Joulukuu 2015, 4 viikko

21 pv maanantai

Viime yönä kirjoitin ½3:een. Taivas kaatoi vettä ränneihin lorisemaan, lämpö huiteli kolmessa neljässä asteessa. Vitutti. Kirjastosta Henrik Tikkasen Henrikit. Gaius luki sitä kauan ja hartaasti, vai katseliko vain piirustukset? Henrikin vaimo Märta kirjoitti, millaista heidän avioliittonsa oli ja millainen mies alkoholisminsa kanssa. Henrikeissä ei tämä puoli miehen itsensä toimesta näy.

Millaiseksihan Puutarhuri minut kuvaisi, jos se pännänpyörittäjä olisi? Hellan ja nyrkin välissä kyyristellen se ei ainakaan sitä tarvitsisi tehdä.

A&Y lähettivät New Jerseystä joulupaketin jossa sen perän suklaata ja kambodzalainen vuosikalenteri. Amarith odottaa vauvaa niin eivät uskaltaneet lähteä lentomatkalle Suomeen joten näkemiset jäivät toiseen kertaan. Keskustelin äsken hänen kanssaan fb:ssa. Sanoi oksettavan jatkuvasti ja että mikään ei maistu miltään: "Suu puuta, kieli kenkänahkaa." Ei ole lunta sielläkään.


22 pv tiistai

Pojat joululaitumille. Välitodistusten keskiarvo piirua vaille ysit kaikilla. Gaiuksen todistus sanallisin arvioin, mutta siellä oikeassa laidassa ne ruksit olivat hänelläkin.

Eliaksen kanssa kirjastossa. Suomi sodan jälkeen-tietokirja oli tullut varaushyllyyn. E otti jonkun jalistarinan.

Tarumaaretille lähetin kahdenkympin lahjakortin ja näyttää siltä, että tili menee ennen joulua miinukselle, joten muut saavat minulta vain terveisiä joululahjoiksi.

Miksi siis ei vituttaisi edelleen?

23 pv keskiviikko

Lunta häpsi sentin verran, että valkea on mua.

Vähän apuna imuroin. Puutarhuri kireili siivoilujen takia.

Kirjoitin aamuviiteen. Kohta "mammuttini" rapamaha räjähtää.

24 pv torstai

Luja riita. Mummolaan kuitenkin iltapvllä. Klo 21 takaisin. Pojat saivat paremminvoivilta sukulaisiltaan lahjoja muutamat paketit. Ei siellä montaa rihkamajuttua ollut. Joku lahjakortti ja seteli. Tarpeellisia vaatteita, lautapeli ja Eliakselle Carl Barksin alkuperäiset Aku Ankka-kokoelmat. Kallein yhteinen lahja pojille oli tietokoneen kokoamispaketti. Minä sain langattomat kuulokkeet ja Kansankodin pimeämpi puoli-kirjan.

Lämmitin saunan vielä myöhällä. Makailin yksikseni lauteilla eikä päässäni onnellisia ajatuksia kiertänyt. Mietin käsikirjoitustani ja ylipäätään ihmispoloisten arjen kamaluutta. Ei joulu näkökykyyni kaihia tee. Näen jokaisen onnellisen kasvon takana miljoona itkevää. Sitä en voi kenellekään selittää. Ovat vihoissaan ne, joiden ilonpilaajaksi satun.

Heimosedälle olisi pitänyt soittaa, mutta pelkään kännykkälaskuja. Edellinen oli liian iso vaikka en paljon ole yhteyksiä pitänyt. Katkaisin kännykästä mobiilidatan juoksutuksen, ettei se ainakaan yllätyksiä aiheuta. Mitä helevattua sitä nettiyhteyksiä taskussaan raahaamaan! Nettiveikkaustilinkin pätkäisin pois kun siellä ei voi vitosta siirtää pelitilille. Kymppi on pienin ja se on liian suuri. Loppuipahan senkin harhaisen toiveen ylläpito.

Pojat rupesivat nukkumaan vasta puoliltaöin. Puutarhuri meni mitään puhumatta omaan sänkyynsä ja minä tänne omaan kömmänääni kirjoittamaan. Viime yönäkin rupesin nukkumaan vasta ½5. Tuntuu siltä, etten nytkään saa aiemmin unenpäästä kiinni.

Pojilla kuitenkin on joulumieli, ja koska Puutarhuri ei asioita ala syvällisemmin  miettimään, niin sekin pystyy olemaan kuin ei mitään riitoja olisi ollut olemassa. Eikä se kaipaa ihmistä kylkeensä kiinni. Minä kaipaisin, mutta mitäpä sen on väliä.

25 pv perjantai

Minulle joulunajan päivätkin ovat päiviä vain. Ihmisen nimeämiä, merkityksettömiä vaaleita rakosia kahden pimeän välissä.

Luin ja kirjoitin viime yönä ½3:een asti. Nukahdin peukalo kirjan välissä ja kun säpsähdin hereille, kirja putosi lattialle paukahtaen. Peukalo oli ihan puutunut.

Aamulla heräsin ensimmäisenä ja keitin riisipuuron. E rupesi kokoamaan tietokonetta ja sai sen Puutarhurin avustuksella kasaan iltapäivällä. Näytön ja keskusyksikön välinen johto puuttuu. Huomenna poikien setä tuopi sopivan. Näytöksi siirretään olohuoneen telkkari. Sitten ei ole mahdollista kuin netin kautta muutamaa kanavaa katsoa tai poikien ahtaassa huoneessa kytrötellen joskus jotain muutakin. Riittänee se. Enhän minäkään muuta tee kuin moitin tv-tarjonnan typeryyttä.

Maa on jälleen musta. Satoi reippaasti vettä. Illasta alkoi kylmetä. Olisin Unimäkeen mennyt välipäiviksi, mutta lähepä tästä, vanki mustan maan.

Nyt yöllä kirjoitan jälleen. Urakkaani kuuluu melkoista kappalejaon jäsentelyä ja aikajaksojen allakointia. Olin jo sekaisinkin välillä, että mikä periodi mihinkin kuuluu. Sitten hoksasin ruveta pitämään edessäni vihkoa, johon merkkaan lyijykynällä, missä olen menossa ja mitä sivujoukkoa seuraavaksi siirrän, ja minne. Kun osio on valmis, vetelen ruksit käytettyjen päälle ja aloitan uudet. Teen siis ihan oikeasti töitä, mutta ilman hyötymistä. Onko toivoakaan edes.