Sadetta, vähän aurinkoa. +14.
Eilen illalla Napiksella. Tultiin yhden maissa pois. Kake Randelinin mölynvahvistimet olivat täysillä, melu kävi kuuloluihin. Humalaisia runsaasti. Toisen solistin, Anitta Mattilan yhtye oli jäänyt tulematta. Solisti itse lauloi Randelinin yhtyeen tahdissa takellellen.
En nukkunut seitsemästä ohitse. Muut korsaavat vielä, laitoin riisipuuron hautumaan. Rupean kirjoittamaan sillä ulkohommia tuskin viitsii sateessa tänäänkään tehdä.
Illalla
Sade hellitti muutamaksi tunniksi. Kävely/pyörälenkillä. Lönrotin majalle ovat laittaneet yrttipenkkejä ja niistä saa maistiaiset ottaa kun ei juurineen nyhdä. Kuivakkaasti vielä kasvoivat. On aika varjoisa paikka koska sijaitsee puuston keskellä kankaalla. Ampiaisyrttiä maistoin, ja lipstikkaa. Hotelli Kajaanin pihalla oli saksalaisturisteja laumana ja niiden bussi. Kuskilla harmaanvalkeat kiekuraviikset. L:n maja sijaitsee hotellin takana.
Nuori pipipää ammuskeli viime keskiviikkona ihmisiä kuoliaaksi kirkossa Charlestonissa, USA:ssa. Motiivi: Rasismi. Tekijä on saatu kiinni elävänä heti torstaina. En ole asiaan reagoinut kun niin paljon maailmassa muutenkin tapetaan jatkuvasti.
21 pv sunnuntai
Aamulla sadekuuroja, päivemmällä selkeni. Iltapäivällä kolmen jälkeen saapuivat ukkospilvet. Olin järvellä, melkein Rehjassa asti kun taivaanrannalla alkoi salamoinnin. Piti lähteä nopeasti pois sillä Nuasenkin kokoinen järvenselkä on heppoiselle veneelle melkoinen ylitettävä jos ukkosmyrsky paikalle ratsastaa. En ehtinyt kuin yhden särjen mato-onkeeni saada. Sen heitin pikkulokille joka kerran rääkäistyään sai sekunneissa jakajaehdokkaita ympärilleen.
Oli ensimmäinen onkireissu tälle kesälle. Kalastuskorttia ja verkkomerkkejä en ole vieläkään hankkinut; pyydykset roikkuvat edelleen kasvihuoneen nurkalla. Mennessä kävin Linnasaaren rannasta nostelemassa kiviä etutuhdolle sillä keula nousi liiaksi pystyyn jos kierroksia lisäsi vaikka ei kummoinen moottori olekaan. Sitten kulki tasaisesti. Muutama pikakiitäjä hörähti ohitse ja piti vastata niiden nostattamiin aaltoihin kokan käännöllä, muuten olisi saattanut keikauttaa vaikka nurin. En tiedä vielä veneen kujeita kun en ole koskaan ennen sillä vesillä ollut.
Aamupvstä sain valmiiksi Karjalakierrokseni Sortavala osuuden ja julkaisin sen. Seuraava Valamo osuuskin on jo hypännyt päiväkirjasta osittain blogin tekstinkäsittelyalustalle.
Napiksella sain palautetta uskalluksestani lähteä pyöräilemään Karjalaan sekä sen kuvauksesta. Jotkut jaksavat siis näilläkin kunnailla odotella, milloin taas uuden pätkän julaisen. Nyt kun ajattelen, tahti on ollut ihan oikeanlainen omalta kannaltani. Miksei myös lukijoiden, joita muu maailma totuttaa omaan hektisyyteensä muutenkin. Pysyy muistissa, että juntturoitakin joukossa on eikä pelkästään viiden rivin ja viiden sekunnin twiittareita.
Uutisissa kerrottiin Veijo Meren kuolemasta. 86 vuotias hän oli, ettei huounnan loppu ihme ollut. Kyllä hän kirjallisuuteemme tarpeeksi syvät merkkinsä kerkesi vuolla, etten minä ainakaan kaipaa nekrologeihin otsikoita "Suomi menetti ...". Luin äsken Veijo Meren 12 artikkelia kokoelmasta"Ajatuksiani novellista" ja "Avuttomat miehet" -esseet.
Afganistanissa tienvarsipommi surmannut 19 joista 9 lasta 8 naista. Mitä lie edustaneet ne 2 sitten?
Juhannuksena väkivaltaisesti ja onnettomuuksissa kuolleiden määrä kotimaassa normaali.
Nyt klo 22.40 eikä telkkarissa ole mitään mielenkiintoista tänäänkään.
P:n kanssa oli hieman jykällystä, mutta siitä se laantui. Hänen kanssaan on osattava olla taitava jotta kiukunpuuskat saa hallintaansa. Vielä kovemman työn takana on oman itsensä hillitseminen.
Isä-tytär suhteen olemattomuus Taru Maaretin suuntaan jyskyttää takaraivossa.
Meitä isiä näissä tilanteissa on helpompi useimmiten syyttää, ja syyllistää muutenkin.
Alkuasetelma ennen kuin tyttö oli edes syntynyt, oli kannaltani mahdoton. Olin ehkä edesvastuuttomassa tilassa monesta syystä, mutta en silloinkaan alkoholista; ihmissuhdesotkuja oli kerroksittain ja lisäksi vanhempien lasten omat irtaantumisriitit, jotka eivät nekään hoituneet niin kuin olisi turvallisesti ja vaurioita tuottamatta kuulunut tapahtua.
Silloin kyllä tein myös sen katalan teon, etten halunnut muuttaa Kittilästä Vantaalle vastaamaan isyydestäni arjentoimissa. Se eräänlaiseksi hylkäämiseksikin katsottava ratkaisuni varmasti on aiheuttanut katkeruutta äidissä. Mutta toimiko hänkään kovin tahdikkaasti entisen perheensä suhteen, tai myöhemminkään kun on lisääkin lapsia yksinhuollettavakseen synnyttänyt? Minä voin vain sanoa, että nain kun tarjolla oli. Niin kuin urokset aina ovat tehneet. Mutta eivät naaraatkaan sitä yksin tee.
Jatko T:n suhteen on ollut joka tapauksessa tyyten tytön äidin hallussa. Hän on määrännyt tapaamiskerrat eikä muuta sovittavaa ole edes tarjottu. En ole kyllä osannut vaatiakaan, tai jos olen ehdottanut, ei ole sopinut. Sekin, kun olen sanonut, ettei minun tapaamisen kanssa tarvitse kumpailla, sen kun tulee, olee ja poistuu omaan tahtiinsa jos siltä tuntuu.
Voin siis puolustautua ainoastaan sillä, ettei minulle ole annettu mahdollisuutta vaikuttaa asiaan vaikka sattuman oikusta me kaikki muutimme tänne Kainuuseen, he sieltä etelästä ja me pohjoisesta. Mutta kaksikaan kilometriä pitkää kättä ei kenelläkään ole joka Tarun ja minun välinen matka nyt on.
Paskaisän manttelia en ylleni ala pukea, sillä missäpä se tässä asiassa olisi päässyt paskaantumaan?
Sonjan luota palattuaan Taru tekstasi perjantaina muutamat viestit mulle, mutta koska se lähti niin tutuille teinijanttelujen raiteille, en jatkanut itse enää. Jätin viimeisen sanansijan hänelle. Tytölle isäasia tulee olemaan joka tapauksessa mietinnän aiheena elämän varrella usein.
Pitäisi kai kirjoittaa testamenttiin, mikä tilanne oli, kun hänkin alkunsa sai. Hormakummun savusaunan löylyjen syyksikö laittaisi, vai Lapin kaamosta enteilevän syyspimeyden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti