Maa täysin lumesta paljas, vettä sataa.
Luen ja kirjoitan, kirjoitan ja luen. Hakkasin välillä halkoja ja sitten taas luin ja kirjoitin.
Siis mitään merkillistä ei lauantaihinikaan sisälly. Alituisien ruokien rakentelukaan ei ihmeitä vaadi. Illalla ehkä Napikselle, Puutarhuri ehdotti.
Pesukone saatiin maksettua.
Naapurin Arvo tuli sairaalareissulta takaisin. Siirteli itsensä laahustava askel kerrallaan Mersuunsa ja kävi kaupassa. Sitkeä mies rikkauksistaan huolimatta, tai juuri niiden ansiosta.
29 pv sunnuntai
Riisipuuron keitin. Tavallista se sunnuntaisin. Päivälliseksi uunikalaa ja pottumuusia. Takkaan lujat tulet, että koko huusholliin riittää lämpöä. Pattereita ei ole vielä tarvinnut päälle laittaa ja lattialämmityskin on pienimällä mahdollisella teholla. Sähkölasku on pysynyt 130 euron kieppeillä kuukaudessa edelleen. Jossain siis sulanajan pidentyminen hyötynäkin tuntuu. Mutta ei kärsi ruveta laskemaan, kuinka paljon polttopuiden hankintaan energiaa ja rahaa on kulunut.
Käytiin eilenillalla Napiksella. Porukkaa oli sopivasti. Viimeiset tanssit tälle vuodelle ja seuraavat vasta maalikuussa. Muita humpalluspaikkoja ei täällä ole. Toisaalta vasen polvi on ruvennut krenaamaan tanssiliikkeitä tehdessä, että nyt saa sekin hieman toipua. Jos kipu enteilee kulumavikoja niin se on sitten vakavampi asia. Kävelyretkillä ei kuitenkaan koske. Turku-keikkojen kattohommien muistoja se ei kuitenkaan liene: sieltä napsahti oikeaan polveen vikaa joka on korjaantunut.
Lukemisena edelleen Maailma täynnä meitä ja Enqvistiä. Avoinna ovat myös Virginia Woolfin Päiväkirja 1 ja Lena Muhinan Piirityspäiväkirja. Luin jossakin välissä myös Roseliuksen Isänmaallista kevättä. Muhinan kirjoituksissa on kyllä joitakin ihmeteltäviä asioita. Mm. epäuskottavaa tiedon paljoutta sotakalustosta eli millaisilla aseilla vihollinen milloinkin rymäyttää pomminsa tulemaan. Muhinan ikä 1941 on ollut 16. Olisiko pv-kirjan runko vain häneltä ja teoksen julkisuuteen saattaneet editoineet siihen lisäyksensä Venäläisten isänmaallisuudentunteita kouhiakseen? Semmoinen olo tulee kun sitä lukee vaikka hirvittävästä Leningradin piirityksestä onkin kyse. Olihan se Anne Frankin isäkin tyttärensä kirjoituksia omanmieleisekseen julkaistavaksi seulonut.
Karjalanpyöräilyraporttini alkaa olla blogiin kuvattuna. En ole jaksanut ihan kaikkea editoida, mitä vihkoihin olen merkinnyt, mutta ei mitään olennaista pois jää. Valokuvat kertokoot loput.
30 pv maanantai
Sen verran hipsetteli lumenhärmää, että valkeana maa nyt on. Oravalla konsti päästä tinttien jyviä nakertamaan: Liukui jyväautomaatin muovitettua kylkeä pitkin ja kiepsahti sen puisen pohjaan kynsillään kiinni ja kurkotteli laidan ylitse ylösalaisin ollen jyviä hampaisiinsa. Ei se kauaa siinä jaksanut kelletellä, mutta minkä niille kuitenkaan taitaa!
G:lla oli ollut välituntikahinointia palloilutoverinsa kanssa. N oli hieraissut kintailla naamaan pallon hallussapidosta kiistellessä, ja kai G sitten vähän takaisin. Olivat ne asian sopineet, ettei siitä sen kummempaa. Opettaja ilmoitti Wilmassa asiasta kotiinkin tiedoksi. Olisipa ollut wilmoja silloin, kun minä olin koululainen, ja tuollaisia opettajia, jota välittävät niin kuin Sari-ope. Tai että kotien ja koulujen välinen mentaliteetti yleensäkin toisenlainen.
En kestäisi aikuisenakaan sitä kohtelua joista muistoja persoonallisuudessani kouluajoistani kannan.
Medioissa on ollut paljon mielipiteitä maahanmuuttajien aiheuttamasta raiskausteemasta. Tänään joku nimimerkki kirjoitti siitä, kuinka hän jo tyttölapsena ja myöhemmin naisena on saanut kokea koko "lähentelyjen" repertuaarin ihan kotimaisten poikien ja muiden miespuolten taholta. Tekisi mieleni kirjoittaa sinne myös, että niin minäkin ja veljeni kehitysvammaiset aikoinaan korvessa asuessamme esimerkiksi savottalaisten taholta: ainahan ne linkkuveitsillään uhkailivat ja olivat "salavamassa", repivät kiveksistä jos kiinni saivat, runkkasivat meidän nähtemme, ja jopa meistä kiinni väkivalloin pidellen. Ainakin kerran Kusteri joutui navetan takana lantatunkion kupeessa vakavammankin "käsittelyn" kohteeksi. Entä millaisiin miehisiin "urotöihin" ovatkaan koululaistaksien kuljettajat syyllistyneet syrjäkylien viimeiseen torppaan tyttökoululaisia (tai poika-) kuljetellessaan. Muutamien elkeet olivat yleisessä tiedossa, mutta ei niistä tainnut kukaan elämöidä.
Silta-sarjan viimeinen osa oli eilen eikä mielipiteen suopeus sitä kohtaan kasvanut piiruakaan. Päin vastoin. Surkeaan lopputulokseen valtavia summia tuhlasivat. Kriitikoiden ylistykset ovat käsittämättömiä. Kuten myös jatkotoiveet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti