Klo on 00.45. Lopetin juuri Deep Endin katsomisen. Tässä elokuvassa olivat käsikirjoittaja, ohjaaja, juoni ja näyttelijät löytäneet toisensa.
Lunta on satanut iltayöstä jonkin verran, mutta ei sitä yhteensäkään ole kuin vajaat 10 senttiä. Tämmöisiä ovat Pohjolan talvet nykyään.
Kun kepu pääsi niskan päälle viime vaaleissa, merkkasin muistiin ajatuksen, että nyt niitä kaivoksia aletaan repiä urakalla maankamaraan, patoaltaita rakennella ja risukoita tehtaisiin entistä vimmatummin puida, ja että liito-oravien ja kanalintujen soitimista ei tarvitse välittää jos alueella sijaitsee kelvollisia turvesoita tai hakkuulle otollisia vanhoja metsiä.
Se, mitä pelkään, on siis alkanut. Liito-oravista aloittivat; uudenvuoden alusta niiden pesintä- ja asuinalueiden "suojelu" on vapaaehtoista.
Biohuumakin on käsinkosketeltava. Turvetta halutaan jyrsittäväksi yhä monimuotoisempaan käyttöön; turpeen alkukasvusto, laajasukuinen ja hiilinieluna taajaan esiintyvä rahkasammal kelpaa pian muovin korvaajaksi. Talvivaaran kaivoksen alasajostakaan ei oe enää puhetta pitäneet sen enempää luonnon"suojelijat" kuin paikalliset elävätkään. Aivan hirveänjärjetön oli sekin eilinen uutinen kun maatalousministeri, kepulainen Kimmo Tiilikainen uutisissa vakuutteli, että Vuotoksen jo korkeimman oikeuden lopullisen päätöksen saanut allassuunnitelma kouritaan vaikka väkisin pöydälle! Perusteet tälle perkeleelliselle suunnitelmalle on mietitty Hotelli Pohjanhovin kabineteissa käydyissä salaisissa neuvotteluissa Kemijoki Oy:n lobbareiden ja kepulaispoliitikkojen yhteistuumin; siltä se haisee tänne saakka.
On siinä kaikki kivet ja kannot käännetty ennen kuin keksittiin, että Rovaniemen kaupungin tulvasuojeluhan on elintärkeä toimenpide vaikka niin valtava suurtulva onkin laskettu tapahtuvaksi vain 250 vuoden välein. Jos sittenkään. Muualla Euroopassa tällaisiin varotoimenpiteisiin voidaan ryhtyä kovasti empien, jos suurtulvien on laskettu sattuvan 100 vuoden välein. Lähiaikoina, jos kepu vallassa pysyy vaikkapa demareidenkin keralla ja avulla, niin joku toinen tiilikainen kääntää kiven, jonka alle on haudattu Kollajan allashanke.
Missä vihreäliike ja sen väreillä rötvätty puolue piileskelee? Ei sitä ole. Vihreiksi itsensä valehtelevienkin kun pitää saada maitolitransa ja pullapussinsa hakemiseksi volvoilla ympäripyöreästi aukiolevien kauppojen etuovien eteen. Ehkä kaupasta eksyy ostoskoriin yksi kasvihuoneessa kovalla energiankulutuksella kasvatettu tomaatti ja muoviin kääritty rucola-salaattipehkokin, kas kun tuli niin hiuko koko iltayön twitteriin markkinavoimien ja kokoomuksen edustajien kanssa twiittaillessa...
Illalla
Tällä kertaa sattui kaupassa minulle tuntematon musta mies jonoon taakseni. Laskin hänet eteeni koska sillä ei ollut kuin yksi saippuapullo ostettavana. Ei kyllä minullaan ollut kuin riisipuuroa varten punainen maito, sämpyläjauhopussi ja kolme hiivapakettia korissa. Mutta sain eleestäni aiheen ruveta puhuttamaan miestä. Kongolainen hän oli ja vuoden asustanut Suomessa. Suomen puhuminen oli kankeaa, mutta ymmärrettävää. Ranska ja swahili olisivat olleeet luontevampia hänelle.
Paulus kaverinsa synttäreillä, ja sitten G myöhemmin toisessa suunnassa. Se on aikamoinen määrä rahaa, aikaa ja huolehtimistunteja vuodessa näidenkin juhlien huomioiminen. Ja sitten kestitsemisten järjestäminen, kun se omien muksujen kohdalle sattuu. Sosiaalisella kanssakäymisellä on tänä päivänä liian raskas hintalappu.
20 pv sunnuntai
2 astetta lämmintä, vesisade. Synkkää ja ikävää jos sen siltä kantilta ottaa. Aloitin poikien kanssa lumilinnan rakentamisen, mutta taitaa sulaa sitä mukaa pois. Lumiharkkojen muotteina käytettiin muovisia muuttolaatikoita kun ruvettiin muuraamaan lumilinnalle seiniä. Pahasti alkutekijöihinsä se jäi tuonkin turhan työn tekeminen. Tulipahan kuitenkin hiki tällekin päivälle.
Hesarissa näyttävä "Suuri köyhyyskeskustelu"-otsikko. Oliko artikkelissa sitten siinä mitään uutta, jota en jo tietäisi? Ei uudenkulman vivahdettakaan. Ainoa, että aineistoa varten kerätty otanta oli runsaampi kuin tavallisissa tutkimuksissa ja gallubeissa. Yhtään uloketta ei toimittajat olleet rakentaneet köyhyyttä tutkineiden yliopistomiesten ja -naisten aineistoihin joista samat asiat kyllä ovat käyneet selville jo kauan aikaa. HS omi juttuidean sen kiinnostavuuden vuoksi itselleen. Oli siihen oheen liitetty maininta, että tutkijat saavat lehteen tulleesta kymmenestätuhannesta vastauksesta pitkäksi aikaa tongittavaa, mutta ei se jo olemasaolevia aineistoja korvaa. Nettilehteen oli heti uutisen jälkirimpsuksi ilmestynyt kommentteja lopun kolmesataa ja niistäkin saa kuvan siitä, millaisia aatoksia kansalaiset aivoihinsa ovat köyhyydestä varastoineet.
Toisaalla kolumnissaan Päivi Anttikoski (Konttiaski) kirjoittaa turvakotien olevan jo valmiiksi joulua varten täyteen buukattuja. Mitähän sekin yhteiskunnastamme, sen jäsenistä ja eritotenkin henkisestä köyhyydestä ja suhtautumisesta heikompiinsa kertoo?
Luin ajatuksen kanssa myös kirjallisuuden nobelistin, valkovenäläisen Svetlana Aleksijevitsin haastattelun eikä hän kovin hyvää kuvaa sen perän valtioiden toimista haastatteluissa eikä kirjoissaan tarjoile.
Kirjoittamista olen itsekin edelleen opetellut; vuosikymmeniä jo, ja yhä tässä pisteessä tökötän!
Englanninkielikurssin kuuntelua olen aloitelut Ylen opetusohjelmien avulla. Tarttuu, ei tartu, tarttuu... Mikä kohta aivoissaan täytyisi saada heräämään, että kielten opiskelu ihan oikeasti onnistuisi? Sellaisten henkilöiden, joille kielet ovat olleet helppoja omaksua, tai että ainakin ovat vaikeuksienkin kautta onnistuneet siinä, lienee mahdoton tajuta, millaisessa siirappipuurossa minäkin englanninkielessä möngin. Sitä on mahdotonta edes selittää. Yksinkertaisesti jotain kieltenoppimiselle tärkeää on jo kohdussa olon aikana jäänyt vaille. Tai sitten romahdus on tapahtunut siinä vaiheessa, kun kaikki muukin oppimiseen tarvittava innostus muutamien ilkeiden ihmisten toimesta romutettiin.
Kirjoittamisen kanssa olen tehnyt totista työtä jo kauan. Nollilta läksin siinäkin. Olisinpa älynnyt ottaa samaan aikaan sen rinnalle myös englannin, niin ehkä osaisin sanoa jo sujuvasti good morning.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti