Mitä enemmän mietin ja kirjoitan sitä enemmän täytyy miettiä ja kirjoittaa. Tulos?
Päivätorkahdukselta heräsin kieleni päällä sana lisäelintilantarvitsijat.
Luen kirjaa nimeltä "Miten ajatella kuin filosofi". Se lupaa jo takakannen tekstissä tarjoavansa työkalut filosofisen ajattelun raitille pääsemiseksi. Ei se kuitenkaan kerro, vaikka jo takakannen teksti suuntia viittilöi, kuinka vaihtaa vasara ja kirves sujuvasti filosofin työkaluihin. Tai oikeammin vasaran ja kirveen käyttöön tarvittavan ajattelun ilman kirvestä ja vasaraa.
Työkaluksi kirvesmiehenkin on ajattelukykynsä laskettava filosofisessa mielessä. Siitäkin siis pitäisi saada verotuksessa työkaluvähennys.
Filosofille aika on työkalu siinä missä lukemisen ja ajattelun taito. Kirjoittaminenkin täytyy hallita; kynä ja paperia oivallusten veistämiseksi ajatustenkentästä irti.
Ammatintaitaja voi heittää vasaran ja kirveen kädestään pois kymmenienkin vuosien työskentelyn jälkeen, mutta millä liottaa pois aivoihin jäljentyneet tuhannet muistot niiden käytöstä, niin etteivätkö kädet alkaisikin kirjoittamisen sijaan vasaroida kesken kaiken?
Otin mantsikkapenkistä kotiloetanan sisälle mukaani. Sitä poikien kanssa tutkittiin ja kun se oli saanut aikansa kämmenellä kotilonsa sisällä kuulostella, önkyili se kohta esille ja alkoi litkutella "jalkopohjansa" avulla itseään peukalonvartta ylös päin. Aika inhimillinen otus. Miten voin nyt niitä enää ritistellä kuoliaaksi puutarhassa kulkiessani? Tämäkin, joka Sirkuksi ristittiin, sai jäädä eloon; pudotin sen kadunvarren ruohikkoon postilaatikolla käydessäni.
Lehdessä kolumni Glyfosaatin riskeistä. Siis kasvin"suojelu" aineista kuten Roundub jota nykyisin saavat ostaa vapaasti kaikenlaiset puutarhojen mämmikourat ja sellaiset, jotka eivät osaa ajatella niiden vaarallisuutta. Kaikki eivät edes välitä riskienmietinnästä kun se on niin helppoa kukistaa keltakukka pihakivien välistä yhdellä valmiiksi tehtaassa sekoitetulla sumutepullon ruiskauksella... tai no, painastaan nyt yksintein kymmenen kertaa että varmasti kualee!
Olen minäkin ollut joskus tappanut leskenlehti-juolavehnät pottupelloltani, mutta ehkä olen nyt viisastunut, tai ahkeroitunut toimimaan muuten.
23 pv tiistai
Het uamusta Gaiuksen hamppilääkäri. Aroma laittoi jälleen kuminauhanpalat paria hampaanrakoa longistamaan, että huomenna asennettavat raudat sujahtavat paremmin paikoilleen.
Sitten kaupasta täytekakkutarpeita, ja kohta kauppaan uudestaan kun unohdin suolaiseen piirakkaan aikomani ainesosat; pala savulohta ja homejuustoa. Muita tarpeita olikin. Huomenna G:n 8 v. synttärit.
G:n jalisharkat. Sen aikaa istuin kirjastolla lukemassa Suomen Kuvalehteä. Mielenkiintoisin juttu "Rakastunut mies salakuljetti virosta vaimon". Siinä kerrottiin nyt 92 vuotiaan rouva Liljebergin tarina. Kirjailija Peter Hoeqiakin oli haastateltu. Hän sanoi olevansa kyllästynyt kaikkitietävän rooliinsa.
Samalla reissulla kävin hakemassa eräältä tutulta 26 tuuman nuortenpyörän jonka kunnostamalla ehkä päästään taas yksi pykälä poikien pyörissä vähemmällä rahanmenolla. Siis ehkä, sillä osat joka tapauksessa maksavat ja näytti siltä, että takapakka ainakin on ihan paksana.
Nyt iltamyöhällä katson kulunutta päivää ja ajattelen, kuinka paljon touhua sisältyy lasten syntymäpäivien järjestelyihin. Ei niitäkään sohvalta käsin loikoillen rykäistä. Lisäksi G:n synttäreitä jatketaan perjantaina, jolloin otan auton täyteen hänen kavereitaan ja ajetaan R.vaaralle katsomaan paikallista sirkusta jossa Evekin esiintyy. Sen jälkeen käytän ryhmää maatilalla ja Unimäessä paistetaan lähtiessä harjakaisletut. Mennessä ajattelin tehdä yllätysmutkan Laakajärvellä Kainuun biisonitarhalla, josta en etukäteen lapsille hiiskahda.
Leivoin raparperimantsikkapiirakan, savulohipiirakan ja täytekakun.
24 pv keskiviikko
8 vuotta sitten sunnuntaina, juhannuspvn iltana ennen kymmentä lähti pihasta ambulanssi synnytyssairaalaan ja ennen puoltayötä oli poika maailmassa. Kätilö sanoi, että hän on kohta 40 vuotta tehnyt tätä hommaa ja ensikerran näkee, kun vauva on tississä kiinni ennen kuin napanuora on poikkaistu. Ja kylläpä pojalla kohtuullisesti kiirettä kehityksessä on piisannutkin.
Mummi kävi ja sitten illalla Nepalin Rupa. Myös Dino oli ja hänen äitinsä kun se pääsi töistä. Muita G:n kavereita kestitään sitten pitkän kaavan mukaan perjantain reissulla.
Leipomukseni kelepasivat ja olisi niitä ollut enemmänkin väen syödä, mutta kaikki eivät päässeet tulemaan joita kutsuttu oli.
Hankin kunnostettavaan polkupyörään takapakan ja ketjun sekä vaihteensiirtimen rissat. Ehkä etumaisetkin hammasrattaat täytyy uusia, mutta tänään en kerennyt tämän enempää asiaa ajatella.
Pottu kukkii. Nyt vasta myös mantsikka.
25 pv torstai
Kemppisen blogissa kirjoitus, joka pani kommentoimaan. Kemppinen tökkäsi punaisiin niskoihin ja ennustan kirjoituksen häntärimpsuksi runsaslukuista trollaamista. Tekstisaastaan hukkuvat asiallistenkin keskustelijoiden mielipiteet, ja yleinen hyöty. Menolle maailmassa nettikeskusteluista ei siis vaikutusta ole. Paitsi edelleen yksisilmäiseen suuntaan, terroriin.
Pidän jokatapauksessa kantani, ettei Jari Lindström-nimisestä sellumies-laborantista ole oikeusministeriksi eikä se tarkoita entisten ammattiensa väheksyntää. Tai sitten hänelle täytyy panna runsaslukuinen lakimieskaarti neuvonantajaksi ja pari securin miestä teippaamaan älyttömien möläytysten varalta turpaa umpeen.
Tänään valmistellut huomisen reissua. Soitin biisonitarhalle ja sovin aikataulusta. Maksaa 2 euroa/lapsi ja vitosen aikuinen.
Korjasin polkupyörää. Hankin halvan ulosvetäjän ja sain kampisysteemin ja rattaat keskeltäkin irti, mutta ovat ne niin kalliit, etten nyt kykene ostamaan. Liitin kuitenkin uuden ketjun valmiiksi, laitoin eturenkaan laakereihin vaseliinia ja huolsin muutenkin. Kyllä siitä kulkupeli vielä näyttäisi tulevan. On Tunturin niitä vuosimalleja, jotka pääosin valmistettiin (ainakin koottiin) vielä Suomessa ja siksikin kannattaisi laittaa kuntoon. Vastaava halvin eri Aasian maissa valmistettuine osineen Prisman alennuksessa ilman tarakkaa ja lukkoa maksaa melkein 400 euroa. Renkaat Taiwan, runko Kiina, vaihteisto Japani/Korea, pikkuosat kuten kumiset kädensijat ja vaijerit ties missä. Polkupyörä liikkeessä satasen-pari kalliimpi eikä rahteineen netistä tilattuna yhtään halvempi.
Luen välillä, jos jaksan ja kerkeän, Roman Polanskin elämäkertaa ja väliin Antti Blåfieldin laatimaa "Loistavat Erkot"-kirjaa. Radiossa sanottiin, että koska ihmisillä on kesällä aikaa, he lukevat dekkareita. Siis kesällä aikaa lukea?
Käsiä ja oikeaa jalkaa särkee niin, ettei tiedä, missä niitä pitäisi.
26 pv perjantai
Sateen rummutuksen tahdittama iltamyöhä; lotina kuuluu nurkkarännistä. Joku humalikkopaska soitti ja pilasi iloisen päiväni jälkitunnelmia. Äijän vihasta katkonaisella aksentilla esittämä asia koski luultavasti mielipidettäni uudesta oikeusministeristä. Tai jos puhelussa oli yleensäkään asiaa, niin se kyllä hävisi puhinaan ja murinaan ja sekin loppui, kun panin itse kännykän kokonaan kiinni.
6 kahdeksanvuotiasta lasta oli siis huolehdittavana koko päivän. Mukavasti reissu meni. Mutta kyllä siinä kuski/huolehtijakin väsyy.
Käytiin mennessä biisonitarhalla. Omistaja esitteli eläimet joita oli 19 kpl. Muutama tämän kesän vasakin hoipparoi lauman mukana aitavierelle kun vähän ruokinta-astiassa rehua kolisutti. Oli se elämys lapsille, enkä minäkään ole tainnut niitä nähdä kuin Kålmrodenissa Tukholmassa. Isoin ja vanhin sonni oli täyttänyt juuri 15 v ja olikin se hurja ilmestys. Joku lapsista tuumasi, että sille on pitänyt oma lautanenkin laittaa. Se oli vanha amme josta se rehupapanoit nuoli ja tuskin sen pää kunnolla sarvineen sinne mahtui.
Sitten käytiin viemässä Unimäkeen kylmälaukullinen ruokaa ja lettutaikina, jonka tein aamulla lähtiessä valmiiksi. Lapset hävisivät heti "viitakkoon" ja piti huudella kyytiin, sillä seuraavaksi oli kiirehdittävä sirkusesitykseen.
Esitys oli hyvä. Uskomatonta melkein, kuinka pienestä pitäjästä löytyy niin paljon tahtoa ja nuorta porukkaa, että monipuolinen sirkusesitys (1,5 h) kyetään rakentamaan. Nuoret itse ovat suunnitelleet käsikirjoituksesta pukuihin saakka kaiken. Eveliina oli poliisikomiasariona suurine kokardihattuineen mukava näky.
Esityksen jälkeen Juhanilassa maatalouteen tutustumassa. Eve lähti esityksen jälkeen mukaan ja piti laittaa pari lasta sylikkäin istumaan.
Sitten Pohjoismäen kautta Unimäkeen letunpaistoon. Vinopino räiskäleitä hävisi lautaselta aika nopeasti.
Tutustuttiin kusiaispesiin, kasvimaahan, Unipuroon ja lintupönttöihin. Yhden pöntön poikasasukkeja ylsivät pienemmätkin katsomaan, kun nostin kainaloista. Soila haki Even ja lähdettiin ajelemaan Kniin päin.
Tullessa piti kertoa parit tarinat ja yrittää laulaakin.
Tyytyväisi lapsia sain koteihinsa lopuksi ripotella. Vanhemmilta sain lämpimät kiitokset reissun järjestämisestä.
Kuulin vasta äsken uutisista, että Tunisiassa on joku ammuskellut rantalomalaisia ja pari muutakin terroritekoa samaan aikaan on maailmalla sattunut.
Saiskohan nukutuksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti