Tasaista nollakeliä. Ei tipu ei lirise.
Seitikeiton keitin. Lipsin porkkanaakin mukaan.
Sain käsiini uusimman Tietofinlandian voittaneen teoksen Kansakunnan pimeämpi puoli (Tapio Tamminen 2015). Se on laaja kaari ajatustensäikeitä, joista sidotulla pölyhuiskalla mieli alkaa heti pöllyttää eurooppalaisten kansojen lähimenneisyyden historiaa. Säikähtää ihan, millaisten "isien" käsiin heikompi "ihmisaines" onkaan aina joutunut.
Eivät ne ole sen kummoisemmissa kourissa ihmiskunnan tulevaisuudenavaimet tälläkään hetkellä. Yritystä kovasti on, mutta kun ollaan jälleen ennenkokemattoman edessä (ilmastonmuutos) niin mönkäänhän se menee. Eikä asiaa auta, vaikka päälle tunkeva katastrofi on suurelta osin itse aiheutettua.
Pariisissa maailmanjohtajat pääsivät "historialliseen sopuun" ilmaston lämpöasteiden säätämisessä, mutta onkohan onnistumisen usko hymyilevien naamareiden liimausta tiukemmassa.
Eliaksella ensimmäinen kerta "Pukkiturnauksessa" tuomarina. Hyvin oli mennyt. Itseluottamus kasvaa. Ikävä tulevaisuus tulee vaatimaan pystypäisyyttä, että jaksaa.
Oululaisia vieraita kävi eli P:n kummi vaimoineen. Tarjoilut vaatimattomia: Glögiä ja leivonnaisia, jäätelökakkua, kahvia.
13 pv sunnuntai
Nyt pakkasta 5 astetta. Hakkasin halkoja.
Matalaa päänsärkyä.
Iltamyöhällä nukkumaan ruvetessa kuuntelin uudestaan Kalle Haatasen ohjelman jossa hänellä haastateltavana oli biologi Juha Valste ja aiheena lajitoverimme neandertadilaiset. Laitoin sitten jatkoksi kuulumaan juutuubesta vankilapysykiatri Hannu Lauerman puolentoista tunnin luennon hypnoosista. Nukahdin. Heräsin kuulokkeen painaessa kipeästi korvanlehteä. Luento oli vaihtunut pahuuden ja psykopatian pariin ja vuorosanat tulivat luennasta unen henkilöille. Merkillinen sekoitus totta ja unta. Tai sitten se kaikki oli totta. Mistä sen meistä psykopaateista tietää.
Maapallo on suistumaisillaan radaltaan: Ovat hyppineet riemusta Pariisin eilisestä ilmastosopimuksesta haltioituneina. Nyt voivat kulutusjuhlat jatkua. Työpaikkoja lisää, palkkapussit paksummaksi, syntyvyyttä lisää, kulutusta lisää... Sekö maailmankonferenssin tarkoitus olikin?
Ensimmäiset radikaalit toimet olisi pitänyt aloittaa 1970-luvulla. Kulutusjumalien palvonta kriminalisoida ja markkinavoimien valta kaikilla sektoreilla sääntelyn alaiseksi. Mainostamiselle ehdoton kielto ja niiden sijaan pelkät, selkeät tuoteselosteet ja käyttöohjeet. Rahalle vasta viimeinen sija ihmisen elämässä. Selkeästi sanottuna illuusioiden ja valehtelun lopettamisella olisi pelkästään saatu paljon aikaan. Nyt se on myöhäistä.
Väinö Mentun elämäkerran jäljitin kommentoijan vinkistä. Löytyy Kouvolan, Jaalan ja Kuusankosken kirjastosta ainakin. Pitää huomenna tilata. 20 minuutin Mentu-dokumentti ei ole katsottavissa Areenan arkistostakaan enää, mutta kai se nauha lie siellä tallessa. Kolmesti se on esitetty 90-luvulla.
Tammisen kirja, josta muiden kirjojen lomaan nyt "nautin", selvittää aika paljon asenneilmastoa, jossa lapsuuteni aikaiset opettajat on seminaareissaan valmistettu lähettäväksi peräkylien kouluille kynttilöinä mustaan yöhön loistamaan. Heille ei voi silti antaa anteeksi se, joka silloin oli lapsi ja niistä muutamien synkimmät asenteet omaavien kynsiin joutui hakattavaksi ja syrjittäväksi.
Luultavasti veljeni kehitysvammaiset on steriloitu Hämeenlinnan Perttulassa 1960-luvulla, mutta niitä tietojahan ei omaisillekaan luovuteta. Ehkä jos tutkijaksi naamioituisi... Kävinhän minä Hämeen maakunta-arkistosta penkomassa Perttulan tietoja, mutta ei sieltä kovin paljoa irronnut. Äidin, isän ja laitoksen kirjeenvaihtoa, poikien kasvukäyriä, kehitystä ja lomia sekä sisäänotto- ja poispääsyjä koskevia merkintöjä vain. 1920-luvulla tehtyjä merkintöjä vilkaisin uteliaisuuttani. Siellä kummastutti siististi pois leikattujen sivujen kohdat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti