiturtumusta ilmennyt koko päivänä.

Aurinkoinen, mutta kovatuulinen ilma.

Aamulla iso kattilallinen puuroa, päivällä kotona valmistettua makaronilöaatikkoa ja iltapalaksi leipää sun muuta hörtöä. Kakruille ruoka maittaa, sillä koko ajan ne ovat puuhastelleet omiaan ja ravanneet pitkin pusikoita, hyppineet tramboliinilla, ja kun keksivät kiikussa keinuessaan uuden lajin, crocs-kengän potkaisuheittokisan, niin siinä kisassa taisi kulua useampikin tunti. Niin ja kun mentiin kauppa-asioille, ne halusivat jäädä kylän koulun kentälle kokeilemaan siellä olevassa isossa keinussa samaa hommaa ja tulivat sitten kävellen pois kun en halunnut jäädä omien hommieni takia sinne odottelemaan.

Käärin harsot kasvimaan yltä pois. Potussa ovat muutamat varret jo nupulla ja mansikoita pitäisi kukkamäärästä päätellen tulla ihan mukavasti. Kasvihuoneenkin vihreys on edistynyt ja taitavat kurpitsoista ainakin muutamat sukeutua kituliaan alun jälkeen jonkinmoiseen kasvuun. Herne on hypännyt myös mullasta ylös, mutta mitenhän käy avomaakurkkujen? Lanttuja harvensin ja kitkin rikkakasvit pois. Mullasta nousi melkoisesti mäkäriä kinttuja ja käsiä järsimään. Paarmojakin esiintyy runsaasti.

Pääsky on onnistunut räystäsalustouhuissaan ja taitaa siellä jo toinen puolisoista hautoa. Sinitiainen kantaa riukupönttöön ruokaa ja pois mennessään kantaa pokasten kakkapökäleet metsään; koskaan se ei tiputa niitä pöntön juurelle maahan niin kuin rastaat pesistään. Se lienee vaistomainen varotoimenpide maassa vainua vetävien petojen varalta vaikka ei edes lumikko mahtuisi pöntön reiästä poikasia nappaamaan jos se yleensäkin olisi kiipeilevä saalistaja. Punatulkkuja ottaa pattiin kun en enää ruoki niitä.

Aamulla varhain käveli reipas nuori nainen ohitse. Jututti siinä hetken kun olin kitkemässä lanttuja. Kysyin, onko Luikkokankaan polku metsänmurhaamisen jäljiltä vielä kuljettavassa kunnossa ja se sanoi, että kyllä siitä pääsee. Itse en ole vieläkään kyennyt käymään siellä, sillä niin ottaa sydämestä jo, kun entisen petäjikön latvat eivät ohitse ajaessa tielle näy. Luikkokangas on merkinnyt niin paljon elämässäni, ettei sanoin kuvata voi.

Hakkasin vähän pölkkyjä pieniksi ja pinosinkin yhden kasankulman. Pitää laittaa muksut huomenna kärräämään liiteriinkin niitä.

Niittämistäkin on, ja alun hankaluuksien jälkeen uusi siimaleikkuri on toiminut tyydyttävästi, mutta paljon se kyllä narua kuluttaa. Eikö siihen  voisi sinkkivaijerin laittaa niin kestäisi sakeammassakin korsikossa?

Amerikan Orlandossa kohtalainen massamurha jälleen. Joku kävi asein lajitovereidensa paheellisia orgioita hajottamaan ja kymmeniä siellä on surmansa saanut. Se teloittajakin. Presidenttiehdokas Trumb saa vettä vaalikoneistoonsa tästäkin verityöstä. Mutta montako sataa turvaliivipakolaista hukkuu Välimereen ilaman otsikon otsikkoa tällä välin, kun Orlandon murhien parissa media mässäröi? Ja vaikka päämurhaaja, Al-Assad tiedetään ja tunnistetaan, ei hänen kansanmurhakampanjalleen pistettä panna.

13.6.2016 Maanantai

Illalla Knissa

Eve tuli mukana tänne. Oltiin tuossa neljän maissa kotona ja heti piti ruuan laittoon ruveta. Tekaisin P:n avustaessa pottumuusia kanakastikkeella. Kaik män vaikka ei mikään pieni annos ollut. Illanpäätteeksi E:lla jalisharkat ja sitten saunottiin. Remppahommiin en tälle pvlle ehtinyt. Nyt väsyttää ja kun vielä tuo päänsärky alkoi tulomatkasta uudelleen...

14.6.2016 Tiistai

Aamuhommikseni myykäsin ja listoitin alkovin viimeisenkin ikkunan. Seuraavaksi sirkkelöin kaikki kannatinosat varaston hyllyihin ja komensin kakrut kaveriksi kokoamaan niitä. Melkoinen palapeli sekin, ja kun lopuksi vielä kevensin kannattimia jyrsimällä reiän kainalotukeen, niin koko pv siinä touhussa meni. Huomenna ruuvaan kannakkeet varaston seinään ja vielä hyllylautojen fuukaaminen ja rekkaaminen. Ruuveja kuluu paljon eri pituisia, mutta onneksi niitä saa kilotavarana ja kiloon mahtuu aika monta. Jos olisi kunnollinen verstas niin mitä kaikkea tarpeellista sitä höyläilisikään.

Nyt on ilta. Petoksen viimeinen jakso katsottu; paha sai sittenkin, ainakin jonkun osalta, palkkansa, mutta pääroistojen päämäärissä hanakasti avustaneet johdateltavimmat kävelivät vankilaan. Niin kuin oikeassa elämässäkin. Paljon oli käsikirjoitukseen ja toteutukseen saatu mahtumaan myös haperoa toimintaa.

15.6.2016 Keskiviikko

Hyllyt valmiina. Puoli päivää meni ensin asioita toimitellessa ja penakoiden ruokailuista huolehtiessa. Mutta teinpä sitten nyt illasta myöhempään, eli saunoin vasta kun klo naksutteli 23:a. Väsyttää aivan lahjattomasti. Yritin lukea, mutta mitästä sitä tyhjää.

Uutiset tuovat tupaan murhia, tappoja ja maailman taloushuolia. Usassa Trumb teki ennusteiden mukaisesti omanlaistaan politiikkaa Orlandon murhilla ja kiilaa Hillarya kovasti syrjään. Jos edustamansa linjan mukaan tästä paskaläjästä presidentti tulee, niin selvää on vain se, ettei amerikkalainen kansakunta kummempaa ansaitsekaan. Kuka kärsii, niin sehän jää aina näissä kuvioissa selvittämättä. Voi olla myös niin, että kansankosiskelussa sumuttajien periesimerkki Putin ja kauhukabinetista karannut, mutta yhtä häikäilemätön vallantavoittelija Trumb kaulailevat hyvinkin pian sekä Kremlin kutsuilla että Valkoisen talon valkeiksi kalkituissa saleissa.

Alan muate!