Kun olin jo kotiutunut, soitti Sonja asianaan, että lämminvesivaraaja oli halki pasahtanut ja sitä hätäili, että mitenhän kalliiksi sen uusiminen asennuksineen tuleekaan. Netistä olivat katsoneet hintoja ja melkein tonnin halvin on. Sanoin kysyväni Eskolta. Kohta sain soittaa Sonjalle takaisin, että Eskolla on pihassa äskettäin jostain kulkeutunut, kunnossa oleva käytetty 300 litrainen eikä maksa mitään muuta, kuin että hänelle bensarahat Suonenjoelta Kiuruvedelle. Hän sen myös asentaa paikoilleen, mutta ei jouda nyt, kun on menossa pistäytymään Helsingissä. Ehkä lauantaina sitten.
Nyt S joutuu kuitenkin lämmittämään muilla tavoilla kaikenlaiset pesuvedet. On se hyvä, että näkivät jo penskana itse, ettei veteen liittyvän pakollisuuden järjestäminen saa olla lämminvesivaraajasta tahi sähköstä kiinni. Ulos vain muuripata ja tulet alle. Mukulathan mielellään nurmikolla lutraavat vesien kanssa. Mutta onhan se kuitenkin... Jos mania olisi, niin soitto vain putkiliikkeeseen ja kohta olisi uudet vastukset vettä lämmittämässä.
Vähävaraisuus ei kekseliäille kuolemaksi ole. Tätä vitsiä eivät ymmärrä ne, joille köyhyyden rikkautta ei elämä suo.
Vituttaa se kyllä minua kun en kykene tämän enempää avittelemaan.
9 pv tiistai
Hajin G:n ja E:n mummolasta. Puutarhuri kipeänä, samassa taudissa kuin minä ed. viikolla. Köhii ja röhii. Ei kyennyt eilen eikä tänään töihin. Minäkään mitään ole tehnyt, paitsi kotihommia. G:lla jalisharkat, mutta E ei muistanut omiinsa lähteä; itku tuli.
P:lle pitäisi löytää kesäharrastus. Se ei tykkää pallojutuista, mutta olen ehdotellut jousiammuntaa. Vaan miltä oksalta raha sellaiseen poimittaisiin? Kunnolliset välineet jousiammuntakerholta vuokrattuinakin jäsenmaksujen kera maksaa jonkin verran, ja nekin tekevät sitä vain talvella. P olisi kyllä rauhallisuutensa takia ehkä siihen lajiin passeli tyyppi jos vain itse innostuisi. Tanssiharjoituksia ei kesäisin ole ja se harmittaa.
Kirjastosta lainasin filosofiahyllyltä lukemista. Donnerin Kuolemankuvia-kirjasenkin jonka olen aiemmin jo lukenut. Nyt heti alkusivuilla tarrautuivat silmäni lauseen mittaiseen kömmähdykseen: "Puiden kellastuviin lehtiin on kertynyt energiaa tulevaa kevättä ja kasvukautta varten."
10 pv keskiviikko
Kaukainen huolehtijani soitti. Keskusteltiin jälleen huolien kärkiä taitoksiin. Toivoisin toisinaan, että olisi joskus kantavienkin rakenteiden olemassaolosta kerrottavaa, mutta kun aina tuntuu siltä, ettei kuivalle maalle jalkani koskaan tässä elämässä kapua. Ja toista elämäähän ei ole eikä tule.
Keitin seitikeittoa ruuaksi Juhanilan lehmänmaitoon. Pojat ahmivat sitä halukkaasti.
Hallituksen leikkausaikeita yritän tarkastella siten, etten heti hökäise aiheesta jotain typerää.
Minulta kai ei voine mistään suoraan leikata joten elämä sillä tavalla pysyy entisenlaisena epävakautena. Mutta jos leikkauskaavailut kohdentuvat aiotuilla tavoilla kokonaisuutena enämpi vähempiosaisten kontolle, niin silloin kärsitään kaikki vähempiarvoiset ja -osaiset verotuksen kautta, terveydenhuollossa sekä koulutuksessa. Paitsi tietenkin ne, jotka eivät ole ennenkään tarvinneet kärsiä.
Entäs jos yltähypäten hyvin voivien kermakannuista kuorittaisiin näissä talkoissa varoja siten, että heille(kin) jäisi elämiseen juuri ja juuri se, minkä kuukausittain kussakin elämisenpaikassaan ihminen tarvitsee, niin olisiko se heille kuolemaksi? Jos joillakin ei olisikaan yht´äkkiä budjettiin huomioituna tankata miljoonan maksaneeseen huvijahtiin bensaa, tai että joutuisi perheen kakkos- kolmos-nelosauton ja penakoilta skootterit ja mopot laittamaan puoleksi vuodeksi seisontavakuutukseen, tai rajoittamaan vuotuisia lomamatkoja ulkomaille, niin olisiko se todella sellaiseen tottuneiden hengelle vaaraksi? Ahistuisivatko se ja menisivät hirteen? Jos Wahlrooskin tilinsä muutamalla sadalla miljoonalla vajumisen näkemiseltä varjelemiseksi pudotettaisiin helikopterista sokkona Unimäkeen repussa kuukautta kohti 750 euroa ja tyly viesti, että elelepä miten kuten kesän verran tällä tontilla ja että kauppa on kuuden km:n päässä, niin löytyisikö se herra korttojen kalvamana luurankona pottupellon laidalta syksyllä?
Reippaasti rikkailta miljardileikkurilla leikkaillen vuoden ajan valtion velka luultavasti vähintään puolittuisi, jos ei tulisi jopa kokonaan maksetuksikin. Jos näiden ylivaurauden turvottamien kansalaisten piilotettuihin sijoitusrahastoihin ei koskettaisi, niin hehän pääsisivät hyvin nopeasti samaan elintasoon kuin aiemminkin. Olisi vain se homehtunein varallisuuskerros vähäksi aikaa otettu tarpeelliseen käyttöön.
Suomen valtion velkahan on liki 100 miljardia euroa eli se tekee jokaista kansalaista kohti vajaat 20 000 euroa. Kuvittelisin, että Suomen 100-200 äveriäintä, jopa satoja miljoonia vuodessa tienaavaa yksittäistä jeppeä voisi maksaa valtion velan kokonaan pois eikä se heitä vielä tälle tasolle, jossa esimerkiksi minä perheineni sinnittelen, pudottaisi toimeentulossa lähellekään. Eivätkä ne tarvitsisi tyttäreni perheen lailla käytettyyn lämminvesivaraajaan turvautua, saatikka sen asentamista odotellessa penskojaan ulkona muuripadassa lämmitetyllä vedellä puhtaiksi hinkata.
Lapsellisia tuherteluja edelliset hymähtelevät ne, joilla lapsellisuuksille vara on hymähdellä.
11 pv torstai
Pitkään mietin aamulla, että uskallanko vinguttaa Visaa 25 eurolla peräkärrylliseen Ojavuon Puutarhan ruokamultaan koska mansikantaimet, jotka viime syksynä panin valeistutukseen, kaipaisivat penkin tekoa. Uskalsinhan minä, eli kävin poikien kanssa lapioimassa kärryn kukkuroilleen niin, että renkaat littanana ajeltiin sieltä pois. Nyt mantsikat on istutettu kompostilla vahvistettuun multaan ja mieli on hyvä koko pvn puurtamisesta. Multaa riitti vielä muutamien nurmimonttujen tasaukseen ja jäi vielä ison kusiaiskeon verran muuhunkin. Siistin lisäksi paikkoja puutarhantyngässämme, konttailin kitkemässä pensaiden juuria ja semmoista. Kuljetin teloituspaikalle kymmeniä kotiloetanoita raparperien lehtien alusista. Istutin myös sipulia kun Puutarhurin täti niitä oli tuonut melkoisen läjän. Jäi Unimäkeenkin vietäväksi.
Illasta saunottiin. Telkkarissa ei ole ollut mitään vaivautumisen arvoista katsottavaa koko viikolla. Olkapäihin ja käsiin rupesi ikävästi kolottamaan. Nukkumisesta tuskin mitään tulee.
12 pv perjantai
Valvoin aamuyölle kuin Olavi Paavolainen. Kirjoitin muutamaa tekstiä ja kun alkuun pääsin, editoin Karjala-pvkirjastanikin ennen Sortavalaan saapumistani, Rautalahden leiritapaamismuistoja. Olisi mukava kirjoittaa sitäkin, mutta koko ajan tulee jotain muuta, niin kuin nyt viimeksi se kuumetauti. Ja kaikenlaisia kevätkiireitä. Kotihommistahan ei saanut puhua kuin hauskana ja halpana harrastuksena. Ruuanlaittoihin, pyykinpesuihin ja siivoamiseenhan menee vain muutamat hassut tunnit vuorokaudessa. Tälläkin hetkellä potut tulella ja nälkäisiä poikia hoputtamassa, millonka syyvään. Niin ja tänä aamuna puuron jälkeen meni ainakin tunti, kun nuorin istui sylissä ja höpötettiin porukalla ihan vain joutavia.
Päivälliseksi tein kattilallisen pottumuusia. Kastikkeeseen ruskistin kanansuikaletta ja sipuleita ja lorauksen kermaa ja maustoin hyvin. Salaatiksi raastoin kymmenen porkkanaa. Ja kappas vaan, kelpasi kaikille! Tuli joku poikien kaverikin ohtinalle, että piti annostella jotta riitti kaikille.
Pitää ruveta laittamaan kampetta kasaan ja oijustaa Unimäkeen. Sieltä ovat armeijan porukat jo häipyneet, että rauhassa saapi puuhastella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti