Sotapäiväkirja 6

Isäni, Tauno Heikkinen s.1922 etumaisena konepistooli tanassa v.1942

28.2022 maanantai

Klo 02.20. Sää on lauha (-2), tuulinen, täyspimeä kaupungin valojen ulkopuolella. 

Pilvet eivät karkaa minnekään, ovat lieoissaan tähtien sakaroissa, runoilisi runoilija.

Mutta minä en ole runoilija. Se haave piti teurastaa silloin, kun niitä (runoja siis) olin rustaavinani.

Akuuteista sotatilanteista kertovista runoilijoista on ollut aina pulaa. Pakkaa olemaan niin, että kauheimmat ja kauneimmat lyriikat on kirjoiteltu vasta sotakoneiden jyrsällysten jälkipoltossa. Kun kaikki on myöhäistä.

Uutiskuvista ja toimittajien selostuksista ei ole nuusaa, niitä riittää. Ja nykyisin, kun välineet ovat hektisesti aina käytettävissä, tietävät maailmanlaitojenkin asukkaat, mitä missäkin tapahtuu.

Uutiskuvat Ukrainan taistelukentiltä ovat kyllä järkyttäviä!

Ehkä runoilijoita ei enää tarvitakaan kun kaikki rävähtää pomminlaukaisuhetkellä jo silmille.

Klo 07.00

Nukuin levottomasti edellisen heräämisen jälkeen. Unessa käsiteltiin ydinaseputkia suuren armeijakolonnan kärjessä. Putinrotta hääri taustalla ja uhkasi lähettää "säteilevät terveisensä" Turkuun. Sydämentykytykseen heräsin. Verenpaine 141/88/60, vessassa käynnin jälkeen normaali 123/81/55. Paine taisi tulla virtsarakosta.

Uutisissa haastatellut kotimaiset sotavesselit, ja Mika Aaltolakin, yrittävät vaalennella Putinrotan ydinaseuhkailun aiheuttamia mustia otsikoita, mutta mihin kaiken Kremlin suunnnsta tulleen valehtelun, lännnen hyssyttelyn ja diktaattorin käsien viimehetkiin saakka kestäneiden puristeluiden jälkeen toivon paremmasta ripustamme?

Klo 11.00

Kymmeneltä oli vuosittainen härilleen herenneen Tojotanrottelon käyttö katsastussonnilla. Meni huomautuksitta läpi.

Ruokia laitellessani mietin yöllisille tuskailuilleni jatkoa.

Eivät mitkään sotien kauhuista kirjoitetut sanat, runot, kertomukset eivätkä paksut romaanitkaan estä sotien uusiutumisia. 

Miljardit ovat nekin teokset jotka toisesta maailmansodasta on rustattu, mutta niinpä vain pääsi maailman iholle sotaisan syyhynsä istuttamaan jälleen yksi ihmishirviö, jota tyranniksi voi huoletta luonnehtia.

Etukäteenkin on skenaarioita laadittu uhista, jotka maapalloa lajimme toimista uhkaavat. Mutta niin ollaan sokeita ja uhmamielisiä, ettei yhtäkään totuudensanaa oteta niin, että sillä olisi ennakoivaa vaikutusta. Nytkin maailman ilmastopanelistien raportti huutaa, että aikaa on enää sekunteja, toimikaa, mutta mitä teemme.

Istun tässä minäkin tuolillani itkemässä sotaa ja sen seurauksia kun se tuli kulmaan taakse pauhaamaan ja jos Putinrotta ei pääse laukaisemaan ydinohjusta, lopun tekee ihan omaksensa rakentelemamme ilmasto ja sen muutoksen aiheuttamat, kauhistuttavan hitaasti tappavat oireilut.

Ympäri maailman hurahtava ydinlaukausten ketjurektio lopettaisi tämän kaiken tunnissa. Putin tietää tämän. Koska hänellä ei siinä, hitlerimäisen lopun vaiheessa, ole enää mitään menetettävää,  hän lähettää pomminsa matkaan. Ainoa este on siinä vaiheessa ne hänen lähellään olevien muiden peukaloiden tottelevaisuus.

Mutta niin ovat asemissaan asioistamme päättämään valitut kykenemättömiä toimimaa kuten ollaan mekin,  niinsanottu tavallinen kansa, jotka vain väistelemme, kun jotain pitäisi tehdä. Bensapumppujen ääriltä lähdetään helposti marssille jos hinnankorotukset uhkaavat, mutta että tekisimme käytön vähentämiseksi kovia, henkilökohtaisia rajoituksia niin se ei onnistu.

Ihastellaanpa vain kaiken pahan alkujuuria, eli tojotiemme katsastuten läpäisyjä. Nehän kaikki pitäisi köijätä heti murskaamoihin ja murskausjäte laittaa hyödyllisempien tarkoitusperien tarpeiksi. Vai onko meillä oikeasti enää semmoiseenkaan kierrätykseenvaraa?

Sähköllä toimivat liikkumisvälineet.., hah. Niihin ei ainakaan ilmastomuutoksen torjunnassa pidä toivoaan pultata.

Ainoa hillitsemiskeino on leikata kulutusta 90%. Ymmärtääkö tämän, minulle selkeänä avautuvan tiedon ehdottomuutta kukaan?

Klo 13.00

Lieka, jonka päässä rimpuilemme, on hitsattu kiinni kulutustaivaan portinpieliin.

Sotapropagandan annamme aivojamme vastaanpanematta huuhteluttaa. Viimeksi Venäjän kansa antoi Putinin ja sisäpiirinsä tehdä sen vaikka olisivat voineet hänet estää rupeamalla vastustamaan yhä vain laajemmin vaaralliseksi Rotaksi näyttäytyneen ihmishirviön toimia.

Kyllähän kansa yritti, mutta Putinrotan poliisivaltio esti sen. Olisi silti yritettävä aina vain uudestaan.

Sodan viirus lähti siis sekin jyrsijästä kuten monet muut pandemiat aiemmin. Nyt se vain oli omaa lajiamme, se Rotta.

Klo 17.00

Sodan osapuolet kokoontuivat Valkovenäjän rajoille keskustelemaan tulitauosta. Kukaan ei ole vakuuttunut neuvottelujen onnistumisesta. 

Ukrainan presidentti Zelensky pyytää erikoiskäsittelyä EU:n jäseneksi pääsemisestä. Arvata saattaa, kuinka Kremlin tiilikuorien sisällä kiukkuinen Rotta kihiseee ja seinille hyppii. Pizzalähetitkään eivät taida tarkastuksitta päästä sisään, että veisivät poloniumilla maustetun haukkapalan rotankoloon.

Venäjän sotilaita kuollut arviolta (epävarmaa) 4800. Ukrainan siviiliuhreja satoja, sotilaiden kuolemista en ole nähnyt tiletoja. Infaa ja sotakalustoa on tuhoutunut suunnattomat määrät. Ympäri Ukrainan aroja pommitetut kaasuputket ovat tulessa ja öljysäiliöitä rajähtelee.

Klo 23.15

Pelko, se on paikoilleen naulitseva tekijä. Tyrannit osaavat pelonnauloja laatikoittain joukkoihin kylvää.

Nyt pitäisi jonkun Putinrotan lähipiirin Pikkurotan aktivoitua ja nostaa Naganin piippu isäntänsä ohimolle.

Jos voisi, jonkun olisi lähetettävä ydinohjus Kremliin ja sen lähellä sijaitsevaan sotavoimien komentokeskuskeen. Niissä tuhoutuisi satoja muitakin ja lähiseudun siviilit saisivat osansa, mutta ehkä se olisi pieni hinta siihen verrattuna, jos Kremlistä päin ensi laukaisi tapahtuu.

Ongelma on kuitenkin, että jo yksi ydinohjus laukaisee vastapuolelta lähtemään myös samanmoisen tai jopa suuremmat lataukset liikkeelle niin sen jälkeen ei millään enää ole mitään väliä. 

Nuku nyt sitten tämänkin päiväisten sotauutisten pöyhimillä alustoilla!

Sotapäiväkirja 5

27.2.2022 surullinen sunnuntai

Klo 04.15

Tieto yli 15 kilometrin mittaisista pakolaisjonoista Puolan rajalla on niin lohduton uutinen, että sanat juuttuisivat kurkkuun jos minun niistä pitäisi yrittää jotain suullani kertoa. Kirjoittaa nämä rivit voin, mutta en ilman itkua niitäkään.

Päivittyvässä jutussa kerrotaan ainakin 240 siviiliuhrista ja öljyvarastoon osuneesta ohjuksesta joka on sytyttänyt valtavan tulipalon aiheuttaen myös käsittämättömän vakavat ympäristötuhot. 

Vinha tuossa jalkojeni juurella vilkaisi juuri minua ihan kuin muka ymmärtäisi isännän kummallisia, aamuöisiä jalkeillenousuja.

Kaivelen vanhoja valokuvia isäni kokemasta sodasta. Paljon niitä ei ole, mutta kyllä ne tuovat mieleen sotaisia tarinoita, joita lapsena kuulin isäni ohranjyvä silmässään yrittävän kertoa. Koskaan ei tullut pitkiä selostuksia sodan syistä, ei isoja maailmankuvan selvityksiä, miksi alta kaksikymppistenkin oli lähdettävä tappamaan tai tulemaan tapetuksi.

Tuleepahan isää ja kokemaansa sotaa näin tässä sivuttua kuin huomaamatta edes pikkuisen. Takaraivon puolella se vain on muuten kulkenutkin.

Olin juuri täyttänyt neljä vuotta syksyllä 1962 kun Kuubankriisi  rymähti maailman päälle. Muistan isän saunanpunakat kasvot kun hän kuunteli radion uutisia ja kuinka nimeämätön kauhu ripisteli selkänahkaa kun isä tietyntotisella aksentilla kirosi: "Voe perkeleen perkeleen perkele! Vieläkö tässä tappotouhuihin joutuu, saatana!"

Isän tie olisi oikeasti johtanut rintamalle jos tuo vuoden 62 ohjuskriisi olisi maailmansodaksi äitynyt. Hän oli vasta 39 v ja selänmittainen rukajärveläinen, 1944 elokuussa saatu kiväärinkuulan pyihkäisemä vamma oli täysin parantunut. Kukaan ei henkisistä haavoista silloin meteliä pitänyt. Veteraanit puuduttivat märkivät mielensä ja muistonsa paloviinalla turruksiin kun alkoi ahdistaa.

Nyt nuo ylisukupolviset haavat aukesivat minussa märkimään. Olenhan sodan käyneen isän poika.

BBC:n Ranskan Macronilla höystetyn uutisen mukaan Valko-Venäjän sylikoira Lukasenko on luvannut Venäjälle, että se voipi tuoda ydinohjuksiaan maansa alueelle!

Tämä on yhtä kaamea tieto kuin Kuuban kriisin aiheuttanut ohjusselkkaus 60 vuotta sitten.

Alan yhä enämpi pelätä, että poikani joutuvat kokemaan sodan! Jopa ydinmausteilla maustettuna.

Voe perkeleen perkeleen perkele!

Klo 7.20

Harkovassa ovat räjäyttäneet kaasuputken ja ympäristökatastrofi on varmaa. 

Miten lie sen Tsernobylin laita nyt jonka Putinin pikkurotat valtasivat? Jos siellä pämähtää, niin alkaapi jälleen tatit radioaktiivisina hehkua täälläkin. Toisaalta sen pämäys myrkyttäisi myös näitä pikkurottia joka niille oikein olisi.

Lueskelin päiväkirjaani ja katselin valokuvia omalta Venäjänretkeltäni vuodelta 2014 kun Putinrotan pienet vihreät pikkurotat valtasivat Krimin. Tajuan yhä selkeämmin nyt, miksi rajavartiat ja sotilasvirkamiehet silloin olivat niin innokkaasti yhden polkupyöräilijän kulkua seuraamassa. Luulivat tietysti vakoojaksi, tai oli pantu luulemaan. Sekin Hondamies saatana!

Rapistelivat selkäpiitä pitkin pintaan myös ne tunteet kun Rukajärven tiellä yksi rosvokaksikko yritti ryöstää (luultavasti myös tappaa) minut. Olisihan se sekin ollut yhden elämän saavutus. Kuolla nyt siellä, missä oma isä oli 70 vuotta aiemmin tappamassa venäläisiä ja sai itsekin pahasti kuulasta loppujyräköissä. Tätä mietin isän haavoittumispaikassa Ontrosenvaarassa kun pääsin niistä kelmeistä eroon ja yritin kääriytyä telttaani nukkumaan.

Väkivaltaa uhkuvasta ryöstöyrityksestä kertausta: https://kivaniemi07.blogspot.com/search?q=Maantierosvot

Klo 19.00

Tappamiset ja infan särkemiset jatkuvat Ukrainassa. Harkovaa venäläiset olivat harimassa kynsiinsä, mutta paikat ovat jälleen ukrainalaisten hallussa. Kiovassakaan eivät ole päässeet vielä kaupunkiin ja taistelut ovat arvaamallakin hirveitä kun kuolemankuulat vinkuvat. Tarkkoja tietoja ei ole tietenkään, mutta kun kertaa vaikka kymmenellä ilmoitetut uhrit niin lähemmäs totuudesta pääsee.

Päärotta ilmoitti äskettäin, että käski jo ydinaseosastot korkeaan valmiuteen. Lännen edustajat rauhoittelevat ja hyssyttelevät, että Rotta vain hämää, mutta kuka uskoo sitäkään? En minä ainakaan. Varaudun pahimpaan mahdolliseen, eli täällä siihen, että radioaktiivisia laskeumia tulee tuulten mukana hankiemme ylle.

Klo 21.30

Jos joku kaveri soittaa tai minä soitan jollekin, niin puhumme tietysti Ukrainan sodasta. Niin kuin äsken Tapion kanssa kun se Kittilän kuulumisia soitalti. Heimosedän kanssa oli sodan syttymispäivänä pitkät jutut hän kun muistaa vielä, kuinka kotikirkonkylää oli sitäkin pommittaneet jatkosodassa. "Muistan kyllä, miten pommit irtosivat ja jyrähteli..." Heimo on ollut sodan päättymisvuonna 44 kymmenvuotias.

Saankohan ensi yönä nukutuksi. Huomenna Tojotanrottelon sonnilla käyttö. Kerran yksi katsastusmies tunsi kytträä kun lohkaisin, että Tojota on härillään, että jos...

Sotapäiväkirja 4

 

26.2.2022 lauantai

Klo 02.50

Sota tuntuu täällä 1966 km:n päässä Kiovasta (Baltian kautta) niin, ettei nukutuksi saa. Kuten edellisenäkin yönä heräsin uneen jossa aseita käsiteltiin, kuului räjähdyksiä ja murskaksi ammutun huoneen nurkassa radio runoili "pieni sininen kuori, sen sai sotilas nuori..." (Vysotski).

Ennen nukkumaan rupeamistani hyökkäsi netistä silmille video, jossa venäläinen panssari ajoi kaupunkiväylää pitkin ja yhtä´äkkiä sen kuljettaja, juovuksissa sotahuumeesta tahi vodkasta, käänsi rumiluslaatikkonsa pienen henkilöauton päälle rusentaen sen kaistojen väliselle nurmikolle.

Nuku siinä sitten, herkkätuntoinen ihminen.

Klo 06.00

Miten käy kun Venäjän Rotta ahdistaa Ukrainan sodalla itsensä nurkkaan? Hyppääkö se ja painaa ydisotasovelluksen laukaisunappulaa?

Ydinaseen laukaisemiseksi Rotta tarvitsee ympärillään olevien samanmielisen tuen, mutta miten se heidät on siihen varmuuteen valmistanut, niin siitä ei tietoa. Yksi peukalo ei joka tapauksessa riitä. Sergei Soigu vai kuka on kaverina peukaloimassa sitten, niin se seikka ei liene kellään muulla (paitsi USAn vakoiluelimillä) selvillä.

Uunissa ohrapuuro, sitä nousin katsomaan kun laitoin sen edellisen  heräämisen aikana hautumaan. Ei ole vielä valmista. 150 on vain arinalla lämpöä.

Eivät laita ukrainalaiset isät ja äidit puuroja hautumaan. Kylmiä eväitä jykertävät pommisuojissaan ja pakomatkalla Puolan rajalle he. Jos jykertävät.

Lukiolaispoika ei ole tullut kotio. Läksi illalla kavereiden kanssa kaupungille. Sanoi lähtiessään, ettei ole kauan. Nuorten tämä "kauan"-käsitys venyy tilanteen mukaan, mutta on ollut aina puhe, että ilmoittaa jos jää jonnekin yöksi. Ensi viikolla poika täyttää 18, että kai se sitten viimeistään pitää huolehtimiset jättää vähemmälle. Mutta nyt, kun tuo Hullun Diktaattorin synnyttämä sotalapsi Ukrainassa syntyi, tuntuu, että huoli omista mukuloista vain kasvaa vaikka loputkin aikuistuisivat ja olisivat valmiita astumaan maailman murjottavaksi.

Klo 09.00

Euroopassa Viron kaltainen kylmän pragmaattinen suhtautuminen Venäjään ja sen hallitsijoihin on pahasti myöhässä, varsinkin Ranskassa ja Britanniassa, Suomesta nyt puhumattakaan. 

Putinin verikäsien ravistelu ja muu hymistely olisi tullut lopettaa heti Kaukasussotien, kerrostaloräjähdysten, poliittisten murhien, opposition edustajien vangitsemisten ja myrkytyskeissien aikoihin. Viimeistään, kun Catherine Belton kirjoitti karmeita asioita paljastaneen kirjansa Putinin sisäpiirissä (2020). 

Elikä rautalangasta jälkikäteen yksinkertaisen huomion vääntäen: Neuvostoliiton romahduksen jälkeen venäläisen, täysrikollisen (kansalta ryöstetyn) rahan virtaamista ei olisi pitänyt päästää tulvimaan sen enempää Englannin pankkien pesuohjelmiin, Sveitsiin, Luxenburgiin, USAaan, jne. sen enempää kuin suomalaisten prismojen juustohyllyjen äärellekään. Jahkailemattakaan tätä suuremmin sitä inhottavaa (sylkäisen kompostiastiaan tätä kirjoittaessani) Hanhikivihanketta ja muita "hartwall-areenoita".

Nyt on myöhäistä rypistellä kun veriset Putinripulit kintuilla valuvat.

Voimme vain jossitella ja jynsssätä Venäjän rotan kättelyiden myrkyttämiä kouriamme tehopesuilla, jotka nekään eivät takaisin tuo niitä muitakin skenaarioita toimia, joita asioita ymmärtävät epäilemättä huomasivat olevan olemassa, mutta silti eivät tehneet yhtään mitään. Suomettumisen jälkilöylyissä istuisimme edelleen jos nämä todelliset "sodan kasvot" eivät olisi tällä karmaisevalla tavalla paljastuneet.

Klo 17.00 

Oli niin hermostunut olo aamulla, että läksin käymään Unimäessä. Hain lähtiessä kaupasta lintujen ruokinta-automaattiin siemeniä kaksi 25 kg:n säkkiä. Pulkankin muistin ottaa ja tarpeenhan se oli sillä ei tietä ole aukaistu kuin joskus helmikuun alussa ja uralle oli pakkautunut kohvaista lunta uppuroida asti. Metso oli heti alkumatkan mutkassa tiellä ja iso hirvi oli kahlannut Kervisen huitteilla ylitse uran. Sitä ei metrinenkään hanki ole hidastanut. Jänesten jälkiä oli paljon ja pihassa oravien. Ne olivat kaltanneet automaattijyvien lisäksi huussikuusten runsasta käpysatoa niin, että oli sitä "pärtöä" hangella mukavina roiskeina kuin Aarovaenaan piipunmällisylkiä.

Tuvan oven edustalta ja aitan rappusilta lapioin hanget pois ja saunan huteran pilkekatoksen pelleiltä myös.

Tintit ja tikat ja oravat olivat rouskutelleet aiemmat täytöt aika vähiksi, että aika oli lisää viedä.

Harkitsin laittaa saunan lämpiämään, mutta se olisi tiennyt lisäkaivuja kaivolla ja täysien sankkojen kanssa hagessa uppuroimista niin luovuin tuumasta. Tulomatka Iisalmen tielle oli helpompi, sillä pulkassa ei ollut painoa ja otin sukset aitasta koipieni lisukkeeksi.

Tultua luin heti useammalta saitilta sotauutiset eivätkä ne rauhaa luvanneet. Tulitauokoehdotuksista oli mainintoja, mutta kuka Putinrottaan enää siinäkään asiassa voisi luottaa? Kiova alkaa olla rumasti hajalle pommitettu ja kuolleita siviilejä mainitaan olevan n. 200. Sotilaista ei ollut lukuja.

Anteeksi rotat, että tulee verrattua julmaa ihmismulkkua Teihin, mutta se on hänen itsensä ilmaisema kielikuva koska se gangsteripiireissä kasvatuksensa saanut ukontappi ei luonnon päälle ymmärrä yhtään mitään. Parhaillaa se mutaatioaivo, sen lisäksi, että se panee kansansa tappamaan lajitovereitaan, se syyllistyy myös kuolemanvakaviin ympäristörikoksiin samalla, kun jauhaa maata ja infaa pölyksi aseillaan.

Ja mitä merkillisintä, Putinrottahan on mutaatioasteeltaan Htleriäkin etevämpi jo. Hän nimittäin on kehittyttänyt liikkuvat, armeijan mukana kuljetettavat krematoriot murhaamisreissulla syntyviä ruumiita varten. Eivätpä saa haudata Äitivenäjän äidit lapsiaankaan kotimultiin edes.

Klo 23.00

Medvedevkin, Putinin yksi heikoimmista käsikassaroista,  oli äännähdellyt "uhkaavasti". Se uhkaa panna ulkomaalaisten Venäjällä olevat omaisuudet ja rahat jäihin ja ehdotti jopa kuolemantuomioiden uudelleen laillistamista. "Emme tarvitse diblomatiasuhteita länteen" se inisee sinisessä puvussaan esitelmänsä lopuksi.

Kiova on asettunut nyt siilipuolustukseen. Tappioita on venäläisillekin aiheutunut Kremlin toimin piilossa pidettäviä määriä. Lentokoneita on pudoteltu ja tankkeja murskattu ja poltettu Molotohvincoktaileilla. Oikeat tilastot kuolleista ja muuten murskaantuneista venäläissotilaista on varmasti jo tuhansia.

Sotapäiväkirja 3

25.2.2022 perjantai

Klo 01.30

Unessa olin hakemasa aseita Unimäestä, mutta kesken matkan ajoin tien syrjään ja käännyin takaisin kun muistin, että olen myynyt aseeni Vukelon Artolle. Tullessa pieniä vihreitä miehiä vilisti lepikkoon kutostien varsilta. Oli kesä.

En minä Artolle ole myynyt kuin yhden haulikon 2015, eli isäni jälkeensä jättämän espanjalaisen. Aiemmin, parikymmentä vuotta sitten myin yhden egyptiläisen sotilaskiväärin Hannulle. Sen olin vaihtanut Tikkakosken lintuluodikkoon Ranelta 1997. Lintuluodikon olin taasen ostanut Maurilta 1979. Sillä ammuin yhden hirven, hanhen, muutamia teeriä ja jokusen metson. Kerran pämmäytin jäneksenkin Karsikkosalolla kun se istui korviaan luimistellen aukkohakkion mätäskumpuran päällä ja matka oli liian pitkä haulikolle. Käsivaralta toksautin, että ihan hyvä osuma minulta.

On minulla vielä tsekkiläinen pienoiskivääri (1993), ostin sen tarjouksesta äänenvaimennin ja kiikari varusteinaan Nilsiän Ruotsalaisesta. Ensimmäisen aseeni, saksalaisen rinnakkaispiippuisen, 12 kaliiberin haulikon (1975) ostin ensimmäisen työkesäni tienesteillä Pahka Erkin kautta Vesannon Osuuskaupasta. Hirmuisella kiireellä tulin sitä hakemaan ensin lentokoneella Rissalaan ja siitä taksilla Siiliin josta kerkesin vielä sorsia perkkoomaan Pajulahteen. Lähtiessäni Vantaalta olin ensin käynyt Malmin lentoaseman tiloissa suorittamassa metsästystutkinnon. En muista enää, että miksi minä semmoisen mutkan kautta metsästykselle luvat järjestin. En ollut kuin 15 v täyttänyt pojannaskali.

Jokatapauksessa jos täällä sodanmytäkkä alkaisi, en nykyisellä asearsenaalilla kummoista lovea haarniskoituihin hyökkääjiin saisi. Voisivat vilistellä lepikoissa aivan rauhassa.

Klo 07.00

137 kuollutta ukrainalaista. Erittelyä siviilien ja sotilaiden kuolinsuhteesta en ole nähnyt, mutta ei sillä väliä. Putinin murhaamia kaikki tyynni.

Ensimmäisen sotavuorokauden aikana ovat puhuvat päätä täyttäneet kuvaruudut. Viestejä Venäjään kohdistuvista "kovista" talouspakotteista on tullut Yhdysvalloista ja EU:sta. Toisen kuvan mukaan niillä ei meneillään olevaa hyökkäystä edes jarruteta, tulokset näkyvät vasta myöhemmin ja tavallisen venäläisen arjessa eniten. Sotakoneistoon ne tekevät samanlaisen ruosterannun kuin jos minä ampuisin haulikontotterollani panssariajoneuvoa viiden metrin päästä.

Hesarin palkkaamien tulkkien venäjästä suomeksi kääntämä Putinin "päiväkäsky" sotakoneiston liikekannallepanon yönä on karmivaa luettavaa. Loppupuolen eräs kappale tiivistää kaiken olennaisen Putinin henkilökohtaiseen sodan logiikkaan liittyen: 

"Voimia tarvitaan aina – aina – mutta voimaa voi olla erilaatuista. Puheeni alussa mainitsemani ’valheen valtakunnan’ politiikka perustuu ennen muuta raakaan, suoraviivaiseen voimaan. Sellaisissa tapauksissa meillä sanotaan: ’Kun on voimaa, ei tarvita älyä.’"

Klo 19.30

On ollut vaikea vuorokausi seurata ukrainalaisten syyttömien kärsimyksiä. Voimattomuuden tunne on pahinta. Jos olisin nuorempi, lähtisin Ukrainaan pyssyilemään.

Tämä sanoinkuvaamaton viha sitä yhtä "bunkkeriukkoa" kohtaan joka esikuntineen kaikkeen syyllinen on, on toinen mieltä ahdistava tekijä. Ei edes se lohduta, että ajattelen Putit kuolleeksi siinä vaiheessa kun tämä hirmuisuus loppuu. Hoen, ettei tuo täyskyrpä voi mitenkään selvitä hengissä tästä. Viimeistään oman maan kansalaiset hänet lynkkaavat kuten tekivät italialaiset Mussolinille. Hylkiöksi sanoi Biden Venäjän diktaattoria. Toivon todella, että hän pian on kuollut hylkiö.

Luin jostain, että Putinilla on noin miljoonan palkatun, lahjotun ja pelotellun turvamiehen klaani olemassa kaikkia mahdollisa murhayrityksiä torjumassa. Liekö Lavrovinkin saanut syliinsä kehräämään uhkaamalla tämän omaisia.

Toisaalta Putintyrannin kamu alAssadkin on vielä hengissä ja sitä saa maailma ihmetellä. Millaiset lie sillä ihmispaskalla elämisen olemiset? Loppuikä betonin ja turvamiesten ympäröimänä...

Tänään EU on kokoontunut päättämään Venäjälle asetettavista pakotteista ja Niinistö on kokoustanut Naton ringissä.

Jos kaikki päättäjien pöydissä olevat, meidän Sanna Marin mukaan lukien olisivat lukeneet tuon omallakin pöydällä päivitettävänäni olevan Catherinen Beltonin "Putinin sisäpiirissä"-kirjan, auttaisiko se heitä olemaan täysin säälimätön laittaessaan rahahanoja ja energiavirtoja lukittujen koodien taakse?

En tiijä, sekaisin on piä ja sydämessä murheen muuri. Saankohan ensi yönä nukutuksi tämän päiväisten sodankuvien jälkeen.

Sotapäiväkirja 2

23.2.2022 keskiviikko

Pääkallomiesten tarve ja riittävyys ovat uusiutuvia luonnonvaroja. Ihan sama, miltä ajalta, mitä kansalaisuutta tai minkä nimisiä nämä tyhjiksi oikeista tiedoista aivopestyt tyhjäkallot ovat. 

Kuvan Väinö kulki SS-sotapolkunsa Ukrainan mustan mullan aroilla jossa nyt uutta sotaa tehtaillaan. Suomalainen Väinökin tappoi käskyjä kyseenalaistamatta kaikkia niitä, joita vihollisiksi oli koulutuksissa hänelle propagoitu. Luultavasti hän hyökkäysarmeijan protokollan mukaisesti myös raiskasi, jonka mahdollistama ase jokaisella  nuorella miehellä lahkeessa ladattuna valmiudessa jököttää.

Näin unta, että Venäjän sotilasjohto tuli järkiinsä ja Sergei Soigu myrkytti sormensa laastarin sisään asennetulla myrkkypiikillä Putinin.

24.2.2022 torstai

Lviv-Tarnopol-Kiova-Pultava-Stalinov-Donetsk... Mitä toteutettuja hirveyksiä toisikaan mieleen satavuotiaalle, suomalaiselle SS-veteraanille uutiskuvissa näkyvät, vanhan sotapolkunsa karttojen paikannimet Ukrainan aroilla jos hän elossa vielä olisi nyt, kun siellä jälleen alettiin murhaaminen vaikka entistenkin tappoaaltojen jäljiltä mustasta mullasta luita törröttää?

Minun äitini on ehkä Porvoon 1940-luvun heinäkuisessa yössä suudellut tätä pääkallomiestä ja nyt en voi olla kuvittelematta, kuinka sadattuhannet venäläimorsiot tekevät samaa omille pääkallokavereilleen kun Ukrainan sodasta kabineteissa päätettiin ja miehiä asemiin roudataan.

Naapurimaamme Tyranni haluaa nimensä historiaan; hinnalla ei väliä. Hänen mottonsa ovat kuin meidän Paavollamme vaalien alla: "Ihan sama, mitä minusta puhutaan, kunhan puhutaan."

Yritän minäkin ilmoittaa kantani Ukrainaan suunnattuun invaasioon vaikka tajuan, kuinka vähään kykenenkään. Nyt jos lähtisi kuljetus Venäjän Helsingin lähetystön eteen mielenosoitukseen, lähtisin ihan varmasti!

Seuraavat, pienet vastalauseeni lähtivät näppäimistöltäni kuitenkin äsken: 

Viesti Petroskoihin: 

Hei, en halua Moskovan talutusnuorassa olevaa, Venäjän tyrannivaltion rahoittamaa lehteä, Karjalan Sanomia enää tilata. Tämä on mielenilmaisuni siitä, että Venäjä hyökkäsi tänä aamuna Ukrainaan. Olen hyvin, hyvin vihainen.

Kommentti Hesarin uutiseen jonka otsikko on "Miksi Putinia ei panna pakotelistalle" (HS 23.2.2022). Voi olla, ettei HS:n robottimoderaattori hyväksy tätä. Mutta mitäpä väliä sillä kun maailma luisteli ydintuhon partaalla. (klo 12.22: ei julkaissut)

"Kun Åsne Seierstad julkaisi kirjan Groznyin enkelit (2008) ja paljasti Venäjän raakuuksia Tšetšeniassa, niin välittömästi jo silloin olisi läntisten demokratioiden johtajien pitänyt laittaa Putin lähipiireineen boikottiin.

Eikä edes Anna Politkovskajan ja monen muun ääneen ajatelleen murhat, pidätykset ja myrkytykset herättäneet Euroopan tai Yhdysvaltojen johtajia tositoimiin. Diktaattori Vladimir Putinin veristäkin verisimpien käsien kättelyä jatkettiin viime viikkoihin saakka vaikka mitään toivoa hulluuden kiillon sammumisesta itäisen naapurimaamme diktaattorin silmissä ei ole ollut nähtävissä.

Nyt tästä tyrannin lellittelystä maksavat ensin ukrainalaiset ja pian myös koko maailma."

Kommentti Kemppisen blogikirjoitukseen "Eino Leino v. 1919 Kuin  syyttäjät... Vapauden vilja":

Nuo luojiin ja jumaliin (so. olemattomuuteen ja tyhjyyteen) päin kasvojaan valistavat käsienristimiset, mitä apua siitä on koskaan ollut?

Yleensäkin runoilijat ovat myöhässä. Varsinkin Leino nyt kun Sodan Jumalat Putinin hahmossa jälleen vallan ottivat.

Ei edes laastariksi sanojen paatoksellisista kimmoitteluista ole.

Selkeänä on mielessä, etteivät mitkään sanat ja kirjoitukset kelpaa todellakaan enää edes laastariksi jo nyt aiheutettuihin haavoihin siellä, missä ne kehoihin konkreettiseti kohdistuvat. Tuntuu myös siltä, etteivät näihin mielenhaavoihinkaan täällä, jossa vielä pullataikinat rauhanoloissa kohotellaan. 

Minulla on kolme poikaa, joilla on nyt potentiaalinen mahdollisuus joutua tykinruuaksi. Vanhin suoritti juuri armeijan ja joutuu ryhmänjohtajan koviin paikkoihin tiedustelussa ja lukiopojalla on kutsunnat nyt keväällä. Eikä nuorimmankaan sotilasikään ole enää kuin muutama vuosi. 

Voi vittu että alkoi ahdistaa!

Klo 17.50

Ei kelvannut uudempikaan kommentin muotoiluni edes Ylen "Tutkimusjohtaja: Putinin sotapuheista paistaa, että ote realismiin on katoamassa" -uutisoinnin kommentteihin. Täällä se menee tietysti yhtä hukkaan sillä eihän näitä oikeasti kukaan lue siellä eikä täällä. Ja mitäpä sanoilla todellakaan koskaan tykkejä vastaan on voitu. Panen sen tähän talteen kuitenkin, että ainakin läheiseni tietävät, mitä mieltä isi on eläessään ollut. 

Vaikka ulkopoliittisen instituutin tutkimusjohtaja Mika Aaltolan mukaan tässä tilanteessa taakseen katsominen on hyödytöntä ja vain se, mitä tuulilasista näkyy, on relevanttia, niin lienee lupa silti ihmetellä, miten Yhdysvaltoja myöten lännen johtajat ovat sivuuttaneet ne diktaattorin merkit, jotka Putinista henkilönä on esitetty jo Tsetsenian sotien ajoilta saakka.

Niistä raakuuksista kirjoitti silloin jo varsin mieleenpainuvasti norjalainen Åsne Seierstad Grosnyin enkeleissään, mutta vielä perusteellisemman tulkinnan Putinista ja hänen sisäpiiristään teki v.2020 Catherine Belton. Viimeksi mainitun kirjoittajan selostukseen jos olisi lännessä havahduttu ja lopetettu Putinin viattomien verellä huuhdeltujen käsien puristelut, niin olisimme ehkä voineet jotain tehdäkin.

Yhdestäkään aiemmasta diktaattorista ei ole niin selkeää kehityskulkua ollut luettavissa kuin Putinista hänen vallassaolon vuosiensa mukana kaikkine myrkytyskeisseineen, niin järkyttää, että tämän, hänen päämääränsä kliimaksin Ukrainan suhteen annettiin oikeasti tapahtua.

Klo 18

Kelpasi se sittenkin.

SOTAPÄIVÄKIRJA 1

13.2.2022 sunnuntai

Käännähti kellonviisarit juuri puolenyön ylitse. Kuu valaisee valkeat hanget taloni ympärillä, musta mytty korkealla lumipenkan päällä on koirani. Se vahtii, kuulostelee ja murahtaa jos pikkuisenkin lähistöllä risahtaa. Minäkin olen vartiossa, kuulostelen vaikka kuuloni onkin jo kovin toispuoleinen. Mutta niin on maailmankin kuuloaistien laita. Tykkien jyly on jo aikoja sitten rikkonut sen tärykalvot.

14.2.2022 maanantai

Lueskelen uutisia maailmalta. Se on ainoa aistinvarainen tutkani jolla mittailen sodan kehitystä. Otsikoiden ja ingressien joukosta erottuvat goebbelsien propakanda-valeuutisten keltaiset kasvot selvästi. Tiedän, että minullekin vihollinen on valmiina vaikka itse en ole sille viholliseksi lupautunut, mutta en ole eturintamassa ja vain harhautunut kuula minut voi tappaa. Sillä ei väliä, henkilönä en ole mitään ja muutenkin elämäni on jo ehtoopuolella.

Vielä nyt tyranneista vaarallisin nostattaa sodan kuohuja hieman kauempana, mutta on luvannut levittää panssarikolonnansa kaikkialle maailmaan. Ihan huomenna jo.

15.2.2022 tiistai

Punaisena hehkuu myös tyrannin peukalonpää jolla se on luvannut lopettaa elämänliekin joka miljardeja vuosia Maa-planeetalla on kytyynsä henkeä puhallellut. Tämän kehityksenkulun ymmärtää se, joka lajimme historiasta vähänkään tietää. Sodasta sotaan on kuljettu ja kun ei ole sodittu, on murhattu muuten elinpiiriämme elinkelvottomaksi. 

Ja nyt joku haluaa olla se viimeinen, joka Maan haudalle viimeisen ydinsoihdun sytyttää ja polttohautaa koko evoluutiokokeilun. Eikä kenenkään enää tarvitse sen diktaattorin patsaita enää olla kaatamassa.

16.2.2022 keskiviikko

Tässä on vielä hetki aikaa ajatella lyhyttä, homosapiensin ryöstämää tulevaisuutta joka ei sittenkään yltänyt Yuval Hararin kuvailemaan Homo Deus-muutokseen saakka. 

Huomisemme ei ole lyhyt siksi, että minulta ja toisilta nyt eläviltä yksilöinä pian loppuu huoku, se on lyhyt, koska jotkut ovat päättäneet kaikkien osalta niin olevan. Putiniksi sanovat sitä pahinta, mutta ei hän ole yksin pyövelin tehtäväänsä valtaistuimelle johtavaa portaikkoa valanut. Yhdessä me olemme graniittirintuukset kallioistamme sitä varten louhineet.

17.2.2022 torstai

Maapallo on kuin ikäloppu, huonosti kohdeltu koira, lemmikkieläin joka odottaa armonlaukausta niskaansa. Ydinvoimaiset pulttipistoolit on virittetyt.

18.2.2022 perjantai 

Maapallolla on ollut niin paljon isäntiä, ettei niistä enää lukua voi pitää. Edesmenneitten luita kaivelevat talismaneikseen aina vain uudetkin entisten isäntien varjot. 

Parhaillaan Putinin-nimeä kantavan isäntien varjon verellä marinoidut KGP-kourat heristelevät Stalinin sääriluuta määrittelemiensä vihollisten suuntaan. Ja vihollisia ei olekaan hänellä vähän. Niitä on enämpi kuin oli Hitlerillä. Tämän seikan hän varmisti kun Jeltsin hänet tyrannin virkaan kätteli sillä tässä virassa vihollisen olemassaolo on välttämättömyys. Ja jos niitä ei ole, ne on helppo synnyttää. Koeputket ovat aina valmiina vihollisvauvojenkin hedelmöityshoitoihin. Raskausaika oli pitkähkö, mutta loppuponnistus on tehty.

19.2.2022 lauantai 

Maa-planeetan menneet ja nykyiset isännät ovat kovertaneet sen kylkiin syvyyksiin vieviä, rosoisia, märkiviä avohaavoja joita louhoksiksi kutsuvat, poranneet kilometrien syvyisiä reikiä, louhineet ja imeneet, pumpanneet eikä mitään ne ole tilalle antaneet. 

Isännistä julmimmat ovat teräksisin sekä betonisin lipusiimoin rajanneet ansaan parhaimmat saalistuspaikat, repineet ja raastaneet maapallon turkkia, keitelleet saaliistaan liemiään, lohkoneet sirujaan ja raahanneet holveihinsa kaiken kimaltavan. Vedelleet miljoonia ja miljoonia kilometrejä lankojaan paljaiksi hakatuille linjoille ja asvaltoineet joutoajelijoille puolet Maan pinta-alasta. Meret ne ovat muovittanut maatumattomin roskalautoin ja vetäneet  hengittämättömän kelmun maan keuhkojen ylle.

Jo tähän kuuluisi laittaa pappien lajitovereidensa haudoilla kuuluttamat, reunoiltaan rispaantuneet aamenet loppuun.

20.2.2022 sunnuntai

Nykytyrannit tietävät, jos eivät muuten, niin häntäluullaan, että Maa-planeetan loppu on käsillä ja siksi he haluavat järjestää omille joukoilleen iloiset juhlat ennen lopullista uppoamista. Kuin Titanicin kannella ikään viulut soivat ja vain se viimeinen sädetikku on vielä sytyttämättä.

21.2.2022 maanantai

Tämä on siis Sotapäiväkirja ja nyt käänsin uuden sivun jolle kirjoitan sotadiktaattorin päättäneen ampua ensimmäiset laukaukset. Vapise Donbass, vapise Luhansk, vapise ...Suomen pienin kunta Luhanka.

Ukrainan koomikkopresidentti sanoo, ettei Ukraina vapise, se taistelee.

Yhdysvallat sanoo pakotteiden olevan ankaria. EU aukaisee pakastimet ja lastaa niihin hyödyt joita se luulee Venäjän tarvitsevan. Venäjän diktaattori paskat välittää. Se toivoo, että joku ampuisi edes yhden pienen ydinputken niiden suuntaan, että saisivat omiaan kokeilla. Tai se pohtii, millaisin Mainilanlaukauksin se saisi niin näyttämään.

22.2.2022 tiistai

Ylensyöneiden pyöreitä ja kärsiväin kaitoja tutkijoiden ja asiantuntijoiden naamoja mediassa. Ne selittävät kehitystä joka sodan syttymisen päivään maailman toi. Suomalaispoliitikot piilottelevat kulisseissa. MOT mottaa niitä ohjelmassaan.

Hiljaista on myös presidentin kanslian suunnassa kun ruudussa näytetään demokratioiden ja diktatuurien kättelyjä Hanhikiven syntyajoilta. Ja tämän päivän valossa se naurettava, monikahvainen, yksiteräinen vihreä lapio, jolla ensikaivaisu merenrantamurakkoon pullanpehmein insinööri-ja markkinavoimien kätösin jykerretään, ennustaa sankarihautojen kaivuuta.

Minä yöllä unta näin

ja siinä kaupungin Olit siellä vierelläin ihanasti rakastin

Hiroshiman, elokuu oli kaunis ja ihmeellinen enkä vielä päättyvän, mä tahtonut ois sen

Kun linnut lauloivat saijonaaraa tiesin tuhkaan on peittyvä maa olin silloin niin surullinen niin käyvän mä tahtonut en

Tämän päivän maailmaa nyt katson allapäin uni liikaa muistuttaa elämäämme täällä näin meillä tänään, vielä on päivä kaunis ja ihmeellinen enkä toivo päättyvän, mä Hiroshimaan sen

Nyt linnut laulaako saijonaaraa onko tuhkaan taas peittyvä maa olen siitä niin surullinen niin käyvän, mä tahtoisi en

Nyt linnut laulaako saijonaaraa onko tuhkaan taas peittyvä maa olen siitä niin surullinen niin käyvän, mä tahtoisi en

Taiska

Juvemmalla Etelä Savossa

 

23.5.2021 sunnuntai

Um kymmenen pauloissa. Istutin purjontaimet, punajuuret ja nakkelin joutoalalle itämään alkaneet syöntipotutkin (7 kpl).

Olisi muokattua alaa jäljellä jos olisi mitä tökkiä kasvamaan.

Järjestelin ja siivosin aitan, jälleen kerran.

Virtamylly ja uppopumppu hyrskäsivät kaivon luona kolme tuntia. Hiekkaa oli valunut kaivon ympäriltä kahden alimman renkaan verran kaivoon eikä sitä tavan pumpulla pois saa. Ilmankos on maa vajunut. Silloin kun kaivo kunnostettiin, ei ollut puhettakaan suodinkankaan asennuksesta joka hiekan vajoamisen olisi estänyt.

Jos meinaa joku vielä joskus putkia myöten tupaan vettä pumppailla, täytyy hiekka pois saada sillä molemmat pohjaventtiilit ovat sen sisässä.

Ovatkohan Unimäen tuomet koskaan olleet noin runsaasti kukkivaiset kuin tälle keväälle? Niissä on paljon öttiäisiä ja niitä napsimassa hemppo jos toinenkin. Saunan sivulle istuttamani 3 tuomentainta ovat jo yli metrin mittaisia ja niissäkin muutamat kukkatertut erittävät tuoksuaan.

24.5.2021 maanantai klo 04.38

Kerrankin miellyttävä uni jonka luomaan illusoriseen tunteeseen oli hyvä havahtua hereille. Viimeaikaisert unenkuvajaiset ovatkin olleet enämpi tai vähempi ahdistavia.

Tässä unessa ei selvitelty minkään valtakunnan ongelmia, oltiin vain ja katseltiin, kuinka kuvat kulki. Se pehmeäkarvainen koirakin käyttäytyi perin lauhkeasti. Ihmiset jonottivat jotain etuutta, joko ruokaa tai rahaa, mutta kenelläkään ei ollut kiire ja tilaa annettiin tarvitsijoille oman itsen unohtaen. Yksi mummeli kyseli maskeja. Niitä oli likaisina yksi huoneellinen ja sanottiin, ettei tässä porukassa tarvitakaan. Jossain välissä tanssin tango nocturnoa "Saabinaisen" kanssa.

Kylmäsateiseen aamuun oli hyvistä unista huolimatta heräiltävä. Juvalle ajaa tästä kolmessa-neljässä tunnissa, että ei mulla hoppua ole kun lupasin olla siellä vasta 10-11 välillä. Lukuisista teidenristeyksistä ja mutkista täytyy loppumatkan sorateillä kääntyillä ja kurvailla. Siäkarttojen mukaan Juvalla pitäisi jo yhdeksän jälkeen sateen tauota.

Klo alkaa olla 6 ja valmistaudun matkaan. Mapsi ehdottaa alkupäälle kahta reittiä, kolikko valitsi reitin 73.

 25.5.2021 tiistai klo 05

Jälleen ennenkäymätön järvenranta jossa heräsin; Rautjärvi ja sen Talvilahdeksi kastettu kartan paikka. Kun lasken kaikki risteykset Juvalta tänne joista piti kiäntyillä, niin tulee niitä vissiin 6 tahi 7. Maantiet olivat hikisen kapeat ja irtosoraiset, joskin savista liejuakin sateen pehmittämistä montuista roiskahteli. Varsinkin loppupätkän mökkitiellä joka pihaan saakka on yhtä savimylläkköä. Juvan kirkolle tästä on 21 km. 

Vitostiellä on menossa se suuruudistus joka entisten mylläysten lisäki sotkee hirvien tuhansien vuosien jutaamisreitit talvi- ja kesälaidunten välillä. Pykää tämä armollinen lajimme niille kulkutunneleita ja ylityssiltojakin, mutta kaikki tämä vääryys on joka tapauksessa pitkäkestoista, rikollista häirintää oikeuksiaan puolustamaan kyvyttömiä luontokappaleita kohtaan.

Eilisen aloitin mittailemalla kuistin rakennustarpeet, KaHa lähti niitä hakemaan. Sitten vasaroin polttopuuvarastoon lautarunkoisen väliseinän ja asensin pienempään puolikkaaseen kuivikekäymäläpöntön ilmastointiputkineen ja kusiletkuineen. Siinä meni jokunen tovi.

Sitten aloin repiä verannan täyslahonneita rakenteita jotka makasivat mökin yhtenäisen betonilaatan päällä. Lahottavaksi tekijäksi paljastui koolausten väleihin laitetut styroksit ja vielä niiden päälle lattialautojen ja niskalankkujen väliin naulattu kattohuopa. Siellä ei ole ilma kiertänyt, ja koska räystäs on roiskinut kesät vettä ja talvella laudoituksen piällä on maannut paksu hanki, niin tulos on tämä. Seinän alin hirsipanelikin oli muurahaisten käytävöimää puujauhoa. Panelin alla oli tervapahvi ja se on suojannut perslankun ja eristeet niin hyvin, ettei mökkiä tarvitse kengittämään ruveta. 

Saunamökin valmistumisvuosi on 1975.

Saunoin eilenillalla ja kävin heittämässä talviturkin kahvinruskeaan Rautjärveen. 

Vastaranta nousee pelloille jossa kiiltelevät rehujen muoviset kääreet, yksi mökkiranta on oikealle katsoessa ja toinen kaukana lahden pohjukassa. Vasemmalla parinsadan metrin piässä on myös mökki jonka näkee uimasyvyyteen mentyään. Siellä kuumeni illasta grilli ja makkarankäry ajelehti rantapajukoita myötäillen tännekin.

Isokoskeloita jarrutteli lentonsa järvenselälle, mutta eivät ne viihtyneet. Kovalla ropinalla ne laittautuivat matkaan. Samassa lähemmäs tätä rantaa vedenpinnalla hetkisen surffaillen luisteli kookkaampi lintu jota luulin valkoposkihanheksi. Kokomusta nuama ja kaula paljasti sen kuitenkin kanadanhanheksi. Arka sekin oli eikä jäänyt uiskentelemaan.

Hanhen poistumisen jälkeen tuli vielä käki veden ylitse ja niin kiimoissaan, että kukkui lennossa!

26.5.2021 keskiviikko klo 5

Aurinko nousee mökin järvenpuolelta katsoen oikealta. Joutuu ajattelemaan asentonsa uudeksi ennen kuin oppii ilmansuunnat. Pohjoinen puhaltaa joka tapauksessa naamaan kun oven aukaisee.

Iso hauki oli rannan matalikossa pulikoimassa kun menin varpaita huuhtelemaan.

Verannan lahonneet rakenteet sain puretuksi eilen, samoin saunan pukuhuoneen lattian jonka puiset koolaukset ja eri vuosikymmenten remonttikerrokset olivat möttelöityneet aloilleen myyrien ja muurahaisten pesätarpeiksi. Lahottajasienen rihmastoja eikä homeenhajua kuitenkaan esiinny. Uusi lattia valetaan betonista niin kuin saunankin puoli on.

Ulkopuolelle tulee parikymmentä senttiä korkea pelti kiertämään koko rakennuksen valesokkelina kunnes joku joskus kengittää koko rakennuksen.

Uudesta kuistista tulee suht taaja, porrasaskeliakin muutama, mutta aloitan remontin saunasta ja pukuhuoneesta.

Sepelkyyhkyjä pesii yläpuolen nuoressa kuusikkoturreikossa. Niiden urina kuuluu yötpäivät. Tulee mieleen pyöräretki Venäjälle niiden ja käkien taukoamattomista ääntelyistä.

Kuusentarrien oksistot  kasvavat vanhojen peltojen ja laidunten pohjilla leveälle. Paikalla on ollut viljelyksiä ehkä 70-luvulla viimeksi. Jos olisi koivua ja leppää suosittu kasvamaan yhtä matkaa, niin kuusistakin olisi tullut oksistostaan soukempia.

27.5.2021 torstai klo 05

Käet kukkuvat kiimoissaan, kyyhkyt harrastavat seksiä äänekkäin menoin, teerien pulputus enteilee urosten naaraiden selkiin könyämistä, ja mikä näky vastarannan pelloilla karjuvien kurkien siittämissessiot olisivatkaan jos pääsisi seuramaan. 

Koko luonto nussii ja lisääntyy ja vain homosapiens-laji piiloilee sukujensa jatkamisten kanssa lisääntyen silti yli kestävien rajojen. Vain syvemmin tarkoituksin viruksen lailla levinnyt porno on roisin paljasta; ihmislihat lotisevat yössä välkkyvien näyttöjen pikseleissä punaisina kuin paljaiksi nahkotut nautojen heilahtelevat ruhot teurastamoiden koukuissa.

Eilen valmistelin pukuhuoneen lattiavalun ja tänään se valettiin. KaHa oli myllymiehenä ennen kuin lähti Savonlinnaan. Eilen joku maanviljelijä toi betonimyllyn suurtraktorin raivauskauhassa ja kävi samalla tyrkkimässä rannan puolella yhden kiven likelle arvioimaani portaiden alapäätä niin, että siitä tulee yksi askelma. Toinen askelmakivi on pienempi ja sen saa paikoilleen käsin kankeamalla -luultavasti. Traktori jätti jälkeensä syvät urat litimärkään savimaahan. Mutta kaipa ne sitten siistivät nekin kunhan alkavat ajaa peltokiviä suunniteltuun venelaituriin mökkirannan vieressä.

iltasella

Kuistin rungon sain valmisteltua melko pitkälle. Kierrepaalujen vääntö on vielä edessä. Ne ovat minun mittaisia ja ainakin puolet pitäisi saada kierretyksin maihin.

Lattian liippasin 18-19 välillä ja sen jälkeen ajelin Juvalle kauppa-asioille. Istuin jonkin aikaa kahvikupin ääressä EiiBiiCiillä ja katselin ihmisten mässäilyä ja ruuanhakureissuja.

Yksi lihaisa rytöläjä puuskahteli kaupan ovella rollaattoria käynnistäessään, että heitä vittuun tuo basillipesä (maski) nuamaltasi. Kertoi lääkäriveljensä niin sanoneen hänellekin, ja että ei siitä kukaan muu hyödy kuin bisnesmualima. Jututin vanhusta tovin. Sanoi olevansa yli 80 ja että vituttaa koko elämä; "tulis pasilli ja tappais". Sanoin sille, että kyllä se vituttaa toisinaan jo tässäkin iässä. Onhan tämä ihmiskuljailu jo nähty, ettei ainakaan itselle isoja yllätyksiä voi enää tulla. 

"Paitsi että ne Kremlin ja amerikoitten valkoisten talojen onttoposket tömmäyttävät koko planeetan tuhkaksi", puuskahti mies kun tyrkkäsi punamustan kulkukapineensa katoksesta sateeseen.

Saunonut olen ja uinut, syönyt. Piätä on särkenyt melko ikävästi. Vettä sataa rankasti. Lahdukalle kodiksi asettuneiden joutsenten poikasmäärä on viisi. Eivät ne tule tälle puolelle, soutelevat vastarannan ruovikoita myötäillen ja pääsevät nopeasti piiloon vaaran uhatessa.

28.5.2021 perjantai klo 05

Puoliaurinkoinen, usvainen on aamu. Keitin kahvit ylhäältä lirittelevään, kirkkaaseen puroveteen. Kaivoin eilen syvennyksen josta voi vettä kauhoa astiaan. Laitoin puuronkin hautumaan ruokatermokseen.

KaHan kanssa oli puhetta tämän sukutilansa menneisyydestä. 1700-luvulla se kai on alkanut juurtua tänne, mutta alkaa jo haipua tilan pirstoutumisen myötä. Tämäkin osa siitä on vain lomakäytössä heillä. Saunamökista puolen kilometrin päässä, mäkipeltojen laidalla sijaitseva hirsipohjainen talo kaipaisi kunnon remontin jos meinaisi satoja vuosia eteen päin sitä ihmismuistoa säilöä. Talon vesikatto lienee jonkinlaisessa kunnossa, mutta kouruttomilta räystäiltä syöksyvä vesi on tehnyt jo aika pahoja lahovikoja rimalaudoitetulle seinille jo. Miten lie rossipohjan tuuletusten laita? Vai lie peräti tuulettumattomat multiaiset vain kun niin umpinaisilta kiviset sokkelit näyttivät.

Sisäpuolen pahvikatteisille seinille olivat edelliset asukkaat liimaileet erikoisia kuvamuistoja viimeisimmiltä vuosikymmeniltä, yläkerta oli muuten vain huiskinhaiskin. Suuri leivinuuni on joskus maalattu punaiseksi, mutta ei se ole estänyt senkään rapistumista.

Kaikki kuorrutukset lattiaa ja väli- ja yläpohjaa myöten tulisi purkaa ja suunnitella sen jälkeen toimenpiteet huolella kun näkisi, mikä todellinen tila niiden kätköissä piilee. Satojen tuhansien remonttihan siitä tulisi.

Tulipa yhtä´äkkiä mieleeni, että Vienan korvessa teloitettu aseistakieltäytyjä Arndt Pekurinen oli syntyisin tiältä Juvalta (29.8.1905-5.11.1941).

Vettä tulee jälleen kaatamalla.

iltasella

Kävin jälleen töiden jälkeen Juvalla. Muistin ostaa kaasusäiliön retkikeittimeen.

Tätä saunakammaria voi lämmitää rautakaminalla. Sen päällä kiehuisi vellit ja kahvitkin, mutta kerkeää mennä niin tuliseksi koko pieni tila, ettei täällä sitten voi hetkeen olla. Sähköliittymää ei ole, generaattorista saan työkoneisiin virran, muuten sen ärsyttävää sytkytystä ei viitsi kuunnella.

Harvoin joutuu kesäkelillä hiekoittamaan, mutta kauppareissulle lähtiessäni piti muutama lapiollinen renkaiden alle survoa jotta sateen liukastamasta savesta liikkeelle irtosin.

EiBiiCiillä istuin jälleen katselemassa ihmislihojen ylileveää liikettä. Hirveää on hampurilaisten ja tikkupottujen menekki ja mättö. Jotkut hakivat etukäteen tilaamiaan sapuskoita joita tarjoilijat kiikuttivat paperipusseissa pöytänumeroiden luona odottaville "nälkäisille". 

Muutaman pöydän päässä istui kaksi paksua leidiä pienen paksun viisivuotiaan kanssa. Flegmaattisen oloinen poika tökki sormella rasvaisia annoksia naaman aukosta sisään ja hörppäsi colaa palan painikkeeksi. Mitään nautintoa poika ei toimestaan taatusti saanut sen enempää kuin lihoihinsa tukehtuvat aikuisetkaan. Kun he sitten lyllersivät pierujaan pidätellen käytävää pitkin ulko-ovelle, näky oli surullisempi kuin aikoinaan länsimaita järkyttäneiden biafralaislasten rävähtäminen väriä jo käyttämään alkaneiden aikakauslehtien etukansissa ja telkkareiden väräjävillä kanavilla.

Biafralaisten nälänhädän aikoihin 1960-luvulla alettiin kehottaa meitäkin nuolemaan lautasemme tyhjiksi. Viimeistään silloin olisi lautasia ja tarjottavia annoksia pitänyt ruveta myös pienentämään. Tosin meidän perheessä nuoltiin rippeetkin vielä pitkälle 1970-lukua. Se malli olisi varsin hyvin riittänyt ja saanut jatkua aina vain.

 

 29.5.2021 lauantai klo 6

Kylymä uamu, vain 5 astetta lämmintä. Tuulee naamaan kun oven aukaisee, eli siis pohjoisesta. Joutsenperhe on vastarannalla pulikoimassa. Toinen emoista kävi jossakin lenkin ja tuli kauheasti toitottaen takaisin Näytti siltä, että aikuiset kiersivät sitten kaulojaan kierteelle toisiaan vasten. Harmi kun ei näe edes kameran pitemmällä nysällä tuonne saakka.

iltasella

Tapio soitti: "Ämmi") on kuollut (85v).

Ruuvailin jo portaiden laudat ja tasannettakin pätkän verran. Eilen sain rungon ja kaidepuut valmiiksi. Menee varmaan huominenkin lautojen ruuvauksessa.

Soitin Heimolle. On selvinnyt toisestakin  koronarokotuksesta ja saanut ajoluvan jälleen silmäleikkauksen onnistuttua ja näön palattua "paremmaksi kuin ennen". Ei ollut varma, ajeleeko enää Vuolenkosken mökilleen tänä kesänä lainkaan. H täyttää seuraavaksi 88 vuotta.

Kävin valokuvaamassa eräät rauniot koiranhautoineen-luineen ja  toisessa paikassa ränstyneet latonavetan ja asuinrakennuksen sekä sen kasvuston naamioiman pihapiirin. Milloinkahan lie siltäkin tontilta lähdetty ja minne? Millainen määrä lapsia lie pihassa hilskanut ja kuinka väsyneitä ovat elämiinsä vanhat jo olleet? Kymmeniä vuosia siitä lienee sillä 40-50 vuotias mänty oli tehnyt mutkan räystään kohdalla ja pelti oli jo työntynyt sen sisään, tai mänty haukannut pellinreunan suihinsa. Miten vain.

30.5.2021 sunnuntai

Eipä sitä 6tta pitempään sunnuntainakaan osannut korsata. Halla on konttaillut mustikankukinnoissa viime yönä. Tyynessä olla jutkottaa järven pinta.

Eilenillalla lämmitin kamiinaa ja en pöljä ottanut retkikeitintä sen päältä pois. Olin jo makuupussissa  kun valtava jymäys tärisytti kämppää ja muovi-metallisiruja viuhui ympärillä kuin sirpalekranaatti olisi räjähtänyt! Olisi siinä saattanut nahka reikiintyä ja silimät puhkoontua jos olin vielä ylhäällä enkä pöydän takana sängyssä. Muutamakin terävä muovisuikale lävisti verhoksi laittamani viltin ikkunassa. Oli melekonen siivoaminen kun kaikki sirpaleet pois keräsin. Eikä keittimen räjähdyksen vaikutusta vähentänyt ainakaan se, että olin juuri täyden kaasusäiliön siihen vaihtanut.

Äsken kusella käydessäni viuhui ylitse pari kyyhkyä, mutta ne eivät ollet sepel-. Olisivatko olleet uuttu- tai turkinkyyhkyjä kun niin vaaleita olivat? Siivetkin pitivät sen korkuista kimeähköä viuhuntaa jonka minunkin poloiset äänikalusteeni kuulivat.

Pitää alkaa hommiin, klo on 7 että saisin kaikki valmiiksi keskiviikkoon mennessä.

31.5.2021 muanantae klo 05

Vain muutama aste lämmintä. Nukuin kehnonlaisesti. Kaikkia neljää raajaa kolottaa, oikeaa kättä pahiten. Koskahan se käskee lopettamaan työnteon jälleen kokonaan? Alkavat viime päivien pitkät ja työteliäät päivät vaikuttaa.

Rannan kuusissa hyppelehti muutama sellainen pikkulintu joille en muistilokeroistani nimitystä löydä.

Seinustalla oli katiska ja liiterissä merta, ne nakkasin pajukon eteen järveen eilen uidessani. Illalla pitää muistaa ne katsoa.

Amerikoissa Capitolinkukkulan valtaajien syytesuoja piti kun republikaanit eivät taipuneet rikollisten tuomitsemiseen säädetyssä järjestyksessä. Varsinaisia "publikaaneja" ne sakkeukset.

USA on kyseenalainen ja syvien ristiriitaisuuksien "demokratia", eikä ihme sillä koko liittovaltio on rakentaa kötöstelty elintilan laajentamisprosesseissa miljoonilla tavoilla tuhotun maankamaran kaatopaikoille, valloitusretkien huumassa tuhottujen alkuperäiskansojen luiden päälle ja orjien tuskanhien ja -veren huuhtelemille rannoille. 

Mistä Vapaudenpatsaan rasittavaan asentoon jäykistetty etukoipi oikeasti kertookaan? Mitä amerikkalainen "vapaus" tarkoittaa? Rajattomia aseenkantolupia ja "lupa tappaa"-asenteitako?

Eilen sain kuistin ovenedustan pätkää vaille ruuvailtua valmiiksi. Piähän koski koko pvn.

1.6.2021 tiistai klo ½3.

"Kesän maku" laulu persevoi korvissa kun havahduin ulkoa kuuluvaan kolahdukseen. Kun katsoin ulos, seisoi kuistilla maastopukuun sonnustautunut nainen utuiselle järvelle katsellen. Luulin näkeväni unta enkä heti kimmonnut pukeutumaan ja kun kohta menin ulos, ei ketään näkynyt.

Seisoskelin pitkään sitten minäkin kuistin uudella laudoituksella kuunnellen, kun rastaat, peipot ja kyyhkyt reviireillään soitalsivat, käet kukkuivat ja järven vastarannan joutsen honkaisi muutaman kerran.

Ehkä se maastopukuinen ilmestys oli sittenkin unta? Tuore, liejuinen kumikengän jälki nurkalta kuistinlaudoitukselle noustessa ei ainakaan minun ole.

Mietin nyt, kuinkahan monet kerrat elämässäni olen jonkin vesistön rannalla ollutkaan jotain rakentelemassa. Eräästä Hiekkaniemestä ainakin aloitin.

Eilen kävin jälleen Juvalla vaikka mutkainen ja kuoppainen matka sinne tympäiseekin ajella. Hain apteekista äänsärkyyn tabuja ja samalla kävin ruokakaupassakin.

Alkavat olla hommat loppumetreillä täällä. Tänään kaiteiden rimoitus, peltivalesokkeli talon ympäri ja listat pukuhuoneen lattianrajaan. Sitten loppuputsinki, irtaallaan ajelehtivat materiaalit järjestykseen, työkalujen autoon pakkaaminen  ja huomenaamulla poistuminen.

Iltasella

Meni tarkkaan ottaen koko päivi että sain siivouksia myöten kaiken valmiiksi. Mutta nyt olen jo käynyt saunassa kun klo on varttia vaille 22. Autokin on majoitustarpeita vaille pakattu valmiiksi. Nukun vielä yhden yön tällä rannalla.

Nyt olen aikalailla irtipoikki ja osaseni ajelehtivat kuin erillään toisistaan olisivat. Pääkin missä lie.

Katiskan ja merran kahlasin saunareissulla pois. Ei sinttiäkään niissä polskinut. 

 2.6.2021 keskiviikko klo 04.15

Uamu aukenee aurinkoisena ja tyynenä. Usvaa hiipii hiljaisin elein lahden veden yllä. Kurjet "juttelevat" kovaäänisesti vastarannan musta- ja valkeamuovisilla rehupaaleilla aidatulla pellolla. Törkeä kontrasti sekin. Näille ajatuksilleni myötätuntonsa toitottaa rannan vedessä uiskenteleva valkoinen joutsen.

Unessa tapasin Juvalta lähtöisin olleen tanssitutun M:n joka kävi kerran Unimäessäkin.  Yritin viedä hänelle kylpyppyhettä jonka unohti lähtiessään, mutta kun ojensin pussia jossa se oli, ojennettu käsi katosi usvaan. 

M:lla oli unelmanihanat, vaaleat palmikot jotka hän taitavasti sitoi rinkelileteiksi päänsä päälle. Sen verran muistan hänen itsestään kertoneen, että lapsuutta varjosti vanhempien alkoholismi ja muut haurasta kehitysvaihetta hajalle murtaneet ristiriitaisuudet. Ainakin ulkoisesti hän niistä oli elämälle selvinnyt. Sisällään rikkinäiset palaset liimaajaansa ehkä hakevat edelleen. Tai sitten eivät. Kyllä jotkut oikeasti osaavat jättää sisimpänsä kaatopaikat tonkimatta. Koteloituvat ne pahatkin muistot ennen kuin koko ruppi multiin piilotetaan. Toisin on minulla, mutta vitunkos väliä sillä enää.

Kaikinpäin kuitenkin: Tällaisesta aamusta ja onnistuneesti valmistuneen työmaan ääreltä on hyvä lähteä. 

Ajan  Suonenjoen kautta ja käyn Eskon haudalla, ja Kuopiossa ainakin torikahveilla. Ikeasta pitänee hakea astiasto viemisiksi. Halpoja ja hyviä ei ole, mutta samalla iänellä ne kalliimmatkin seiniin kiukkuisten käsistä räiskähtelisivät.

Muutaman päivän teen omia hommia ja ensi viikolla alkavat uudet työmuat.