sunnuntai 6. joulukuuta 2015

Joulukuu 2015, viikonloppumerkintöjä

5 pv lauantai

Lunta sai kolailla jonkun verran. Mitään merkillistä ei siis lauantaihini mistään tupsahtanut.

Puutarhuri tuli yöllä yhden jälkeen pikkujouluistaan ja oli hilpeällä tuulella.

Kaliforniassa kehitysvammaisten palvelukeskuksessa kuoli luoteihin keskiviikkona 14 ihmistä. Aviopari on ollut asialla. Hekin kuolivat poliisien toimesta myöhemmin. Terrorikytköksistä alkoivat puhetta pitää.

Aina sitä vain kyselee, että miten joku kykenee.

Jotakin ihmiskunnan kehityksestä nämä kaikki hirveydet kertovat, mutta siitä ei puhuta. Evoluutio käy ylikierroksilla. Ihminen on ohjannut sen kulun suuntaan, jossa ei enää malttia tunneta. Ihmisten aivotkin ovat kasvaneet jo niin suureksi, että älykkyyden ja hulluuden rajoilla käydään kiivasta taistelua niiden herruudesta.

Mutta mitäs se oli Pol Potin, Maon, Hitlerin, Stalinin jne. aikaan? Alkoiko evoluution vääristymät jo silloin? Vai pitääkö kaiken näin mennäkin? Eihän evoluutiolla ole ennakkosuunnitelmaa, ei siis "vääristymiäkään". Se vain etenee biosfäärissä eikä se esteitä kierrä. Evoluutio kehittää jonkin tapahtumasarjan, joka tuhoaa esteet sisältä käsin, toivottomiksi käyneiden lajien itsetuhon kautta. Degeneraatio tai rutto ovat aseita joilla on ennen ollut tarpeeksi suuri tuhovaikutus. Ihmisen kohdalla se on aivot, järki, äly. Niiden avulla evoluutio tuhoaa luomuksensa. Homosapiensain vuoro alkaa olla poistuminen kuvioista. Kohta evoluutio katkaisee jonkun salkkumiehen päästä verisuonen. Hulluuskohtauksessaan se käskee kätyreitään painasemaan napin pohjaan.

Maailmanpolitiikka tarjoaa joka päivä kuohuntaa, mutta onko siinä mitään sen kummepaa, kuin että ne tapahtumat, joista uutisiksi saakka raportteja kehkeytyy, kerkeävät jokaiseen tupaan nopeammin kuin koskaan ennen, ja yhtä nopeasti ne häipyvätkin. Vaikka tilaa väitetään olevan rajattomasti kaikelle viestinnälle, täytyy entiset nuljauttaa edestä pois että uudet sopivat tilalle.

Hektinen hullunmylly pyörii.

Ohitsekiitävässä hetkessä elävät eivät jää eilistä, tai edes edellistä sekuntia märehtimään. Internetin kaatopaikka kasvaa nopeammin kuin maailmankaikkeus. Laajeneminen on molemmilla yhtä näkymätöntä, mutta myös totta molemmat. Voikohan se lopulta räjähtää? Tarvitaanko ydinlatausta lainkaan kun me maailmanlaajuisella joukkovoimalla teemme sen itse? "Kaikki kansat yhtykää..."

6 pv sunnuntai

98. kerran juhlitaan Suomen itsenäisyyspäivää.

Juhlitaanko tässä itsenäisyyttä? Mistä me ollaan itsenäistytty ja mihin? Mitä itsenäisyys on kun se ei voi olla totta yhdenkään yksilön elämässä? Itsenäisyyskuvaelma on poliittinen satiiri kaikkialla. Juhlien päätteeksi taputetaan. Jossakin muualla tapatetaan.

Itsenäisyyden funktiota ovat pohtineet viisaat jo pitkään saamatta järkiselitystä aikaiseksi, niin miksi minunkin pitää?

Askartelin kuitenkin maitopurkeista meille itsenäisyysmukit. Puutarhuri leipoi poikien kanssa piparkakkuja omatekemästään taikinasta. On ne silleen parempia. Syötiin aamiaiseksi riisipuuroa ja päivälliseksi muusia ja jauhelihakastiketta. En käynyt ulkona koko päivänä vaikka ilma on mitä mainioin; plus keli ja nyt myöhällä tähtiä taivaalla.

Hesarissa Heikki Aittokoskelta ajassa oleviin asioihin osuva essee pitkästä aikaa.

Minäkjin haluaisin selittää omia näkemyksiäni periodista jota elämme, mutta aika työlästä se näillä kyvyillä on.

Kirjoitin kuitenkin koko päivän. 2014 kesän pyöräilyraportti etenee. Nyt Ristiinassa menossa. Ja pari muuta tekstiäkin olen aikaan saanut, mutta itse en osaa yhdestäkään sanoa, tekeekö niillä mitään. Netin itse mainostamalleni kaatopaikalle ainakin pyöräilytekstini joutuvat hyvinkin pian.

Välillä luin muutamaa kirjaa, päälimäisenä Topi Kärjen elämä. Katsoin myös vähän aikaa Linnanjuhlien kättelyseremoniaa: Samuel Luakiin saakka. Samuel oli täällä Knissa vielä muutama vuosi sitten perheensä kanssa. Minulla on valokuva hänen vaimostaan Gaius sylissään. Ja on Samuelistakin. Siinä on sosiaalisesti toimiva mies Afrikasta, kuten vaimonsakin. En ihmettele, jos ovat tavanneet Helsinkiin muuttonsa jälkeen kaikenlaisia ihmisiä, Niinistönkin.

Tekisi mieleni mennä Unimäkeen pariksi viikoksi, mutta ei se ole mahdollista.

Joku muu haluaa mennä aurinkorannoille. Se on monelle haluajalle mahdollista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti