Oskari-sedälle soittaisin nimipvonnittelut jos se ymmärtäisi vielä puhelimessa puhutut.
Kun alkoivat vakavampihenkisten kirjojen sisältämät kylmät tiedot ahdistaa, aloitin Karamazovin veljesten uudelleen luennan. Kirja on kaksinkertainen tiiliskivi joten lukuteline olisi tarpeen. Painavampia opuksia lukiessa laitankin nojallisen istuimen sängynviereen ja tuen kirjan tyynyihin sen päälle. Jos nukahtaa, niin se ei pääse luiskahtamaan lattialle, kolaus herättäisi. Kirja voi kyllä lompsahtaa kiinni itsestään kun peukalo liukuu välistä pois. Niin käy monasti.
Uutisissa oli "biotalousuutinen" saksalaisesta 130 asukkaan Feldheimin kylästä jossa sähköntuotanto on omavaraistettu. Tuulimyllyjä on rakennettu jo parisenkymmentä (tavoite 50) ja aurinkokennoja lienee puoli hehtaaria. Biokaasua yhteisö tuottaa yhdyskuntajätteistä ja maataloudesta. Virran varastointiin on alueelle rakennettu 6000 kuution kokoinen litium-ioniakkuvarasto.
Haastatteluun pyydetty Feldheimin kylän energiahankeaktivisti, eläkeläinen Siegfried Kappert suhtautuu energiantuotantosysteemiin kuin kunnon uskovaiset jumaliinsa. Eikä uutistoimittajamme Dan Ekholm ota sen käänteisiä puolia esille.
Kuvitellaanpa tuulimylly-aurinkoenergia-biotisle-energiahanke maailmanlaajuiseksi kun/jos öljy-, kivihiili ja ydinenergiatuotannot on ajettu alas.
Feldheimin 130 asukkaan kylä tarvitsee 50 tuulimyllyä, jopa hehtaarin verran aurinkokennoja, biotislelaitoksen ja 6000 kuution kokoisen litium-ioniakkuvaraston niin mitä se tekee suhteutettuna 7,4 miljardin ihmisen tarpeisiin?
Koko maapallo pitää peittää tuulimyllyillä, aurinkokennoilla, biotislelaitoksilla ja merien rannoille aaltovoimalat lisäksi.
Mistä siis kaikkiin laitteisiin tarvittava raaka-aine revitään?
Minne loppusijoitetaan myrkyt, joita virran varastoinnista aiheutuu?
Miksi tulevaisuuden energiantarvekeskustelua ei käydä ensisijaisesti kulutuksen pienentämisen näkökohdista käsin? Siitä, mitä ihminen elääkseen juuri ja juuri tarvitsee? Nämä vihreiksi väitettyjen energiatuotannon tulevaisuuslaskelmat perustuvat kaikki kulutuksen kasvuun.
Miten olisi nykyisen ylimääräsien, ja ylimielisen, kulutuksen tasaus kansojen ja kansalaisten kesken? Se riittäisi jo pitkälle huomiseen ja nekin valtiot ja uskonnot, joille ei vielä ole mennyt perille syntyvyyden säännöstelyn tärkeys, kerkeäisivät sopeuttaa ajatusmallejaan siihen suuntaan.
Lämmitin uunia. Leivoin sämpylöitä. Haudutin puuron.
Uutisissa kerrotiin Kankaanpäähän suunnitellun tulevan pakolaisten vastaaottokeskuksen tuhopoltosta. Koetan nyt mielessäni rakentaa profiilia moisen rikoksen tekijälle eikä se kovin kummoinen tehtävä ole. Muutaman petovihamielisen ja muukalaiskammoisen kannanottojen lukeminen riittää eikä niiden takia tarvitse edes hommalaisten saitilla pistäytyä. Juuri ilmestyi tuhopoltosta kirjoitetun uutisen alle, kuinka ilmajokinen kunnanvaltuuston jäsen Juha Mäenpää on silpaissut facebookiin jumalaansa kiittävän päivityksen tuon teon puolesta. Tällaisten joukosta ne polttajatkin löytyvät eikä siinä ainakaan puhtaan järjen kanssa ole yhtään mitään tekemistä.
2 pv keskiviikko
Alakulontäyteinen päivä. Lukenut olen, mutta sekin tuntuu pakkopaidalta vain.
Öisestä unesta muistan, että olin humpalla ja tanssitin tukevaa lyyliä joka seistä tökötti tanssikenkieni päällä joiden pohjiin oli pultattu pyörät.
G:n jalisharkat.
K-raudasta tarjouksesta uudet kiuaskivet: 2€/ltk. 2 ostin. Jos olisi penskana ennustettu, että vielä tulee päivä, jolloin kaupasta kivia kannan, en olisi uskonut.
Paistoin sämpylöitä. Kerkesin minä ne uunista ottaa ja sitten ne loppuivatkin. Haudutin jälleen puuron uunissa. Päivälliseksi syötiin eilisiä tähteitä.
Kaupan pihassa panin merkille erään naisen jonka lapset on samassa koulussa kuin pojat. Se kurvasi kadun toiselta puolelta kolmenkymmenen metrin päästä asuntonsa parkkipaikalta kaupan parkkiin, nousi autosta ja poltti tupakan. Meni kauppaan samaan aikaan kuin minäkin ja tuli myös. Naisella oli ostoskärryssä pari olut- ja limupurkkia, muutama tupakka-aski, keksiä ja joku leivosviineripussi. Kun oli nostanut tavarat auton takapenkille, pani hän jälleen tupakaksi, tyrkkäsi ostoskärryn kaupan seinustalle, tupakoi, nakkasi tumpin viereisen auton alle, hyppäsi ratin taa ja kurvasi takaisin kerrostalokotinsa takapihalle. Päivittäin hän vie ja hakee lapsensa koulusta, joka sijaitsee muutaman sadan metrin päässä, istuu ratintakana kadunvarressa odottamassa ja plärää kännykkäänsä. Mitä tämmöisestä ajattelisi? Ja kun tällainen käyttäytyminen näyttää niin monen kohdalla olevan ihan normaalia päivärutiinia. Mitä on tulevaisuus lapsilla, jotka moisen esimerkin alla kasvavat?
3 pv torstai
Kirjoittanut olen. Ja lukenut. Käynyt leipomokahvilla Tutun kanssa. Hän maksoi. Ovat nostaneet kupillisen hintaa. Sillä saa jo koko paketin kaupasta.
Topi Kärki täyttäisi tänään 100 vuotta. Tein varauksen Maarit Niinluodon isäni kuolinvuonna 1982 julkaisemasta elämäkerrasta. Sitä oli vain Ristijärven kirjastossa 1 kpl koko Kainuussa. Seutuvaraus maksaa 3€.
Pitkästä aikaa K.
Puutarhuri saa 70 euron liikuntasetelin töistä ja se kuluttaa sen Kaukaveden kuntosalilla torstai-iltaisin. Hyvä asia istumatyöläiselle. Sillä on pian projekti valmis ja sitten siirtyy vakipaikalle Valvontaan kun sieltä jää eläkkeelle muutama hlö. Ehkä palkkakin kohenee?
Jatkan sittenkin Venäjän Karjalan jälkeistä polkupyöräretkeni kuvausta Suomen puolella. Tulee vähän kontrastia kulkemisiin, tiestöön, kauppoihin, kylien ja kaupunkien infaan, ihmisiin jne.. Katselin valokuvia ja lueskelin pvk-merkintöjäni niin alkoi tuntumaan siltä, ettei sitä voi töksäyttää kesken vaikka masentunein mielin toisinaan mietinkin, ketä ja mitä varten tämmöisiin hupsutuksiin olen koskaan ryhtynyt. Ohuiksi jäävät tätä kautta solmitut tuttavuudetkin. Kuin lasten puhaltamia saippuakuplia jotka seinustalla luudanvarteen törmätessään poksahtavat pois.
4 pv perjantai
Lumentulo runsasta nyt illasta. Kävin jo kolan kanssa kuntoilemassa ennen saunaa. Ollaan pojat keskenään, Puutarhuri on pikkujouluissa. Telkkarissa ei yhtään mitään katsottavaa vaikka kanavia näkyy ainakin kymmenen. On se järkeä vailla tämä ihmisen rakentama maailma. Joka tuota sontaa katsoo illasta toiseen niin ei se ihan täyspäinen ole. En väitä, että itsekään olisin ja ehkä se näkyy juuri tässä, etten ymmärrä, miten hienoja ohjelmia kansalaisille veroeurojensa katteeksi tarjoillaan.
Päivällä kirjastosta T.Kärki. Varausmaksu olikin vain 50 senttiä. Panin samalla varaukseen Antero Holmilan ja Simo Mikkosen tutkimuksen Suomesta sotien jälkeen. Aiheessa pitää keksiä vielä pitkäksi aikaa penkomista jos rauha ylen sankian pitkään Pohjolan perillä jatkuu. Yhden onnettoman kenraalin tarinakin täytyy vielä muutamaksi elokuvaksi taipua ja tuntemattoman sotilaan tarina työstää digiaikaan sopivaksi ainakin kolmeen kertaan. Sittenhän koittaakin jo biotisleellä käynnissä hyrskävä avaruusaika, ja kai ne samat Rokat ja Gustavit sielläkin seikkailevat.
Myös Kuopioon suunnittelevat uutta sellu- ja biotisletehdasta. Puheena oli Äänekoskelle 2017 valmistuvakin. Haastateltavat hehkuttivat innoissaan, kuinka metsästä alkaa risu liikkua ja sen avulla syntyy tuhansia uusia työpaikkoja. Yhtäkään kriittistä kysymystä eivät nämäkään uutistoimittajat esittäneet.
Valtava bioenergia-aivopesuohjelma on käynnistetty.
Hesarissa tosin oli kansantaloustieteiden professori Olli Tahvonen kirjoittanut mielipiteen otsikolla "Suomen ilmastostrategia on tuulentupa", mutta uskooko kuka, että nämä äänenpainot tuon pesuohjelman jyrskeen ylitse kuuluisivat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti