Viikkopöllönä ollessa edellinen merkintä Knissa mennyt torstaiksi. Se pv jäi kokonaan väliin kynän käytöltä. Mutta paskaaks se merkkaa merkityksettömän ihmisen elämässä.
Nyt on kuitenkin myöhäinen perjantai-ilta Unimäessä. Kun päivällä tulin, oli täällä normaali eliökanta paikalla; pikkulinnut, rastaat, käet, itikat, kärpäset, perhoset, koppiaiset, sitsontiaiset ja kastemadot, mutta iltapäivän aikaan alkoi ilmestyä pieniä ja vähän suurempia vihreitä miehiä ja naisia lukemattomine ajoneuvoineen alueelle. Niillä oli myös vihreitä, metelöiviä hyönteisiä, joiden roottorit kumisuttivat peltikattoa ylitse rämistellessään. Nämä olivat oman radiokanavankin perustaneet. Se kuului mökkiradioni alkupään asteikon kohdalla, melkein Radio Puheen päällä: "Maali, 3906 vapaa, Lima 05. Entä rivistö?" "Maali, 3739 November Kilo 11 etelään." Maali 3906, jatkaa ringissä."
Kahvinjuonnin aikana meni tiellä 2 pakettiautoa, muutama maasturi, 2 ambulanssia, 2 Masia, 3 lavettirekkaa joissa yhdessä kontti takana. Myös vuokrattuja siviiliautoja kulkee eestaas. Mies-naisotilaita lompsii raskain varustein löyhissä muodostelmissa kävellen ohitse. Mitenhän tässä nukkua osaa kun tuntuu niin rauhattomalta? Huussin oveakaan ei viitsi auki pitää kun vahtirinkiin metsäteiden ristaukseen on suora näköyhteys.
Kyllä sivilisaatiomme kassoissa tappamisharjoituksiin rahaa riittää.
Aija Puurtisen rallatus Amerikan kontinentti on hauskasti esitettyä engelskaa. Tuli Radio Suomesta.
6 pv lauantai
Armeija höylää tiellä, helikupterit pärrää. Rauha on poissa aina sieltä, minne nämä asemansa perustavat. Yöllä näin julmuuksista unia. Niihin sekoittuivat Ukraina ja Putin ja Syyrian murhaamiset. Muutama pyssymies oli muka kolistelemassa ovellakin kun tuuli yltyi ja humahteli nurkissa ja peltikatolla. Kahden aikaan rymisi kopteri ylitse ja lisäsi turvattomuuden tunnetta.
Ruohonleikkurista paksahti terä katki. Ei täällä paljon leikattavaa ole, mutta vanhalla Huskulle silloin tällöin olisi annettava tekemistä ettei mäntä juminkekoa tekisi. Joku lepänkanto marjapensaiden alusia kolistellessa katkeamisen aiheutti. Olikin terä jo hiutikulunut, varmaan 70-luvulta saakka alustassa pyörinyt.
Seuloin multaa tuntitolkulla, sitten rakensin porkkanapenkin ympärille hirrenkelleksistä reunatuet. Multapenkki tuli melko korkealle perustastaan. Sitä on helpompi kitkeä kun laitoin vielä yhden pyöreän hirren polvistumista varten kuin alttarin äärelle ikään. Toempaa se kasvimaalla polvistelu onkin kuin autioissa kirkoissa nöyristely. Niiden tornit ovat tuhansia vuosiaan pilviä piirtäneet, mutta yhä vain vaivaisesti mato matkamiesmaan kulkuaan käy.
Sadekuuroja kovan tuulenpieksännän kanssa on kuljetellut koko pvn. Lämmitin Hujjauksen ja nyt tässä lanttia heitän, että menenkö humpalla Kajasteelle Nurmekseen vai Kasinolle Maaningalle. Vai lähenkö ollenkaan, joka olisi lompsan kannalta viisain ratkaisu; Maaningalle lankesi kruuna, samoin lähtemisarvonnan kanssa, sinne siis.
7 pv sunnuntai
Päänsärkyyn ½ 7 heräsin, kurkkuakin karhentelee. Klo oli melkein 3 kun olin humppareissulta pois. Menoreitti U.mäki-Varp.järvi-Alapitkä-Kinnunlanlahti-Kasino 93 km. Tulo Maaninka-Siilinj.-Nilsiä-Hankamäki-R.vaara-U.mäki ja matkaa oli 111 km. Oli siellä jonkun verran tuttuja. Ihan mukiinmenevät jykällykset muutenkin vaikka alakulo meinaa toisinaan vaivata, ainakin jos jää hetkeksi tarkkailemaan muiden hytkyttelyä. E oli, ja se aina ilahduttaa.
Sotakalusto vain matelee tiellä eestaas, välillä joku pyyhältää mönkijällä tai henkilöautolla. Toisen JSP:n ambulanssikuski on poninhäntäinen nainen. Yhden Masin ratissa on tumma poika. Kävin jututtamassa yhtä ryhmää, mutta eivät olleet kovin puheliaita. Tympi niitä vissiin. Kantoivat lämpökattiloilla ruokaa metsässä piileskeleville. Kun eilen illalla oikaisin Kyntöläisen kautta humppareissulleni, oli Jampron maiden kohdalla puomi jota maastopukuinen jeppe hyppäsi aukomaan ensiksi emmittyään. Kahta puolen pikkupetäjien kylkiin oli teipattu siniset leikkimiinat joiden sininen yhdysjohto oli koperrettu tiehen ohuen multakerroksen alle. Huvittavaa, mutta entä jos tilanne olisi tosi?
Tein raparperikiisseliä kattilallisen. Ei ole oikein ruoka maittanut, leipää, maitoa ja kahvia vain. Omenia muutamat. Kananmunia paistoin, mutta jäi syömäti nekin. On vähän alakuloinen olo. Röllipeikolla vain on välillä yläkuloinenkin.
Uutisissa kertoivat, että Putin on italialaislehden mukaan sanonut sodan Naton kanssa olevan mahdoton mielikuvituksissakin. Uskooko ken hänen sanojaan joka omaa vähänkään mielikuvitusta?
Heimolle soitin eilen ajellessani. Sirkka mennyt yhä vain huonompaan suuntaan, ei tunnista kaikistellen enää läheisintäänkään. Heimo arveli omankin jaksamisensa olevan jo kortilla. Oli ne kuitenkin vielä mökille kesäksi jälleen matkanneet. Surullista sekin. Vuodesta 1977 lähtien jokaikinen kesä Helsingistä Vuolenkoskelle, niin kyllä siinä lopun häämöttäessä haikeus iskee. Ja kun ei voi sitä haikeutta edes elämänkumppanin kanssa potea. Heimo arveli realistisesti, että nyt se on varmasti viimeinen kesä. Se meillä isän puolen Heikkisissä onkin mainiota, että totuutta uskalletaan silmiin katsoa. Ja kuolemaakin.
Kevätvuohenjuuret kukkivat keltaisena penkissään ja niissä pörrää moniaita poutiaisia ja muita kärpäsiä. Mukuloista jo keväthölseen lävitse tunkevia tulppaaneja ym. ovat jänikset käyneet verottamassa. Vain pari jänöille kelpaamatonta sinnittelee tilassa, jossa näyttävät empivän, aukaistako terälehtiä vai ei. Saattaa olla, että multa on käynyt köyhäravinteiseksi kun en siitä puolesta ole suuresti huolehtinut. Aiemmin keväällä raivaussahalla "hoitamani" ruusupensaat ovat entistä runsaslukuisampana vartena nousemassa pihatien pientareelle, että kai se täytyy ruveta ruohonleikkurilla kurvailemaan, jotta kurissa pysyvät. Jonkun tupsun jos antaisi pensaiksi saakka kasvaa.
Mortit ovat kukassa, myös kaikki pensasviinimarjat. Tampereelta toissasyksynä tarjouksesta äkkiostona hankkimani karviaisentaimi järkyttyi savolaismaisemista niin, että kuoli pois. Tai sitten kiero savolaismyyrä napsi juuret suihinsa kun ei se hämäläisenä karkuun kerennyt.
Luen iltasadukseni jälleen Suomen Kuvalehtiä n. 20. vuoden takaa. Kaukasuksella tshetsheenit ovat ottaneet kokonaisen sairaalan henkilökuntineen ja potilaineen panttivangiksi, pelätään kaameaa lopputulosta sillekin kriisille kunhan Venäjän "turvallisuus"joukot saavat kaluston ja tappajansa paikalle. Jutussa ruoditaan myös Venäjän armeijan järjestelmällistä tuhonkylvöä tshetseenikylissä, tappamista, raiskaamista, tulta ja murhaa. Käy myös ilmi, että Januskasvoinen Länsi on näiden valtioterrorin harjoittajien yksi rahoittajista.
Paraniko mikään Neuvostoliiton hajoamisen myötä? Vainko se, että nyt kaikki julmuudet tulevat yhä selvemmin koko maailman näkemäelimiin kun ne entisessä järjestelmässä pysyivät rautaesiripun takana visusti piilossa? Valehtelun Putinkuvioinen verho Itäukrainan eteen on viritetty, mutta lävitse kaikki paistaa. Voidaanko asioille siellä silti yhtään mitään sillä, että vedetään moskovalaisen Prisman kylmähyllystä Valion tuotteet pois?
Paavo Haavikon satiirista näpsäisin valokuvan. Siinä sanotaan Natosta aika mojovasti. Pätee tämänkin päivän Nato-keskusteluun.
"Markkinatalouden pahimmat viholliset ovat koti, uskonto ja isänmaa." (Matti Wuori)
"Maapalloa johdetaan apinan aivoin." (Leena Vilkka, fil.tri)
8 pv maanantai
Nukuin kuitenkin aika hyvät yöunet, klo nyt harvinaisen paljon eli 08. Yrittää aurinkoista pilvien raoista. Armeijan väki vain vuuhkasee väsynein askelin edelleen, ja ajoneuvot tulevat & menevät.
Tänään en tee muuta, kuin haalin peräkärryyn romukuorman jonka vien mennessäni Kuusakosken varikolle litisteltäväksi. Pari puhkipalanutta kiuasta ainakin on, ja yksi kaasugrillin raato, Stihlin takaosa kahvoineen, ja loppuunviilattuja ketjuja kymmenen kiloa. Sitten kaikenlaista pientä metallinpalaa ja lommoutunutta sankkoa, purtiloa ja pönttöä. Erään Pirjon linkkuun taittunut suksiboksikin on kuljeksinut tontilla paritkymmenet vuodet. Ei sitä kannata tämän kauempaa muistonakaan pitää.
Vuosi sitten olin polkemassa Kuhmon Lentiirassa kohti Vartiusta jossa olin yötä ennen kuin polkaisin rajan ylitse Venäjälle. Samanlainen kolakka ilma oli. Nyt lisäksi on tuuli aivan myrskylukemissa. Ja sadetta välillä rojauttelee
Iltapäivällä
Satoi äsken aika rankasti muutaman tovin. Kävin Juhanilassa ja sain tuoretta lehmänmaitoa 4 litraa kotiin viemisiksi. Myös salaatteja antoi Annu koska heillä oli ollut eilen rippijuhlat ja tarjoiluja oli jäänyt tähteiksi asti. Lassi oli keksinyt innovoida koko talon etusivun mitalle kuistipation uusista, betonisista lietelantaritilöistä, ja sepä sopikin ison talon kuvaan hyvin.
Leipomosta hain leipää ja riisipiirakoita pojille viemisiksi. Pienkonekorjaamon Oivan varastoista löytyi ruohonleikkuriin edullinen terä ja ajelin vähän pahimpia paikkoja äsken matalaksi.
Nyt pitäisi ruveta lähtemään Kniin vaikkei huvittaisi yhtään.
Sattui vielä silmiini, kun käkiparisko kiksautti metsänlaidan lepän oksalla. Kovaa kähinää piti se alimmaisen pyrstönjuureen tunkeva päälimäinen; kiima näkyi teeskentelemättömimmillään. Tulkitsin, että uros hihkui "Tekkööpä se tuasj makijaa, hihhuuu!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti