perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulukuu 2015, 3 viikko

14 pv maanantai

Hain kirjastosta Juha Valsteen Ihmislajin synnyn ja Iiro Viinasen Vaaran vuodet. Ihan kuin minulla ei olisi nuita kirjoja selälläänlevällään jo kylliksi! Aivo-orgasmeja niiden lukeminen aiheuttaa addiktioon saakka. Lie hyvinkin vaarallista ja kohta minut köijätään navetan karsinaan mutisemaan villakintaaseen.

Tyrkin lukemiani kirjoja poikienkin näkysälle ja kyllä ne niitä availevat ja selailevat. Pauluskin tuossa lehteili Valsteen kirjaa ja löysi sieltä havainnepiirroksia entisistä naapureistamme neandertalilaisista, taisi vähän lukaistakin.

Leipomisia, laittelemisia.

Lämmittelin seitikeiton tähteitä. Elias teki ruisleivänkannikoista leipäressua. Itse aloitin paastontapaisen. Kun toiset aloittavat joulusyömingit ja isiltä loppuu vyö kuten  äsken Juice radiossa rallatteli, ajattelin tehdä päin vastoin, vastarannan kiiski kun olen. Muutenkin kiäntää rapamahaa nurin tämä ylensyönnin kuukausi.

Kävelylenkeillä polvet oireilevat. Vasemman kämmenen kalvokutistumatkin aiheuttavat toisinaan kipua; ovat kasvattaneet melkoiset möykyt jo, ja sitten nämä saakelin olkapäät. Viime yönä koski ihan vitusti.

Luin vuoden 1918 keskitysleirien "diettiruokavaliosta" muutamat jutut. Esimerkiksi: leipää 100 gr, voita 25 gr, kalliokalaa 150 gr, tuoretta kalliokalaa 200 gr, eläinrasvaa 30 gr, jauhoja 50 gr=1544 kcal. Voisin varmaan pariksi kuukautta heretä kokeilemaan. Vedestä ei ollut mainintaa, mutta aiemmin olen lukenut muualta, että sekin on ollut säännösteltyä, saastuneista kaivoista kannettua. Mutta mitä on "kalliokala"?

Iiro Viinasen päiväkirjakirjasta luin jo, kuinka 1990-luvun alun lama alkaa kaatua vastuussaolevien päälle ja kuinka epäsopu heidän joukoissaan ihmetyttää nyt, että kuinka ne sen aikakauden ylitse kykenivät kömpimään. Yhteiskuntasopimuksesta silloinkin on ollut vääntöä.

Pitäisi lukea rinnan Erkki Tuomiojan päiväkirjoja samalta ajalta; ne luin aiemmin jo. Paavi Lipposen muisteluja en lue jos ei mikään siihen pakota: Kankeaa ja itsekehuista kieltä kuten mies fyysisestikin.

Viinanen on vähän kuin puolustuskannalla koko ajan, Tuomiojan tyyli on selostavaa, mutta äkäisiä piikkejä sisältäviä merkintöjä. Vittuilee se Viinanenkin. Maurille (Pekkarinen), Kanervalle ja Ilaskivelle varsinkin. Eikä voi sietää Kimmo Sasia. Pertti Salolainenkin esittäytyy IV:n katsannossa vähän löperönä tyyppinä. Esko Ahon ja Manun kanssa se tulee toimeen ehkä parhaiten. Tai ne hänen.

15 pv tiistai

Pakkasta 8 astetta. Tuuli puhaltelee vinhasti. Kävelin aamulla aika lenkin G:n koululle saattelun jälkeen. Joelta on siipirikkojoutsen kyennyt lentoon. Vamma vissiin korjaantui viime talven ja -kesän aikana ja lintu pääsi muuttamaan. Taisivat ne kevätjoutsenet sitä kyllä syrjiä, mutta jospa kelpasi nyt syksyllä parveen. Tai sitten se joutui susien syötiksi niitä kun täällä vilisee jokaisen kadun ristauksessa niin, että joka aamu varoitan poikiakin kun koulutielle lähtevät.

Gaiuksen joulujuhla illalla. Ison salin katsomo täynnä yleisöä. Koulu tarjosi glögiä, karkkeja ja pipareita. Muutamien vanhempien kanssa juttelin. G:n opettaja tapansa mukaan ylisti opetettaviaan, mutta kyllä hänelle onkin sattunut varsin mallikas luokka.

Tänään pottumuusia ja Puutarhurin eilenillalla pyörittelemiä lihapullia. Unimäessä kasvaneista potuista tulee ilmava, pehmeä muusi.

Luin Jaakko Kokki Kolmosen elämästä sirpaletietoa, että hän on käynyt syntymässä Juankoskella.

Tänä iltana kuuntelin Hannu Taanilan haastattelun. Hänen vastauksensa toimittajan esittämiin kysymyksiin olivat yhtä taajoin, verbaalisin lausein rakenneltuja kuin aikanaan radio-ohjelmansakin puhe-esseet. Eipä ole enää sellaisia radiopersoonia olemassa. Ainakaan Suomessa. Jotenkin tuntuu, että toimittajilta puuttuu kaikenlainen kunnianhimo tekivätpä ne mitä ohjelmia hyvänsä.

Yhtä saatanan putousta koko touhu. Nimensä mukaisesti. Lehtien toimituksissa myös.

16 pv keskiviikko

G jäi kotiin, on kurkku kipeä ja yskä, mutta ei kuumetta. Kaupungintalolla sikainfulenssaa työntekijöissä. Kohta kai se käväisee ohtoo kopasemassa meilläkin. Sitten olla rötjötetään petinpohjalla kaikki. Ei ole tullut rokotuksiin haksahdettua.

Gaius kirjoitteli vanhalla Brotherillani jotain tarinaa, mutta koska siinä on värinauha kuivunut, niin otti pikkuläppärin ja jatkoi sillä. Piti tulostaa teos ja antaa rei´ittäjä, jotta saa muiden monisteiden mukaan sen sitoa. Ihan looginen ja kieliopillisesti oikein rakennettu tiivis tarina "Trix Tohtorista" ja hänen laboratoriossaan kehittelemästä aineesta, jota syötyään ihminen haisee pahalle. G on vasta 8 v.

Kävin varaamassa lääkärille ajan. Vasemman kämmenen kalvokutistumia täytyy tarjota poisjyystettäväksi.

Koetin lähettää KS:n susi"keskusteluun" kirjoituksen, mutta se ei onnistunut. Vein sen sitten muistitikulla toimitukseen uutispiällikölle joka imi kirjoituksen koneelleen. On aika taas tökätä siihenkin kusiaispesään kun jutut eivät kuin kiihtyvät tuon mitättömän "peto-ongelman" ympärillä. Samaan aikaan älykännyköitä räpläävät autokusikit telovat suojateitä ylittäviä vanhuksia ja lapsia. Eilenkin pikkurillin mittainen maininta sisäsivun pimeimmässä laidassa 78-vuotiaasta mummusta jonka luut nuori mies autonsa teräksellä Lönrotinkadun asvaltille murusteli. Samaan lehteen palstatilaa oli verisen kuvituskuvan kanssa annettu susista ja niiden aiheuttamista taloudellisista menetyksistä puolen sivun verran.

Kaupassa puhutin Nigerialaista. En hänen nimeään osaa kirjoittaa joten kutsun vain lähtömaansa mukaan. Hän oli ostanut uuden repun tarjouskorista ja taateleita, appelsiineja, mehupurkin ja vaalean leivän; hinnoista puhuttiin. Sanoi, että nyt hyvä, raha vähä, ehkä riittää, kuukausloppu paha. Taputin olalle: Ei ole tuntematon asia minullekaan. Hän ei vielä hallitse täysin kieltä, mutta ne asiat joita tarvitsee, kykenee hoitamaan. Nuori, pyöreäkasvoinen mies, nenässä kookas rupipatti.

Tekivät sitten sen ne yläpään markkinahengen lävitsesyövyttämät päättäjämme, että vapauttivat kauppojen aukioloajat. Ja tämän kansanko pitäisi osallistua ilmastotalkoisiin! Nurinkurista ajattelua jos ajattelua lainkaan. Monella ei ole varaa käydä aina päivälläkään kaupassa saatika sitten yöllä.

17 pv torstai

Klo on 4. Heräsin uneen, jossa Iekkilän Sulo-vainaa vingersi polkupyörällä ja oli menossa johonkin metsämökkiin. Juoksin sen perään, että kätellään nyt kun pitkästä aikaa nähhään. Samaan tapaan kuin eläissäänkin se katseli muualle kun tökkäsi veltosti hikistä kouraansa ja kääntyi sanaa sanomatta pois päin. Joku sarkahousuinen ukonkuhja rotjotti mökin laholla kuistilla samassa unenkuvassa. Kohta poljin itse siitä kohtauksesta pois päin ja käännyin pellon laidalta merenrantapolulle joka päättyi kallioiden väliin nousseeseen tulvaveteen. Jotain haikeutta oli kaikissa unennäkymissä.

Laitoin uuniin puuron hautumaan. Kerkeää ennen kuin pojat heräilevät.

Pakkasta 16 astetta.

KS:ssa tänään kirjoitukseni liikennekuolemiin ja susiin liittyen.

Eilen tuli Kouvolan kaukolaina Väinö Mentusta. Jäsentelmättömästi ja ammattitaidottomasti tehty omakustanne. Minullekin tuttuja asioita ja henkilöitä (mm. Karsikkosalon Vihtori mutjautteluineen) sinne on kirjoittaja kerännyt, mutta ei se mikään elämäkerta edes löyhässä mielessä ole. Harmi. Olisi pitänyt Mentun lähipiiriin sattua taitavampi kynäniekka joka olisi kyennyt kunnollisen henkilökuvan tuosta papista laatimaan. Jos teosta olisi vähänkin mainostettu, lukijoita olisi löytynyt eri puolilta maata tuhansia joten kustannusliikkeellekin kannattava homma. Tietenkin tekijällä olisi pitänyt olla myös aikaa ja rahaa kaivella kohteensa elämänvaiheita kirjansa sivuille.

Kävin digikuvassa teetättämässä muutamat kuvat jotka lähetin joulukortin kera Vanhaherra Aallolle Korialle. Hänet tapasin toissakesäisellä pyöräretkelläni. Vaatimattomat 96 vuotta hänellä nyt ikää.

Kuvantekoreissulta tullessa toin maidot. Painavia kantaa käsissä. Reppua en opi harteillani kannattelemaan, isän peruja, ei sekään repusta tykännyt. Lie saanut Rukajärven reissulla tarpeeksensa niistä.

Uunia ja takkaa piti lämmittää vaikka pakkanen laantui aamuisesta. Leivoin sitten helpot, rukiiset arinaleipäset nyt illalla.

Iiro Viinanen se vain päiväkirjojensa mukaan kerkeää 1990-luvun laman koukeroissakin Ylläkselle hiihtelemään ja alituisiin jänis-, fasaani ja hirvijahteihin. Mistä ne herrat saavat luvat eripuolilla tapahtuviin metsästysretkiinsä? Kuka ne reissut kustantaa? Epäilys herää, sillä usein on mukana yritysjohtajia jne.? Arjen korruptio- ja lobbausreissujako?

Yhä enemmän alan tajuta filosofien sanoman kuinka elämä on pelkkää mielikuvitusta. Mitään tällaista, minkä me nyt havainnoimme ja totuudeksi mielikuvittelemme, ei olisi olemassa ilman ihmisen mielikuvitusta. Totta on ainoastaan ihmisen aivot. Vai ovatko nekään?

Joku päivähän tämä kaikki joka tapauksessa sanoo poks!

Nyt illasta kävin viemässä kirjoja pois. Sieltä kävellessäni hain kaupan tarjouksesta 2 parikiloista lohta ja 3 pkt kahvia. K kassalla. Lohiruuista muutama sana.


18 pv perjantai

Eilisen KS:n kirjoitukseeni kaksi kommenttia. Toinen maltillisesti  kiittävä, toinen kamalan vihaisena laadittu; puuskutus kuului.

Siivosin lohet ulkona lumisen vaihtokompostinkannen päällä. Koskaan en fileoi ruotoja puolikkaista pois, katkon vain päät ja pyrstöt kompostiin. Lohenlintit suolasin pesun ja sanomalehden päällä kuivattelun jälkeen kevyesti, käärin voipaperiin ja laitoin pakastimeen. Siinä jouluksi syömistä jotka maksoivat yhteensä 16 euroa. Kinkkua tai kalkkunaa ei meillä harrasteta eivätkä syömiset ole joulunakaan arkilaitteluita kummempia.

Erään lukemani sosiaalibarometrin mukaan köyhäksi katsotaan sellainen yhden lapsen yksihuoltajaperhe, jonka bruttoansiot kuukaudessa ovat 1600 euroa.

Entä kun ajatellaan ko. barometrin valossa 5 henkistä lapsiperhettä (2 aikuista ja kolme kouluikäista lasta), jonka yhteenlasketut kaikki tulot (br.) mukaanluettuna lapsilisät ovat 3832 euroa. Millä tavalla ja millaisella nimikkeellä heidän yhteiskunnallinen asemansa sille käyrälle merkataan?

Jaetaanko tulot kahdella=1916 euroa jolloin perheen tulot ylittävät köyhyysrajan 316:lla? Entä otetaanko näissä laskelmissa huomioon yhdelle muualla asuvalle alaikäiselle lapselle maksettavat elatustuet jolloin päästään lähemmäksi 1600 euroa? Entä elätetäänkö jakojäännös pöydältä tippuvilla murusilla jos ei hänen kulujaan osata laskelmiin pilkuttaa?

Miinustetaanko itse tuloihin ynnäämäni lapsilisät pois bruttotuloista jolloin köyhyysraja alittuu selkeästi?

Joka tapauksessa edellä mainituilla laskentatavoilla viisihenkinen perhe ei pääse edes asumistuen piiriin vaikka juuri asuminen lainanlyhennyksineen, vakuutusmaksuineen, kiinteistöveroineen, tontinvuokrineen, kiinteistön huoltokuluineen sekä sähkö- ja vesimaksuineen vie tuloista yli puolet jolloin ruokaan, vaatetukseen, koulunkäyntiin, sairauskuluihin, harrastuksiin jne. jää n. 1800 euroa.

1800 euroa kun jaetaan viidellä, arkipäivän käyttöön jää 360 euroa/hlö/kk. Eikä kokonaistuloista ole miinustettu edes veroja joiden osuus on 778 euroa. Kun se vähennetään tuosta 1800 eurosta pienenee puhdas jaettava 1022 euroon eli käteen jää nettona kullekin 204 euroa eli päivää kohden 6 euroa 80 senttiä.

Entä yllätysmenot joita aina tulee, millä ne katetaan?

Mikäs se olikaan se lööppi, jossa kysyttiin, "Pärjäisitkö Sinä tällä 9 euroa 80 senttiä maksavalla ruoka-annoksella päiväsi?" Kuvituskuvana taisi olla jauhelihapullia, muusia ja jotain vihreää lautasen reunalla. Oliko esillä leipäpalaa ja maitolasiakaan edes?

Tätä tässä pähkäilin kun tulee kuulema taas joulu ja ovat niin kovasti kirjoitelleet siitäkin, ettei kaikilla lapsiperheillä ole varaa joululahjoihin, ja että mitä siitä sitten seuraa...

Eduskunnan pitkiin aikoihin pöljimmän puheenvuoron käytti edustaja Teuvo Hakkarainen (ps). Samaan on yltänyt hänen puoluetoverinsa Pentti Oinonen aikaisemmin koira puolisoksi-puheellaan. Selkäpiitäni hyytää näiden jellukoiden esiintymiset kun ei niitä voi satiirinakaan käsitellä. Ei edes huonona pieruhuumorina.

Kirjastosta viesti kirjasta Suomi sodan jälkeen. Käppäilin hakemassa. Lumituiskut saapuivat maisemaan. Yksi aste pakkasta. Otin samalla kassin täyteen maitoa ja piimää. K jälleen kassalla. Nyt muutama sana joulunvietosta.

Kotona kylässä puolikas armeijanosasto poikien kavereita. Tuo porukka jos jääkaapille hipsii, niin... monasti ne sen tekevätkin ja sitten on verta ilmassa kun siitä sanoo.

2 kommenttia:

  1. valto

    rupean komppaamaan sinua tuossa paastossa. sovitaanko että paastotaan koko ylensyöntinen kulutusjuhla lävitse? muutenkin voisi olla fiksua jättää nämä ruokaympyrä-kon­sen­sukset ja muut ins­ti­tu­tio­naa­li­set asian­tun­ti­jat ja noudattaa omaa vaistoa ravintoasioissa.

    yk­si­tyi­sen ih­mi­sen ei tar­vit­se tie­tää, mi­kä on ra­vit­se­mus­tie­teel­li­nen kon­sen­sus mis­sä­kin asias­sa, vaan tar­vit­see vain tie­tää, mi­kä on hy­väk­si it­sel­le. oma ruokavalioni on yhtä kaukana vi­ral­li­sis­ta ra­vin­to­suo­si­tuk­sis­ta kuin pul­la karp­paa­jan lau­ta­sel­ta, mutta sen avulla voin paremmin kuin ikinä.

    meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laumassa kun elää, sen kaikki jäsenet ovat määrittämässä myös ruokailutottumukset. Ikävä kyllä on myös niin, että nirsoilijat ovat se vahvin osapuoli sanomaan ja myös käytännössä pakottavat toteuttamaan mitä pöytään kannetaan.

      Lapsiperhe on vaikein tapaus jos vanhemmilla molemmilla suhteessa toisiinsa ei ole lähellekään samat makumieltymykset jolloin se nirsoilevin osapuoli päättää jo tästä lähtökohdasta koko porukan syömiset.

      Äidillä on vahvin vaikutus, koska hän jo imettäessään siirtää omat makumieltymyksensä imetettäviinsä. Tästä on ihan tutkimuksia tehty ja itse näen täällä kotona joka päivä sen vaikutukset, ja kun vertaan ns. edellisen elämän jälkeläisten ruokaliutottumuksiin. Mutta menepä sanomaan tämä! Edes vaikka kuinka kiltillä äänensävyllä...

      Ja arvata saattaa, eikö varsinaista ruuanlaittajaa, tässä tapauksessa minua joka päivittäin niitä laittelen, vituta kun saa rakennella omasta mielestään hyvää, terveellistä, monipuolista ja ravitsevaa ruokaa, niin ei se sitten muille kelpaakaan. Pitäisi aina olla makaronilaatikoita, mannavellejä. makkaroita.., eikä ainakaan sipuleita edes kalakeitossa...

      Paastoaminen yksilöllä ja todellisuudessa lapsiperheissä on melkein toiveajattelua. Yritän välillä kovasti ja onnistuisi, jos ei tarvitsisi kuorimaveitseen ja taikinahiertmeen tai kapustaan muiden takia tarttua.

      Jouluna on kyllä mummolassa kystä kyllin ja kyllä minä sen perinteen lapsille suon. Pystyisi vain itse pitämään halun syödäruhtoa kurissa.

      Poista